AVOERO mikä mahdollisuus saada hyvitystä?

muistan vastaavan päätöksen finlexistä  vuosia sitten kun maatalon emäntä eli avoliitossa, mies omisti kaiken, tilan, kodin, lehmät, jne. Vaimo oli piikana ja ei sanut palkkaa, lypsi lehmät, hyödynsi maatilaa ja rehki sen eteen aivan kuin oman maatilansa eteen, kasvatti lapset jne. Ukko ei menny naimisiin kuitenaan. Tuli avoero. Oikeudessa nainen voitti eli katsottiin hyödyntäneen miehen yritystä ja nainen sai siitä jotain hyvitystä tekemästään työstä. 

Tää avoerolainsäädäntö on kyllä naurettavaa. Mun mielestä kaksi aikuista ihmistä lähtökohtaisesti yhdessä sopivat talousasiansa keskenään. Avioliittohan on käytännössä vain juridinen sopimus talousasioista, joten jos sitä ei ole tehty on ihan tietoisesti haluttu pitää taloudet erillään eikä siinä ole mitään pahaa kunhan molemmat tietävät mitä tekevät. Tokikaan toinen ei saa hyväksikäyttää toista, mutta toisaalta aloittajan setti kuulostaa aika luppoisalta jos on oltu himassa ja opiskeltu, kun mies on kantanut rahat taloon (toki tämä mutua vaan älä ota henk.koht. kun en tiedä). Mutta ehkä joku järkevä tasinko olisi paikallaan sovun nimissä, lakimiehet ottavat oman siivunsa ja se on kaikilta pois. Lasten takia muutenkin riitely on typerää, jos sen voi välttää.

Itselläni on siis melko tuore lapseton avoliitto päällä, ja puolisoni kanssa suhtautuminen rahaan on kovin erilaista. Hän kuluttelee mielellään pikkukilkkeeseen pennosensa, säästöjä ei ole, eikä tuota tahtia tulekaan, kun itse taas säästän mielelläni ja olen tarkka rahasta. Olen tehnyt näin pitkään ja se tietenkin alkaa kumuloitua korkoa-korolle efektin myötä. Tuo tasinko tuntuisi omassa kohdassa aika epäreilulta että kun maksan kodin kuluistakin hiukan enemmän samalla kun toinen painaa menemään surutta rahaa itse preferoimiinsa kohteisiin mikä on toki sinällään ok, mutta jos itse joutuisin sitten mahd. erotilanteessa osittamaan vaivalla kerryttämäni säästöt ja asunnon hänelle niin eihän se kovin reilulta tunnu. Eikä kannusta järkevään rahankäyttöön. Vinkkejä? Naimisiin kera avioehdon, ero ennen viidettä vuotta (järjetöntä tämäkin). Voiko aikuista ihmistä kasvattaa vastuullisuuten rahan kanssa, vai eikö vanha koira opi uusia temppuja?

Sekin on suhteellista mikä on se mitä ostetaan. Mies ostaa talon muttei suostu ostamaan esim huonekaluja tai astioita. Mies osti tässä tapauksessa talon koska ei halunut maksaa vuokraa. Eleli vuokra-asunnossani kunnes isännöitsijä tuli kertomaan että kirjoille pitäisi muuttaa siihen. Yli 2v asui siis ilmaiseksi. Ei ostanut mitään kun ei virallisesti asunutkaan. Oli ensin työtön sitten perusti kaverinsa kanssa yrityksen. Minä kävin töissä ja hoidon huushollin. Vein pienet kaksosemme hoitoo kävellen 2km mies ajoi autolla 200m päähän kauppaan. Olivat vuoroviikoin töissä yrityksessään alkuun. Lomaviikollaan makasi päivät tai maleksi kavereilla. Ku asumistuki olisi loppunut ja hänen olisi pitänyt maksaa vuokraa osti talon. Omiin nimiinsä. Kai sitä oli niin tyhmä ja lasten kanssa loppu ettei ajatellut kuin seuraavaa päivää. Mistä rahat elämiseen tai välttämättömään. Oikeuteen en lähde mitään vaatimaan. Keksin kyllä keinon näpsäyttää ennen lähtöäni jos ei hyvällä suostu erossa mitään jakamaan.

