Hirveimmät ajatuksenne?

Voi kun kuolisin!

Olen toivonut monen ihmisen kuolemaa. Myös omaani. En ole ylpeä.

Toivonut toisen ihmisen kuolemaa ja siitä toisille johtuvaa surua. Kyseessä on mun "vihamiehet".

Fantasioin vaimon siskosta.

Lähinnä suuntaan vähättelevät ja tuomitsevat ajatukseni itseäni kohtaan, mutta riittää minulta väkivaltaisia ajatuksia joskus niillekin jotka tavalla tai toisella loukkaavat ihmisten tai eläinten oikeuksia.

"Ajatusmurha päivässä pitää psykiatrin loitolla", sanoi jo lukion psykologian opettaja aikoinaan.

Piti tulla tekemään oma aloitus aiheesta, mutta menköön tänne.

Odotin esikoistani ja jossain raskauden puolivälin paikkeilla mietin, olisiko vaan parempi että saisin keskenmenon. Kaikki oli hyvin, lapsi oli erittäin toivottu, raskaus sujui mallikkaasti, en tiedä mistä tuo kumpusi. Asia on jäänyt pahasti vaivaamaan minua ja edelleen, esikoinen nyt 5v, surkuttelen mitä tuli ajateltua. :(

Toinen kamala juttu on se (joka myös vaivaa minua päivittäin) kun pelkään että lapseni kuolevat. Esim jos pyöräillään, ajattelen että kohta auto ajaa päältä ja näen kuinka lapsi lentää monta metriä ilmassa ja makaa sitten maassa elottomana. Näitä on lukemattomia erilaisia, yksi oksettavimmista on se kun laitan ruokaa uuniin, mietin että jos lapseni kidnapattaisi ja tämä hirviö laittaisi lapseni uuniin.

Olen loukkaantunut niin paljon täysin järjenvastaisista juoruista, että haaveilin kuinka palkkaan ammattilaiset muokkaamaan tyypin naamavärkin uusiksi, pientä kasvojenkohotusta!

6: sinulla taitaa tuo olla pakko-oireista ajattelua? Hae hakusanalla ocd, sen oireina voi olla monen aiheisia pakkoajatuksia.

Itselläni on myös ocd ja hirveimpiä ovat olleet ne ocd:n muodot, joissa olen pelännyt/epäillyt näin aikuisiällä, että mitä jos isäni olikin pedofiili (ei kai oikeasti ole); joskus vahingossa eksyin lukemaan jotain eroottista tarinaa, jossa oli nuoripari ja sitten tämän naisen isä liittyi joukkoon, minua kiihotti se eroottinen osuus tai kuvailu siitä kerronnasta. Se isä-tytär-kuvio ällötti kylläkin, mutta en ymmärrä miksen lopettanut lukemista, kun isä tuli kuvioihin, miten saatoin jatkaa ja miten saatoin vielä kiihottua siitä tarinasta??? Aina sanotaan, että ei fantasioilla ynnä muilla ole väliä esim. moni raiskausfantasioija ei oikeasti halua tulla raiskatuksi, mutta silti, minähän olen itse ihan pervo, kun kiihotuin tuollaisesta! Mulla on ollut joskus pakko-oireena etsiä ihan ällöjä eroottisten tarinoiden aiheita ja kokeilla kiihotunko niistä. Sama juttu on myös niissä tarinoissa, joissa vaikka nainen nuolettaa itseään koiralla. :-(

Onko muilla ollut imetykseen liittyviä ällöttäviä pakkoajatuksia? Imetin kerran vauvaa ja mies tuli suihkusta pyyhe päällään ja näytti mielestäni niin komealta ja mun alkoi vähän tehdä mieli. Sitten tuli heti ihan kuvottava olo, että miten voin tuntea niin samalla kun imetän lastani! Meni kaikki halut saman tien ja tunsin oloni maailman kamalimmaksi ihmiseksi ja itketti ja ahdisti. En siis lapsesta kiihottunut vaan miehestä, mutta onko se jotain seksuaalista kaltoinkohtelua, jos samalla herää jotain ajatuksia, vaikkakin mieheen liittyen? Tai kerran kun imetin lasta ja mies katsoi jotenkin ylpeän ja onnellisen oloisena, tunsin oloni jotenkin supernaiselliseksi ja seksikkääksi, mutta sitten tulikin taas se ahdistus, että olenko ihan sairas? En ole uskaltanut näistä edes terapeutilleni puhua. :'-( En kuitenkaan usko, että oikeasti olen mikään pedofiili tai vastaava, koska en ikinä haluaisi tehdä lapselleni mitään pahaa!

Onko nämä niitä pakkoajatuksia?

Voiko nämä johtua osin siitä, kun oma isäni on ihan kamala jutuissaan joskus (ei kuitenkaan koskaan ole tehnyt mitään, mutta muistan kuinka lapsena/teininä jo tuli epämukava olo hänen jutuistaan, mm. kun tulin suihkusta pyyhe päällä kellarista, hän oli nopeasti vetämässä eteisen välioven kiinni todeten "etten vain vahingossa näe mitään" jos olin mennessäni unohtanut sen auki). Hän usein kertoo tarinaa, kuinka ei kannata imettää liian pitkään, kun "sitten se huutaa tissiii isona", tai kommentoi jotenkin seksistisen kuvottavaan sävyyn että "Annapa nyt pojalle sitä tisua, sen selkeästi tekee sitä mieli".

Kunpa eräs läheiseni olisi kuollut.

Olen joskus ajatellut,että olen niin kyllästynyt puolison käytökseen,että voisin vaikka tukehduttaa hänet tyynyllä hänen nukkuessaan,ihan vain päästäkseni pois perhehelvetistä.

Kyllä jos joutuu pitkän aikaa sietämään jonkun kamalia tekoja tai käytöstä, niin pakostakin joskus toivoo tälle ihmiselle jotain pahaa (kuten kuolemaa tai sairastumista). Ei se mitenkään ylentävää ole jälkikäteen ajateltuna. Luulen jopa että on normaalia ajatella sellaista pahimmalla hetkellä.

Pitäisi syödä pakkasesta käristystä pois.

Oon saanut valmistumisen jälkeen pätkätöitä ja sairausloman sijaisuuksia. Toivon jatkuvasti, että joku jossain sairastuu vakavasti, että pääsisin töihin.

Menenpäs tässä av-palstalle...

Kun saisin vain nukkua pois. Ei ole lapsia, eikä miestä, joten kukaan ei jäisi kaipaamaan.

Olen toivonut joidenkin vanhempien ja hankalien työkavereiden eläköitymistä.

Joskus olen miettinyt, että tämä elämä on aika tylsää. Voiko tästä nauttia. Kai olen ollut silloin väsynyt ja ylitöistä kuormittunut, joita on vaikea ottaa pois.Ylitöistä ei makseta rahana.

Vierailija kirjoitti:

Menenpäs tässä av-palstalle...

Tämä oli kyllä tähän mennessä hirvein!

Tämä on hirveää, mutta 13 vuotiaana isosisko oli niin ilkeä että rukoilin useasti Jumalalta että se kuolisi.

Oon miettiny ettei haittais vaikka mieheni kuolisi. Meillä mennyt vähän huonommin hetken aikaa ja mietin miten saisin pidettyä hyvät välit mieheni sukuun ja ajattelin helpoin tapa olisi jos hän jäisi auton alle. Tuli kyllä aika kamala fiilis :/