Pitääkö asia ottaa puheeksi vai ei? (Miehen vanhemmat ja lastenhoito)

käytiin 2v sitten leffassa, oli 3 lasta.

nyt 4 ja tänävuonna on oltu yksi yö poissa kotoa ja kerran leffassa

Eihän tuossa kolmessa mitään. Itsehän tunnen tapauksen, jolla on viisi lasta ja pitää itsestäänselvyytenä, että näitä tullaan hoitamaan (ei siis vaivauduta edes viemään hoitopaikkaan). Sitten jos ei sovikaan, niin alkaa marttyyrina itku ja selän takana sen itsensä jauhaminen.

Et sä mikään paska ole mutta ehkä voisit yrittää asennoitua toisella tapaa.😀

Aivan kuin miehesi tietäisi missä vika on, mitä tulee hänen vanhempiinsa (?)

Ymmärrän, että olet kiireinen ja väsynytkin varmaan, mutta voisitko kuitenkin itse kysyä appivanhemmiltasi oletteko jotenkin pahoittelee heidän mielensä vai ovatko he kenties nykyään väsyneempiä tai huonokuntoisempia kuin aiemmin, älä siis pyydä lastenhoitoapua, vaan kysy mitä heille todella kuuluu.

Vaikeuksien tullessa ei kummankaan pitäisi ajatella nopeasti eroa, vaikeuksien pitäisi paremminkin sitoa parit yhteen, nyt katsotaan kummankin asennetta, oletteko aikuisia, jotka yhdessä ratkotte asioita. Miten ero muka helpottaisi teidänkään tilannettanne?

Kaverin vanhemmat hoisi innokkaana lapsenlapsia kun niitä oli 2. Sitten syntyi kolmas ja ehkä 2 kertaa ottivat hoitoon ja silloinkin hyvin nihkeästi. Kun neljäs syntyi, ilmoittivat että ovat liian vanhoja hoitamaan lapsia. Eivät edes kyläile enää, koska isovanhemmat ei jaksa melua.

Lapsi mielellään pois rinnalta ja tottumaan sisarustensa kanssa vieraisiin ihmisiin. Voihan apu tulla teille kun olette itse kotona, jolloin voitte paremmin keskittyä toisiinne puolisoina vaikka syömällä ja keskustelemalla rauhassa. Myöhemmin sitten sama hoitaja voi jäädä lasten kanssa kotiin tai vaikka hoitaa lapsia siellä isovanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä vanhemmat lapset on? Tuskin vielä niin vanhoja että pystyisivät katsomaan vauvan perään?

Lastenvahtia onkin jo ehdotettu, ymmärrän kyllä jos miehesi ei pidä ajatuksesta mutta voisitkohan ehdottaa että jos kokeilisitte? Vaihtoehdot näyttävät olevan aika vähäiset ja kuulostaa että tarvitsette nyt apua.

He ovat 8- ja 6-vuotiaat. Minä haluaisin siksikin puhua, että onko heidän kanssaan tapahtunut jotain, ollut rankempaa jostain syystä? Että onko jotain, mihin me voitaisiin vanhempina puuttua. Ja en odota, että meidän kohta yksivuotias jäisi yökylään vielä pitkään aikaan, mutta toivon että meillä olisi edes se hetki kahdestaan ilman lapsia. 

Jos me puhuttaisiin tästä heille, saataisiin sekin selväksi ettei vauvaa oleteta otettavan yöksi heille? Eikö niin? Ja jos me voitaisiin olla avoimia, että nyt on vähän rankempaa. Onko se jotenkin todella erikoista että omille vanhemmilleen sanoisi näin? 

Ap

"Minä, minä, minä" ja "me, me, me". Kyseessä ovat nyt sinun miehesi vanhemmat, eivät sinun.

Ymmärrän, että tilanne stressaa ja ahdistaa, mutta mainitsemiesi asioiden nostaminen esille appivanhempien kanssa on vain ja ainoastaan miehesi tehtävä. Ja sekään ei ole mikään velvollisuus, vaan vapaa valinta.

