Lue keskustelun säännöt.
Aivan uskomatonta käytöstä äsken koiranomistajalta
25.09.2016 |
Pakko purkaa turhautumiseni tänne.
Istuttiin äitini kanssa lähimetsässä kallion päällä ja äitini koirat olivat myös mukana (söivät keppejä vieressä, kytkettynä.) Keskustelimme hyvin henkilökohtaisista asioista, ja ehkä siksi tilanne tuntui myös todella inhottavalta. Siinä siis juttelimme kun yhtäkkiä toinen äitini koirista "hyökkää" äitini sivulle ja siinä siis metrin-kahden päässä meistä seisoo vieras nainen myös kahden ison koiransa kanssa.
Äitini sai juuri vedettyä koiran pois kun oli juossut suoraan ison koiran luokse. Säpsähdin itsekin, kun en ollut kuullut mitään ääntä naisen tulosta.
Tähän tämä nainen sihahtaa :MITÄ HELVETTIÄ?! Suurella volyymilla.
Äitini pyysi anteeksi koiransa käyttäytymistä, mutta sanoi myös itse, että miksi helvetissä sinun täytyy JUURI tästä kulkea, kun näät, että istumme tässä vielä koirien kanssa?
Tämä nainen toteaa, että onko tämä teidän metsä? Päätättekö te täällä kuka kulkee ja mistä? Totesi vielä hyvin vihaisesti, että siinä missä istumme menee polku, josta HÄN on tottunut kulkemaan. (Kalliolla)
Ihan oikeasti, jos olisimme istuneet jalat suorina maassa, hän olisi kävellyt niiden yli. Mitään polkua siinä ei edes ollut.
Tuntuu jotenkin todella hölmöltä. Itselle ei tulisi mieleenkään kävellä kirjaimellisesti toisten päältä, vaikka siinä menisi mikä polku, tuo metsä on täynnä muitakin polkuja. Joku henkilökohtainen tila on oltava.
Inhottava tilanne. Olen muutenkin huomannut useiden koiranomistajien puolesta, täysin mielivaltaista käyttäytymistä, mistään säännöistä ei oikein piitata. En tietenkään voi yleistää, mutta hyvin tyypillistä se on.
Kommentit (28)
Itse ulkoilen tuommoisella metsäpolulla ja kalliolla joka päivä koirieni kanssa ja kierrän harvat vastaantulijat toista kautta, tarvittaessa vaikka väistän metsään niin mahdutaan kulkemaan. Kerran siellä oli tyypit paikoillaan koiriensa kanssa niin otin koirat sivulle (ovat aina kytkettynä, mutta jos ollaan keskenämme, saavat vipeltää koko flexin pituudelta) ja mentiin ohi. Jossei ohitettava näkisi tuloani, koittaisin varmaan huikata tai kiertää kauempaa. Toki apn tapauksesta paha mennä sanomaan, oliko ympäröivä maasto sellaista, että koirantaluttaja olisi pystynyt heidät kiertämään.
Monet koiranomistajat, joilla ei ole remmirähjäämisestä kokemusta, eivät usein osaa antaa tilaa toisille koirille. Itse saan pidettyä omani rauhallisina pitämällä sopivan etäisyyden vastaantuleviin koirakoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on ryntäilevä koira, joten tavallaan ymmärrän sua, ap. Onhan se raivostuttavaa, että ihmiset kävelevät päin, kun olisi tilaa väistää, oltiin sitten metsässä tai missä vaan. Inhoan myös humalaisia, jotka tunkevat silittämään, vaikka koira opettelee nyt olemaan kiinnittämättä mitään huomiota vastaantulijoihin. Pyöräilijät jalkakäytävällä, joita päin koira saattaa yllättäen hypätä, raivostuttavat minua myös.
