Kuvaile kertoen lapsuutesi aikainen mukavin muisto äidistäsi, joka on jäänyt mielesi sopukoihin

Äiti lauloi sitä Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -laulua iltaisin nukkumaanmennessä.

Koko lapsuus on yhtä mukavien muistojen jatkumoa. Nyt aikuisuudesta voin sanoa, että kun äiti silitti selkääni noin kuukausi sitten niin se tuntui hyvältä.

Otsikon luettua tuli heti mieleen nakkimunakas. Äiti osas tarjota aina jotain hyvää välipalaa, kun oltiin sen kanssa kotona. Välillä leipoi pullaa ja muuta hyvää.

Toisena se, kun rakennettiin lumiukkoja ja lumihevonen. En tosin muista, oliko ne ukot samalla kertaa lumihevosen kanssa. Sen muistan, kun äiti teki yhdelle lumiukolle tissit. Se oli valtavan hassua silloin.

Äitini pitää minua sylissä kun minulla on vesirokko. Ja kuinka äiti kertoi miten tontut hakevat joululahjalistan tuulikaapista yön aikana. Oi sitä ihmeen määrää kun lahjatoiveet olivat poissa aamulla :)

Kun äiti kerran kymmenen vuoden aikana sanoi isällleni että älä viitsi pahoinpidellä lasta. Sai sitten itse turpiin minunkin puolestani.

Tehtiin veljeni kanssa iso lumiukko mutta emme saaneet päätä paikalleen kun oli niin korkea. Äiti nosti ison lumipallon paikalleen ja muistan kuinka mietin miten ihmeellisen vahva äiti onkaan :)

Ei mullakaan yhtään. En muista ikinä edes istuneeni äitini sylissä. Olin isäntyttö pienenä, mutta sekin hyvä suhde muuttui teini-iässä enkä enää välitä kummastakaan pätkän vertaa.

Aina kun olin kipeänä sain nukkua olohuoneen sohvalla. Äiti nukkui toisella sohvalla mun seurana ja kuiskuteltiin hiljaa pimeässä olohuoneessa vaikka nukkumaanmenoaika oli mennyt ohi ajat sitten.

piti miettiä hetki jos toinenkin, jostain syystä mieleen tulvi juuri päinvastaisia muistoja, mutta löytyihän niitä hyviäkin kuten

äiti luki nakke nakuttajaa ääneen ja istuttiin yhdessä isossa nojatuolissa viltin alla

Olin vesirokossa ja todella kipeä ja väsynyt. Äiti haki pakastimesta mansikoita syötäväksi.

Kaikki kerrat kun äiti lohdutti.

Ne harvat kerrat kun mentiin äidin kanssa kahdestaan kaupunkiin (suurperheessä saa harvoin niin paljon henkilökohtaista huomiota).

Se, kun leikin pikkuveljeni kanssa logolla lattialla ja äiti virkkasi nojatuolissa jotain pitsiverhoa ja oli sillä hetkellä tyytyväinen eikä vaatinut mitään. Yleensä kritisoi tai vahti jopa leikkiemme vuorosanoja, kyttäisi ja vaati siivoamaan. Olin ekaluokkalainen ja tilanne oli hyvällä tavalla hämmentävä. Itselläni nyt viisi lasta ja olen yh ja yrittäjä. Annan lasteni olla rauhassa, kun sitä haluavat. Äitini oli kotiäiti ilman muita velvollisuuksia, mutta hirveä kontrollifriikki ja syyllistäjä.

Legoilla!!

Kerran olin kahdestaan äidin kanssa kotona (ilman muita sisaruksia) ja istuin hänen sylissään. Äiti nauroi. Sillä hetkellä tuntui, että se nojatuolikin oli lämpimämpi kuin tavallisesti.

Muuten en muista kertaakaan, missään tilanteessa olleeni vain kahdestaan äitini kanssa.

Äidin tuoksu ja kauniit pitkät ruskeat hiukset. Lapsena istun sängyssä äidin sylissä ja hän luki joka ilta monen monta satua. Se turvallisuus ja rakkaus <3