pohdinpa tätä kirjoitti:

Tää avoerolainsäädäntö on kyllä naurettavaa. Mun mielestä kaksi aikuista ihmistä lähtökohtaisesti yhdessä sopivat talousasiansa keskenään. Avioliittohan on käytännössä vain juridinen sopimus talousasioista, joten jos sitä ei ole tehty on ihan tietoisesti haluttu pitää taloudet erillään eikä siinä ole mitään pahaa kunhan molemmat tietävät mitä tekevät. Tokikaan toinen ei saa hyväksikäyttää toista, mutta toisaalta aloittajan setti kuulostaa aika luppoisalta jos on oltu himassa ja opiskeltu, kun mies on kantanut rahat taloon (toki tämä mutua vaan älä ota henk.koht. kun en tiedä). Mutta ehkä joku järkevä tasinko olisi paikallaan sovun nimissä, lakimiehet ottavat oman siivunsa ja se on kaikilta pois. Lasten takia muutenkin riitely on typerää, jos sen voi välttää.

Itselläni on siis melko tuore lapseton avoliitto päällä, ja puolisoni kanssa suhtautuminen rahaan on kovin erilaista. Hän kuluttelee mielellään pikkukilkkeeseen pennosensa, säästöjä ei ole, eikä tuota tahtia tulekaan, kun itse taas säästän mielelläni ja olen tarkka rahasta. Olen tehnyt näin pitkään ja se tietenkin alkaa kumuloitua korkoa-korolle efektin myötä. Tuo tasinko tuntuisi omassa kohdassa aika epäreilulta että kun maksan kodin kuluistakin hiukan enemmän samalla kun toinen painaa menemään surutta rahaa itse preferoimiinsa kohteisiin mikä on toki sinällään ok, mutta jos itse joutuisin sitten mahd. erotilanteessa osittamaan vaivalla kerryttämäni säästöt ja asunnon hänelle niin eihän se kovin reilulta tunnu. Eikä kannusta järkevään rahankäyttöön. Vinkkejä? Naimisiin kera avioehdon, ero ennen viidettä vuotta (järjetöntä tämäkin). Voiko aikuista ihmistä kasvattaa vastuullisuuten rahan kanssa, vai eikö vanha koira opi uusia temppuja?

Mikä sinun ongelmasi on?  Miksi kuvittelet joutuvasti hänelle tasinkoa/hyvitystä maksamaan, kun on aivan selvää, mihin hänen rahansa menevät -> ei auta sinun omaisuuden kartuttamista.  Tee avioehto, jos siltä tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

muistan vastaavan päätöksen finlexistä  vuosia sitten kun maatalon emäntä eli avoliitossa, mies omisti kaiken, tilan, kodin, lehmät, jne. Vaimo oli piikana ja ei sanut palkkaa, lypsi lehmät, hyödynsi maatilaa ja rehki sen eteen aivan kuin oman maatilansa eteen, kasvatti lapset jne. Ukko ei menny naimisiin kuitenaan. Tuli avoero. Oikeudessa nainen voitti eli katsottiin hyödyntäneen miehen yritystä ja nainen sai siitä jotain hyvitystä tekemästään työstä. 

Mutta huomaa: hän ei saanut hyvitystä avoeron takia vaan työpanoksensa vuoksi. Korvauksesta vähennettiin asumis- ja autoetu, joten varsinaista rahaa hän ei paljoa saanut.

Vierailija kirjoitti:

Eikös joku vuosi sitten tullut laki jossa pitkään kestänyt avoliitto rinnasteta avioliittoon, ja silloin voidaan suorittaa ositus.. muistan vaan lukeneeni näin...

Ja tää nyt on mun oma mielipide, että kyllä ap.n tapauksessa se oliskin vähintään reilua, kun hän on hoitanut kodin ja lapset 8 vuotta.

ap. älä ainakaan allekirjoitte mitään ennenkuin olet asiasta kunnolla ottanut selvää.