MUTTA minä tiedän, toisin kuin sinä, että vastuu koiran käytöksestä on aina omistajalla. Ja kun äitisi koira ryntäsi päin tätä naista koirineen, ei ole mikään ihme, että hän reagoi. Ehkä hän ei ollut huomannut maassa keppiä syövää koiraa? Ihan miten vaan, minusta olet väärässä, erittäin väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvänen aika. Jos hän meni sitä polkua niin voi hän siitä mennä, vaikka polulla oisi muitakin. Ja hänen koirat ilmeisesti oli käskyllä ja vieressä ja ainoa joka tempoili oli äitisi koira. Asian vois esittää niin päin, että täytyy todella tarkkailla ympäristöä, jos omistaa koiran, joka saattaa lähteä hyökkäämään tai tempoilemaan nähdessään toisia koiria.
Olet aivan oikeassa, tarkoituksenamme ei tietenkään ollut tukkia mitään kulkuväylää. Istumme kalliolla, oikeastaan kahden kiven päällä, mitään polkua ei siinä ollut. Ehkä nainen on kuvitellut sellaisen itselleen.
Näen itse vain tilanteen niin, että myös meillä on oikeus istua rauhassa siellä metsässä, ilman että joku hiipii seläntaaksemme niin, että säikähdämme, ja alkaa vielä huutamaan tästä kun toteamme, että eikö olisi voinut etsiä muuta reittiä.
Mutta ehkäpä se olen vain minä, itselleni ei tulisi kysymykseenkään toimia noin. Kyllä me kaikki sinne metsään mahdutaan.
AP
Tarkoitat varmaan että pääasia että te mahdutte ja muut voi kiertää teidät sitten kaukaa?
Tarkoitan juuri sitä, että siellä metsässä on runsaasti tilaa kulkea niin, että ei tarvitse kävellä toisten yli. Tilanne oli oikeasti todella kummallinen.
Haluan vielä painottaa, että tietenkin SAA kulkea mistä halutaan, oltaisiinhan me tietenkin siirrytty jos olisimme osanneet ennustaa, että nainen varta vasten haluaa kävellä JUURI siitä, missä istumme ja jos olisimme hänet nähneet. Mutta tuo raivoaminen ja kiroilu sen päälle, että ei yhtään huomata häntä kun hän siinä seistä töröttää, kyllä hän nyt oli se tässä tilanteessa kuka odotti että :minähän kävelen mistä haluan, en piittaa vaikka siinä olosi piknik menoillaan, kävelin sitten sen viltin ja ruokien yli.
Olisiko tilanne ollut silloin eri? :D
Kuinkahan paljon sun ja sen naisen versio eroaa
Aivan varmasti eroaa. Hän koki asian niin, että omistamme metsän. Me taas niin, että on itsekästä ja huonoa käytöstä saapua hiljaa paikalle ja vielä huutaa ja kiroilla, kun ei huomattu häntä.
Kaikilla on eri totuus asioista, tietenkin tämä on vain mun kokemus tilanteesta. Silti olen 100% sitä mieltä, että nainen käyttäytyi huonosti enkä itse tekisi vastaavaa.
Katsoppa myös sinne peiliin myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvänen aika. Jos hän meni sitä polkua niin voi hän siitä mennä, vaikka polulla oisi muitakin. Ja hänen koirat ilmeisesti oli käskyllä ja vieressä ja ainoa joka tempoili oli äitisi koira. Asian vois esittää niin päin, että täytyy todella tarkkailla ympäristöä, jos omistaa koiran, joka saattaa lähteä hyökkäämään tai tempoilemaan nähdessään toisia koiria.
Olet aivan oikeassa, tarkoituksenamme ei tietenkään ollut tukkia mitään kulkuväylää. Istumme kalliolla, oikeastaan kahden kiven päällä, mitään polkua ei siinä ollut. Ehkä nainen on kuvitellut sellaisen itselleen.
Näen itse vain tilanteen niin, että myös meillä on oikeus istua rauhassa siellä metsässä, ilman että joku hiipii seläntaaksemme niin, että säikähdämme, ja alkaa vielä huutamaan tästä kun toteamme, että eikö olisi voinut etsiä muuta reittiä.
