Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se on niin kova paikka, että akateemisten joukosta toisen akateemisen on KESKIMÄÄRIN TODENNÄKÖISEMPÄÄ löytää samankaltaista seuraa?
22.09.2016 |
Kyllä, me tiedämme, että fiksuja ja älykkäitä ihmisiä hakeutuu myös ammattikouluihin ja ammattikorkeakouluihin, tai että saattaa ihan vaikka koulunsa keskeyttäneissäkin olla älykkäitä ihmisiä eikä pelkästään moniongelmaisia juntteja.
Mutta jos haluaa maksimoida mahdollisuutensa löytää sellaista seuraa, jonka kanssa tulee parhaiten juttuun, niin tietenkin sitä kannattaa hakea omasta viitekehyksestään. Todennäköisyys on suurempi.
Kommentit (72)
Luuleeko akateemiset oikeesti, että ovat jotenkin haluttua seuraa?
Hahaa! Ja eikös Kluuvissa oo ihan oma työkkärinsä akateemisille, kun niitä on niin paljon työttömänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko akateemiset oikeesti, että ovat jotenkin haluttua seuraa?
Ei pelkästään haluttua seuraa, vaan luulevat olevansa niin hyvää ja sivistynyttä seuraa, ettei ihan kuka tahansa persejuntti niin hyvää ansaitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki. Siis jos oma identiteetti on pelkästään sen akateemisuuden varassa.
Oma, super älykäs puolisoni on käynyt ainoastaan ammattikoulun. Siksi, että liian paljon kouluun käytettyä aikaa on kerta kaikkiaan tuhlausta. Niin oman ajan, kuin rahankin suhteen. Kun pääsee nopeammin kiinni työelämään ja sijoittamiseen, on kasassa jo melkoinen omaisuus, kun muut vasta lopettelevat tutkintojaan.
Monelle akateemiselle taas raha ei olekaan se tärkein motivaatio koulutuksessa eikä opiskeluun käytetyt vuodet tunnu ajanhukalta, vaikka omaisuuden sijaan onkin saattanut kertyä velkaa.
-ap
Suojattuja ammatteja lukuunottamatta tutkinnoissa ei ole mitään sellaista, mitä ei voisi opiskella muutoinkin.
Sanot siis, että akateemiset eivät osaa ajatella kovin hyvin.
Ja sinä ihan tosissasi väität, että amiksista olisi helpompi löytää vaikka kirjallisuuden tutkimuksesta kiinnostunut henkilö kuin kirjallisuuden tutkimuksen opiskelijoista? Todennäköisyyksistä oli kyse, eikä siitä mitä kukakin vapaa-ajallaan saattaa tai voi tehdä.
-ap
Tajua nyt tyttö hyvä, että pelkkä akateemisuus ei hirveän paljoa ihmisiä yhdistä. Kirjallisuudesta kiinnostuneita löydät tietenkin helposti samoilta luennoilta, mutta menepä etsimään niitä perusteekkaribileistä, paremmin löydät kansalaisopiston kirjoittajapiiristä tai kirjaston lukupiiristä. Kai täällä olet havainnut, että meitä akateemisesti koulutettuja on joka lähtöön, keskimäärin olemme nopeampioppisia kuin perusamikset, kaikessa muissa asioissa kirjo on melkoinen. Eipä taida humanistimies ja DI-tyttö ihan hirveästi vertaisuutta tuntea niin kuin en minäkään oikein ymmärrä noita argumenttejasi. t N50, FT
En ole se, jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Kirjoituksesi sisältö saattaa olla hyvä, mutta tytöttely heti alussa vei mielenkiinnon lukea se loppuun.
t. N28, DI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki. Siis jos oma identiteetti on pelkästään sen akateemisuuden varassa.
Oma, super älykäs puolisoni on käynyt ainoastaan ammattikoulun. Siksi, että liian paljon kouluun käytettyä aikaa on kerta kaikkiaan tuhlausta. Niin oman ajan, kuin rahankin suhteen. Kun pääsee nopeammin kiinni työelämään ja sijoittamiseen, on kasassa jo melkoinen omaisuus, kun muut vasta lopettelevat tutkintojaan.
Monelle akateemiselle taas raha ei olekaan se tärkein motivaatio koulutuksessa eikä opiskeluun käytetyt vuodet tunnu ajanhukalta, vaikka omaisuuden sijaan onkin saattanut kertyä velkaa.
