kerronpa teille totuuden miehen ihastumisesta

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu. Älkää nyt missään nimessä kuvitelko, että jos menen teitä karkuun enkä katso silmiin, että olisin suuresti ihastunut. Minä ainakin flirttailen avoimesti ja katson lämpimästi silmiin ihastuneena.

Ehkä joo mutta kun ihastuu ihan toden teolla se saa jännittämään ihastuksen kohdetta. Fysiologinen fakta. Hormonit.

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu. Älkää nyt missään nimessä kuvitelko, että jos menen teitä karkuun enkä katso silmiin, että olisin suuresti ihastunut. Minä ainakin flirttailen avoimesti ja katson lämpimästi silmiin ihastuneena.

Et taida ollakaan mikään pikkumies enää.

Eli minuun ei ole koskaan ihastuttu :( Miehet ovat aina seurassani itsevarmoja, sanavalmiita ja iskeneet tehneet kiinnostuksensa selväksi. Yhtäkään epävarmaa ja ujoa miestä ei ole ollut, vaikka olen itse sellainen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta sekä panikoivista välttelijöistä että aktiivisista piirittäjistä. Ensimmäisten kanssa jutut ei edenneet mihinkään, toisten kanssa parisuhteeksi ja yksi sitten avioliittoon asti. Eli ei se flirttailija aina ole mikään pelimies.

Samoin, vieläpä niin, että ne panikoivat välttelijät ovat olleet suomalaisia (viime vuosituhannella) ja aktiiviset piirittäjät ulkomaalaisia. Seurustelin parin saksalaisen kanssa ennen muuttoa Norjaan, eikä täälläkään kukaan ole ujostellut, onneksi, en varmaan tajuaisi sellaisesta mitään :D  Onko tämä kainostelu jokin suomalainen erikoisuus, vai onko miehen yleensä helpompi lähestyä ulkomaalaista naista?

Suomessa on pitkä tukahdutettujen tunteiden perintö. Älä itke, älä huuda, älä kiukuttele, älä ole hölmö. Älä vaan luule itsestäsi liikoja.

pyhpah ja vieläkerran PAH! kyllä me kun tavattiin mieheni kanssa, niin jo seuraavanapäivänä mentiin viettää aikaa yhdessä,tutustuttiin,kyseltiin, ihmeteltiin tunnetta joka kumpusi. Tietysti meni paljon purkkaa(varsinkin miehellä) ja mietti tarkemmin mitä pukee päälle yms,mutta ei todella mitää sönkötetty ja piiloteltu tunteita vaan riemuittiin! Nyt kaksi lasta ja kolmas toivottavasti vielä jossain vaiheessa. Joka päivä kerrotaan kuinka rakastetaan. Ei kaikki todellakaan rupea esiteineiksi ja vilkuile salassa ja haaveile kun ei uskalla mitään tehdä meillä tehtiin selväksi samantien ,että nyt osui ja lopullisesti! Huono yleistys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupaatko, että kun se alfa menee ujoksi niin se on oikeasti ihastunut?

Niin totta ap mutta naiset lankeaa aina näihin piirittäjiin. Ja lainaamaani vastaus: ihastumishormonit aiheuttaa ujouden joten kyllä.

Voitko selventää ihastumishormoneiden aiheuttamaa ujoutta?

En jaksa. Google.

Vierailija kirjoitti:

pyhpah ja vieläkerran PAH! kyllä me kun tavattiin mieheni kanssa, niin jo seuraavanapäivänä mentiin viettää aikaa yhdessä,tutustuttiin,kyseltiin, ihmeteltiin tunnetta joka kumpusi. Tietysti meni paljon purkkaa(varsinkin miehellä) ja mietti tarkemmin mitä pukee päälle yms,mutta ei todella mitää sönkötetty ja piiloteltu tunteita vaan riemuittiin! Nyt kaksi lasta ja kolmas toivottavasti vielä jossain vaiheessa. Joka päivä kerrotaan kuinka rakastetaan. Ei kaikki todellakaan rupea esiteineiksi ja vilkuile salassa ja haaveile kun ei uskalla mitään tehdä meillä tehtiin selväksi samantien ,että nyt osui ja lopullisesti! Huono yleistys.

et oikein ymmärtänyt. Kun kyse on tilanteesta joka kehittyy pidempään ja toinen ei ole vielä oma, apn kuvaus pätee. Totta kai ihmiset on myös erilaisia mut väitän että pätee yleensä myös rohkeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupaatko, että kun se alfa menee ujoksi niin se on oikeasti ihastunut?

