Lue keskustelun säännöt.
Adhd-diagnoosin saaneiden pienten lasten vanhemmille kysymys
25.09.2016 |
Millä tavalla Adhd-diagnoosin näkyy teillä lasten käytöksessä?
Meillä poika täyttää pian kolme, ja pakostakin miettii, että onko pojan käytös normaalia, vai voisiko olla adhd. Toki aion apua tarvittaessa hakea muualta, kuin palstalta. Tässä asioita, jotka saavat minut pelkäämään, että pojallani voisi mahdollisesti olla adhd:
- On liikkeessä jatkuvasti; juoksee, kiipeää, heiluttelee käsiä, jalkoja, repii kynsiä, puree kynsiä, heiluu, haahuilee
- Kävelee varpaillaan
- On impulsiivinen: saa yhtäkkisiä raivokohtauksia aivan mitättömistä syistä, menettää hermonsa helposti
- On aggressiivinen, lyö ja puree sekä vanhempia että muita lapsia
- Häneen on usein lähes mahdoton saada kontaktia, ikään kuin ei kuulisi ollenkaan, on omissa maailmoissansa, ei reagoi puheeseen normaalisti
- Puhuu edelleen vain sanoja
- On todella lahjakas fyysisesti
- Ei tottele lähes ollenkaan, tekee ohjeiden vastaisesti ja hymyilee päälle
- Kun hänelle suuttuu ja on vihainen ja raivoissaan, hän usein nauraa tai
hymyilee
- Julkisilla paikoilla käy aivan ylikierroksilla
- Ei pysty istumaan hetkeäkään aloillaan
- Ei osaa pelätä mitään
Kaiken tämän takia ei juuri edes huvita esim. viikonloppuisin lähteä minnekään, koska aina tietää, että taisteluksi menee. Ei huvita käydä missään kylässä, kun tietää, ettei kuitenkaan voi istua normaalisti juomaan kahvia, kun lapsen jokaista liikettä täytyy seurata, ettei pääse tuhoamaan tavaroita tai lyömään toisten lapsia. Kauppareissutkin hoidamme joko minä tai mies yksin. En voisi kuvitellakaan menevän pojan kanssa kahden kauppaan, koska pojan jokaista liikettä täytyy seurata. Ja joo, meillä on toinenkin lapsi, 2 v., joka on aivan täysin erilainen. Ovat kuin yö ja päivä. Poika on syntymästä asti ollut vaativa, mutta kun lähti kävelemään, tuli elämästämme sata kertaa vaikeampaa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan kaikkia muita:
- lapsi neurologisiin tutkimuksiin pian
- pyydä erikoislastentarhaopen näkemys, jos lapsi päiväkodissa
- autismi nousi minullakin mieleen vahvimpana
Lisäksi:
- suostukaa toimintaterapiaan jos sitä tarjotaan, mutta älkää tyytykö vain siihen
- huolehdi omasta jaksamisesta
- rajaa huoletta lapsen kuviot toimiviin: ei tarvitse käydä kaupassa, juhlissa jne jos se ei toimi
Kiitos vinkeistä. Eipä vain ole oikein mitään tapaa huolehia omasta jaksamisesta, koska meillä on tukiverkot täysin pyöreä 0. Isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsia ollenkaan, eikä kukaan muukaan. Yhteinen aika miehen kanssa on noin yksi tunti iltaisin. Lähes kaikki sosiaaliset jutut olemmekin jo jättäneet - käymme vain leikkikentällä leikkimässä ja metsäkävelyillä jne., mutta emme käy kylässä, emme kutsu vieraita, ja muutenkin pysyttelemme pitkälti kotona. Täytyypä tutustua tuohon autismiinkin paremmin.
Ap
Vuorotelkaa miehen kanssa. Teitä on kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkkeitä söit raskaana ollessasi että lapsesi sairastui?
En yhtään mitään lääkkeitä koko raskauden aikana, en edes buranaa.
Ap
En minäkään syönyt edes yhtä Buranaa. Älä suotta anna tuollaisille kysymyksille mitään sijaa mietteissäsi.
Onko lapsellasi aistiyliherkkyyttä? Meillä kiinnitin ekana niihin huomiota. Tai niistä kaikki alkoi. Kuittasivat aistiyliherkkyydet pelleilyllä, esimerkiksi suihkussa käyminen oli kamalaa. Lapsi ei voinut mennä kylppäriin jos lattialla oli edes yksi tippa vettä. Minä tietysti ajattelin, että mitä ihmettä lapsi oikein pelleilee ja haloo suihkuun vaan. Näitä tilanteita alkoi tulemaan yhä enemmän ja enemmän, kiukuttelua ihan ihmeellisistä asioista. Emme todella ymmärtäneet, että kyse oli aistiyliherkkyyksistä. Luulimme hänen uhmaavan ja kiukuttelevan. Psykologi kyllä diagnoosin jälkeen sanoi kun itkin juuri näitä kunpa olisin tiennyt silloin että lapsella on jotain erityistä, että emme voineet tietää ja niistä ei voi itseään syyttää.
Siksikin kehotan hakemaan apua ajoissa, ettei sinun tarvitse miettiä myöhemmin mitä olisit voinut tehdä toisin.Tosiaan, erityislastentarhanopea havainnoimaan lastasi päiväkotiin ja perheneuvolaan soitto. He pystyvät sitä kautta antamaan teille vanhemmille tukea sekä etenkin lapselle. Meidän kaupungissa ainakin kaikki terapiat ja kuntoutukset menevät perheneuvolan kautta. Itse olen kokenut heidän keskusteluavun tärkeäksi. Olen saanut myös varmuutta vanhemmuuteen erityislapsen äitinä.