Sinulla ei mielestäni ole oikeutta mennä enää puuttumaan asiaan, vaan sinun pitää kunnioittaa miehesi päätöstä. Jos kaipaat isovanhemman hoitoapua, voit pyytää sitä omalta isältäsi.

Itsekin olen 3 lapsen äiti, yh tosin.

Kyse on valinnoista että käyttääkö ehkäisy, pitääkö lapsen ym.

Te piditte. Kenelläkään ei kuitenkaan oo velvollisuutta hoitaa lapsianne. 3 ei mene siinö samassa kuin 2.

Suosittelen palkkaamaan hoitajan.

Mutta jotenkin ihmettelen rutinaa kun ette 2 lapsenkaan kanssa saanut juuri apua,miten tilanne paranisi 3 kanssa?

Haluat yhteistä aikaa miehen kanssa ja olet sitä mieltä, että miehen vanhemmat ovat siitä vastuussa? Oikeastiko sinun parisuhteesi on kiinni, siitä, mitä miehen isä ja äiti tekevät? Vai sittenkin  niin, että parisuhteesi on sinun ja miehesi yhteinen asia, jossa kummankaan vanhemmilla ei ole tilaa.

Lapsille saa rahalla hoitajan kotiin vaikka koko viikonlopuksi! Palkatkaa sellainen, lähtekää hotelliin ja miettikää yhdessä, mikä teidät on tehnyt niin riippuvaisiksi miehen vanhemmista, että ette kykene edes yksinkertaista puhelinsoittoa lastenhoitajia välittävään firmaan tekemään.

Ja jos nyt vastaat, että se maksaa, niin sitten hyväksyt tilanteen. Tuskin te ennen seksisessioita isovanhemmilta etukäteen kysyitte, että osallistutteko perheemme lasten elatukseen.

Ap, meillä isovanhemmat asuu 600km päässä ja ovat työelämässä. Tapaamiset vaatii viikkojen suunnittelua ja yhteisten aikataulujen löytymistä (joulu, pääsiäinen ja kesäloma käytännössä). Nuorin lapsemme on 2v, vanhemmat lapset 7 ja 9. Koululaiset olivat viime kesänä ensimmäinen kerran mummolassa lomalla vajaan viikon, aiemmin ovat olleet pari kertaa yhden yön yli.

Tänä vuonna on käyty kahdesti mummolassa. Toisella kertaa käytiin miehen kanssa elokuvissa, toisella kertaa syömässä, ne on ainoat kerrat kaksin koko vuonna. Viimeks on oltu yön yli kaksin melkein 3v sitten.

Arki on rankkaa ja yksinäistä ilman sukua. Parisuhde on saman katon alla nukkumista (huom, usein eri sängyissäkin että edes toinen on saanut nukkua hyvin) ja saman ruokapöydän ääressä syömistä, eikä silti olla ajateltu että tämä päättyy eroon. Päinvastoin. Koko ajan on mielessä, ettei tämä aika kestä ikuisesti ja kohta ollaan enimmäkseen kaksin.

Vähän suhteellisuudentajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sanoa kun ei tunne tilannetta.

Lapsenvahteja on kuitenkin saatavilla, teki appivanhemmat mitä tahansa, ei siitä jää kiinni teidän yhteinen aika.

Minä olen tässä istunut ja miettinyt, että mistä tunteeni johtuu. Minun omat vanhempani ovat eronneet, ja isä ja äitipuoli hoitavat usein äitipuolen lapsenlapsia. Meidän ei, ellei minulla ole joku pakottava tarve kuten lääkäri. Kiitollinen olen tästäkin avusta ollut aina ja pyrkinyt sen parhaani mukaan myös sanomaan ja näyttämään! Äitiä ei minulla elämässä ole, hän lähti kauan sitten. 

Miehellä on kaksi siskoa, joista toisella kaksi lasta. He ovat miehen vanhemmilla silloin tällöin, ja kälyn miehen äidillä todella usein. Olen tästä kateellinen, sen myönnän. 