Lain perusteella voi saada muutaman tonnin ja silloinkin ap:n pitää osoittaa, että hänen kotona olemisensa mahdollisti sen, että mies kävi töissä ja ns. teki uraa. Pelkkä lasten määrä ja lasten hoitaminen ei ole tuollainen oleellinen asia, koska nainen sai ko. ajalta esim kotihoidontukea.

pohdinpa tätä kirjoitti:

Tää avoerolainsäädäntö on kyllä naurettavaa. Mun mielestä kaksi aikuista ihmistä lähtökohtaisesti yhdessä sopivat talousasiansa keskenään. Avioliittohan on käytännössä vain juridinen sopimus talousasioista, joten jos sitä ei ole tehty on ihan tietoisesti haluttu pitää taloudet erillään eikä siinä ole mitään pahaa kunhan molemmat tietävät mitä tekevät. Tokikaan toinen ei saa hyväksikäyttää toista, mutta toisaalta aloittajan setti kuulostaa aika luppoisalta jos on oltu himassa ja opiskeltu, kun mies on kantanut rahat taloon (toki tämä mutua vaan älä ota henk.koht. kun en tiedä). Mutta ehkä joku järkevä tasinko olisi paikallaan sovun nimissä, lakimiehet ottavat oman siivunsa ja se on kaikilta pois. Lasten takia muutenkin riitely on typerää, jos sen voi välttää.

Itselläni on siis melko tuore lapseton avoliitto päällä, ja puolisoni kanssa suhtautuminen rahaan on kovin erilaista. Hän kuluttelee mielellään pikkukilkkeeseen pennosensa, säästöjä ei ole, eikä tuota tahtia tulekaan, kun itse taas säästän mielelläni ja olen tarkka rahasta. Olen tehnyt näin pitkään ja se tietenkin alkaa kumuloitua korkoa-korolle efektin myötä. Tuo tasinko tuntuisi omassa kohdassa aika epäreilulta että kun maksan kodin kuluistakin hiukan enemmän samalla kun toinen painaa menemään surutta rahaa itse preferoimiinsa kohteisiin mikä on toki sinällään ok, mutta jos itse joutuisin sitten mahd. erotilanteessa osittamaan vaivalla kerryttämäni säästöt ja asunnon hänelle niin eihän se kovin reilulta tunnu. Eikä kannusta järkevään rahankäyttöön. Vinkkejä? Naimisiin kera avioehdon, ero ennen viidettä vuotta (järjetöntä tämäkin). Voiko aikuista ihmistä kasvattaa vastuullisuuten rahan kanssa, vai eikö vanha koira opi uusia temppuja?

Minulla on sama tilanne, avopuolisolla raha soljuu sormien välistä vikkelään ja mitään ei jää säästöön. Ja vanha koira ei opi uusia temppuja 😕 mutta avoliitossa ollaan ja ollaan oltu yli viisi vuotta. Kun "avoerolaki" tuli voimaan niin tarkistin mitä tapahtuu mikäli ero meille tulisi ja lakimies totesi että avopuolisoni ei saisi hyvitystä koska ensinnäkin kaikki omaisuus kuten myös lainat ovat nimissäni ja toiseksi juoksevat menot (vesi, sähkö, jätemaksut jne) on hoidettu yhteiseltä taloustililtä johon kumpikin laittaa tasasumman joka kuukausi. Tärkeää on se että lainamaksut ei mene taloustililtä. Avopuolisoni on tietoinen että lähtee (jos on lähteäkseen) yhtä tyhjin käsin kuin tuli. Raakaa mutta faktaa. Eli sinulle vinkiksi; ottakaa yhteinen taloustili (omien tilienne lisäksi) ja pidä omaisuuteen liittyvä rahaliikenne visusti erillään taloustilistä. Raha-asioissa kannattaa olla selkeä eikä antaa rakkauden huumata.