Suihkuun meneminen ei onnistu meilläkään, joten meillä kylvetään lähes joka ilta. Hiukset täytyy pestä todella varoen, ei suihkulla, vaan vettä käsin hiuksiin kaataen, sitten shampoo, jonka jälkeen sama juttu, eli käsin vettä hiuksiin ja huuhdotaan shampoo pois. Miten muuten aistiyliherkkyys voi ilmetä? Täytyypä googletella. Mutta ruoista käyvät tosiaan vain tietyt, poika saa ihan hepulit, jos joitain hänelle epämiellyttäviä yrittää edes tuoda lähelle. Hiusten leikkuu on siis AIVAN kamalaa. Mies joutuu pitelemään pojan päätä paikoillaan, että saan leikattua, ja poika huutaa pää punaisena. Vältellään hiustenleikkuuta aina ihan viimeiseen asti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkkeitä söit raskaana ollessasi että lapsesi sairastui?
En yhtään mitään lääkkeitä koko raskauden aikana, en edes buranaa.
Ap
En minäkään syönyt edes yhtä Buranaa. Älä suotta anna tuollaisille kysymyksille mitään sijaa mietteissäsi.
Onko lapsellasi aistiyliherkkyyttä? Meillä kiinnitin ekana niihin huomiota. Tai niistä kaikki alkoi. Kuittasivat aistiyliherkkyydet pelleilyllä, esimerkiksi suihkussa käyminen oli kamalaa. Lapsi ei voinut mennä kylppäriin jos lattialla oli edes yksi tippa vettä. Minä tietysti ajattelin, että mitä ihmettä lapsi oikein pelleilee ja haloo suihkuun vaan. Näitä tilanteita alkoi tulemaan yhä enemmän ja enemmän, kiukuttelua ihan ihmeellisistä asioista. Emme todella ymmärtäneet, että kyse oli aistiyliherkkyyksistä. Luulimme hänen uhmaavan ja kiukuttelevan. Psykologi kyllä diagnoosin jälkeen sanoi kun itkin juuri näitä kunpa olisin tiennyt silloin että lapsella on jotain erityistä, että emme voineet tietää ja niistä ei voi itseään syyttää.
Siksikin kehotan hakemaan apua ajoissa, ettei sinun tarvitse miettiä myöhemmin mitä olisit voinut tehdä toisin.Tosiaan, erityislastentarhanopea havainnoimaan lastasi päiväkotiin ja perheneuvolaan soitto. He pystyvät sitä kautta antamaan teille vanhemmille tukea sekä etenkin lapselle. Meidän kaupungissa ainakin kaikki terapiat ja kuntoutukset menevät perheneuvolan kautta. Itse olen kokenut heidän keskusteluavun tärkeäksi. Olen saanut myös varmuutta vanhemmuuteen erityislapsen äitinä.
Suihkuun meneminen ei onnistu meilläkään, joten meillä kylvetään lähes joka ilta. Hiukset täytyy pestä todella varoen, ei suihkulla, vaan vettä käsin hiuksiin kaataen, sitten shampoo, jonka jälkeen sama juttu, eli käsin vettä hiuksiin ja huuhdotaan shampoo pois. Miten muuten aistiyliherkkyys voi ilmetä? Täytyypä googletella. Mutta ruoista käyvät tosiaan vain tietyt, poika saa ihan hepulit, jos joitain hänelle epämiellyttäviä yrittää edes tuoda lähelle. Hiusten leikkuu on siis AIVAN kamalaa. Mies joutuu pitelemään pojan päätä paikoillaan, että saan leikattua, ja poika huutaa pää punaisena. Vältellään hiustenleikkuuta aina ihan viimeiseen asti.
Ap
Kuulostaa tutulta. Meilläkin tuon suihkun lisäksi ruokailut muuttuivat vaikeiksi. Lapsi lopetti lähes kokonaan syömisen ja spagetti tuntui pahalta suussa, tomaattia ei voinut missään muodossa syödä, juusto oli pahaa. Ruoka oli aina liian kuumaa, aurinko häikäisi ikkunasta vaikka ei edes suoraan paistanut kohti lasta. Näitäkin ihmeteltiin kun hampurilaisella ollessamme lapsi ei halunnutkaan syödä hampurilaista jonka ennen on hyvin mielin syönyt. Vasta myöhemmin selvisi että sula juusto oli ongelma. Ei siis ikinä sano näissä tilanteissa mistä kiikastaa vaan ne selviävät meille aina myöhemmin. Siksi helposti tulee ajateltua, että lapsi kiukuttelee vaan.
Tuntuuko vaatteet pahalta? Pesulaput? Saumat? Jos lapsi pukee itse onko vaatteet kiertyneenä päällä?
Meillä ulkona lasta häikäisee helposti. Kaupassa saattaa saada hepulin yhtäkkiä kun aistikuormitus kasvaa liian suureksi. Siksi usein ei tule kauppaan mukaan.
Meillä lapsi hyötyy pienryhmästä myös. Kotonakin lapsen kanssa sujuu jos on kaksin lapsen kanssa, mutta kun sisarus tai toinen vanhempi tulee paikalle alkaa sekoilu. Meillä voimakasta liikehakuisuutta. Hyppii siis sohvilla vaikka noin kuuden vuoden ajan systemaattisesti kielletty. Mönkii lattioilla ja on liikkeessä jatkuvasti.
Lisäksi hän joskus räpäyttää silmiä voimakkaasti, siis kerran tekee niin että oikein puristaa silmät kovasti yhteen. Lisäksi vääntelee silmiä ja naamaa.
Psykologi sanoi, että tourettemaisia piirteitä löytyy myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkkeitä söit raskaana ollessasi että lapsesi sairastui?
En yhtään mitään lääkkeitä koko raskauden aikana, en edes buranaa.
Ap
En minäkään syönyt edes yhtä Buranaa. Älä suotta anna tuollaisille kysymyksille mitään sijaa mietteissäsi.
Onko lapsellasi aistiyliherkkyyttä? Meillä kiinnitin ekana niihin huomiota. Tai niistä kaikki alkoi. Kuittasivat aistiyliherkkyydet pelleilyllä, esimerkiksi suihkussa käyminen oli kamalaa. Lapsi ei voinut mennä kylppäriin jos lattialla oli edes yksi tippa vettä. Minä tietysti ajattelin, että mitä ihmettä lapsi oikein pelleilee ja haloo suihkuun vaan. Näitä tilanteita alkoi tulemaan yhä enemmän ja enemmän, kiukuttelua ihan ihmeellisistä asioista. Emme todella ymmärtäneet, että kyse oli aistiyliherkkyyksistä. Luulimme hänen uhmaavan ja kiukuttelevan. Psykologi kyllä diagnoosin jälkeen sanoi kun itkin juuri näitä kunpa olisin tiennyt silloin että lapsella on jotain erityistä, että emme voineet tietää ja niistä ei voi itseään syyttää.
