Miten te yh-äidit tapaatte uusia miehiä/käytte treffeillä?

Vierailija kirjoitti:

Netistä, kaverin kautta tai baarissa. Lapsi voi olla jonkun hoidossa treffien ajan.

Lisäys: Lapsen isä muutti ulkomaille lapsen ollessa 6v. Mun vanhemmista on ollut paljon apua. He asuvat tässä lähellä. Nyt lapsi on teini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja piti lisätä, että tuskin kukaan mies odottelee että tavataan vain kerran kahden viikon välein..

Minulle miehenä se sopisi ihan hyvin. Minulla on muutakin tekemistä ja olemista siinä välillä.

Ajattele sitä alkuhuumaa ja ikävää, miten odottaisit kaksi viikkoa. Siinähän riutuu ja toisaalta kerkeää se ihastus jo unohtumaankin. Viikko menisi mutta kaksi, en usko.

Olen jo siinä iässä, etten oikein enää jaksa alkuhuumaantua. Ikä tasoittaa.

Apua, surullisia tarinoita. :(

Harmittaa kovasti, koska osalla on kuitenkin molemmat vanhemmat "käytössään". Eikö molemmilla pitäisi olla vastuu, ex miehet saavat elää aivan vapaasti ja naisilla on kokopäivä työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja piti lisätä, että tuskin kukaan mies odottelee että tavataan vain kerran kahden viikon välein..

Minulle miehenä se sopisi ihan hyvin. Minulla on muutakin tekemistä ja olemista siinä välillä.

Ajattele sitä alkuhuumaa ja ikävää, miten odottaisit kaksi viikkoa. Siinähän riutuu ja toisaalta kerkeää se ihastus jo unohtumaankin. Viikko menisi mutta kaksi, en usko.

Olen jo siinä iässä, etten oikein enää jaksa alkuhuumaantua. Ikä tasoittaa.

Minä tunnustan että käytän miehiä hyväkseni. En etsi suhdetta vaan seksuaalista tyydytystä minun ehdoilla.

Tämä on yksi tapa selviytyä yh:n maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin yritin sitä, että tapasin miestä kotonani lapsen mentyä nukkumaan. Oli hankalaa! Ja joskus lapsikin heräsi ym. Noh, olisi varmaan onnistunut, jos olisi ollut tarpeeksi kiinnostusta...Nyt yksikseen ja ihan onnellisena.  :)Ehkä joskus myöhemmin, kun lapsi on vanhempi ja pystyy olemaan iltaisinkin hieman pidempään yksin, niin voisi uudelleen yrittää.

Haluatko yrittää, missä asut?

Vie muksu mummolaan tai pappalaan tai kummille tai jollekin sukulaiselle vähäksi aikaa hoitoon .. Kai nyt joku noista löytyy ?

Apua saa myös kuulemma Mannerheimin Lastensuojeluliittolta jopa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netistä, kaverin kautta tai baarissa. Lapsi voi olla jonkun hoidossa treffien ajan.

Lisäys: Lapsen isä muutti ulkomaille lapsen ollessa 6v. Mun vanhemmista on ollut paljon apua. He asuvat tässä lähellä. Nyt lapsi on teini.

Hei, minä lähtisin tunnustelemaan onko riittävän rohkeita miehiä.

metriletti kirjoitti:

Ei ole ollut mitenkään mahdollista ja muut ovat tehneet harvinaisen selväksi, että itsenäni kelpaisin, mutta lasten takia en. Moni vähintään luulee tietävänsä mitä lapsiperheen elämä on tai omat lapset ovat jo lähes aikuisia, eikä siihen haluta enää sekaantua. Ehkä sitten eläkeiässä, yritän ajatella positiviisesti, vaikka juuri nyt tuntuukin että elämä taitaa olla siinä mielessä eletty ja ohi jo alle 40-vuotiaana.

Iso ihmetys!

Mitkä muut ovat ryhtyneet "neuvomaan" sinua ja millä valtuutuksilla?

En mitenkään. Olen totaali-yh. Ei sukua, ei ystäviä lähellä. Lapsi viisi vuotta, minä 46. Keskityn nyt lapsen kasvattamiseen. Ehkäpä sitten kuusikymppisenä voisi olla jotain mahdollisuuksia vielä tavata hyvä mies, jota ja joka rakastaa.

Minä en ainakaan kaipaa miestä. Jos seksiä kaipaisin, soittaisin exälleni. Uutta miestä en halua sekoittamaan lasteni maailmaa uudestaan. Heidän elämäänsä on ravisteltu jo aivan tarpeeksi yhdelle lapsuudelle ilman että taloon tuotaisiin vielä vieras mies! Olisihan se ihana, jos olisi joku jonka kanssa jakaa arki, mutta itse olen lapseni synnyttänyt ja olen velvollinen takaamaan heille mahdollisimman hyvän ja rauhallisen lapsuuden. Siihen ei kuulu uusi kumppani ja pelko mahdollisesta uudesta erosta yms.

