Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat on omia vanhempia läheisempiä?!
24.09.2016 |
Itse sympatiseeraan omia isovanhempiani ihan täysin. Tajuan jotenkin heitä ja heidän elämänsä arvoja ja valintoja. Tulen juttuun heidän kanssa. Omat vanhempani taas, no... Sanotaanko että ihan asialliset välit heihin, vaikka arvomaailmamme ovatkin aika kaukana toisistaan.
Lapseni taas pitävät minun vanhemmistani ja tulevat juttuun paremmin kuin meidän vanhempien kanssa. Tulevatkohan heidän lapsensa ymmärtämään meidän elämäntapaamme ja periaatteittamme, mitä luulette?
Kommentit (4)
Isovanhemmilla ei ole kasvatusvastuuta, joten voivat esim. näyttää omat mielipiteensä helpommin kuin vanhemmat, joiden on pidettävä jokseenkin johdonmukaisesti järjestystä yllä. Näin myöskään ei lasten tarvitse kapinoida isovanhempiaan vastaan. tulee myös kehityspsykologiset syyt: ei tarvitse irrottautua henkisesti isovanhemmista. Näin lapset ja isovanhemmat myös saattavat olla enemmän tasa-arvoisia kuin lapsen ja vanhemman suhde.
Ja tuosta kapinoinnista sukupolvi p kapinoi aikaisempaa sukupolvea( o) vastaan. Sukupolven p jälkeläiset (q)taas kapinoivat omissa arvoissaan sukupolvea p vastaan, joten heidän arvonsa ja tapansa saattavat juistuttaa enemmän sukupolven p tapoja. Q:n lapset taas kapinoivat vanhempiaan vastaan, joten sukupolvi r muistuttaa taas enemmän sukupolvea p. Ja näin hamaan tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi niin, että omat lapset saatuani aloin nähdä omat isovanhempani realistisessa valossa ja ymmärtämään omia vanhempiani. Sitä ennen isovanhemmista mulla oli ns ruusunpunainen kuva, ja jotenkin suljin silmistä kaikki ikävät puolet heidän käytöksessään, mm sen että mummo yritti aina ikään kuin viedä äidin paikan. Omien lasten kohdalla aionkin olla tarkempi rajoista. Onkohan kellään muulla näin?
Meillä on mennyt niin että itse olen ollut läheisin sen isovanhemmat kanssa kenen luona vietin lapsuuteni. Käytännössä mummo hoiti äidin virkaa. Äiti jäi vieraaksi vaikka hänkin asui samassa taloudessa. Tämä ehkä johtuu siitä että hän oli harvoin kotona ja silloin kun oli niin oli yleensä vihainen.
Omat lapset taas ovat läheisiä vanhempiensa kanssa eivätkä erityisemmin pidä mummostaan joka suuttuu heti jos joku asia ei mene niinkuin hän haluaa.
Miehen vanhemmat asuivat niin kaukana että heitä lapset tapasivat vain pari kertaa vuodessa, eivät siksi ehtineet muodostamaan läheistä suhdetta heihin.
Lisään vielä, että jos isovanhempien ja vanhempieni välille tulee mitä tahansa näkemyseroja, tajuan oitis isovanhempiani paremmin. Lapseni taas ovat vasta nuoria, mutta komppaavat omia isovanhempiaan.