Adhd-diagnoosin saaneiden pienten lasten vanhemmille kysymys

Miten söitte raskausaikana, saitteko tarpeeksi d:tä ja kalaöljyä? Entä onko lapsilta suljettu mm. keliakia ja gluteeniyliherkkyys pois?

http://www.hs.fi/ruoka/a1391138886872

Ovatko siis kaksosia, kuopus tarkoittaa vain sitä vähän myöhemmin syntynytyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietitäänpäs:

- On liikkeessä jatkuvasti; juoksee, kiipeää, heiluttelee käsiä, jalkoja, repii kynsiä, puree kynsiä, heiluu, haahuilee - ihan kuulostaa tavalliselta

- Kävelee varpaillaan - tämä on kyllä oikeasti mahdollinen merkki aivovammasta

- On impulsiivinen: saa yhtäkkisiä raivokohtauksia aivan mitättömistä syistä, menettää hermonsa helposti - normaalia

- On aggressiivinen, lyö ja puree sekä vanhempia että muita lapsia - normaalia, tarvitsee apua tunteiden käsittelyyn ja miten muita kohdellaan

- Häneen on usein lähes mahdoton saada kontaktia, ikään kuin ei kuulisi ollenkaan, on omissa maailmoissansa, ei reagoi puheeseen normaalisti - kuulostaa tavalliselta... Osaako toimia yksinkertaisen ohjeen mukaan? "Ota palikka pöydältä"

- Puhuu edelleen vain sanoja - normaalin puitteissa

- On todella lahjakas fyysisesti - normaalia

- Ei tottele lähes ollenkaan, tekee ohjeiden vastaisesti ja hymyilee päälle - normaalia, hakee rajoja

- Kun hänelle suuttuu ja on vihainen ja raivoissaan, hän usein nauraa tai

hymyilee - normaali reaktio pieneltä lapselta, tarkoittaa sitä että lapsi vasta opettelee sosiaalisia sääntöjä

- Julkisilla paikoilla käy aivan ylikierroksilla - normaalia

- Ei pysty istumaan hetkeäkään aloillaan - eikö edes kuuntele kun kirjaa luetaan?

- Ei osaa pelätä mitään - normaalia, 3-4 v iässä tulee pelkäämisen ikäkausi

MLL:n sivuilla on hyvää materiaalia ikäkausittain, ja neuvoja vanhemmuuteen. Kuulostaa kyllä lähinnä siltä, että ongelma on teissä vanhemmissa, jotka olette luulleet edellisen lapsen käytöksen johtuvan teidän ylimaallisista vanhemmuuden kyvyistänne, ettekä nyt millään pysty hyväksymään sitä että lapset ovat erilaisia, eikä perusluonteeseen pysty vaikuttamaan.

Esikoisemme on siis tämä adhd-piirteitä omaava poika, kuopus on "normaalisti" käyttäytyvä tyttö. Auttaisi asiaan, jos viitsisit edes lukea aloitusviestin. Ja ei, ei kuuntele, kun kirjaa luetaan, ei siis osaa kuunnella satua tai tarinaa. Jaksaa kyllä näytellä kirjasta kuvia ja nimetä niitä. 

Ap

Siis, teillä on kaksi 2-vuotiasta lasta :D vahvistaa käsitystä että vika on kasvatuksessa. Esikoinen raukka on jäänyt oman onnensa nojaan oltuaan alle vuoden ikäinen kuopuksen synnyttyä. Nyt ymmärrän tuon huomion hakemisen, koska sillä ainakin saa vanhemmalta reaktion aikaiseksi.

Kuopuksen ikä on pyöristetty, koska se nyt ei ollut tässä se tärkeä juttu. Mutta oliko kiva kuitenkin päästä vittuilemaan? Toivottavasti sait kiksit. :) Surullinen tapaus olet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ovatko siis kaksosia, kuopus tarkoittaa vain sitä vähän myöhemmin syntynytyä?

Eivät ole.