Niin totta ap mutta naiset lankeaa aina näihin piirittäjiin. Ja lainaamaani vastaus: ihastumishormonit aiheuttaa ujouden joten kyllä.

Voitko selventää ihastumishormoneiden aiheuttamaa ujoutta?

En jaksa. Google.

Esität väitteen ja kuulija joutuu todistamaan sen todeksi? Hienoa. Sittenhän minäkin voin väittää mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupaatko, että kun se alfa menee ujoksi niin se on oikeasti ihastunut?

Niin totta ap mutta naiset lankeaa aina näihin piirittäjiin. Ja lainaamaani vastaus: ihastumishormonit aiheuttaa ujouden joten kyllä.

Voitko selventää ihastumishormoneiden aiheuttamaa ujoutta?

En jaksa. Google.

Esität väitteen ja kuulija joutuu todistamaan sen todeksi? Hienoa. Sittenhän minäkin voin väittää mitä haluan.

puhelimella on vaikea linkittää, tomppeli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupaatko, että kun se alfa menee ujoksi niin se on oikeasti ihastunut?

Niin totta ap mutta naiset lankeaa aina näihin piirittäjiin. Ja lainaamaani vastaus: ihastumishormonit aiheuttaa ujouden joten kyllä.

Voitko selventää ihastumishormoneiden aiheuttamaa ujoutta?

En jaksa. Google.

Esität väitteen ja kuulija joutuu todistamaan sen todeksi? Hienoa. Sittenhän minäkin voin väittää mitä haluan.

puhelimella on vaikea linkittää, tomppeli

Ei osaa linkittää puhelimella ja haukkuu täten muita tomppeliksi. Asia selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta sekä panikoivista välttelijöistä että aktiivisista piirittäjistä. Ensimmäisten kanssa jutut ei edenneet mihinkään, toisten kanssa parisuhteeksi ja yksi sitten avioliittoon asti. Eli ei se flirttailija aina ole mikään pelimies.

Samoin, vieläpä niin, että ne panikoivat välttelijät ovat olleet suomalaisia (viime vuosituhannella) ja aktiiviset piirittäjät ulkomaalaisia. Seurustelin parin saksalaisen kanssa ennen muuttoa Norjaan, eikä täälläkään kukaan ole ujostellut, onneksi, en varmaan tajuaisi sellaisesta mitään :D  Onko tämä kainostelu jokin suomalainen erikoisuus, vai onko miehen yleensä helpompi lähestyä ulkomaalaista naista?

Ei koske pelkästään suomalaisia tämä. Minulla on kokemusta esim. itsevarmasta ja pelottomasta latinosta, joka juoksi karkuun ja alkoi ujostella ihastuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta sekä panikoivista välttelijöistä että aktiivisista piirittäjistä. Ensimmäisten kanssa jutut ei edenneet mihinkään, toisten kanssa parisuhteeksi ja yksi sitten avioliittoon asti. Eli ei se flirttailija aina ole mikään pelimies.

Samoin, vieläpä niin, että ne panikoivat välttelijät ovat olleet suomalaisia (viime vuosituhannella) ja aktiiviset piirittäjät ulkomaalaisia. Seurustelin parin saksalaisen kanssa ennen muuttoa Norjaan, eikä täälläkään kukaan ole ujostellut, onneksi, en varmaan tajuaisi sellaisesta mitään :D  Onko tämä kainostelu jokin suomalainen erikoisuus, vai onko miehen yleensä helpompi lähestyä ulkomaalaista naista?

Suomessa on pitkä tukahdutettujen tunteiden perintö. Älä itke, älä huuda, älä kiukuttele, älä ole hölmö. Älä vaan luule itsestäsi liikoja.

Lisäksi suomalaisille pojille ja miehille on iskostettu muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana feministien ja koulutusjärjestelmän toimesta voimakkaasti, että naisia ei saa ahdistella, naisilla on oikeus omaan kehoonsa ja naiset eivät pidä ei-toivotuista lähestymisistä. Miehet ja heidän tärkeytensä yhteiskunnalle on Suomessa aivan aiheettomasti lytätty ja nyt sitä satoa kylvetään. Suomen tilanne on siinä mielessä poikkeuksellinen, että täällä naiset preferoivat ulkomaalaisia miehiä omien sijaan em. vihakampanjan takia. Tämä on pohjoismaihinkin verrattaessa erikoinen piirre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta sekä panikoivista välttelijöistä että aktiivisista piirittäjistä. Ensimmäisten kanssa jutut ei edenneet mihinkään, toisten kanssa parisuhteeksi ja yksi sitten avioliittoon asti. Eli ei se flirttailija aina ole mikään pelimies.

