Vasu: tuli olo, että ollaan huonoja vanhempia

Kyllä niitä mekkojakin voi käyttää ihan hyvin siellä syys- ja talvipukujen alla jos ei nyt mitään nilkkapituisia ole. Mahtuu vielä fleecepukukin mekon päälle eli ihan kelpo sisävaate mekkokin on. Ei sitä aina tarvitse pois ottaa ulkoilua varten.  Ei kai nyt päiväkodissa mekkokieltoa sentään ole.

Harvoin meillä vaatetuksesta vasussa puhutaan ja mekotkin on ihan sallittuja.

Ainoastaan jos omatoiminen pukeminen, riisuminen on lapselle haastavaa, vaatteiden valintaan, repun /lokeron järjestämiseen kuluu valtavasti aikaa tai vaatteet on epäkäytännölliset (estävät omatoimisuuden harjoittelun) vaatetukseen / omatoimisuuteen kannustamiseen kiinnitetään huomiota myös vasussa.

Joskus vaatetus nousee puheeksi vaaussa myös silloin jos useita kertoja pydetty lapselle säähän&leikkeihin sopivampaa vaatetta.

[/quote] Päiväkodissa myös uloslähteminen pitää olla nopeaa, helppoa ja sulavaliikkeistä. Jos joku hienostelija joutuu riisumaan mekkoa ja pukemaan toiset vaatteet ulkoilua varten, se hidastaa kaikkien uloslähtöä. Helpompaa on vain lisätä kerroksiä päälle ja lähteä ulos kuin vaihtaa koko vaatetusta.[/quote]

Eikä pidä. Tämä on yleinen harhaluulo, jota esiintyy varhaiskasvattajillakin. Päiväkoti ei ole armeija. Siellä ei pitäisi olla kiire yhtään mihinkään. Ulkoilu ei ole tilanne, josta voisi myöhästyä. Pukeutumisen ei pidä olla nopeaa ja sulavaa. Sen pitäisi olla kiireetön tilanne, jossa lapsi saa opetella itsenäistä pukemista aikuisen tukemana ja kannustamana. Ketään ei hoputeta. Toki keskitytään siihen pukemiseen, mutta jokaisen tulee saada pukeutua rauhassa. Siksi käytetään pienryhmiä ja porrastettua toimintaa. Eli kaikki 21 lasta _eivät_ häärää eteisessä samaan aikaan. Porukkaa jaetaan. Yksi työntekijä voi lähteä ensiksi vaikka niiden verkkaisten pukeutujien kanssa eteiseen. He saavat pukea rauhassa, eivätkä nopeammat joudu odottelemaan kuumissaan ulkovaatteet päällä.

Mekkoa ei tarvitse riisua, ellei se nyt ole joku valtava tyllihörhelö joka ei mahtuisi haalarin alle. Perus trikoomekot normaalisti mahtuvat. Tai jos mekko jostain syystä pitäisi vaihtaa, niin sitten se vaihdetaan, ei siihen mene kuin muutama minuutti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kasvatuskeskustelun kävi lto ja hän puhui juuri niistä asioista, jotka ovat olennaisia. Hän nosti esiin asioita, joita emme ole edes ajatelleet.. kuten lapsen omatoimisuuteen tukeminen ja toisaalta sylin tarve, nyt kun on isosisko. Lisäksi hän puhui matemaattisen ajattelun kehittämisestä ja joistain kartoituksista, jotka ennakoivat ja luovat pohjaa 10- järjestelmän hahmottamiselle. Kehuja saimme ja vaikka kipupisteistäkin puhuimme, meille jäi tunne, että olemme hyviä vanhempia. Keskustelu kesti 45 minuuttia. Mutta meillä onkin sivan ihana eskariope.

Hämmästyttää. Ettekö tosiaan olleet osanneet ajatella juuri isosiskoksi tulleen lapsen tarvitsevan erityisen paljon syliä vauvan takia?

