Te, joilla on lapsia, voitteko kertoa

Mikä sinun oikea ongelmasi on? Mies ei huomioi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinun oikea ongelmasi on? Mies ei huomioi?

Ai nyt sitten ei saa ihmetellä toisten nimivalintoja lapsilleen, vaikka täällä on joka päivä ketjuja, joissa haukutaan jonkun lapselleen valitsemaa nimeä? :D

Minä annan lapselleni sellaisen nimen kuin haluan ja mikä mielestäni sopii lapselle. Ihan sama kuinka moni muu pitää nimestä ja on myös antanut sen lapselleen. En tajua mikä järki olisi antaa lapselle sellainen nimi, mitä ei itse halua, mutta ei sentään ole yleinen?

Jotta lastani kutsuttaisiin hänen omalla nimellään eikä jollain vähän sinnepäin olevalla nimelllä. Itselläni on harvinainen etunimi ja vielä 55-vuotiaanakin mulla on kirjastokortti väärällä nimellä ja mua kutsutaan usein väärällä nimellä. Vuosikymmeniin en ole enää viitsinyt oikaista. 

Niin on tehty kautta aikojen. Itse olen syntynyt 70-luvun lopussa ja kouluaikoina oli paljon Elinaa, Minnaa, Katia, Heidiä ym. Itselläni oli silloin erikoinen nimi, mutta mielestäni nuo suosituimmat nimet olivat tosi kivoja ja olisin mielelläni ollut itse yksi "monista" kuin uniikimmalla nimellä varustettu.

mitä noilla nimillä niin väliä, niitä voi vaihtaa kumminkin. Itselleni annettiin, 70-luvulla syntyneenä nimi Marika, ja Marikoita oli silloin joka paikka täynnä. Omalla luokalla yläasteella 5. Minä olin musta-marika koska tykkäsin pukeutua mustaan, sitten oli pikku-Marika jne. Mutta kun täytin 16 vaihdoin nimeni mieleiseeni, ja ongelma oli ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Jotta lastani kutsuttaisiin hänen omalla nimellään eikä jollain vähän sinnepäin olevalla nimelllä. Itselläni on harvinainen etunimi ja vielä 55-vuotiaanakin mulla on kirjastokortti väärällä nimellä ja mua kutsutaan usein väärällä nimellä. Vuosikymmeniin en ole enää viitsinyt oikaista. 

Mullakin on harvinainen nimi, mutta oon aina korjannut sen oikeaksi. Se on myös omasta artikuloinnista kiinni. Aikuisena olen oppinut lausumaan nimeni niin selkeästi, että vastapuoli kuulee sen yleensä kerralla oikein. Eri asia tietysti jos nimi on vieraskielinen.

Vierailija kirjoitti:

Niin on tehty kautta aikojen. Itse olen syntynyt 70-luvun lopussa ja kouluaikoina oli paljon Elinaa, Minnaa, Katia, Heidiä ym. Itselläni oli silloin erikoinen nimi, mutta mielestäni nuo suosituimmat nimet olivat tosi kivoja ja olisin mielelläni ollut itse yksi "monista" kuin uniikimmalla nimellä varustettu.

Mulla taas päinvastainen kokemus. Mun kävi lapsena aina sääliksi niitä monia Saroja ja Janikoita, kun heitä ei erotettu toisistaan. Mulla on myös erikoinen nimi. Kerran olin kesäleirillä, jolla oli minun kanssani samanniminen lapsi. Minusta se oli ihan hirveää. Tämä voi olla myös sukupolvikysymys, ilmeisesti aiemmin haluttiin "kuulua porukkaan", mutta mun nuoruudessa 2000-luvun alussa haluttiin olla sopivasti omanlaisia. Kukaan ei ainakaan myöntänyt olevansa pissis, fruittari, gootti, emo jne, vaan kaikkien tyyli oli "ihan oma".

Päätin jo suunnilleen 15 vuotta sitten yhde etunimen tyttärelle, jos sellaisen joskus saan. Kaksi muuta nimeä otettiin meidän suvuista. Nimi on niinkin erityinen kuin Emilia (Pienen runotytön mukaan tuli nimi, aivan ihastuttava kirjahahmo!), enkä ole eläissäni törmännyt yhteenkään saman nimiseen vaikka nimi on monen monta vuosikymmentä ollut top10-listalla. Joku siis varmasti tuntee useammankin Emilian, en sitä epäile ollenkaan.

Aika hauskaa, että nyt lähivuosina suosittuna nimenä on ollut Adele ja kestosuosikki Sofia, molempia löytyy monen sukupolven takaa minun ja mieheni suvuista. Eli vaikka antaisi lapselleen kauan suvussa kulkeneen nimen, niin se hyvin mahdollisesti on sen(-kin) hetken muotinimi tai muutoin vain tuiki tavallinen.

Naapurin lapsella on joku erikoinen nimi, olen kuullut sen nimen jo monen monta kertaa mutten millään sitä ikinä muista. Samaa nimeä kantaa kyllä jokunen muukin lapsi nykypäivänä, nimi oli sellainen Mirellaa, Mimosaa ja Mineaa muistuttava ja jollekin palstalaiselle se toi mieleen veriripulin :D.