Samoin, vieläpä niin, että ne panikoivat välttelijät ovat olleet suomalaisia (viime vuosituhannella) ja aktiiviset piirittäjät ulkomaalaisia. Seurustelin parin saksalaisen kanssa ennen muuttoa Norjaan, eikä täälläkään kukaan ole ujostellut, onneksi, en varmaan tajuaisi sellaisesta mitään :D  Onko tämä kainostelu jokin suomalainen erikoisuus, vai onko miehen yleensä helpompi lähestyä ulkomaalaista naista?

Ei koske pelkästään suomalaisia tämä. Minulla on kokemusta esim. itsevarmasta ja pelottomasta latinosta, joka juoksi karkuun ja alkoi ujostella ihastuessaan.

Ei minunkaan otokseni niin suuri ole, että voisi luotettavasti yleistää :) Ihmisiä on kaikenlaisia. Ikä varmastikin vaikuttaa: en ole enää ihan nuori, joten törmään todennäköisemmin vähän vanhanaikaisiin miehiin, ja toisaalta kulttuurikin on toinen - seuraan välillä hämmentyneenä ketjuja treffeillä puoliksi maksamisen periaatteesta. Kyseinen ilmiö on jäänyt minulle oudoksi, eikä toivottavasti ole enää koskaan ajankohtainen. 

Hah hah haa :D ap oikeassa, mieheni pelkäsi minua, vaikka yleensä olikin "kova jätkä." Takana 17 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varattuna on helpompi flirttailla koska silloin ei ole epätoivoinen tosi kyseessä, vaan seksiä saa sitten kotona. Se ei tarkoita silti ettenkö olisi tosissani ja haluaisi vaihtaa parempaan.

Mutta nainen ei ota sitä todesta, koska olet varattu. Siis jos et ihan kiinni käy. Ajattelee vaan, että leikit hänen tunteillaan ja olet pelimies.

Siksi kerroinkin että kannattaa ottaa tosissaan ja kysyä suoraan haluatko alkaa olemaan. Koska varattu mies voi todellakin haluta sitä ja olla onnellinen kun vihdoin joku ihana nainen pelastaa hänet kauheasta parisuhteestaan.

Onko tämä vitsi? Eihän kukaan sellaista reppanaa huoli joka roikkuu huonossa suhteessa kunnes joku tulee ja vie hänet pois.

Ajatellaanpa tilanne:

Mies on parisuhteessa ja lapsiakin on. On joskus ollut rakastunut puolisoon, mutta tunteet ovat pikkuhiljaa laimenneet. Mutta elo on tasaista ja mies on suhteessa, jotta lapsilla on eheä koti. Sitten mies joku päivä törmää naiseen, joka on se "true match", ns.sielunkumppani.

Jos mies tällöin eroaa, onko hän pettäjä ja toisaalta, jos olisi pysynyt tuossa neutraalissa, kaverillisessa suhteessa lasten takia, onko hän silloin vässykkä?

Mies joka kantaa vastuunsa perheestään, ei koskaan ole vässykkä!

Lisäksi tosi MIES panostaa vaimoonsa ja tekee kaikkensa yhdessä vaimon kanssa jotta suhde löytäisi uudelleen sen liekin joka siellä on olemassa, mutta joka on hiipunut. Onnellisia ovat ne naiset jotka tämän kaltaisen miehen saavat.

Tapaan miehiä useita päivittäin ja ikääkin on matkalla jo kertynyt. Ainoastaan yksi ujompi mies on uskaltanut kysyä elokuviin, mutta silloin olin suhteessa ja en voinut lähteä mukaan. Nyt sinkkuna saan vaan nimenomaan tarjouksia noilta miehiltä, jotka haluaisivat kokeilla kai vähän useampia ja flirttailaan avoimesti vähän kaikkien kanssa. Ei kiitos! Miksi ujot miehet eivät uskalla kysyä edes elokuviin tai vaikka keilaamaan? Ihan varmasti kukaan sinkkunainen ei siitä loukkaannu...tai jos loukkaantuu niin se ei kyllä oo ujon kysyjän syy.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Monelle naiselle on vain tuttua se, että kun mies on alusta asti "ääriään myöten ihastunut", ja nainen itse lämpiää hitaammin, tapailusta voi tulla ahdistavaa. Voimakkaasti ihastunut mies voi viestittää käytöksellään: "Teen mitä tahansa, että sinä rakastaisit minua", ja tällainen tarvitsevuus voi saada aikaan torjuntareaktion.

