Korkeakoulutetut, onko koskaan tullut sellaista tunnetta, että olisi sittenkin pitänyt mennä amikseen?

Ei

Eipä ole. Olen ollut koulutusta vastaavassa kokemukseen nähden hyväpalkkaisessa työssä jo 23-vuotiaasta. Hanttihommia tein opiskelujen ajan eli lainaa en koskaan nostanut.

T. KTM

Siis kiire päästä palkolliseksi hanttihommin? Ei kiitos.

Ei. Olen niin surkea käsistäni, etten olisi pärjännyt amiksessa millään linjalla. Ainoa missä olen hyvä, on aivotyö. Ei haitannut, vaikka opinnot olivat vähän pitemmät.

No ei varsinaisesti ammattikouluun ja heti tienaamaan, mutta vuosien teoreettisten opintojen jälkeen olen monesti harmitellut etten tullut valinneeksi mitään kädentaitoja vaativaa ammattia. Olisin luultavasti ollut onnellisempi. Nyt olen lähinnä pitkästynyt ja edelleen köyhä.

Ei. Pääsin valmistuttuani heti oman alan töihin. Valitsin korkeakoulutuksen, koska haluan edetä työelämässä ja kehittyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen niin surkea käsistäni, etten olisi pärjännyt amiksessa millään linjalla. Ainoa missä olen hyvä, on aivotyö. Ei haitannut, vaikka opinnot olivat vähän pitemmät.

Miksi ihmiset aina yhdistävät amiksen automaattisesti käsillä tekemiseen? Onhan siellä näitä teoreettisiakin linjoja, esim. merkonomi, datanomi ja graafinen suunnittelu.

Ei. Ei ollut lainaa eikä hanttihommia kuin pari kesää.

Ei. Kävin yliopiston jälkeen amk:n ja olen ammattiini sh:na hyvin tyytyväinen :)

No ei todellakaan.

Päivääkään en ole ollut työttömänä valmistumisen jälkeen, ja työ on mielekästä.

Kyllä. On käynyt mielessä, mutta ehkä eniten siksi, että kuvittelisin voivani liikkua enemmän, koska nyt päivistä vietän ihan liian paljon istuen verrattuna siihen, mitä itselleni on luontaisempaa. - Nyt liikunta on "vain" harrastus ja elämäntapa jota ikkunasta ulos katsoessa kaipaa. Kaipaan myös toisinaan sitä, että voisin toteuttaa itseäni jotenkin käsilläni, kun välillä tuntuu, että kädet vain riippuu hartioilta ja pää on jäänyt jatkuvaan nuokkuvaan asentoon, kun työasentoni eivät aina ole niitä kaikken optimaalisempia.   

Ei ole tullut. Ei ollut mikään kiire päästä täysipainoisesti työelämään mahdollisimman nopeasti, töitä ehtii tekemään ihan riittävästi myöhemminkin.

Yksi ( ainoa?) kerta oli se, kun pihasta lähti töihin 5 ammattikoulun käynyttä ja minä maisteri jäin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen niin surkea käsistäni, etten olisi pärjännyt amiksessa millään linjalla. Ainoa missä olen hyvä, on aivotyö. Ei haitannut, vaikka opinnot olivat vähän pitemmät.

Miksi ihmiset aina yhdistävät amiksen automaattisesti käsillä tekemiseen? Onhan siellä näitä teoreettisiakin linjoja, esim. merkonomi, datanomi ja graafinen suunnittelu.

Kuinka moni tämmöinen on oman alan töissä?

Valilla opiskellessa kylla. Silloin kun stressi painoi todella pahasti, kavi mielessa useinkin etta duunarina paasisi helpommalla... Mika on totta vain osittain, mutta ei tietenkaan oikeasti pida paikkaansa. Eri ammateissa on eri stressit. Mutta noin yleisesti ottaen, olen tosi tyytyvainen, etta opiskelin vuosia yliopistossa ja ammattini on omasta mielestani mielenkiintoinen toivottavasti elakepaiviin saakka.

Ei.

Minä itse asiassa kävin amiksen. Sen jälkeen olin töissä joitain vuosia, kunnes hain ja pääsin yliopistoon. :) Kaikki siis eivät etene sitä tavallista peruskoulu-lukio-korkeakoulu -reittiä. Olen kyllä tyytyväinen siihen, että kävin amiksen ja hankin työkokemusta. Nyt minun on sen ansiosta mahdollisuus tehdä keikkatöitä myös opiskeluaikana.

"Miksi ihmiset aina yhdistävät amiksen automaattisesti käsillä tekemiseen? Onhan siellä näitä teoreettisiakin linjoja, esim. merkonomi, datanomi ja graafinen suunnittelu."

- Varmaan hieman samasta syystä kuin vastaavasti toisinpäin e. esim. yliopisto-opiskelun nähdään olevan tekstien ja erityisesti eriteorioiden ja kaavojen opiskelua. - Kuitenkin yliopistolla(kin) on -yksinkertaistaen- oppiaineita, joissa käsillä tekeminen on osa opintoja ja tulevaa ammattia.