Vierailija kirjoitti:

Tätä asiaa on tässä juuri tullut murehdittua...

Kuuden vuoden yksinäisyyden jälkeen annoin itselleni vihdoin luvan olla "avoimin mielin". Tapasin todella mukavan miehenkin hiljattain...mutta en pysty järjestämään edes kerran viikossa tapaamista. Pelkään ihan tosissani että juttu vaan väljähtyy tämän takia, ja nyt mietin että tuskin uskallan kiintyä mieheen tämän enempää kun kyllähän minä ymmärrän ettei tämä ole toiselle välttämättä riittävää.

Surettaa, koska tiedän että kohta sattuu. Harmittaa, että annoin itseni edes haaveilla. Mutta tottuuhan sitä taas varmasti.

Mitä mieltä tämä "mukava mies" on siitä, että tapaatte vain harvoin? Nosta kissa pöydälle ajoissa ja kerro, mihin pystyt. Näin minäkin tein, tein selväksi, että voin luvata tapaamisen vain kerran kahdessa viikossa (lapsi isällään joka toinen vkl). Mies ymmärsi, että hän on se, jolla on helpompi joustaa (itse lapseton) ja hän oli ihan fine tämän kanssa. Käytännössä tapaamismahdollisuuksia on kyllä ollut paljon enemmänkin, joten ikinä ei olla oltu edes tuota kahta viikkoa näkemättä. Tämä toki on edellyttänyt mieheltä sitä, että hän on välillä kiitänyt luokseni hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, kun lapsi onkin yllättäen päässyt kaverilleen yökylään tai kaveriperheen kanssa Linnanmäelle. Mutta miehen asenne on joka tapauksessa ollut ihanan ymmärtävä tilannettani kohtaan.

HEL-NYC kirjoitti:

Minä en ainakaan kaipaa miestä. Jos seksiä kaipaisin, soittaisin exälleni. Uutta miestä en halua sekoittamaan lasteni maailmaa uudestaan. Heidän elämäänsä on ravisteltu jo aivan tarpeeksi yhdelle lapsuudelle ilman että taloon tuotaisiin vielä vieras mies! Olisihan se ihana, jos olisi joku jonka kanssa jakaa arki, mutta itse olen lapseni synnyttänyt ja olen velvollinen takaamaan heille mahdollisimman hyvän ja rauhallisen lapsuuden. Siihen ei kuulu uusi kumppani ja pelko mahdollisesta uudesta erosta yms.

Mihin sun mies on kadonnut?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Minä en ainakaan kaipaa miestä. Jos seksiä kaipaisin, soittaisin exälleni. Uutta miestä en halua sekoittamaan lasteni maailmaa uudestaan. Heidän elämäänsä on ravisteltu jo aivan tarpeeksi yhdelle lapsuudelle ilman että taloon tuotaisiin vielä vieras mies! Olisihan se ihana, jos olisi joku jonka kanssa jakaa arki, mutta itse olen lapseni synnyttänyt ja olen velvollinen takaamaan heille mahdollisimman hyvän ja rauhallisen lapsuuden. Siihen ei kuulu uusi kumppani ja pelko mahdollisesta uudesta erosta yms.

Mihin sun mies on kadonnut?

Hain eroa.

Olen 29N yhäri ja en haluaisi enään olla ilman miehen syliä. Mitä mun kannattaisi tehdä kahden lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja piti lisätä, että tuskin kukaan mies odottelee että tavataan vain kerran kahden viikon välein..

Minulle miehenä se sopisi ihan hyvin. Minulla on muutakin tekemistä ja olemista siinä välillä.

Ajattele sitä alkuhuumaa ja ikävää, miten odottaisit kaksi viikkoa. Siinähän riutuu ja toisaalta kerkeää se ihastus jo unohtumaankin. Viikko menisi mutta kaksi, en usko.

Ikävöihän lapsikin toista vanhempaa, jos harvoin tapaa. Mikset sinä aikuisena kestäisi sellaista?

Itse olen aivan vastaavassa tilanteessa ja kyllä poikaystäväni on sitten vaan otettu tähän arkeen mukaan. Välillä on pitempi tauko koska minä haluan olla yksin lapsen nukkumaanmenon jälkeen.

En ymmärrä ongelmaa. Jos mies ei halua yksinhuoltajaa, sillä ei ole väliä kuinka usein voit tavata tai et voi. Mies ei sinua halua. Sellainen mies joka hyväksyy lapsen osana elämääsi, ei häiriinny siitä. Pitää vaan puhua mikä kenenkin rooli ja vastuu on.

Ydinperheessä vanhemmat viettää laatuaikaa lasten nukkumaanmenon jälkeen. Miksei yh:kin?

Yh olen ollut kolme vuotta enkä tapaa miehiä missään. Baareissa ei tule käytyä ja jos harvoin käyn niin ei sieltä ketään ole löytynyt, varmaan vain juoppoja. Netistä en etsi koska siellä on helppo valehdella ja tehdä joku feikkiprofiili. En siis luota keneenkään koska ex oli patologinen valehtelija, pettävä juoppo.

