Varattu miespuolinen kaveri kertoi että on rakastunut minuun

Ootko kenties vähän drama queen ? Elämää tää vaan on. Okei mies suhteessa ja paljastaa olevansa rakastunut sinuun. So ?!? Ota etäisyyttä ja ilmoititkin jo hänelle mitä mieltä olet. Elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda!

Mitä, tuon tunnustuksenko vai ystäväni jonka kanssa kuulun samaan harrastusporukkaan? Hänestä en valitettavasti pääse noin vaan eroon vaan meidän pitää yhä olla tekemisissä, vaikka tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä etten haluaisi nähdäkään häntä...

Unohdat sen tunnustuksen! Ei se varmaan merkkanut yhtään mitään. Rakkauden tunnustus ei auttamatta tarkoita mitään romattista vaan on ihan tapa kertoa jonkun olevan hyvä tyyppi. (esim. jenkkien i love you..)

No ei se kyllä valitettavasti ollut sellainen, vaan hän ihan kertoi että on yrittänyt päästä tunteistaan eroon jo vuosia mutta kun aina vaan tuntuu samalta niin nyt hän sitten ajatteli lopulta kertoa tämän asian. Selvästikin hänelle iso asia. Ja meidän kaveruudelle kyllä myös. Minua oikeasti lähinnä ällöttää ja raivostuttaa tällä hetkellä. ap

Ok. Olet jo päättänyt että te elätte onnellisena elämänne loppuun asti. Mitä meiltä haluat? Kehoituksen tavoittelemaan miestä?

Mitä helvettiä. Minähän sanoin että minua ÄLLÖTTÄÄ ja RAIVOSTUTTAA. En ikinä olisi hänen kanssaan, hän ei ole yhtään minun tyyppiäni! Kuvittele että joku mukava mutta TÄYSIN epäkiinnostava vanhempi sukulaissetä lähestyisi sinua. Hyi helvetti.

Haen lähinnä sitä, että pystynkö jatkamaan kaveruutta/ystävyyttä tämän jälkeen. Hän on minulle tärkeä ihminen, mutta nyt tosiaan tuntuu että pohja koko kaveruudelta on pudonnut pois. En tiedä pystynkö enää suhtautumaan häneen normaalisti. Ja se on kyllä ihan hänen omaa syytään. En itsekään tajua MIKSI hän edes teki tuon tunnustuksen?! Mitä hän sillä tavoitteli? Ainoa seuraus on se että meidän kaveruus on pilalla. Perkele. ap

En oikein ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Ensin ukko on petollinen ja epärehellinen paskiainen, kun on salannut tunteensa, ja antanut sinun hengailla perheensä kanssa ystävällisissä merkeissä. Sitten, kun hän rehellisesti kertoo tunteistansa, hän on paskiainen, joka toimi väärin kertoessaan tunteistaan, etkä ymmärrä, mitä hän sillä tavoittelee. Miten tuo tilanne olisi sitten pitänyt hoitaa, että olisit tyytyväinen? Hän ei olisi saanut jatkaa ystävyyttä kanssasi, kun huomasi sinun viehättävän häntä? Minusta on aivan inhimillistä koittaa salata ihastuksensa, jos arvostaa ystävyyttä ja on itse vieläpä varattu.

Jos hän olisi pysynyt hiljaa asiasta hamaan maailman tappiin, mitään vahinkoa ei olisi tapahtunut. Paitsi ehkä se olisi sitten ollut hänelle itselleen vaikeaa, kun ei kerran pystynyt olemaan hiljaa. Ei kai tässä tialnteessa mitään täysin hyvää vaihtoehtoa sitten ollut. Tiedän itsekin että olen vähän outo kun reagoin tähän tällä tavalla. Hän vaan on minulle sellainen henkilö, että tuntuu vähän samalta kuin joku opettaja tai terapeutti tms olisi tunnustanut rakkautensa. Sellainen vanhempi luotettu auktoriteetti. Ei vaan tunnu yhtään asialliselta, ja tuntuu etten voi enää tukeutua häneen samalla tavalla kuin olen aiemmin tukeutunut. Enkä voikaan. Mutta eipä sille nyt enää mitään voi, täytyy vaan yrittää jotenkin päästä yli. Kai minun täytyy hyväksyä että hänkin on ihminen, heh... ap

Hän ei ole isäsi. Ehkä on hyvä, että asia tuli esille ja sinä pääset tuosta riippuvuusssuhteestasi. Otat harrastuksen harrastuksena ja haet sympatiaan tyttökavereilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ukon kännisekoiluja.Vitsinä kai heitit, miten päästä yli