Siksikin kehotan hakemaan apua ajoissa, ettei sinun tarvitse miettiä myöhemmin mitä olisit voinut tehdä toisin.Tosiaan, erityislastentarhanopea havainnoimaan lastasi päiväkotiin ja perheneuvolaan soitto. He pystyvät sitä kautta antamaan teille vanhemmille tukea sekä etenkin lapselle. Meidän kaupungissa ainakin kaikki terapiat ja kuntoutukset menevät perheneuvolan kautta. Itse olen kokenut heidän keskusteluavun tärkeäksi. Olen saanut myös varmuutta vanhemmuuteen erityislapsen äitinä.
Suihkuun meneminen ei onnistu meilläkään, joten meillä kylvetään lähes joka ilta. Hiukset täytyy pestä todella varoen, ei suihkulla, vaan vettä käsin hiuksiin kaataen, sitten shampoo, jonka jälkeen sama juttu, eli käsin vettä hiuksiin ja huuhdotaan shampoo pois. Miten muuten aistiyliherkkyys voi ilmetä? Täytyypä googletella. Mutta ruoista käyvät tosiaan vain tietyt, poika saa ihan hepulit, jos joitain hänelle epämiellyttäviä yrittää edes tuoda lähelle. Hiusten leikkuu on siis AIVAN kamalaa. Mies joutuu pitelemään pojan päätä paikoillaan, että saan leikattua, ja poika huutaa pää punaisena. Vältellään hiustenleikkuuta aina ihan viimeiseen asti.
Ap
Kuulostaa tutulta. Meilläkin tuon suihkun lisäksi ruokailut muuttuivat vaikeiksi. Lapsi lopetti lähes kokonaan syömisen ja spagetti tuntui pahalta suussa, tomaattia ei voinut missään muodossa syödä, juusto oli pahaa. Ruoka oli aina liian kuumaa, aurinko häikäisi ikkunasta vaikka ei edes suoraan paistanut kohti lasta. Näitäkin ihmeteltiin kun hampurilaisella ollessamme lapsi ei halunnutkaan syödä hampurilaista jonka ennen on hyvin mielin syönyt. Vasta myöhemmin selvisi että sula juusto oli ongelma. Ei siis ikinä sano näissä tilanteissa mistä kiikastaa vaan ne selviävät meille aina myöhemmin. Siksi helposti tulee ajateltua, että lapsi kiukuttelee vaan.
Tuntuuko vaatteet pahalta? Pesulaput? Saumat? Jos lapsi pukee itse onko vaatteet kiertyneenä päällä?
Meillä ulkona lasta häikäisee helposti. Kaupassa saattaa saada hepulin yhtäkkiä kun aistikuormitus kasvaa liian suureksi. Siksi usein ei tule kauppaan mukaan.Meillä lapsi hyötyy pienryhmästä myös. Kotonakin lapsen kanssa sujuu jos on kaksin lapsen kanssa, mutta kun sisarus tai toinen vanhempi tulee paikalle alkaa sekoilu. Meillä voimakasta liikehakuisuutta. Hyppii siis sohvilla vaikka noin kuuden vuoden ajan systemaattisesti kielletty. Mönkii lattioilla ja on liikkeessä jatkuvasti.
Lisäksi hän joskus räpäyttää silmiä voimakkaasti, siis kerran tekee niin että oikein puristaa silmät kovasti yhteen. Lisäksi vääntelee silmiä ja naamaa.Psykologi sanoi, että tourettemaisia piirteitä löytyy myös.
Meillä lapsi syö tosiaan ihan vain paria eri ruokalajia. Juo ainoastaan maitoa ja vettä. Ei suostu syömään mitään, ei siis mitään vihanneksia. Jotain harvoja hedelmiä menee pieniä määriä kerrallaan. Tykkää rapeista ruoista: esim. paistetut kalapuikot, lihapullat, ranskalaiset menee. Paahdettu leipä kelpaa, jos juustoa on päällä, lentää se saman tien pois. Kun sitten fiksuna sulatin juuston leivän päälle, niin sain senkin revittyä irti leivästä.
Kaupassa lapsi menee ihan ylikierroksilla. Ison ostoskeskuksen metelissä laittoi kädet korvien päälle ja pään alas. Saa raivokohtauksiakin välillä, huutaa. Kaupoissa istuu rattaissa, koska emme me muuten saisi mitenkään niitä ostoksia tehtyä.
Meidänkin poitsu puristaa välillä yhtäkkiä silmät yhteen... Mistä se on merkki?
Vaatteista tuo poika ei juurikaan ole valittanut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista teillä on kotona? Ihan vaan sillä, että kaikki tietämäni adhd-lapset ovat sellaisista perheistä, joissa ei ole mitään rajoja ja aikuisten arjenhallinta on täysin hukassa...
Minulla on lapsi, jolla adhd ja autisisia piirteitä, ja autistinen lapsi, sekä 2 tervettä lasta, ja meillä on äärettömän tiukat rajat olleet aina. Käyttäytyvät isoina kyllä hyvin, mutta keskittymisvaikeudet eivät ole mihinkään kadonneet.
Ap: kovasti kuullostaisi autististilta piirteiltä, ja adhd yhdistelmältä. Hakekaa ihmeessä apuja lapselle ( = kuntoutusta ja tukitoimia) jo ennen diagnoosiakin
Sama täällä. On se kumma että meitä vanhempia syyllistetään aina. Meillä on lievä ADHD-dysfasia lapsi ja kaksi aivan tervettä lasta. En ole yhdessäkään raskaudessa syönyt mitään lääkkeitä, edes antibioottia, en tupakoi, en juo, rajat on napakat. Kotiintuloaika klo 20 ja sen jälkeen lähtee etsintäpartio soittelemaan kavereiden ovikelloja.
