Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se on niin kova paikka, että akateemisten joukosta toisen akateemisen on KESKIMÄÄRIN TODENNÄKÖISEMPÄÄ löytää samankaltaista seuraa?
22.09.2016 |
Kyllä, me tiedämme, että fiksuja ja älykkäitä ihmisiä hakeutuu myös ammattikouluihin ja ammattikorkeakouluihin, tai että saattaa ihan vaikka koulunsa keskeyttäneissäkin olla älykkäitä ihmisiä eikä pelkästään moniongelmaisia juntteja.
Mutta jos haluaa maksimoida mahdollisuutensa löytää sellaista seuraa, jonka kanssa tulee parhaiten juttuun, niin tietenkin sitä kannattaa hakea omasta viitekehyksestään. Todennäköisyys on suurempi.
Kommentit (72)
Onhan se totta, että aketeemisissa on ainakin tietyillä aloilla niitä snobeja jotka ovat vähän höpsöjä minustakin. Harmi että he ovat niitä äänekkäimpiä yleensä ja luovat sellaisen maineen kaikille vaikka nykyään moni akateeminen on ihan tavallinen jalat maassa ihminen joka ei kuvittele, että akateemisuus tekisi automaattisesti paremmaksi.
Monet akateemiset ovat köyhempiä kuin duunarit, mitä sitten, he pariutuvat silti keskenään koska samat kiinnostukset ja arvot. Monet myös tapaavat yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä todennäköisyydet on löytää akateemisten joukosta juuri sellainen itselle oikealla tavalla älykäs?
Vierailija kirjoitti:
Toki. Siis jos oma identiteetti on pelkästään sen akateemisuuden varassa.
Oma, super älykäs puolisoni on käynyt ainoastaan ammattikoulun. Siksi, että liian paljon kouluun käytettyä aikaa on kerta kaikkiaan tuhlausta. Niin oman ajan, kuin rahankin suhteen. Kun pääsee nopeammin kiinni työelämään ja sijoittamiseen, on kasassa jo melkoinen omaisuus, kun muut vasta lopettelevat tutkintojaan.
Onpa kurjaa, että "super älykäs" ihminen pitää sivistystä ja koulutusta turhana. Onko se oikeasti älykäs vai vain sun mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Mitkä todennäköisyydet on löytää akateemisten joukosta juuri sellainen itselle oikealla tavalla älykäs?
Suuremmat kuin vaikkapa amisten joukosta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Toki. Siis jos oma identiteetti on pelkästään sen akateemisuuden varassa.
Oma, super älykäs puolisoni on käynyt ainoastaan ammattikoulun. Siksi, että liian paljon kouluun käytettyä aikaa on kerta kaikkiaan tuhlausta. Niin oman ajan, kuin rahankin suhteen. Kun pääsee nopeammin kiinni työelämään ja sijoittamiseen, on kasassa jo melkoinen omaisuus, kun muut vasta lopettelevat tutkintojaan.
Monelle akateemiselle taas raha ei olekaan se tärkein motivaatio koulutuksessa eikä opiskeluun käytetyt vuodet tunnu ajanhukalta, vaikka omaisuuden sijaan onkin saattanut kertyä velkaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse akateemisena en vain voi ymmärtää sitä mitä niin kauhean jännää ylipäätään on akateemisuudessa täkäläisten mielestä. Onko se vain sitä kun itse ei ole niin se nähdään yltiö glamourisena ja elämän automaattisesti autuaaksi tekevänä asiana. Ja juu, itse olen akateemisen kumppanin kanssa syystä kun satuimme tapaamaan eräässä akateemisessa urheiluseurassa.
Jotain ihme kateutta se on. Ollaan miehen kanssa ylioppilaita ja erästä vanhempaa miespuolista naapuria se jostain syystä harmittaa. Vappuna ja muutenkin siitä usein huomattelee ja korostaa aina, että on pärjännyt hyvin elämässään ilman ylioppilaslakkia. Niin, ei se lakki meidänkään elämään sen erityisemmin vaikuta. Akateemisia emme ole, mutta ei se meitä vaivaa. Meillä oli alusta alkaen sellaiset suunnitelmat, ettei niihin akateemisia opintoja tarvittu.
Ei se ole yhtään kova paikka. Olen työskennellyt akateemisessa ympäristössä matalakoulutettuna, huonopalkkaisena, ammatissa, jota ei yleisesti arvosteta. Akateemisissa on niitä, jotka nenä pystyssä kulkevat ohitsesi, tajuamatta tai ajattelematta, että ei-akateeminen ihminenkin voi olla ihan fiksu ja omata ihan älyäkin. Heille akateemisuus on selvästi se juttu, mitä ihmisessä arvostavat.
Sitten on niitä, jotka ovat ystävällisiä ja huomaavaisia kaikille ihmisille, riippumatta mistään statuksista tai titteleistä. Sanomattakin varmasti selvää, kumpia arvostan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys jos nettitreffi porttaalissa 1000 henkilöä hakee kumppania jaksatko käydä kaikki yksitellen läpi vai miten yrität rajata joukosta juuri he, jotka miellyttäisivät sinua hieman enemmän? Onko sama koulutusasema huonompi tapa rajata kumppaniehdokkaita kuin vaikka "oikea" pituus tai silmien väri?- Melkein hätäisempi voisi niin luulla. Kuitenkin mitä ihmisestä kertoo se, että hänellä on keskiruskeat hiukset? Tai, että hän on niin pitkä, kuin mitä on?