No täytyy toivoa että kyse on siitä. Vaikka hän on kyllä tosi asiallinen ja järkevä ihminen, siksi kai tuo järkyttikin niin paljon, ei harrasta mitään kännisekoiluja eikä tosiaan ole ikinä käyttäytynyt mitenkään asiattomasti minua kohtaan enkä ole ikinä aavistanutkaan mitään. Tuntui että hän oli vetänyt rohkaisukännit uskaltaakseen lähettää viestin minulle. Viimeisenä maailmassa olisin häneltä odottanut mitään näin älytöntä ja idioottimaista. Nolasi kyllä itsensä pahemman kerran nyt. Mutta en silti haluaisi olla julmakaan, vaikka tekisi mieli sanoa että painu helvettiin. ap

Suloista. Vetänyt kännit sinua varten. Usko jo, että se ei ollut kosinta. 

Ei tietenkään ollut kosinta, en ole idiootti. Mutta en vaan ymmärrä, mikä se sitten oli. Miksi hänen piti pilata meidän välit. Luuleeko hän muka itse että kaikki jatkuu tästä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minulta se ei kyllä onnistu. On melkein sellainen olo kuin hän olisi joku pedofiili. ap

Pidätkö siis itseäsi lapsena tai jotenkin lapsenmielisenä? Vai mistä ihmeestä pedofilian tähän sotkit?

Voin lohduttaa, kyseessä ei ole rakkaus. Ihan vaan seksuaalinen kiinnostus. Kaikki miehet haluaa nuorempia naisia ja kun olet ollut tekemisissä niin olet sopiva kohde ja ajatteli kokeilla onneaan. Simple as that.

Jos vaikka suostuisit sänkyyn, niin palaisi tyytyväisenä vaimonsa luokse kokemusta rikkaampana ja todennäköisesti pitäisi sinua vähän niin kuin arvonsa menettäneenä kun olit niin helppo. Pyrkisi myös vihjailemaan muille miehille, että totakin olen tölväissyt vink vink.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tuo että on ollut VUOSIA ja RAKASTUNUT, ei siis kyse mistään hetken ihastuksesta. Se on järkyttävintä. Ja että hän on pitänyt tuon asian omana tietonaan ja esittänyt minulle vain ystävää ja perhetuttua, johon olen luottanut ja turvautunut ja jonka kanssa olen viettänyt aikaa. Minusta tuntuu niin kuin minua olisi huijattu. Hän on ollut minun kanssani tekemisissä vain siksi koska on ollut rakastunut, kun taas minä luulin että olemme ystäviä ja olen kaveerannut hänen vaimonsa ja lastensa kanssa jne. Ihan perseestä. ap

No, entäs jos se onkin joku kaveri pistänyt tuon tyypin puhelimesta viestin?

Ei kannata nyt heti olla niin hirveen pöyristynyt.

Jos ei pysty kasvotusten puhumaan, niin on satua koko juttu.

Voithan puhua, että tämmöinen viesti tuli ja että he ovat vaimonsa kanssa sinulle turvallisia aikuisia. Että et osaa ajatella tuota mitenkään kumppaninasi. Etkä ajattel. Puhumalla tuo selviää. Ja jso ei selviä, niin sitten joutunet ottamaan etäisyyttä.

Tunteet on kato aika kummallisia. Ei aina nin rationaalisia.

Eikä ole eka kerta maailmassa, kun joku on ihastunut ja toinen ei.

Voin hyvin ap kuvitella miltä sinusta tuntuu. Todellakin tuollainen tilanne, jossa toista ihmistä ei voi nähdä mitenkään seksuaalisessa/romanttisessa valossa on todella ahdistava jos tämä ihminen alkaa avautua rakastumisestaan sinua kohtaan. Ikävää, että ystävyys päättyy tuollaisella tavalla. Ei sulla ap ole oikein muuta vaihtoehtoa kun ottaa reippaasti etäisyyttä. Voit sanoa joskus sopivassa tilanteessa kahden kesken, että koit tuon tunnustuksen todella kiusallisena ja sinulla ei samanlaisia tunteita ole. Ja että et oikein tunne voivasi jatkaa ystävyyttänne. Joskus ihmiset mokaavat eivätkä ole sitä mitä heidän kuvittelimme olevan. Kurjinta on, että vuosikausia on itse uskonut jotain muuta. Pääset asiasta kyllä yli. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, olet sellainen kun olet (nuori, nätti ja mukava), tämä saattaa riittää epätoivoiselle perheenisälle signaaliksi ja rakastuu sitten. Ehkä hän nyt vain hakee jotain vipinää elämäänsä, se on normaalia pitkässä parisuhteessa. Miesten kanssa on vaikea olla vain ystävä, itsellänikin on vastaavia kokemuksia. Tuntuu tosi kovalta loukkaukselta kun ystävänä pitämäsi ihminen ajatteleekin sinusta seksuaalisesti. Tsemppiä sinulle!