ADHD-lapsemme oli erityisluokalla, pärjäsi 7,3 keskiarvolla, on nyt teini-ikäinen, ei juo, ei tupakoi, urheilee, opiskelee mieliaihettaan amiksessa, kirjojen parissa hän ei viihdy, ilmoittaa missä menee, mitä tekee ja kenen kanssa. Ei lääkitystä. En halunnut, koska lievänä meni aika hyvin erityisluokalla ja pienessä tarharyhmässä, ja hänellä on vain yksi maksa, eli ajattelin sisäelimien terveyttä pitkän lääkityksen aikana. Aikuisena hän voi itse valita. Hän on kiltti, mutta keskittymishäiriön huomaa tietyissä asioissa, jotka eivät häntä kiinnosta, ihan selvästi, hermostuu herkästi, liukenee paikalta.....ja puheen ymmärtämisen ja puheen tasojen ymmärtämisen vaikeus ei ole kadonnut mihinkään. Esim. vitsien tajuaminen on huonoa.
Tuo, että puhuu muutamia sanoja, voisi viitata myös dysfasiaan. Neuvolan pitäisi jo herätä ja laittaa lähete puheterapiaan. Meillä asia alkoi aueta sitä kautta.
Minustakin kuulosta, että ap:n lapsella voi ehkä olla jotain autistisia piirteitä tai sitten dysfasian yksi laji eli puheen kuullun ymmärtämisen puolella ongelmaa.
"on lapsen kidutusta käyttää hänellä valjaita" Näin kommentoi eräskin mummo, kun yritin estää lapsen karkaamista kaupan kassajonosta autotielle käyttämällä kävelyvaljaita. Hän kun ei kärryissäkään pysynyt. Suosittelen ap kyllä niitä valjaita. Meillä ne oli käytössä ajoittain neljävuotiaaksi saakka. Lapsi saattoi lähteä aivan ykskaks ihan vierestä, ilmoittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkkeitä söit raskaana ollessasi että lapsesi sairastui?
En yhtään mitään lääkkeitä koko raskauden aikana, en edes buranaa.
Ap
En minäkään syönyt edes yhtä Buranaa. Älä suotta anna tuollaisille kysymyksille mitään sijaa mietteissäsi.
Onko lapsellasi aistiyliherkkyyttä? Meillä kiinnitin ekana niihin huomiota. Tai niistä kaikki alkoi. Kuittasivat aistiyliherkkyydet pelleilyllä, esimerkiksi suihkussa käyminen oli kamalaa. Lapsi ei voinut mennä kylppäriin jos lattialla oli edes yksi tippa vettä. Minä tietysti ajattelin, että mitä ihmettä lapsi oikein pelleilee ja haloo suihkuun vaan. Näitä tilanteita alkoi tulemaan yhä enemmän ja enemmän, kiukuttelua ihan ihmeellisistä asioista. Emme todella ymmärtäneet, että kyse oli aistiyliherkkyyksistä. Luulimme hänen uhmaavan ja kiukuttelevan. Psykologi kyllä diagnoosin jälkeen sanoi kun itkin juuri näitä kunpa olisin tiennyt silloin että lapsella on jotain erityistä, että emme voineet tietää ja niistä ei voi itseään syyttää.
Siksikin kehotan hakemaan apua ajoissa, ettei sinun tarvitse miettiä myöhemmin mitä olisit voinut tehdä toisin.Tosiaan, erityislastentarhanopea havainnoimaan lastasi päiväkotiin ja perheneuvolaan soitto. He pystyvät sitä kautta antamaan teille vanhemmille tukea sekä etenkin lapselle. Meidän kaupungissa ainakin kaikki terapiat ja kuntoutukset menevät perheneuvolan kautta. Itse olen kokenut heidän keskusteluavun tärkeäksi. Olen saanut myös varmuutta vanhemmuuteen erityislapsen äitinä.
Suihkuun meneminen ei onnistu meilläkään, joten meillä kylvetään lähes joka ilta. Hiukset täytyy pestä todella varoen, ei suihkulla, vaan vettä käsin hiuksiin kaataen, sitten shampoo, jonka jälkeen sama juttu, eli käsin vettä hiuksiin ja huuhdotaan shampoo pois. Miten muuten aistiyliherkkyys voi ilmetä? Täytyypä googletella. Mutta ruoista käyvät tosiaan vain tietyt, poika saa ihan hepulit, jos joitain hänelle epämiellyttäviä yrittää edes tuoda lähelle. Hiusten leikkuu on siis AIVAN kamalaa. Mies joutuu pitelemään pojan päätä paikoillaan, että saan leikattua, ja poika huutaa pää punaisena. Vältellään hiustenleikkuuta aina ihan viimeiseen asti.
Ap
Kuulostaa tutulta. Meilläkin tuon suihkun lisäksi ruokailut muuttuivat vaikeiksi. Lapsi lopetti lähes kokonaan syömisen ja spagetti tuntui pahalta suussa, tomaattia ei voinut missään muodossa syödä, juusto oli pahaa. Ruoka oli aina liian kuumaa, aurinko häikäisi ikkunasta vaikka ei edes suoraan paistanut kohti lasta. Näitäkin ihmeteltiin kun hampurilaisella ollessamme lapsi ei halunnutkaan syödä hampurilaista jonka ennen on hyvin mielin syönyt. Vasta myöhemmin selvisi että sula juusto oli ongelma. Ei siis ikinä sano näissä tilanteissa mistä kiikastaa vaan ne selviävät meille aina myöhemmin. Siksi helposti tulee ajateltua, että lapsi kiukuttelee vaan.
Tuntuuko vaatteet pahalta? Pesulaput? Saumat? Jos lapsi pukee itse onko vaatteet kiertyneenä päällä?
Meillä ulkona lasta häikäisee helposti. Kaupassa saattaa saada hepulin yhtäkkiä kun aistikuormitus kasvaa liian suureksi. Siksi usein ei tule kauppaan mukaan.Meillä lapsi hyötyy pienryhmästä myös. Kotonakin lapsen kanssa sujuu jos on kaksin lapsen kanssa, mutta kun sisarus tai toinen vanhempi tulee paikalle alkaa sekoilu. Meillä voimakasta liikehakuisuutta. Hyppii siis sohvilla vaikka noin kuuden vuoden ajan systemaattisesti kielletty. Mönkii lattioilla ja on liikkeessä jatkuvasti.