Mutta ehkäpä se olen vain minä, itselleni ei tulisi kysymykseenkään toimia noin. Kyllä me kaikki sinne metsään mahdutaan.
AP
Mä olen samoilla linjoilla sun kanssa. Ja olen myös koiranomistaja/"koiraihminen". Metsää on yleensä sen verran, että voi pienen reittimuutoksen tehdä (polkuja on yleensä ristiin ja rastiin), jos on outoja koiria kulkureitin varrella. Tarkoittaa muutamaa kymmentä metriä. Mutta kun tässäkin pätee se "minäminä ja vielä kerran minä".
Muistan koirieni pentuaikaa, jolloin koulutin niitä metsässä ja syrjässä muista kulkijoista. Heti kun pentu hihkui ja ohimenijät kuulivat ja meidät havaitsivat, tultiin suoraan luo, ja alettiin "opettaa" ja kerrottiin, kuinka meidän rotikka syö tuollaisia aamupalaksi ym. eli nämä naurettavan ylimykselliset "susikoira"-tyypit ovat iso osa koiraporukkaa. Samoin sitten nämä "Se ei koskaan ennen ole tehnyt noin"-tapaukset.
Joillekin on niin kovin vaikea "antaa periksi" ja hieman väistää, sehän ei nyt vain kertakaikkiaan käy. Olen tästä aina kulkenut, ja kuljen vastedeskin, ja se olet sinä, joka kumarrat minua!!!
Mulle on sattunut useita tällaisia tilanteita ja lähden itse pois, niin ei tarvitse kuunnella mitään moukkamaista isottelua, jos ei kerran suoraan polun päällä istu jalat levällään, mikä on tyystin eri juttu. Meilläkin on tapana istuskella ja käyskennellä kallioilla mistä on hyvät näkymät, ja polut ovat siellä alapuolella. Mutta ei, ei ei :D
Anna typerysten olla, ja nauttikaa upeista syksyn väreistä koiraystävänne kanssa!
Keppien syömisestä tulee koiralle helposti suolitukos. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen salakuunteli ja paljastui. Siitä äksyily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvänen aika. Jos hän meni sitä polkua niin voi hän siitä mennä, vaikka polulla oisi muitakin. Ja hänen koirat ilmeisesti oli käskyllä ja vieressä ja ainoa joka tempoili oli äitisi koira. Asian vois esittää niin päin, että täytyy todella tarkkailla ympäristöä, jos omistaa koiran, joka saattaa lähteä hyökkäämään tai tempoilemaan nähdessään toisia koiria.
Olet aivan oikeassa, tarkoituksenamme ei tietenkään ollut tukkia mitään kulkuväylää. Istumme kalliolla, oikeastaan kahden kiven päällä, mitään polkua ei siinä ollut. Ehkä nainen on kuvitellut sellaisen itselleen.
Näen itse vain tilanteen niin, että myös meillä on oikeus istua rauhassa siellä metsässä, ilman että joku hiipii seläntaaksemme niin, että säikähdämme, ja alkaa vielä huutamaan tästä kun toteamme, että eikö olisi voinut etsiä muuta reittiä.
Mutta ehkäpä se olen vain minä, itselleni ei tulisi kysymykseenkään toimia noin. Kyllä me kaikki sinne metsään mahdutaan.
AP
Teillä on oikeus istua ja naisella on oikeus hiipiä. Ei tässä ole mitään ongelmaa mihinkään suuntaan. Täytyy kyllä ihmetellä jos joku pääsee parin metrin päähän ilman että huomaatte. Oletteko kuurosokeita tai oliko se nainen intiaani?
Voi apua, siis tilanne loppui siihen, että nainen käveli juuri siitä nenämme edestä :D Mutta turhaan itsekään täällä tätä nyt yritän selittää, olin ensiksi ärtynyt tapahtumasta mutta ei se nainenkaan mikään paha ihminen ole, käyttäytyi vain hölmösti ja äitinikin olisi voinut pysyä rauhallisempana. Ihmisiä vain tässä ollaan ja elämää tämä vaan on.