Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulle iskostettiin jo lapsena, että ahkera emäntä tekee kaiken itse ja mikä ihme siinä on, ettei se kulu pois?
24.09.2016 |
Olen siis 39 v. ja kolmen lapsen äiti. Ostin viime syksynä siivousta muutaman kuukauden (2-4 tuntia joka toinen viikko sopimus). Se meni pari kertaa hyvin, mutta sitten kun siivooja kerran tuli meille ja kysyi outo ilme naamallaan, pitääkö hänen aloittaa keräämällä nuo pikkulegot pois, minä riensin sanomaan, että ei tietenkään, kun ei siitä ole sovittu. Konttailin itse keräämässä Legot vanhimman lapsen kanssa ja tunsin häpeää. Nainen, joka ei saa edes legoja pidettyä laatikoissa. Siivoussopimus loppui onneksi jouluun, koska se aiheutti stressiä. Minä en osaa pitää tavaroita järjestyksessä ja se on isompi homma kuin paljaaksi raivatun lattian imurointi ja nihkeäpyyhintä. Toisaalta kun en pidä kliinisestä kodista ja elämisen pitää näkyä, tuskin minulle hyvin siisti ja järjestelmällinen koti sopisikaan. Lapsuudenkodissa tiskattiin 3 kertaa päivässä ja siivottiin joka perjantai, enkä minä tunnu pääsevän yli siitä mallista. Itse en siihen kykene, koska ei ole aikaa. Mies valittaa epäsiisteydestä, muttei ole koskaan siivonnut. Pitäisikö lähteä psykiatrin juttusille vai onko tämä normaali dilemma?
Kommentit (23)
Mä en osta siivousta siksi että kämpän raivaaminen on paljon isompi vaiva kuin varsinainen imurointi ja nihkeäpyyhintä. Mieluummin teen itse omassa tahdissa. Mitä hyvään emännöintiin tulee niin meillä jotenkin mies olettaa että minä teen. Ehkä tää on joku sukupolvijuttu. Minä 34v ja mies 37v. Välillä mies alkaa agressiivisesti siivota ja sanoo, että v*tuttaa tää sotku, jonka ymmärrän siten, että minun olisi pitänyt siivota. Pullaa teen pakastimeen ison erän pari kertaa vuodessa. Teen sitä siksi, että mulle tulee hyvä olo että lapsi saa kotitekoista pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en osta siivousta siksi että kämpän raivaaminen on paljon isompi vaiva kuin varsinainen imurointi ja nihkeäpyyhintä. Mieluummin teen itse omassa tahdissa. Mitä hyvään emännöintiin tulee niin meillä jotenkin mies olettaa että minä teen. Ehkä tää on joku sukupolvijuttu. Minä 34v ja mies 37v. Välillä mies alkaa agressiivisesti siivota ja sanoo, että v*tuttaa tää sotku, jonka ymmärrän siten, että minun olisi pitänyt siivota. Pullaa teen pakastimeen ison erän pari kertaa vuodessa. Teen sitä siksi, että mulle tulee hyvä olo että lapsi saa kotitekoista pullaa.
Meillä on ihan sama. Jos en siivoa, mies alkaa pauhata, että veetuttaa elää sikolätissä ja sitten se huiskii imurilla niin että lattialistoihin jää jälkiä. Kerran se paiskoi ulos lumihankeen lastenhuoneesta kaikki pehmolelut. Olivat muka siivouksen tiellä (sen kerran sinä vuonna kun hän imuroi). On helpompi tehdä itse kuin katsoa ja kuunnella sitä paiskomista ja huiskamista.
Alue: Aihe vapaa
Minunkin äitini piti kodin aina todella siistinä palkkatyönsä ohella. Minun kotini ei ole niin siisti, siivoan "vain" kerran viikossa imurin ja rätin kanssa. Toisaalta olen parempi ruoanlaittaja kuin eineksiä suosiva äitini. Minulle ruoanlaitto ja leipominen on nautinto, äidilleni sitä oli imurointi ja kiillotus. Kukin tyylillään. :)