Lisäksi hän joskus räpäyttää silmiä voimakkaasti, siis kerran tekee niin että oikein puristaa silmät kovasti yhteen. Lisäksi vääntelee silmiä ja naamaa.Psykologi sanoi, että tourettemaisia piirteitä löytyy myös.
Meillä lapsi syö tosiaan ihan vain paria eri ruokalajia. Juo ainoastaan maitoa ja vettä. Ei suostu syömään mitään, ei siis mitään vihanneksia. Jotain harvoja hedelmiä menee pieniä määriä kerrallaan. Tykkää rapeista ruoista: esim. paistetut kalapuikot, lihapullat, ranskalaiset menee. Paahdettu leipä kelpaa, jos juustoa on päällä, lentää se saman tien pois. Kun sitten fiksuna sulatin juuston leivän päälle, niin sain senkin revittyä irti leivästä.
Kaupassa lapsi menee ihan ylikierroksilla. Ison ostoskeskuksen metelissä laittoi kädet korvien päälle ja pään alas. Saa raivokohtauksiakin välillä, huutaa. Kaupoissa istuu rattaissa, koska emme me muuten saisi mitenkään niitä ostoksia tehtyä.
Meidänkin poitsu puristaa välillä yhtäkkiä silmät yhteen... Mistä se on merkki?
Vaatteista tuo poika ei juurikaan ole valittanut.
Ap
Kuulostaa kyllä suun aistiyliherkkyydeltä. Soita perheneuvolaan, he osaavat joko auttaa tai ohjata oikeille henkilöille.
Samaa menoa oli meilläkin kaupassa.
Joskus olen miettinyt, miksi juuri meille tuli tämä lapsi, mutta mun mummoni sanoi viisaasti, että miksikäs ei juuri sinulle, kun olet niin kärsivällinen ja topakka luonne. Asperger on kai yksi autismin kirjo, ja sellainen löytyy diagnosoimattomana vanhemmasta sukulaisesta. Hän on hyvin oppikirjamainen tapaus. Osalla ADHD lapsista on myös as-piirteitä.
Ehdottomasti tarvitsette apua, mutta foniatrin, neurologin tai muun lausuntoa ei saane ennen kuin lapsi lähestyy kouluikää.
Kunta ei välttämättä neuvolatarkastuksissa sitten käytä lastenlääkäriä, vaan siellä voi olla "mä nyt olen vain tänään töissä täällä" yleislääkäri. Neuvola ei välttämättä osaa ohjata sua oikealle polulle. Yksityinen lastenlääkäri, joka on erikoistunut näihin, voisi olla viisautta. Mutta lähetettä mihinkään ei tipu kunnalta, ei vielä. Kannattaisi kysellä siitä puheterapiasta, ja jos ei ole tarhassa, laittakaa ihmeessä. Meille oli paljon apua erityislastentarhanopettajasta ja puheterapeutista lähetteiden saamisessa.
t 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni lapsenlapselle, adhd-poika ilmeisesti, ihan suositeltiin kuulemma tietokonepelien pelaamista. Paikallaan pysyminen on muutoin hankalaa. Minusta hän on jo aivan riippuvainen tietokoneesta, mukana missä vain ja koko ajan pelaa. Ikää on 6 vuotta. Olen ymmärtänyt, ettei ole kiinnostunut leikkimään leluilla. Onko teidän lapsille suositeltu keskittymisvaikeuksiin tietsikkaa?
Ap:n lapsi totta tosiaan kuulostaa omalta nykyään 10-vuotiaalta pojlatani, dg:t ADHD, Asperger piirteet, epilepsia, mausteena sitten vielä aistiyliherkkyyksiä, tic-oireita ym.
Adhd diagnoosin poika sai n. 6-vuotiaana, lääkitystä kokeiltu, mutta epin lääkistyksen alettua oli lääkekoktailit liikaa, ja lääkkeille harkkänä kaverin poika sai niin paljon sivuoireita Adhd lääkkeistä että niistä luovuttiin. Kokeiltiin Medikinetiä ja Stratteraa. Viiem kevään poika olikin sairaalajaksolla 8 vkoa tilanteen oltua niin huono ettei koulussa kertakaikkiaan hänen kanssaan pärjätty. Kotona nippa nappa.
Tällä hetkellä tilanne parempi, haasteita on tietysti edelleen mutta suunta parempi. Mutte kokemuksesta tiedän että tilanne voi keikahtaa suuntaan mihin tahansa piankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietitäänpäs:
- On liikkeessä jatkuvasti; juoksee, kiipeää, heiluttelee käsiä, jalkoja, repii kynsiä, puree kynsiä, heiluu, haahuilee - ihan kuulostaa tavalliselta
- Kävelee varpaillaan - tämä on kyllä oikeasti mahdollinen merkki aivovammasta
- On impulsiivinen: saa yhtäkkisiä raivokohtauksia aivan mitättömistä syistä, menettää hermonsa helposti - normaalia
- On aggressiivinen, lyö ja puree sekä vanhempia että muita lapsia - normaalia, tarvitsee apua tunteiden käsittelyyn ja miten muita kohdellaan
- Häneen on usein lähes mahdoton saada kontaktia, ikään kuin ei kuulisi ollenkaan, on omissa maailmoissansa, ei reagoi puheeseen normaalisti - kuulostaa tavalliselta... Osaako toimia yksinkertaisen ohjeen mukaan? "Ota palikka pöydältä"
- Puhuu edelleen vain sanoja - normaalin puitteissa
- On todella lahjakas fyysisesti - normaalia
- Ei tottele lähes ollenkaan, tekee ohjeiden vastaisesti ja hymyilee päälle - normaalia, hakee rajoja
- Kun hänelle suuttuu ja on vihainen ja raivoissaan, hän usein nauraa tai
hymyilee - normaali reaktio pieneltä lapselta, tarkoittaa sitä että lapsi vasta opettelee sosiaalisia sääntöjä
- Julkisilla paikoilla käy aivan ylikierroksilla - normaalia
- Ei pysty istumaan hetkeäkään aloillaan - eikö edes kuuntele kun kirjaa luetaan?