Hölynpölyä. Vaikka olen hitaasti lämpiävä yleensä niin kun se oikea osuu kohdalle ei tarvitsevuus haittaa yhtään. Tulee vain tunne, että olen haluttu. Kun tarvitsevuuteen sekoittuu päättäväisyyttä on se menoa.

Se, että ilmaisee avoimesti kiinnostusta, on eri asia kuin tarvitsevuus. Kommenttini ei siis ole hölynpölyä. Sinä vain puhut eri asiasta.

Tuossa alustukseni tarvitsevuudesta: http://www.vauva.fi/keskustelu/2655032/mikset-vastaa-viesteihini-nain-t…

Vierailija kirjoitti:

Tapaan miehiä useita päivittäin ja ikääkin on matkalla jo kertynyt. Ainoastaan yksi ujompi mies on uskaltanut kysyä elokuviin, mutta silloin olin suhteessa ja en voinut lähteä mukaan. Nyt sinkkuna saan vaan nimenomaan tarjouksia noilta miehiltä, jotka haluaisivat kokeilla kai vähän useampia ja flirttailaan avoimesti vähän kaikkien kanssa. Ei kiitos! Miksi ujot miehet eivät uskalla kysyä edes elokuviin tai vaikka keilaamaan? Ihan varmasti kukaan sinkkunainen ei siitä loukkaannu...tai jos loukkaantuu niin se ei kyllä oo ujon kysyjän syy.

Jos ujot tekisivät rohkeasti aloitteita, he eivät olisi ujoja vaan noita aloitteellisia miehiä, joista sinä et ole yhtään kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten jos se toinen on yhtä ujo, eikä uskalla tehdä mitään aloitetta, niin miten nämä 2 sitten löytävät toisensa?

Jos ujo tunnistaa ujon, mutta kuitenkin vaistoaa kiinnostusta, täytyy vain uskaltaa. Vaikka kuinka pelkäisi mokaavansa. Ei ole mikään moka kysyä, haluaisiko toinen vaikka lähteä perinteisesti leffaan. Jutun juurta löytyy sitten siitä leffasta vaikka. Tai jos on kaveriporukalla menossa esim. jotain matsia katsomaan tai konserttiin, niin huolettomasti voi kysyä, että kiinnostaisiko lähteä mukaan, olis ihan kivaa, jos tulisit. Sanaa 'treffeille' ei tarvitse ikinä käyttää. Ja takaan, että oli vastaus sitten myöntävä tai kieltävä, niin ujo ihminen esittää sen nätisti.

Leffa ja porukalla konserttiin ovat varmaan kaksi huonointa deitti-ideaa. Miten tuossa rakennat keskinäistä kemiaa, tutustut ja luot läheisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Monelle naiselle on vain tuttua se, että kun mies on alusta asti "ääriään myöten ihastunut", ja nainen itse lämpiää hitaammin, tapailusta voi tulla ahdistavaa. Voimakkaasti ihastunut mies voi viestittää käytöksellään: "Teen mitä tahansa, että sinä rakastaisit minua", ja tällainen tarvitsevuus voi saada aikaan torjuntareaktion.

Hölynpölyä. Vaikka olen hitaasti lämpiävä yleensä niin kun se oikea osuu kohdalle ei tarvitsevuus haittaa yhtään. Tulee vain tunne, että olen haluttu. Kun tarvitsevuuteen sekoittuu päättäväisyyttä on se menoa.

Toisaalta kuinka todenköistä on törmätä juuri siihen oikeaan? Lähestyjistä ei kuitenkaan 99,9% yllä tähän luokkaan vaikka miehet voivat olla ihan kivoja, mukavia ja hauskoja, mutta se jokin puuttuu. Tällöin tarvitsevuus muuttuu vain ahdistavaksi, kun toisen tunteet ovat omiaan suuremmat.