Ajatelkaa minä olen pitänyt vasun 22 vuotiaana. Olin kouluttamaton sijainen ja lähdin myöhemmin lukemaan yhteiskuntatieteitä. Meillä taisi olla resurssipula ja minä sain pitää yhden vasun. Muistan vielä tytön nimenkin ja ikä taisi olla 5v. Tyttö oli kiva kuten hänen äitinsäkin. En muistaakseni puhunut mitään vaatteista vaan vanhempien toiveista kasvatuksen ja hoidon suhteen. Tyttö ei kuulunut kirkkoon kuten en minäkään. Arvomaailma äidillä ja minulla oli hyvin samankaltainen. Puhuttiin ystävyyssuhteista yms. Sain tytöltä läksiäislahjaksi runokirjan. Se on vieläkin kirjahyllyssäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa myös uloslähteminen pitää olla nopeaa, helppoa ja sulavaliikkeistä. Jos joku hienostelija joutuu riisumaan mekkoa ja pukemaan toiset vaatteet ulkoilua varten, se hidastaa kaikkien uloslähtöä. Helpompaa on vain lisätä kerroksiä päälle ja lähteä ulos kuin vaihtaa koko vaatetusta.

Eikä pidä. Tämä on yleinen harhaluulo, jota esiintyy varhaiskasvattajillakin. Päiväkoti ei ole armeija. Siellä ei pitäisi olla kiire yhtään mihinkään. Ulkoilu ei ole tilanne, josta voisi myöhästyä. Pukeutumisen ei pidä olla nopeaa ja sulavaa. Sen pitäisi olla kiireetön tilanne, jossa lapsi saa opetella itsenäistä pukemista aikuisen tukemana ja kannustamana. Ketään ei hoputeta. Toki keskitytään siihen pukemiseen, mutta jokaisen tulee saada pukeutua rauhassa. Siksi käytetään pienryhmiä ja porrastettua toimintaa.

Koulussa pitää kuitenkin pystyä noudattamaan sääntöjä ja osata toimia ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa myös uloslähteminen pitää olla nopeaa, helppoa ja sulavaliikkeistä. Jos joku hienostelija joutuu riisumaan mekkoa ja pukemaan toiset vaatteet ulkoilua varten, se hidastaa kaikkien uloslähtöä. Helpompaa on vain lisätä kerroksiä päälle ja lähteä ulos kuin vaihtaa koko vaatetusta.

Eikä pidä. Tämä on yleinen harhaluulo, jota esiintyy varhaiskasvattajillakin. Päiväkoti ei ole armeija. Siellä ei pitäisi olla kiire yhtään mihinkään. Ulkoilu ei ole tilanne, josta voisi myöhästyä. Pukeutumisen ei pidä olla nopeaa ja sulavaa. Sen pitäisi olla kiireetön tilanne, jossa lapsi saa opetella itsenäistä pukemista aikuisen tukemana ja kannustamana. Ketään ei hoputeta. Toki keskitytään siihen pukemiseen, mutta jokaisen tulee saada pukeutua rauhassa. Siksi käytetään pienryhmiä ja porrastettua toimintaa.

Koulussa pitää kuitenkin pystyä noudattamaan sääntöjä ja osata toimia ryhmässä.

Koulussa kyllä, mutta nyt puhuttiin toiminnasta päiväkodissa. Sekin on yleinen harhaluulo, että päiväkodin tulisi olla oppipolku koulun tavoille. Ei tule. Päiväkodissa ei tarvitse vielä valmistautua koulun aikatauluihin, sääntöihin ja oppitunteihin. Päiväkodissa lapsi saa olla lapsi, ja leikillä pitäisi olla hyvin suuri merkitys.

Käyttäjä2750 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa myös uloslähteminen pitää olla nopeaa, helppoa ja sulavaliikkeistä. Jos joku hienostelija joutuu riisumaan mekkoa ja pukemaan toiset vaatteet ulkoilua varten, se hidastaa kaikkien uloslähtöä. Helpompaa on vain lisätä kerroksiä päälle ja lähteä ulos kuin vaihtaa koko vaatetusta.