Ap

On niin rasittavaa, kun yrittää kertoa jollekin ADHD:sta, niin tulee kommentteja "no kyllä munkin on joskus vaikea keskittyä" "kyllä munkin lapsi saa raivareita oudoista asioista" jne. Kun se nyt vaan ei ole sama asia. Ja ADHD ei ole yksi oire, vaan monta oiretta yhdessä. Ja sitten on näitä jotka kieltävät koko sairauden olemassaolon, kuten av:llakin usein ADHD-ketjuissa. Että kyllä se siitä lähtee kun vaan pitää tarpeeksi kuria ja antaa piiskaa. Tai että vika on vanhemmissa. Milloin on kotona elämänhallinta hukassa ja milloin äiti syönyt liikaa lääkkeitä tai polttanut tupakkia raskauden aikana. Millään ei voida uskoa, että jollain voisi ihan OIKEASTI olla se ADHD, että se voisi tulla ilman että vanhemmat ovat tehneet mitään väärää, ja että se voidaan todentaa kuvaamalla aivot.

No niin, tänään oli lyhyt keskustelu yhden päiväkodin työntekijän kanssa. Hänen mukaansa pojan käytös ei ole ihan normaalin rajoissa, ja hän suosittelee, että asiaa aletaan tutkia tarkemmin. Laittavat asian päiväkodin puolelta eteenpäin, ja poika saa luultavasti pian apua. :)

Eilen poika mm. löi isäänsä, heitti isäänsä lelulla, yritti purra siskoansa, löi minua, sai raivokohtauksen, koska leipä oli leikattu väärällä tavalla. Tein uuden leivän, se kelpasi, mutta poika sai uuden raivokohtauksen, kun leipä mureni hänen käsissänsä. Päiväkodissa oli eilen purrut toista lasta käteen, minkä jälkeen oli mennyt halimaan lasta. Meillä kotona aggressiivisuus menee saman kaavan mukaan - ensin lyö/puree, ja sitten tulee halimaan heti perään.

Ap

Kommentoin tähän ketjuun jo aikaisemmin. Meilläkin päivähoidosta ohjattiin puheterapeutin arvioitavaksi, sitten käynti neuvolalääkäriltä jolta lähete neurologille. Pikku hiljaa vyyhti alkoi purkautumaan. Nyt tilanne on hyvä, lapsella henkilökohtainen avustaja ja lapsi saa puheterapia. Ensi vuonna mahdollisesti toimintaterapiaakin. Välillä on huonoja kausia, mutta ne kestävät pisimmillään noin pari kuukautta ja sitten tulee taas tasaisempi jakso.

t. autistisen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

On niin rasittavaa, kun yrittää kertoa jollekin ADHD:sta, niin tulee kommentteja "no kyllä munkin on joskus vaikea keskittyä" "kyllä munkin lapsi saa raivareita oudoista asioista" jne. Kun se nyt vaan ei ole sama asia. Ja ADHD ei ole yksi oire, vaan monta oiretta yhdessä. Ja sitten on näitä jotka kieltävät koko sairauden olemassaolon, kuten av:llakin usein ADHD-ketjuissa. Että kyllä se siitä lähtee kun vaan pitää tarpeeksi kuria ja antaa piiskaa. Tai että vika on vanhemmissa. Milloin on kotona elämänhallinta hukassa ja milloin äiti syönyt liikaa lääkkeitä tai polttanut tupakkia raskauden aikana. Millään ei voida uskoa, että jollain voisi ihan OIKEASTI olla se ADHD, että se voisi tulla ilman että vanhemmat ovat tehneet mitään väärää, ja että se voidaan todentaa kuvaamalla aivot.

Siksi olisikin mukavaa, jos vain asiasta jotain tietävät tulisivat vastaamaan näihin ketjuihin. En minäkään mene huutelemaan ketjuihin, joissa keskustellaan aroista ja ujoista lapsista tyyliin: "Kyllä lapsi siitä rohkaistuu, kun sille vaan tarpeeksi sanoo, että nyt olet sosiaalinen ja rohkea!"... 

Vieläkin odottelen vastausta siihen, että millä tavalla sitä kuria pidetään, kun sanat eivät riitä? Kun ei riitä vakavasti sanominen, ei riitä kauniisti sanominen, ei rumasti sanominen, ei huutaminen, ei karjuminen, ei mikään? Fyysiseen kurittamiseen en lähde, vaikka se toimisikin. 

Ap