Vierailija kirjoitti:

Päätin jo suunnilleen 15 vuotta sitten yhde etunimen tyttärelle, jos sellaisen joskus saan. Kaksi muuta nimeä otettiin meidän suvuista. Nimi on niinkin erityinen kuin Emilia (Pienen runotytön mukaan tuli nimi, aivan ihastuttava kirjahahmo!), enkä ole eläissäni törmännyt yhteenkään saman nimiseen vaikka nimi on monen monta vuosikymmentä ollut top10-listalla. Joku siis varmasti tuntee useammankin Emilian, en sitä epäile ollenkaan.

Aika hauskaa, että nyt lähivuosina suosittuna nimenä on ollut Adele ja kestosuosikki Sofia, molempia löytyy monen sukupolven takaa minun ja mieheni suvuista. Eli vaikka antaisi lapselleen kauan suvussa kulkeneen nimen, niin se hyvin mahdollisesti on sen(-kin) hetken muotinimi tai muutoin vain tuiki tavallinen.

Naapurin lapsella on joku erikoinen nimi, olen kuullut sen nimen jo monen monta kertaa mutten millään sitä ikinä muista. Samaa nimeä kantaa kyllä jokunen muukin lapsi nykypäivänä, nimi oli sellainen Mirellaa, Mimosaa ja Mineaa muistuttava ja jollekin palstalaiselle se toi mieleen veriripulin :D.

Melena on se veriripuli! Voi lapsi-raukkaa.

Pidin nimihaussa rajana 10 000 nimeä, sen harvinaisempi täytyy olla. Mutta en voi sille mitään jos sama nimi yleistyy kun olen sen valinnut. En tiedä miten muut ovat nimet valinneet kun ne tilastot tulevat jälkikäteen.

Mulle annettiin harvinainen nimi kohta 38 vuotta sitten. Viime vuonna se oli suosituin.

Annoimme apsillemme nimet, jotka sopivat heille ja sukunimeen. Ei silloin, eikä nytkään kiinnosta olivatko ne muotinimiä vai ei. Ihmisen yksilöllisyys riippuu ihan muusta, se on luonteessa, ei nimessä. 

Nykypäivänä nimet ovat jakautuneet niin, että jopa näitä ns huippusuosittuja sesonki nimiä annetaan noin 2% per nimi Jos siis noin 1/50 tytöstä on Aino tai Emma ja luokalla on 5-15 tyttöä voidaan pitää melko epätodennäköisenä että niitä sattuu luokalle kovin montaa. Tilanne oli vähän toinen vaikka 60,70 luvun taittessa kun joka kolmas poika oli mika, petri tai jari.

Meidän lapsilla on kaiketi harvinaiset nimet, koskaan ei mistään nimihammasharjahyllystä löydy heidän nimiää.

Nimet on kyllä valittu ihan nimipäiväkalenterista, periaatteella, että kummallakaan vanhemmalla ei ole mitään negatiivista mielikuvaa nimestä.

Mutta ihan harmaata massaa he silti ovat, hirmuisen rakkaita meille vanhemmille, isovanhemmille jo yksi kymmenen rakkaan joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Pidin nimihaussa rajana 10 000 nimeä, sen harvinaisempi täytyy olla. Mutta en voi sille mitään jos sama nimi yleistyy kun olen sen valinnut. En tiedä miten muut ovat nimet valinneet kun ne tilastot tulevat jälkikäteen.

Sepä se, kun muutkin haluaa sen erikoisen nimen, ja kun tilasto tulee, niin tadaa, se onkin tavallinen nimi. En ole ennustaja.

Se on vain nimi. Se ei ole enne, eikä se tee kenestäkään yhtään sen tavallisempaa vaikka yleisen nimen kantaja olisikin. Ja toisaalta, suurin osa meistä on sitä harmaata massaa, niin onko sillä väliä onko Aada vai Agatha. Jos lapsi onkin nero tai tuleva olympiaurheilja, hän on sitä nimestään huolimatta.

Tiedätkö, että koska nykyään nimivalikoima on paljon suurempi kuin silloin 70- luvulla niin sen suositun nimen prosenttiosuus on paljon pienempi kuin sen kärkiviisikon sinun lapsuudessaan. Olen opettaja ja samassa luokassa ei ole ollut useampaa Aadaa tai Onnia eikä muitakaan kärkiviisikon nimiä. Joskus on ollut kaksi samannimisestä, mutta niitä ei niin paljon annettuja. Kiitos suuren valikoiman saman nimisiä osuu aika harvoin samalle luokalle, että voit rentoutua.

Lapset voi olla aika julmia jos toisella lapsella on epätavallinen nimi. Kaikkia mahdollisia väännöksiäkin voi miettiä etukäteen. Tavisnimellä soveltuu joukkoon ja voi ponnahtaa vaikka mihin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi olla aika julmia jos toisella lapsella on epätavallinen nimi. Kaikkia mahdollisia väännöksiäkin voi miettiä etukäteen. Tavisnimellä soveltuu joukkoon ja voi ponnahtaa vaikka mihin elämässä.

Ärsyttää tää kiusaamisperustelu joka asiassa. Jos lapsen vanhemmat on homoja niin sitä kiusataan koulussa. Jos lapsella on erikoinen nimi niin kiusataan koulussa. Jos lapsi pukeutuu eri tavalla niin kiusataan koulussa. Oikeasti syy kiusaamiseen voi olla ihan mikä tahansa, tai vaikka olisi taviksista taviksin, silti voi joutua kiusatuksi.

Opettaisitte ne lapsenne olemaan kiusaamatta! Sillä päästäisiin kiusaamisesta.