Tunnustan: provosin siinä mielessä, että tämä asia on kyllä oikeasti tapahtunut minulle, mutta siitä on jo kymmenen vuotta aikaa ja olen päässyt siitä yli aikoja sitten. Muisto vaan nousi pintaan toisessa ketjussa jossa puhuttiin saavuttamattomista ihastuksista. Useimmiten tuohon aikaan menneisyydessä olin itse se joka ihastui/rakastui johonkin saavuttamattomaan, ja sitten järkytyin ihan pahanpäiväisesti kun joku teki niin minulle. Ehkä nimenomaan siksi, että tiesin miten piinaavaa onneton ja salattu rakkaus voi olla. Olin kauhistunut että hän oli tuntenut sellaisia tunteita minua kohtaan ja ilman että olin huomannut mitään ja samalla kun olin tosiaan pitänyt häntä itselleni jonkunlaisena isähahmona ja tosiaan myös esikuvana pitkässä parisuhteessa olevasta luotettavasta miehestä. Mutta en itsekään täysin ymmärtänyt miksi reagoin niin älyttömän vahvasti, joten siksi halusin kirjoittaa siitä nyt ikään kuin silloisena minänäni ja katsoa millaisia kommentteja asia saa aikaan.

Tilanne eteni tuon jälkeen niin, että jatkoimme samassa harrastusryhmässä mutta otin selkeästi etäisyyttä emmekä tavanneet harrastuksen ulkopuolella varmaan ainakaan pariin vuoteen. Lakkasin siis pitämästä häntä isähahmona enkä käynyt heillä enää kylässä. Huomasin hänestä että hän oli paskana, mutta hän ei ottanut asiaa puheeksi enää millään tavalla, enkä minäkään. Tilanne tasoittui ajan myötä ja jossain vaiheessa harrastusryhmä loppui. Olen "antanut anteeksi" hänelle, kun olen aikaa myöten huomannut että hän ei ole mitään vailla ja että olen hänelle tärkeä ennen kaikkea ihmisenä ja ystävänä. Nykyään välit ovat jo ihan normaalit ja suhtaudun häneen lämpimästi ja noihin menneisiin tapahtumiin ymmärtävästi, mutta olemme harvakseltaan tekemisissä. Tiedän että hänelle oli varmasti kova paikka se että meidän ystävyys loppui sellaisena kuin se oli sitä ennen, niin se oli kuin minullekin. Mutta toisaalta sen riskin hän otti. Olin tosiaan myös aika nuori tuolloin ja elämässä on sen jälkeen tapahtunut kaikenlaista, olen mm. löytänyt itse pysyvän parisuhteen. Hänen avioliittonsa porskuttaa edelleen, ja toivon että onnellisena, vaikka en tiedä tarkemmin.

Kiitos ja anteeksi! ap

Vierailija kirjoitti:

Voin hyvin ap kuvitella miltä sinusta tuntuu. Todellakin tuollainen tilanne, jossa toista ihmistä ei voi nähdä mitenkään seksuaalisessa/romanttisessa valossa on todella ahdistava jos tämä ihminen alkaa avautua rakastumisestaan sinua kohtaan. Ikävää, että ystävyys päättyy tuollaisella tavalla. Ei sulla ap ole oikein muuta vaihtoehtoa kun ottaa reippaasti etäisyyttä. Voit sanoa joskus sopivassa tilanteessa kahden kesken, että koit tuon tunnustuksen todella kiusallisena ja sinulla ei samanlaisia tunteita ole. Ja että et oikein tunne voivasi jatkaa ystävyyttänne. Joskus ihmiset mokaavat eivätkä ole sitä mitä heidän kuvittelimme olevan. Kurjinta on, että vuosikausia on itse uskonut jotain muuta. Pääset asiasta kyllä yli. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, olet sellainen kun olet (nuori, nätti ja mukava), tämä saattaa riittää epätoivoiselle perheenisälle signaaliksi ja rakastuu sitten. Ehkä hän nyt vain hakee jotain vipinää elämäänsä, se on normaalia pitkässä parisuhteessa. Miesten kanssa on vaikea olla vain ystävä, itsellänikin on vastaavia kokemuksia. Tuntuu tosi kovalta loukkaukselta kun ystävänä pitämäsi ihminen ajatteleekin sinusta seksuaalisesti. Tsemppiä sinulle!

Kiitos, ymmärrys lämmitti näin jälkeenpäin vaikka tilanteesta on tosiaan oikeasti jo aikaa :) ap