Eikä pidä. Tämä on yleinen harhaluulo, jota esiintyy varhaiskasvattajillakin. Päiväkoti ei ole armeija. Siellä ei pitäisi olla kiire yhtään mihinkään. Ulkoilu ei ole tilanne, josta voisi myöhästyä. Pukeutumisen ei pidä olla nopeaa ja sulavaa. Sen pitäisi olla kiireetön tilanne, jossa lapsi saa opetella itsenäistä pukemista aikuisen tukemana ja kannustamana. Ketään ei hoputeta. Toki keskitytään siihen pukemiseen, mutta jokaisen tulee saada pukeutua rauhassa. Siksi käytetään pienryhmiä ja porrastettua toimintaa.

Koulussa pitää kuitenkin pystyä noudattamaan sääntöjä ja osata toimia ryhmässä.

Koulussa kyllä, mutta nyt puhuttiin toiminnasta päiväkodissa. Sekin on yleinen harhaluulo, että päiväkodin tulisi olla oppipolku koulun tavoille. Ei tule. Päiväkodissa ei tarvitse vielä valmistautua koulun aikatauluihin, sääntöihin ja oppitunteihin. Päiväkodissa lapsi saa olla lapsi, ja leikillä pitäisi olla hyvin suuri merkitys.

Totta. Minulla on kaksi lasta. Omat haasteet on molemmilla ollut. Toiselle (tytölle) siirtymätilanteet olivat vaikeita, lähteminen, pukeminen olivat haasteellista pitkään. Ongelma oli vitkuttelu.

Toinen lapseni (poika) taas on enemmänkin malttamaton eikä jaksa aina odottaa, lähdöt pitää olla nopeita. Itsehillintää pitää kehittää. Rytmiikka, liikunnallisuus ja huumorintaju ovat vahvuudet.

Molemmat ovat olleet sosiaalisia ja hyviä leikkimään. Eri keinot vain ovat toimineet eri lasten kohdalla.

T, se joka piti vasu keskustelun 22 vuotiaana

En ole päiväkodissa töissä, mutta täytyy sanoa, että näen punaista joidenkin näiden vastausten kohdalla. Ne joiden mielestä lapsen yksilöllisyys on sujuvaa päiväkoti arkea tärkeämpiä ja joiden mielestä päiväkodissa ei ole koskaan kiire minnekään pitäisi laittaa kyllä itse kokeilemaan kuukaudeksi tarhan tätinä olemista.

Joistakin asioista päiväkodissa on vain pakko pitää kiinni esim ruoka-ajat ja päiväuniajat. Silloin myös muille toiminnoille tulee aikataulu. Kun lapsia on 20 ja suurinosa ei osaa pukea, niin kovin pitkää aikaa ei ehdi vain harjoitella tai sitten ulkoilu jää kymmeneen minuuttiin /päivä. Onko se sitten ok? Eipä ainakaan ole kiire..

Ihmettelen mistä on tullut ajatus siitä että lapselle on psyykkisesti vaarallista jos hänen yksilöllisyyttään rajoitetaan. Se yksilöllisyyden rajoittaminen kun on sitä kasvattamista. Jos lapsen pitää saada pitää mekkoa, vaikka se olisi epäkäytännöllistä, kun se kuuluu hänen yksilöönsä, niin eikö hän silloin saa koulussa olla tekemätta matematiikka, koska se se kuuluu hänen yksilöönsä? 

Lapset joille opetetaan että tärkeintä on aina se mitä he haluavat ja mikä heistä tuntuu tärkeimmältä, eivät opi noudattamaan sääntöjä. Kohta näitä tämän ajattelun tuotoksia on myös työelämä pullollaan. Miltä kuulostaa sairaanhoitaja joka haluaa pitää koruja, koska on aina tehnyt niin? 