-ap
Suojattuja ammatteja lukuunottamatta tutkinnoissa ei ole mitään sellaista, mitä ei voisi opiskella muutoinkin.
Sanot siis, että akateemiset eivät osaa ajatella kovin hyvin.
Ja sinä ihan tosissasi väität, että amiksista olisi helpompi löytää vaikka kirjallisuuden tutkimuksesta kiinnostunut henkilö kuin kirjallisuuden tutkimuksen opiskelijoista? Todennäköisyyksistä oli kyse, eikä siitä mitä kukakin vapaa-ajallaan saattaa tai voi tehdä.
-ap
Tajua nyt tyttö hyvä, että pelkkä akateemisuus ei hirveän paljoa ihmisiä yhdistä. Kirjallisuudesta kiinnostuneita löydät tietenkin helposti samoilta luennoilta, mutta menepä etsimään niitä perusteekkaribileistä, paremmin löydät kansalaisopiston kirjoittajapiiristä tai kirjaston lukupiiristä. Kai täällä olet havainnut, että meitä akateemisesti koulutettuja on joka lähtöön, keskimäärin olemme nopeampioppisia kuin perusamikset, kaikessa muissa asioissa kirjo on melkoinen. Eipä taida humanistimies ja DI-tyttö ihan hirveästi vertaisuutta tuntea niin kuin en minäkään oikein ymmärrä noita argumenttejasi. t N50, FT
En ole se, jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Kirjoituksesi sisältö saattaa olla hyvä, mutta tytöttely heti alussa vei mielenkiinnon lukea se loppuun.
t. N28, DI
Vastaan yleensä asiallisesti enkä tytöttele, mutta tuo ap:n aloituksen tyyli, ylemmyys ja lapsellinen halu haastaa riitaa ei minusta kovin aikuismaista ole, siksi tuollainen sanamuoto. N50, FT
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä otsikon kysymystä, kenelle on kova paikka?
Itse en tuhlaa aikaa tollasten asioiden pohtimiseen enkä itse ole kiinnostunut akateemisista. Kokemukseni mukaan ovat kuivakoita ja tylsiä ja yleensä fyysisesti huonossa kunnossa. Kyllä mä mielummin tapailen palomiestä ja ihan yhtä älykäs sekin on kuin joku koulunpenkillä pölyttynyt.
Parempi onkin, että akateemiset ovat keskenään ja puhuvat tylsiä juttujaan jotka ei kiinnosta ketään muita.
LOL!!
Jos tämä ei ole silkka trolli, niin typerämpää tekstiä en ole lukenut vähään aikaan. Akateemiset pitävät kunnostaa parempaa huolta kuin kansa keskimäärin. Ja joo, me yliopiston käyneet kyllä jutskaillaan keskenämme usein vaikka etiikasta eri diskursseissa ja naapurien kanssa varsinkin illanistujaisissa on pinnalla tiedon intressit. JUST!! Vaikkei tuntisi ainuttakaan akateemista, on tuollainen täysin pölhö ennakkoasenne jotain ihan uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 35 v sinkkunainen Helsingistä. Olen nettideitissä. On pakko keksiä jotain hakukriteerejä, sillä en voi kahlata läpi 5000 miehen profiilia. Itsestään selviä hakukriteerejä minulle on savuttomuus ja ikähaitari 30-45. Mutta ne ei karsi joukkoa riittävän pieneksi (500 profiilia jaksan lukea läpi). Siksi laitan kriteeriksi akateemisuus, koska se lisää todennäköisyyttä että löydän joukosta samalla aaltopituudella olevan.
Minä ainakin etsin ensisijaisesti akateemista tai muuten korkeakoulutettua miestä. No miksi? Olen minä vaikka minkämoista miestä tapaillut, mutta ärsyttää huomata jossain vaiheessa miehen kärsivän alemmuuskompleksista tai että mies alkaa vähätellä tekemisiäni. Minulle on myös tärkeää että miehen kanssa voi keskustella suunnilleen kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Sinulle joka väiti että akateemiset ovat huonokuntoisia: suurin osa akateemisista päin vastoin on varsin terveysvalistuutta porukkaa ja pitävät itsensä kunnossa ihan hyvinvoinnillista syystä, ei vain ulkoisten seikkojen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku saattaisi sanoa minusta näin: hän on akateeminen, yliopistosta pian valmistunut nuori menestynyt nainen, joka tyytyy seurustelemaan täysin duunaritaustaisen miehen kanssa. Voi mikä sääli.