Meillä menee miehen kanssa todella surkeasti nyt ja oloni on surkea senkin takia. Minulla ei ole ketään, kelle puhua tästä. Paniikki iskee, että jos meillä ei enää ole edes kahdenkeskisiä hetkiä niin mitä tästä muuta tulee kuin ero? 

Ap

Sorry nyt vaan, mutta vaikutat kyllä todella itsekkäältä. Sinun vanhemmiltasi olette saaneet hoitoapua lähinnä vain pakottavissa tilanteissa ja sinä olet tästä pienestä avusta hyvin kiitollinen. Miehesi vanhemmat ovat hoitaneet lapsianne paljon enemmän, mutta se ei riitä sinulle. Miksi ihmeessä koet että appivanhempasi olisivat yhtään omiasi enemmän velvollisia hoitamaan teidän lapsianne?? Miten edes kehtaat olettaa tuollaista ja loukkaantua siitä, että kolmannen lapsen myötä heidän jaksamiselleen on tullut rajat?

Mistä teidän ongelmanne miehesi kanssa johtuvat? Aloituksesta mulle tuli sellainen tunne, että miehesi ei olisi halunnut kolmatta lasta keskelle kiireisintä arkeanne. Voiko tässä olla syy ristiriitoihinne?

Älä nyt miehesi kanssa riitele sen takia, etteivät hänen vanhempansa halua lapsianne hoitoon! Ei se valitettavasti ole heidän velvollisuutensa. Joko odotatte että lapset kasvavat tai palkkaatte yhdeksi illaksi lastenhoitajan. Aika yksinkertaista.

Onko se kolmas ns. "suuritarpeinen" lapsi. Mun ensimmäinen oli. Mä mietin joskus että jos oisin eka saanut helpon/normaalin vauvan ja vasta sitten suuritarpeisen niin mun elämä ois ollut raskaampaa. Mua itteeni autto muiden kertomusten lukeminen netistä. Tsemppiä arkeen ap.

Ei voi pakottaa jos eivät halua. Toki se väkisin viilennyttää välejä entisestään. Minkäs teet. Meillä on suomessa sellainen valitettava kulttuuri, missä pienten lasten vanhemmat ja etenkin äidit jätetään monesti yksin. Sanotaan että on niin raskasta hoitaa kolmea lasta,mutta ei mietitä kuinka raskasta se on sille äidille ja isälle jotka hoitaa 356 päivää vuodesta. Jokainen normaali ja terve ihminen kyllä kestää yhden tai kaksi päivää vuodesta, ja vielä kun omat lapset ja lapsenlapset kyseessä. Mutta minkäs sitä itsekkyydelle voi.

No, muistetaan me sitten isovanhempina ettei itse jatketa samaa itsekkyyden perinnettä :) Ja palkatkaa se lapsenvahti!

Eikö sitä kahdenkeskistä aikaa voi olla silloin, kun lapset nukkuvat? Tai isommat katsovat, vaikka lastenohjelmia ja vauva nukkuu!

Teette tai ostatte yhdessä hyvää ruokaa, katatte pöydän kauniisti, pukeudutte hyvin ja juotte lasit viiniä.

En ole koskaan ymmärtänyt, että pitää päästä aikuisten lomille silloin kun lapset pieniä.

Ja jos pakko päästä, niin palkkaatte tietty hoitanjan.

Otan ihmeessä asia puheeksi. Isovanhemmat voivat tehdä sitten lasun ja saatte tukiperheen, jonne lapset menevät joka toinen viikonloppu. Näin kaikki ovat tyytyväisiä, etenkin se isä, joka kaikesta päätellen ei ihmeemmin välitä lapsista.

Miksi ihmeessä isän vanhemmat ovat vastuussa poikansa ja tämän vaimon jaksamisesta? Eikö se poika voisi tehdä jotain muuta parisuhteensa eteen kuin vonkailla seksiä?