Ehkä sen tapojen opettelun voisi aloittaa jo pienestä pitäen? Kyllä se persoona ja yksilöllisyys kasvaa sitten myöhemminkin :) 

Minulla on myös kokemus vasukeskustelusta, jonka jälkeen tuntui todella jyrätyltä. Oli todella raskas kokemus ja olin keskustelun jälkeen ihan lamaantunut ja voimaton. Ne kehitettävät asiat kyllä on hyväkin sanoa ja tiedostaa, sitähän varten se yhteistyökeskustelu on, että yhdessä tiedostetaan asiat ja tavoitteet ja yritetään tukea lapsen kasvua. Mutta eikö joka ihmisessä ole jotain hyvääkin, positiivista mitä voi tukea? Oli kamala viedä lasta sen jälkeen päuväkotiin, kun tiesin millaisena lto hänet näkee. Pelkästään kimppuna ongelmia! Vasukeskusteluja on sittemmin käyty myös muiden kanssa ja oli hyvä huomata, että se jyrääjä oli vain yksittäistapaus. Se riippuu paljon lto:n ammattitaidosta, kuinka paljon keskustelusta saadaan hyötyä.

Käyttäjä2750 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa myös uloslähteminen pitää olla nopeaa, helppoa ja sulavaliikkeistä. Jos joku hienostelija joutuu riisumaan mekkoa ja pukemaan toiset vaatteet ulkoilua varten, se hidastaa kaikkien uloslähtöä. Helpompaa on vain lisätä kerroksiä päälle ja lähteä ulos kuin vaihtaa koko vaatetusta.

Eikä pidä. Tämä on yleinen harhaluulo, jota esiintyy varhaiskasvattajillakin. Päiväkoti ei ole armeija. Siellä ei pitäisi olla kiire yhtään mihinkään. Ulkoilu ei ole tilanne, josta voisi myöhästyä. Pukeutumisen ei pidä olla nopeaa ja sulavaa. Sen pitäisi olla kiireetön tilanne, jossa lapsi saa opetella itsenäistä pukemista aikuisen tukemana ja kannustamana. Ketään ei hoputeta. Toki keskitytään siihen pukemiseen, mutta jokaisen tulee saada pukeutua rauhassa. Siksi käytetään pienryhmiä ja porrastettua toimintaa.

Koulussa pitää kuitenkin pystyä noudattamaan sääntöjä ja osata toimia ryhmässä.

Koulussa kyllä, mutta nyt puhuttiin toiminnasta päiväkodissa. Sekin on yleinen harhaluulo, että päiväkodin tulisi olla oppipolku koulun tavoille. Ei tule. Päiväkodissa ei tarvitse vielä valmistautua koulun aikatauluihin, sääntöihin ja oppitunteihin. Päiväkodissa lapsi saa olla lapsi, ja leikillä pitäisi olla hyvin suuri merkitys.

Mutta miten riittää päiväkodissa valvojia, jos lapset ovat siellä täällä? Miten ne pystyvät tekemään mitään meysäretkiä tms jos lapsia ei saa koottua samaan aikaan samaan paikkaan? Tuo sinun utopiasi olisi ok, jos jokaisella lapsella olisi omahoitaja päiväkodissa.

Miksi mekot on hankalia talvella? sukkikset ja niiden päälle tarvittaessa sisälläkin pidettävät ohuet neulosleggarit jos ei sukkikset riitä, lämmittävyys vastaa ainakin collegehousuja. Mekko pitää vaan valita niin että on pehmeää materiaslia ja yläosa on paitamainen ja helma ohut ja lyhyt mikä menee helposti ulkohousuihin/haalariin. Tai sitten mekot jotka ovat helmasta pidennettyjä versioita collegepaidoista. Meillä lapsella aina käytännöllinen mekko päiväkodissa päällä.