Vierailija kirjoitti:

Pitkän avoliiton perusteella olet oikeutettu tasinkoon ihan juridisesti.

Näin. Harva tietää, mutta jos on avoliitto yli 5 v ja hoitanut lapsia kotona, on oikeutettu korvaukseen nykylain mukaan. Eli avoliitosta on haluttu laissa säätää enemmän avioliittoa muistuttava instituutio, joka suojaa lapsiperheitä erossa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne, avopuolisolla raha soljuu sormien välistä vikkelään ja mitään ei jää säästöön. Ja vanha koira ei opi uusia temppuja 😕 mutta avoliitossa ollaan ja ollaan oltu yli viisi vuotta. Kun "avoerolaki" tuli voimaan niin tarkistin mitä tapahtuu mikäli ero meille tulisi ja lakimies totesi että avopuolisoni ei saisi hyvitystä koska ensinnäkin kaikki omaisuus kuten myös lainat ovat nimissäni ja toiseksi juoksevat menot (vesi, sähkö, jätemaksut jne) on hoidettu yhteiseltä taloustililtä johon kumpikin laittaa tasasumman joka kuukausi. Tärkeää on se että lainamaksut ei mene taloustililtä. Avopuolisoni on tietoinen että lähtee (jos on lähteäkseen) yhtä tyhjin käsin kuin tuli. Raakaa mutta faktaa. Eli sinulle vinkiksi; ottakaa yhteinen taloustili (omien tilienne lisäksi) ja pidä omaisuuteen liittyvä rahaliikenne visusti erillään taloustilistä. Raha-asioissa kannattaa olla selkeä eikä antaa rakkauden huumata.

Kiitokset vinkeistä, näin tämä homma pitänee hoitaa. Avioehto kuulosti myös olevan melko punainen vaate kun joskus siitä jotain puhetta tuli kaveripariskunnan tiimoilta, se saikin hälytyskelloni soimaan. Olen ehdottomasti tasapuolisuuden kannalla, mutta siihen ajatteluun ei oikein friiraidaaminen sovi. Niin makaa kuin petaa, koska itse säästäessänihän koko ajan tingin pienistä mieliteoista pitkän aikavälin hyvinvoinnnin hyväksi, hän ei tee sitä, niin mielestäni kakkua ei voi syödä ja pitää samaan aikaan, tai ensin hän syö omansa ja sitten jaamme minun kakkuni... 

Olkaa ehdottoman tarkkoja raha-asioissa ja pitäkää silmällä näitä kysymyksiä jo silloin kun menee hyvin, säästytte paljolta lienee tämän ketjun opetus!

Ja hänen kanssaan olet halunnut hankkia monta lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän avoliiton perusteella olet oikeutettu tasinkoon ihan juridisesti.

Näin. Harva tietää, mutta jos on avoliitto yli 5 v ja hoitanut lapsia kotona, on oikeutettu korvaukseen nykylain mukaan. Eli avoliitosta on haluttu laissa säätää enemmän avioliittoa muistuttava instituutio, joka suojaa lapsiperheitä erossa.

Tämä ei pidä paikkaansa, älä kirjoita puppua!!! Lue laki edilexistä ja lainperustelut niin asia selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen että soitat oikeusapu toimistolle. Sinulla on oikeus jonkinlaiseen hyvitykseen. Avoero ja elatusvelvollisuus koske kaikkia avopareja jos on ollut yhdessä 5 vuotta tai on yhteisiä lapsia.

Missä ei ole mitään järkeä. Taas yksi täysin järjetön laki tässä yhteiskunnassa joka varmistaa sen että lapsia ei synny eikä parisuhteita muodostu.

Mitä opimme tästä.  Ei pidä suostua siihen, että omaisuus on toisen nimissä, vaikka sitten avioliitossakin.  Kun kaikki omaisuus on puoliksi, niin ei tule erossa mitään ongelmia.  Kun siis on kysymys tavallisista tallaajista eikä siitä että toinen olisi naimisiin mennessä huomattavasti varakkaampi kuin toinen.