Ja päivät menee yksin lapsia hoitaessa, vanhin koulussa, 2 muuta alle kouluiän. Illalla ehkä tunti omaa aikaa lasten nukkumaanmenon jälkeen ennen kuin itse menen nukkumaan ja silloinkin torkun sohvalla. Lapset isällään myös yhden yön joka toinen viikonloppu, ja en tosiaan jaksa miestä metsästää silloinkaan kun saa vähän huokaista ja olla yksin. Ja noin tunnin viikossa ovat isällään ja se aika menee myös ihan vaan ollessa. Ja tämä isä ei halua hakea useammin joten se siitä. Olenpahan yksinäni. Mua kukaan huoli, sellaista miestä ei olekaan joka tulee pyörittämään lapsiperhearkea kanssani.

Mulla ei ole itsellä lapsia, mutta ihmettelen sitä, miksi lapsen kanssa ei voisi treffailla? Voihan sitä lähteä ulkoilemaan, lintsille, pelaamaan fudista, you name it! Rentoa yhdessäoloa kaikille. Kyllähän lapsen elämässä on muotskin vaihtuvia ihmisiä ja uusien ihmisten kohtaamisua kuten kaverit, naapurit, opettajat jne. Eihän treffikumppanista tarvitse mitään isäehdokasta lapselle tehdä. (toki ymmärrän ettei taysin tuntemattomia ihmisia halua esitella mutta tyokaverit, tutut jne)

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole itsellä lapsia, mutta ihmettelen sitä, miksi lapsen kanssa ei voisi treffailla? Voihan sitä lähteä ulkoilemaan, lintsille, pelaamaan fudista, you name it! Rentoa yhdessäoloa kaikille. Kyllähän lapsen elämässä on muotskin vaihtuvia ihmisiä ja uusien ihmisten kohtaamisua kuten kaverit, naapurit, opettajat jne. Eihän treffikumppanista tarvitse mitään isäehdokasta lapselle tehdä. (toki ymmärrän ettei taysin tuntemattomia ihmisia halua esitella mutta tyokaverit, tutut jne)

Puhut täyttä totta !

Vierailija kirjoitti:

Yh olen ollut kolme vuotta enkä tapaa miehiä missään. Baareissa ei tule käytyä ja jos harvoin käyn niin ei sieltä ketään ole löytynyt, varmaan vain juoppoja. Netistä en etsi koska siellä on helppo valehdella ja tehdä joku feikkiprofiili. En siis luota keneenkään koska ex oli patologinen valehtelija, pettävä juoppo.

Ja päivät menee yksin lapsia hoitaessa, vanhin koulussa, 2 muuta alle kouluiän. Illalla ehkä tunti omaa aikaa lasten nukkumaanmenon jälkeen ennen kuin itse menen nukkumaan ja silloinkin torkun sohvalla. Lapset isällään myös yhden yön joka toinen viikonloppu, ja en tosiaan jaksa miestä metsästää silloinkaan kun saa vähän huokaista ja olla yksin. Ja noin tunnin viikossa ovat isällään ja se aika menee myös ihan vaan ollessa. Ja tämä isä ei halua hakea useammin joten se siitä. Olenpahan yksinäni. Mua kukaan huoli, sellaista miestä ei olekaan joka tulee pyörittämään lapsiperhearkea kanssani.

Miksi et tapaa miestä vaikka silloin tällöin kotona, niinkuin minä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh olen ollut kolme vuotta enkä tapaa miehiä missään. Baareissa ei tule käytyä ja jos harvoin käyn niin ei sieltä ketään ole löytynyt, varmaan vain juoppoja. Netistä en etsi koska siellä on helppo valehdella ja tehdä joku feikkiprofiili. En siis luota keneenkään koska ex oli patologinen valehtelija, pettävä juoppo.

Ja päivät menee yksin lapsia hoitaessa, vanhin koulussa, 2 muuta alle kouluiän. Illalla ehkä tunti omaa aikaa lasten nukkumaanmenon jälkeen ennen kuin itse menen nukkumaan ja silloinkin torkun sohvalla. Lapset isällään myös yhden yön joka toinen viikonloppu, ja en tosiaan jaksa miestä metsästää silloinkaan kun saa vähän huokaista ja olla yksin. Ja noin tunnin viikossa ovat isällään ja se aika menee myös ihan vaan ollessa. Ja tämä isä ei halua hakea useammin joten se siitä. Olenpahan yksinäni. Mua kukaan huoli, sellaista miestä ei olekaan joka tulee pyörittämään lapsiperhearkea kanssani.

Miksi et tapaa miestä vaikka silloin tällöin kotona, niinkuin minä teen?

Mistä ihmeestä se mies meille tulisi kun kerroin etten niitä miehiä missään tapaa, en siis löydä mistään miestä jonka kotiin kutsuisi. Ja koska en lapsille ensimmäisenä ketään esittele ja tuo suuri oma aika menee ihan vaan nukkuessa, joskushan akut on ladattava, niin se siitä.