- Ei osaa pelätä mitään - normaalia, 3-4 v iässä tulee pelkäämisen ikäkausi
MLL:n sivuilla on hyvää materiaalia ikäkausittain, ja neuvoja vanhemmuuteen. Kuulostaa kyllä lähinnä siltä, että ongelma on teissä vanhemmissa, jotka olette luulleet edellisen lapsen käytöksen johtuvan teidän ylimaallisista vanhemmuuden kyvyistänne, ettekä nyt millään pysty hyväksymään sitä että lapset ovat erilaisia, eikä perusluonteeseen pysty vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietitäänpäs:
- On liikkeessä jatkuvasti; juoksee, kiipeää, heiluttelee käsiä, jalkoja, repii kynsiä, puree kynsiä, heiluu, haahuilee - ihan kuulostaa tavalliselta
- Kävelee varpaillaan - tämä on kyllä oikeasti mahdollinen merkki aivovammasta
- On impulsiivinen: saa yhtäkkisiä raivokohtauksia aivan mitättömistä syistä, menettää hermonsa helposti - normaalia
- On aggressiivinen, lyö ja puree sekä vanhempia että muita lapsia - normaalia, tarvitsee apua tunteiden käsittelyyn ja miten muita kohdellaan
- Häneen on usein lähes mahdoton saada kontaktia, ikään kuin ei kuulisi ollenkaan, on omissa maailmoissansa, ei reagoi puheeseen normaalisti - kuulostaa tavalliselta... Osaako toimia yksinkertaisen ohjeen mukaan? "Ota palikka pöydältä"
- Puhuu edelleen vain sanoja - normaalin puitteissa
- On todella lahjakas fyysisesti - normaalia
- Ei tottele lähes ollenkaan, tekee ohjeiden vastaisesti ja hymyilee päälle - normaalia, hakee rajoja
- Kun hänelle suuttuu ja on vihainen ja raivoissaan, hän usein nauraa tai
hymyilee - normaali reaktio pieneltä lapselta, tarkoittaa sitä että lapsi vasta opettelee sosiaalisia sääntöjä
- Julkisilla paikoilla käy aivan ylikierroksilla - normaalia
- Ei pysty istumaan hetkeäkään aloillaan - eikö edes kuuntele kun kirjaa luetaan?
- Ei osaa pelätä mitään - normaalia, 3-4 v iässä tulee pelkäämisen ikäkausiMLL:n sivuilla on hyvää materiaalia ikäkausittain, ja neuvoja vanhemmuuteen. Kuulostaa kyllä lähinnä siltä, että ongelma on teissä vanhemmissa, jotka olette luulleet edellisen lapsen käytöksen johtuvan teidän ylimaallisista vanhemmuuden kyvyistänne, ettekä nyt millään pysty hyväksymään sitä että lapset ovat erilaisia, eikä perusluonteeseen pysty vaikuttamaan.
Esikoisemme on siis tämä adhd-piirteitä omaava poika, kuopus on "normaalisti" käyttäytyvä tyttö. Auttaisi asiaan, jos viitsisit edes lukea aloitusviestin. Ja ei, ei kuuntele, kun kirjaa luetaan, ei siis osaa kuunnella satua tai tarinaa. Jaksaa kyllä näytellä kirjasta kuvia ja nimetä niitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni lapsenlapselle, adhd-poika ilmeisesti, ihan suositeltiin kuulemma tietokonepelien pelaamista. Paikallaan pysyminen on muutoin hankalaa. Minusta hän on jo aivan riippuvainen tietokoneesta, mukana missä vain ja koko ajan pelaa. Ikää on 6 vuotta. Olen ymmärtänyt, ettei ole kiinnostunut leikkimään leluilla. Onko teidän lapsille suositeltu keskittymisvaikeuksiin tietsikkaa?
Kehotettiin pitämään ruutuaika max. pari tuntia. Helpottaa meillä oireilua.
Hienoa että lapsesi saa tukea päiväkodissa. Vaadi hänelle kokoaikainen henkilökohtainen avustaja päväkotiin. Minulla on autismin kirjon lapsi jolla myös vaikea kielellisen kehityksen häiriö. Myös omalla lapsellani on samoja piirteitä kuin esikoisellasi. Menkää tutkimuksiin niin asiat alkavat selvitä ja lapsi saa tarvitsemansa tukitoimet. Kuvista voisi olla hänelle hyötyä kommunikoinnissa. Esimerkiksi päiväjärjestys kerrotaan kuvina. Käsienpesu, aamupuuro, leikkiä, ulos, lounas jne. Kuvat auttavat siirtymätilanteissa eikä lapsi saa raivareita.
t. autistisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietitäänpäs:
- On liikkeessä jatkuvasti; juoksee, kiipeää, heiluttelee käsiä, jalkoja, repii kynsiä, puree kynsiä, heiluu, haahuilee - ihan kuulostaa tavalliselta
- Kävelee varpaillaan - tämä on kyllä oikeasti mahdollinen merkki aivovammasta
- On impulsiivinen: saa yhtäkkisiä raivokohtauksia aivan mitättömistä syistä, menettää hermonsa helposti - normaalia
- On aggressiivinen, lyö ja puree sekä vanhempia että muita lapsia - normaalia, tarvitsee apua tunteiden käsittelyyn ja miten muita kohdellaan
- Häneen on usein lähes mahdoton saada kontaktia, ikään kuin ei kuulisi ollenkaan, on omissa maailmoissansa, ei reagoi puheeseen normaalisti - kuulostaa tavalliselta... Osaako toimia yksinkertaisen ohjeen mukaan? "Ota palikka pöydältä"
- Puhuu edelleen vain sanoja - normaalin puitteissa
- On todella lahjakas fyysisesti - normaalia
- Ei tottele lähes ollenkaan, tekee ohjeiden vastaisesti ja hymyilee päälle - normaalia, hakee rajoja
- Kun hänelle suuttuu ja on vihainen ja raivoissaan, hän usein nauraa tai
hymyilee - normaali reaktio pieneltä lapselta, tarkoittaa sitä että lapsi vasta opettelee sosiaalisia sääntöjä
- Julkisilla paikoilla käy aivan ylikierroksilla - normaalia
- Ei pysty istumaan hetkeäkään aloillaan - eikö edes kuuntele kun kirjaa luetaan?