En ymmärrä oikein, millaisen hoitajan kanssa olet keskustellut. Ja tietysti vaatetuksesta pitää huomauttaa heti samantien. Onko hoitajina nuoria, kouluttamattomia tyttöjä? Kun tehdään kasvatussuunnitelmaa, niin eikö ole yhdessä tarkoitus pohtia, millaisiin tavoitteisiin pyritään ja millaisin keinoin? Minkälainen arvomaailma vanhemmilla on, miten eri uskonnolliset käsitykset ja kulttuurilliset tavat huomioidaan päiväkodissa ja kuinka tuetaan vanhempia ja lasta sopeutumaan, joissakin päiväkodeissa on paljonkin maahanmuuttajataustaisia lapsia. Ammattikasvattaja huomaa myös viiveet kehityksessä, puhehäiriöt, poikkeavuudet käytöksessä jne. ja mitä varhaisemmassa vaiheessa niihin puututaan sen parempi. Eskari on jo nimensä mukaan sitten esikoulu oikeaan kouluun, ala-asteella kasvatetaan yläastekypsiä lapsia, yläaste valmentaa toisen asteen koulutukseen jne. Ihmisen oppipolku ja kasvu on pitkä ja kestää koko iän. Vasuja ja opseja ja hopseja riittää ja monenlaisia kasvatuskeskusteluja käydään.

Muutaman vuoden kun muksuja kuskasin päivähoidossa, niin tuli seurattua myös sitä pukeutumisrumbaa. Sääli oli katsoa sellaista, että jotkut lapset olivat hitaita pukemaan juurikin epäkäytännöllisten vaatteiden vuoksi. Ja kun ne vaateasiat saatiin vatvottua ja lapsi viimein ulos, niin kohta jo takaisin sisään. Tai sitten näki tapauksia, joissa ei lapsi ehtinyt sinne ulos oman sinnikoinnin ja  huutopotkuraivareiden vuoksi. Ja taas oli huutopotkuraivarit valmiit, kun haluaa ulos, eikä ehtinytkään.

Vaikka tuossa jossain kommentissa sanotaan, että päiväkodissa pitäisi olla leikki tärkeintä ja kiire ei saa olla. Niin kyllä pitää huomioida se, että niitä hoitajia on tietty määrä ja lapsia paljon, niin pakkohan se on aikatauluilla päivät rytmittää. Ei se kuvio muuten toimi. Ulos mennään tiettyyn aikaan ja sisälle, syömään, päiväunille jne. Jos askarrellaan niin askarrellaan ja niin edes päin.

Ei kumma, että nykylapset on niin helkatin itsekeskeisiä ja kuvittelevat että maailma pyörii vain heidän ympärillään. Jos jo päiväkoti-iässä opetetaan, että lapsi saa nyt tehdä ihan kuten haluaa, kun on vielä lapsi.

Muutamiin kommentteihin viitaten:

Totesin, että päiväkodin ei tarvitse olla kouluun valmentava laitos, jossa on jo tiukat säännöt ja aikataulut koulun lukujärjestyksen mukaisesti. Ja näin onkin. Se ei silti tarkoita sitä, ettei päiväkodissa olisi _ollenkaan_ sääntöjä, ja lapset saavat tehdä mitä haluavat. Totta kai on sääntöjä, mutta kiirettä ja tiukkaa aikataulua ei pidä eikä tarvitse olla. Se on todella stressaavaa sekä lapsille että aikuisille. Sen sijaan totta kai metsäretkelle mentäessä on sääntöjä - ja aikuiset silmä valppaana valvovat lasten toimintaa.

Varhaislapsuus on tärkeää aikaa itsenäisten taitojen oppimiselle, koska koulussa kukaan ei enää sido lapsen kengännauhoja tai auta takin vetoketjussa. Koulussa on myös riisuttava ulkovaatteet välitunnin jälkeen muutamassa minuutissa, koska seuraava oppitunti alkaa, eikä siellä odotella ketään. Siksi varhaiskasvatus onkin sitä aikaa, kun rauhassa saa harjoitella itsenäistä pukemista, syömistä, vessassa käymistä ym.