Eikös juuri tällaisten tilanteiden varalle olla oltu ajamassa tasa-arvoista avIoliittolakia, ettei puoliso erotilanteessa tai puolison kuoltua jäisi ns. tyhjän päälle? Osaisiko joku kertoa?

Ettekö koskaan edes harkinneet naimisiinmenoa ja jos ette, miksi?

Monelle muullekin saattaa tulla vastaava tilanne yllätyksenä, joten, jos voit, avaa hieman lisää juuri teidän valintojanne.

pohdinpa tätä kirjoitti:

Tää avoerolainsäädäntö on kyllä naurettavaa. Mun mielestä kaksi aikuista ihmistä lähtökohtaisesti yhdessä sopivat talousasiansa keskenään. Avioliittohan on käytännössä vain juridinen sopimus talousasioista, joten jos sitä ei ole tehty on ihan tietoisesti haluttu pitää taloudet erillään eikä siinä ole mitään pahaa kunhan molemmat tietävät mitä tekevät. Tokikaan toinen ei saa hyväksikäyttää toista, mutta toisaalta aloittajan setti kuulostaa aika luppoisalta jos on oltu himassa ja opiskeltu, kun mies on kantanut rahat taloon (toki tämä mutua vaan älä ota henk.koht. kun en tiedä). Mutta ehkä joku järkevä tasinko olisi paikallaan sovun nimissä, lakimiehet ottavat oman siivunsa ja se on kaikilta pois. Lasten takia muutenkin riitely on typerää, jos sen voi välttää.

Itselläni on siis melko tuore lapseton avoliitto päällä, ja puolisoni kanssa suhtautuminen rahaan on kovin erilaista. Hän kuluttelee mielellään pikkukilkkeeseen pennosensa, säästöjä ei ole, eikä tuota tahtia tulekaan, kun itse taas säästän mielelläni ja olen tarkka rahasta. Olen tehnyt näin pitkään ja se tietenkin alkaa kumuloitua korkoa-korolle efektin myötä. Tuo tasinko tuntuisi omassa kohdassa aika epäreilulta että kun maksan kodin kuluistakin hiukan enemmän samalla kun toinen painaa menemään surutta rahaa itse preferoimiinsa kohteisiin mikä on toki sinällään ok, mutta jos itse joutuisin sitten mahd. erotilanteessa osittamaan vaivalla kerryttämäni säästöt ja asunnon hänelle niin eihän se kovin reilulta tunnu. Eikä kannusta järkevään rahankäyttöön. Vinkkejä? Naimisiin kera avioehdon, ero ennen viidettä vuotta (järjetöntä tämäkin). Voiko aikuista ihmistä kasvattaa vastuullisuuten rahan kanssa, vai eikö vanha koira opi uusia temppuja?

Tuota avoerolakia sovelletaan hyvin pidättyvästi, siis todellakin vain tapauksissa joissa toinen puoliso on ihan selkeästi "vetänyt välistä." eli esim. kartuttanut toisen omaisuutta työskentelemällä avopuolison firmassa ilmaiseksi vuosien ajan. Suurimpaan osaan avoliitoista tuo ei sovellu, eikä se hyvitys ole missään nimessä yhtä iso kuin keskivertotasinko.

Kuka ei hakua 20 vuojen jälkeen antaa osaa toiselle? Jos meille nyt tulisi ero en todellakaan jättäisi miestä puillepaljaille herranen aika! Juuri tätä sairasta jabitsekästä suomalaista ajattelutapaa. Mieheni mahdollisti minun opiskeluni korkeakoulussa, kun hän oli lasten kanssa kotona. Tietenkin parempitulousena ja isomman omaisuuden omaavana maksaisin hänelle nyt, vaikka hän pettäisi.

Huomatkaa, että asetelma on yleensä toisin. Nainen on kotona ja mies töissä. Meidän tilanteessamme osinko on kuitenkin yleisesti hyväksytympi, koska miehiä ei ajatella lompakkoloisina.

Samalla tavalla nainen jättää korkeakoulut, urakehityksen ja työt hoitaessaan lapsia.