- Ei osaa pelätä mitään - normaalia, 3-4 v iässä tulee pelkäämisen ikäkausiMLL:n sivuilla on hyvää materiaalia ikäkausittain, ja neuvoja vanhemmuuteen. Kuulostaa kyllä lähinnä siltä, että ongelma on teissä vanhemmissa, jotka olette luulleet edellisen lapsen käytöksen johtuvan teidän ylimaallisista vanhemmuuden kyvyistänne, ettekä nyt millään pysty hyväksymään sitä että lapset ovat erilaisia, eikä perusluonteeseen pysty vaikuttamaan.
Täysin turha ja typerä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni lapsenlapselle, adhd-poika ilmeisesti, ihan suositeltiin kuulemma tietokonepelien pelaamista. Paikallaan pysyminen on muutoin hankalaa. Minusta hän on jo aivan riippuvainen tietokoneesta, mukana missä vain ja koko ajan pelaa. Ikää on 6 vuotta. Olen ymmärtänyt, ettei ole kiinnostunut leikkimään leluilla. Onko teidän lapsille suositeltu keskittymisvaikeuksiin tietsikkaa?
Meillä psykologi kehotti jättämään kaikki pelit pois ja lastenohjelmia rajallisesti, eli esim pikku 2 ainoastaan.
Kyllähän pelaaminen varmaan rauhoittaa paikoilleen, mutta ei se ongelmaa vie pois, eli onko tietokone autuaaksi tekevä asia? Meille ei tullut pleikkaa tai tietokonetta, ennenkuin poika oli jo 12-vuotias. Nimenomaan siksi, että pelkäsin riippuvuutta. Toisekseen päivittäinen yhtäjaksoinen parin tunnin istuminen paikoillaan ei ole edes terveellistä. Halusin jotain tervehenkisempää tekemistä tilalle.
Parempi olisi selvittää, mikä lasta kiinnostaa. Veimme pojan lajeihin, joissa luvan kanssa saa hillua, eli painiin, uimaan ja yleisurheiluun. (Hän pitää myös sarjakuvien piirtämisestä, ja silloin keskittyy.) Oikein kunnon hikoilu erittää ihmisessä myös mielihyväendorfiineja (jokainen imettänyt nainen tietää, miten imettäessä mielen valtaa kummallinen rauha -> oksitosiini).
Painissa oli opittava myös ryhmässä toimimista. Kun oli vähän vieraampia ihmisiä, niin hän jotenkin petrasi, ja painin ohjaajia oli kolme, eli joka kersa tuli komennetuksi ja ohjatuksi. Jäimme myös itse valvomaan treeniä, eli istuimme salissa.
Liikuimme myös luonnossa ja ongella, koska siellä pitää keskittyä. Pysymään polulla, olemaan kaatumatta, saa roikkua puussa, saa tutkia sitä ja tätä ilman että pitää koko ajan kieltää. Mölyäminen ei haittaa. Eipähän tule karhu ja kalan nykäiseminen järvestä ja valmistaminen ruuaksi on kivaa. Puukkoa hän ei tosin saanut ennenkuin oli 11. Luonnon hiljaisuudella on rauhoittava vaikutus muutenkin. Hän oppi ennenpitkää myös olemaan hiljaa järvellä, koska möly karkoittaa kalan pois ja saalista hän halusi saada. Sitä oli metka seurata. (Myös onnistumisen tunnetta ja kehua pitää antaa. Elämä ei voi olla pelkkää eitä ja tunnetta, että olisi jotenkin " outo ja huono lapsi".) ->biologia ja maantieto oli hänen paras aineensa koulussa. Olin aika ylpeä niistä kaseista.
Myös urheilussa ongelmat tulevat esiin tietynlaisina, vaikka hän lajistaan pitääkin ja on lahjoja. Vaatii pitkää pinnaa ja vääntämistä, toistoa toiston perään, kun ei ymmärrä kuulemiaan ohjeita, ja kun ei ymmärrä, menee hermot. Sitten vaan haetaan takaisin.
Sekin pitää takoa päähän, että homma vaan pitää hoitaa, vaikka aina ei olisi kivaa. Niinpä meillä ei ollut koululintsausta, ei kertaakaan.
Peleistä on toisaalta se hyöty, että ne opettavat englantia.
Apua kannattaa hakea ja vaatia, ajoissa.
terv. 27 (jolla elämänhallinta ei ole hukassa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietitäänpäs:
- On liikkeessä jatkuvasti; juoksee, kiipeää, heiluttelee käsiä, jalkoja, repii kynsiä, puree kynsiä, heiluu, haahuilee - ihan kuulostaa tavalliselta
- Kävelee varpaillaan - tämä on kyllä oikeasti mahdollinen merkki aivovammasta
- On impulsiivinen: saa yhtäkkisiä raivokohtauksia aivan mitättömistä syistä, menettää hermonsa helposti - normaalia
- On aggressiivinen, lyö ja puree sekä vanhempia että muita lapsia - normaalia, tarvitsee apua tunteiden käsittelyyn ja miten muita kohdellaan
- Häneen on usein lähes mahdoton saada kontaktia, ikään kuin ei kuulisi ollenkaan, on omissa maailmoissansa, ei reagoi puheeseen normaalisti - kuulostaa tavalliselta... Osaako toimia yksinkertaisen ohjeen mukaan? "Ota palikka pöydältä"
- Puhuu edelleen vain sanoja - normaalin puitteissa
- On todella lahjakas fyysisesti - normaalia
- Ei tottele lähes ollenkaan, tekee ohjeiden vastaisesti ja hymyilee päälle - normaalia, hakee rajoja
- Kun hänelle suuttuu ja on vihainen ja raivoissaan, hän usein nauraa tai
hymyilee - normaali reaktio pieneltä lapselta, tarkoittaa sitä että lapsi vasta opettelee sosiaalisia sääntöjä
- Julkisilla paikoilla käy aivan ylikierroksilla - normaalia
- Ei pysty istumaan hetkeäkään aloillaan - eikö edes kuuntele kun kirjaa luetaan?
