Mitenkäs se oli... Pitääkö lapsen antaa tehdä omat virheensä?

Saarnaus ei auta, pahentaa vaan. Itse yrittäisin aikuismaisesti keskustella asioista ... Eikä sekään aina auta.

Jokatapauksessa en vaan katsoisi vierestä ja ajattelisi "siinähän oppii". Riippuu tietenkin mikä se perimmäinen ongelma on. Omalla lapsella se oli huumeet :( asia oli todella iso ja vakava eikä siinä aina osannut itsekään aikuismaisesti käyttäytyä kun pelko ja huoli ski päälle.

Vierailija kirjoitti:

Kyse jo aikuisesta ihmisestä, joka on vähän naiivi. Oppii kyllä virheistään. Mutta jos minä näen hänen menevän "surman suuhun", niin pitääkö vaan antaa tehdä omat virheensä, sillä se kuuluu elämään. Vai pitääkö jotenkin saarnata miten pitäisi elää.

T. Suojelunhaluinen äiti

Voit toki saarnata jos siitä tulee sulle hyvä mieli. Ajat sillä saarnaamisella kuitenkin lapsesi etäämmälle itsestäsi. Helposti saat hänet vihaamaan itseäsi.

Kannattaa miettiä haluaako pilata välit vain suojelunhalun tähden.

Nimim. nelikymppinen suojelunhaluisen äidin lapsi.

Tässä välissä ehdin jo itsekin funtsia, että en voi vain olla välinpitämätön. Että vaikka toisen on itse virheensä tehtävä, niin on kai minun hommakin se, että kerron sen mitä minä kokeneempana ihmisenä näen ja havainnoin. Ei se saarna ollut, mutta hyvin äitimäinen puhe. Ja sanoin myös sen ääneen, että pidän puheeni, vaikka hän sen sen seurauksena inhoaisi minua. Ei kuulemma inhoa.

Mutta voi huokaus! kuitenkin. Ap

Jups