Oletko nähnyt kuollutta?

Mistä johtuu että kuolleella kirjaimelliseti "elämä sammuu silmistä" siis silmistä katoaa osaksi väri? Äitini kauniin siniset silmät muuttui hailakan harmaiksi.

Löysin isäni hirrestä, kun olin 19 v.

N44

Olen nähnyt kaksi vainajaa, miehen tädin ja ukkini. 

Molemmat olivat erittäin levollisen näköisiä kuin vahanukkeja.

Olen keski-ikäinen

Olen toki. Ruumishuoneella, kun vierailuisäntämme veivät meidät sinne tutustumaan. Opiskelijahuumoria ilmeisesti. Olin 22-v siihen aikaan.

Teninä näin oman vaarini, ruumishuoneen kylmiössä. Oli kyllä raju kokemus minulle siinä iässä.

47-vuotias olen.

Olen, montakin. Puolet suvusta ortodokseja. 3-vuotias tyttärenikin on kerran nähnyt kuolleen juurikin hautajaisissa. Oma ikäni 28.

Olen, ensimmäisen kerran kun olin 16v. Nyt ikää 21 ja olen nähnyt tuon ensimäisen lisäksi neljä.

Olen, useitakin. Olen 25v lähihoitaja.

Luurankoja ja muumioita museoissa, "lihaisaa" ruumista en ole onneksi. Olen 19v.

Monta. Afrikassa pari kalmoa, toinen moottoritienjakajaa vasten istumassa rahankeruukulho kourassa, kuin nukkumassa. Pusikossa oli toinen. Suomessa Aurajoessa kellui mies.

Isän ruumishuoneella, ja äidin äidin avonaisessa arkussa.

Useampi lemmikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useastikin. Työ sairaalassa tai ambulanssissa ovat sellaisia ettei ruumiisiin voi olla törmäämättä. Ja ne kuolleet pitää osata myös käsitellä kunnioituksella. Monelle juuri lähtevälle olen kuiskannut korvaan hyvää matkaa. Ikäni nyt 45.

Mua pelottais jos joku tulis kuiskii mulle että hyvää matkaa o.o

Ja ei, en ole nähnyt kuin kuvan kuolleesta sukulaisesta.

17v

Kiva. Vielä joku ambulanssihoitsu jonka olettaisi auttavan .....

Olen nähnyt yhden ihmisen kuolleena, isäni. Olin silloin 45 vuotta.

En yhtään ihmistä, useita elämiä kyllä mukaan lukien hyvin rakkaita lemmikkejä. 48 v

Äitini ja mommani olen nähnyt, olen nyt 30, äitini kuollessa olin teini.

Minusta tuo hoitajan kuiskaus korvaan kuulostaa kauniilta.

Arkussa, en muuten.

Löydettiin isoisä kuolleena serkun kanssa. :(

Olen varmaan pari sataa vainajaa. Olen saattohoito-osastolla työssä

Ensimmäisen kerran pienenä lapsena, mummoni. Meillä päin oli tapana saattaa vainaja matkaan ennen hautajaisia, avoimessa arkussa siis. Kuitenkin sitten kirkossa arkku oli kiinni. Ortodoksit kai pitää arkun auki kirkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useastikin. Työ sairaalassa tai ambulanssissa ovat sellaisia ettei ruumiisiin voi olla törmäämättä. Ja ne kuolleet pitää osata myös käsitellä kunnioituksella. Monelle juuri lähtevälle olen kuiskannut korvaan hyvää matkaa. Ikäni nyt 45.

Mua pelottais jos joku tulis kuiskii mulle että hyvää matkaa o.o

Ja ei, en ole nähnyt kuin kuvan kuolleesta sukulaisesta.

17v

Kiva. Vielä joku ambulanssihoitsu jonka olettaisi auttavan .....

Ymmärsitteköhän kritisoijat asian ydintä😂

Siis kun enää autettavaa ei voi auttaa ja kuolema on jo autettavan edessä niin auttajan ainoaksi inhimilliseksi teoksi jää kuolevan kädestä pitää ( jos on mistä pitää ) ja kuiskata kuolevan korvaan jotain lohduttavaa.

Olen nähnyt kuolleen isäni sairaalassa, kuolleen setäni kappelissa, kolarissa kuolleen miehen kolaripaikalla sekä rakennustyömaalla onnettomuudessa kuolleen sortuneen nosturin alla. Olen viisikymppinen.