- Ei osaa pelätä mitään - normaalia, 3-4 v iässä tulee pelkäämisen ikäkausiMLL:n sivuilla on hyvää materiaalia ikäkausittain, ja neuvoja vanhemmuuteen. Kuulostaa kyllä lähinnä siltä, että ongelma on teissä vanhemmissa, jotka olette luulleet edellisen lapsen käytöksen johtuvan teidän ylimaallisista vanhemmuuden kyvyistänne, ettekä nyt millään pysty hyväksymään sitä että lapset ovat erilaisia, eikä perusluonteeseen pysty vaikuttamaan.
Esikoisemme on siis tämä adhd-piirteitä omaava poika, kuopus on "normaalisti" käyttäytyvä tyttö. Auttaisi asiaan, jos viitsisit edes lukea aloitusviestin. Ja ei, ei kuuntele, kun kirjaa luetaan, ei siis osaa kuunnella satua tai tarinaa. Jaksaa kyllä näytellä kirjasta kuvia ja nimetä niitä.
Ap
Siis, teillä on kaksi 2-vuotiasta lasta :D vahvistaa käsitystä että vika on kasvatuksessa. Esikoinen raukka on jäänyt oman onnensa nojaan oltuaan alle vuoden ikäinen kuopuksen synnyttyä. Nyt ymmärrän tuon huomion hakemisen, koska sillä ainakin saa vanhemmalta reaktion aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietitäänpäs:
- On liikkeessä jatkuvasti; juoksee, kiipeää, heiluttelee käsiä, jalkoja, repii kynsiä, puree kynsiä, heiluu, haahuilee - ihan kuulostaa tavalliselta
- Kävelee varpaillaan - tämä on kyllä oikeasti mahdollinen merkki aivovammasta
- On impulsiivinen: saa yhtäkkisiä raivokohtauksia aivan mitättömistä syistä, menettää hermonsa helposti - normaalia
- On aggressiivinen, lyö ja puree sekä vanhempia että muita lapsia - normaalia, tarvitsee apua tunteiden käsittelyyn ja miten muita kohdellaan
- Häneen on usein lähes mahdoton saada kontaktia, ikään kuin ei kuulisi ollenkaan, on omissa maailmoissansa, ei reagoi puheeseen normaalisti - kuulostaa tavalliselta... Osaako toimia yksinkertaisen ohjeen mukaan? "Ota palikka pöydältä"
- Puhuu edelleen vain sanoja - normaalin puitteissa
- On todella lahjakas fyysisesti - normaalia
- Ei tottele lähes ollenkaan, tekee ohjeiden vastaisesti ja hymyilee päälle - normaalia, hakee rajoja
- Kun hänelle suuttuu ja on vihainen ja raivoissaan, hän usein nauraa tai
hymyilee - normaali reaktio pieneltä lapselta, tarkoittaa sitä että lapsi vasta opettelee sosiaalisia sääntöjä
- Julkisilla paikoilla käy aivan ylikierroksilla - normaalia
- Ei pysty istumaan hetkeäkään aloillaan - eikö edes kuuntele kun kirjaa luetaan?
- Ei osaa pelätä mitään - normaalia, 3-4 v iässä tulee pelkäämisen ikäkausiMLL:n sivuilla on hyvää materiaalia ikäkausittain, ja neuvoja vanhemmuuteen. Kuulostaa kyllä lähinnä siltä, että ongelma on teissä vanhemmissa, jotka olette luulleet edellisen lapsen käytöksen johtuvan teidän ylimaallisista vanhemmuuden kyvyistänne, ettekä nyt millään pysty hyväksymään sitä että lapset ovat erilaisia, eikä perusluonteeseen pysty vaikuttamaan.
Täysin turha ja typerä kommentti.
Miksi turha ja typerä. Minusta tuossa otetaan vain kantaa siihen, onko tuo normaalia 2v:n käytöstä, niinkuin se suurimmaksi osaksi onkin.
Onko kukaan saanut ravintolisillä adhd:tä korjattua? Googlatkaa esim. adhd omega 3.
En minäkään syönyt edes yhtä Buranaa. Älä suotta anna tuollaisille kysymyksille mitään sijaa mietteissäsi.
Onko lapsellasi aistiyliherkkyyttä? Meillä kiinnitin ekana niihin huomiota. Tai niistä kaikki alkoi. Kuittasivat aistiyliherkkyydet pelleilyllä, esimerkiksi suihkussa käyminen oli kamalaa. Lapsi ei voinut mennä kylppäriin jos lattialla oli edes yksi tippa vettä. Minä tietysti ajattelin, että mitä ihmettä lapsi oikein pelleilee ja haloo suihkuun vaan. Näitä tilanteita alkoi tulemaan yhä enemmän ja enemmän, kiukuttelua ihan ihmeellisistä asioista. Emme todella ymmärtäneet, että kyse oli aistiyliherkkyyksistä. Luulimme hänen uhmaavan ja kiukuttelevan. Psykologi kyllä diagnoosin jälkeen sanoi kun itkin juuri näitä kunpa olisin tiennyt silloin että lapsella on jotain erityistä, että emme voineet tietää ja niistä ei voi itseään syyttää.
Siksikin kehotan hakemaan apua ajoissa, ettei sinun tarvitse miettiä myöhemmin mitä olisit voinut tehdä toisin.
Tosiaan, erityislastentarhanopea havainnoimaan lastasi päiväkotiin ja perheneuvolaan soitto. He pystyvät sitä kautta antamaan teille vanhemmille tukea sekä etenkin lapselle. Meidän kaupungissa ainakin kaikki terapiat ja kuntoutukset menevät perheneuvolan kautta. Itse olen kokenut heidän keskusteluavun tärkeäksi. Olen saanut myös varmuutta vanhemmuuteen erityislapsen äitinä.