Kyllä, opiskelen lastentarhanopettajaksi ja olen ollut pitkäänkin töissä samassa päiväkodissa. Sekä alle 3-vuotiaiden ryhmässä, että 3-4-vuotiailla. Tiedän, millaista päiväkodin arki on. Rutiinit ja päiväjärjestys ovat tärkeitä. Silti päiväkodissa ei pitäisi olla kiire. Sen takia päivä suunnitellaan ja käytetään porrastettua toimintaa ja pienryhmätoimintaa.

Päiväkodin ei enää pitäisi olla 70-luvun laitos, jossa kaikki askartelevat kun pidetään askartelutuokio, ja kaikki lähtevät samaan aikaan ulos. Jos ulkoiluajan aikaan osa lapsista on innokkaana lähdössä ulos, ja joillakin on vielä hyvät leikit kesken, joku aikuinen jää joksikin aikaa leikkijöiden kanssa sisälle, ja kaksi muuta menevät ulos. Tilanteissa voidaan joustaa erilaisilla ratkaisuilla. Kaikkien ei tarvitse askarrella samaan aikaan, se voidaan tehdä pienryhmissä.

Lisäksi uloslähtöä voidaan joskus aikaistaa, eli lähdetäänkin sinne jo 9:30, jotta ehditään olla siellä ennen ruokailua. Joskus voidaan tämän ansioista tulla jo reilusti ennen ruokailua sisälle ja tehdä jotain ennen ruokailua. Joskus ulos ei välttämättä edes mennä, jos vaikka sataa kaatamalla ja lapsilla on kivat leikit liikuntasalissa. Eli kyllä niistä päiväkodin aikatauluistakin voidaan joustaa.

Toki ruokailu ja päiväuniajat ovat sellaisia, joista ei jousteta. Ruoka tuodaan tiettyyn aikaan, ja se pitää syödä tiettyyn aikaan, jotta lapset ehtivät nukkumaan ennen välipalaa. Siksi aikataulu suunnitellaankin järkevästi siten, että ehditään kaikki ruokapöytään ajoissa, ja ruokailu saa olla rauhallinen kiireetön hetki. Sitä ei tarvitse saavuttaa kiirehtimisellä ja hoputtamisella, vaan se saavutetaan muilla keinoin.

Eräässä ryhmässä todistin tilannetta, jossa alle 3-vuotiaat olivat poistumassa aamujumpalta. Käveltiin käytävää pitkin, ja lapset näkivät käytävän seinällä ison viidakkotaulun, jota olisivat halunneet katsoa. Ryhmän lto kielsi tämän tyylillä "nyt pois sieltä, me lähdetään nyt ulos!". Niin kiire ei voi olla, ettei ehdi viidakkotaulua vilkaisemaan.

Joku vielä kommentoi, että sallimalla mekon pitämisen teen lapsista itsekkäitä yksilöitä, jotka saavat tehdä mitä haluavat - vaikka päättää koulussa, etteivät halua opiskella matikkaa. Vertaatko tosissasi asun vapaata valitsemista opetussuunnitelman kapinoimiseen? Mekon pitämistä ei mikään kiellä. Ainut syy on ehkä se, että väsynyttä tarhantätiä vituttaa odotella, kun lapsi vaihtaa mekon ja jopa kaksi minuuttia joutuu odottelemaan.

Joku myös totesi, että ryhmän jakaminen ei onnistu kun jokaisella ei ole omaa hoitajaa. Toki ryhmäkoot ovat liian isoja nykyään, mutta kummasti olen silti nähnyt kolmen hoitajan järjestävän ryhmän jakamisen. Pienryhmiä ja porrastusta on mahdollista toteuttaa myös yhteistyössä muiden ryhmien kanssa.