Vaan miten minä näen itseni? Olen vielä opiskeleva nuori nainen, joka kyllä pian valmistuu maisteriksi, mutta hakee silti suuntaa elämässään, ja tuskailee milloin minkäkin asian kanssa, eikä suinkaan koe saavuttaneensa elämässään yhtään sen enempää, kuin kukaan muukaan. Olen kihloissa miehen kanssa, jolla ei ole mitään ylioppilaspapereita enempää. Hän on minulle maailman paras mies, ja hän on työssä jossa hän on onnellinen. Se puolestaan tekee minut onnelliseksi, että hän tulee kotiin iltapäivisin hymy huulillaan, koska tekee sitä työtä, mistä tykkää. Minulle ei tulisi mieleenkään olla hänelle vihainen siitä, ettei hän ole tavoitellut samanlaisia asioita koulutuksen tai työn suhteen. Päinvastoin, hän on minun silmissäni erittäin rohkea ja uskomattoman aito ihminen seurattuaan omaa ääntään tässä yhteiskunnassa, jossa kaikki tuntuvat menevän massan mukana sinne, minne "pitää" mennä.
Juttelen päivittäin kollegoideni ja opiskelukavereideni kanssa politiikasta, maailman taloudesta, ja muista tämän palstan mukaan "sivistyneiden ihmisten asioista", mutta minulle päivän paras ja antoisin keskustelu tapahtuu kihlattuni kanssa illalla sohvalla, kun nauramme meidän omille täysin hölmöille jutuille, joista kukaan muu tuskin ymmärtäisi hölkäsen pöläystä. Minä nautin siitä, että hänen kanssaan voin olla juuri oma itseni, ja että hänen kanssaan huomaan hymyileväni ja nauravani enemmän kuin kenenkään muun. Ja näin on ollut jo pian seitsemän vuotta.
Hänen kanssaan maailma vain tuntuu paremmalta paikalta, ja meidän maailmassamme tutkinnoilla, titteleillä tai arvonimillä ei ansaita rakkautta tai onnellisuutta.
Älkäähän suotta jaotelko ihmisiä "akateemisiksi" tai "ei-akateemisiksi". Ihmisiä me kaikki vain ollaan, joten kohdataan ihminen ihmisenä. Peace :---)
No ei akateemiset kyllä mitään hyväkuntoisia ole! Saattavat syödä terveellisesti joo, mutta eivät treenaa. Kaikki tuntemani akateemiset miehet ovat hinteliä/normaaleja. Itseäni miellyttää urheilullinen kroppa joten jo ihan siksi ei akateemiset miehet kiinnosta, jätän suosiolla muille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei akateemiset kyllä mitään hyväkuntoisia ole! Saattavat syödä terveellisesti joo, mutta eivät treenaa. Kaikki tuntemani akateemiset miehet ovat hinteliä/normaaleja. Itseäni miellyttää urheilullinen kroppa joten jo ihan siksi ei akateemiset miehet kiinnosta, jätän suosiolla muille!
Hohhoh, elämänkoulussako tuollaista argumentaatiota opetetaan? Koska sinä et tunne akateemisia ja hyväkroppisia miehiä niin niitä ei ole? Amiksia ei saa yleistää mihinkään tyyppiin mutta akateemisista saa tehdä saman.
T. Erittäin tikissä olevan akateemisen vaimo
Ei mua kiinnostais vaikka akateeminen oiskin urheilullinen, koska todennäköisesti sen jutut ois silti tylsiä. Mikä tossa on niin vaikea ymmärtää? Akateeminen ei kiinnosta vaikka päällään seisois. Hyvä, että sinä olet sellaisen huolinut.
Enkä kai oo missään kieltänyt amisten haukkumista, ihan sama mulle :D
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti se paistaa niin kovasti, että häikäisee :D
Ihan kiitettävästi olen opiskellut ja teen kivaa työtä. Tuntuu vaan olevan akateemisille kova paikka ettei kaikki heistä innostu. Ei todellakaan! Kovastihan noi aina jäi treffien jälkeen perään roikkumaan vaikka ilmoitin ettei kiinnosta.
Edelleen olen sitä mieltä, että akateemiset leikkikööt keskenään ja mulla on oikein hauska elämä duunariperheeni ja -ystävieni kaa.