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole yhtään kova paikka. Olen työskennellyt akateemisessa ympäristössä matalakoulutettuna, huonopalkkaisena, ammatissa, jota ei yleisesti arvosteta. Akateemisissa on niitä, jotka nenä pystyssä kulkevat ohitsesi, tajuamatta tai ajattelematta, että ei-akateeminen ihminenkin voi olla ihan fiksu ja omata ihan älyäkin. Heille akateemisuus on selvästi se juttu, mitä ihmisessä arvostavat.
Sitten on niitä, jotka ovat ystävällisiä ja huomaavaisia kaikille ihmisille, riippumatta mistään statuksista tai titteleistä. Sanomattakin varmasti selvää, kumpia arvostan enemmän.
Näinpä, älykkyys ja fiksuus eivät ole sama asia. Olisipa kiva tietää miksi ap näitä ketjuja tehtailee, mikä motiivinsa. Tylsistyminen kotona istuessa työttömänä? Kotiäitiys? Onko se maisterismiehen nappaaminen suurin saavutus omien maisterin paperien lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketkä tällaisesta loukkaantuvat? Itse en pistä mitään painoarvoa koulutukselle. Moni akateemisesti koulutettu on niin tampio ja ulalla että selkäpiitä kylmää jos joutuu illan heidän kanssaan viettämään.
Tosin minulla on vähän vastakkainen ennakkoasenne, en juurikaan pidä akateemisesti koulutetuista naisista deittailumielessä. Kuivakoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki. Siis jos oma identiteetti on pelkästään sen akateemisuuden varassa.
Oma, super älykäs puolisoni on käynyt ainoastaan ammattikoulun. Siksi, että liian paljon kouluun käytettyä aikaa on kerta kaikkiaan tuhlausta. Niin oman ajan, kuin rahankin suhteen. Kun pääsee nopeammin kiinni työelämään ja sijoittamiseen, on kasassa jo melkoinen omaisuus, kun muut vasta lopettelevat tutkintojaan.
Monelle akateemiselle taas raha ei olekaan se tärkein motivaatio koulutuksessa eikä opiskeluun käytetyt vuodet tunnu ajanhukalta, vaikka omaisuuden sijaan onkin saattanut kertyä velkaa.
-ap
Näin se on. Maisterit saavatkin paljon huonompaa palkkaa kuin amiksen käyneet. Putkimies esimerkiksi tienaa helposti 2x sen mitä maisterit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole yhtään kova paikka. Olen työskennellyt akateemisessa ympäristössä matalakoulutettuna, huonopalkkaisena, ammatissa, jota ei yleisesti arvosteta. Akateemisissa on niitä, jotka nenä pystyssä kulkevat ohitsesi, tajuamatta tai ajattelematta, että ei-akateeminen ihminenkin voi olla ihan fiksu ja omata ihan älyäkin. Heille akateemisuus on selvästi se juttu, mitä ihmisessä arvostavat.
Sitten on niitä, jotka ovat ystävällisiä ja huomaavaisia kaikille ihmisille, riippumatta mistään statuksista tai titteleistä. Sanomattakin varmasti selvää, kumpia arvostan enemmän.Näinpä, älykkyys ja fiksuus eivät ole sama asia. Olisipa kiva tietää miksi ap näitä ketjuja tehtailee, mikä motiivinsa. Tylsistyminen kotona istuessa työttömänä? Kotiäitiys? Onko se maisterismiehen nappaaminen suurin saavutus omien maisterin paperien lisäksi?
Flunssassa kotona istuessa tylsistyminen. Tosin tämän yhden ketjun vain olen tehnyt.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki. Siis jos oma identiteetti on pelkästään sen akateemisuuden varassa.
Oma, super älykäs puolisoni on käynyt ainoastaan ammattikoulun. Siksi, että liian paljon kouluun käytettyä aikaa on kerta kaikkiaan tuhlausta. Niin oman ajan, kuin rahankin suhteen. Kun pääsee nopeammin kiinni työelämään ja sijoittamiseen, on kasassa jo melkoinen omaisuus, kun muut vasta lopettelevat tutkintojaan.
Monelle akateemiselle taas raha ei olekaan se tärkein motivaatio koulutuksessa eikä opiskeluun käytetyt vuodet tunnu ajanhukalta, vaikka omaisuuden sijaan onkin saattanut kertyä velkaa.
-ap
Suojattuja ammatteja lukuunottamatta tutkinnoissa ei ole mitään sellaista, mitä ei voisi opiskella muutoinkin.
Sanot siis, että akateemiset eivät osaa ajatella kovin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki. Siis jos oma identiteetti on pelkästään sen akateemisuuden varassa.
Oma, super älykäs puolisoni on käynyt ainoastaan ammattikoulun. Siksi, että liian paljon kouluun käytettyä aikaa on kerta kaikkiaan tuhlausta. Niin oman ajan, kuin rahankin suhteen. Kun pääsee nopeammin kiinni työelämään ja sijoittamiseen, on kasassa jo melkoinen omaisuus, kun muut vasta lopettelevat tutkintojaan.
Monelle akateemiselle taas raha ei olekaan se tärkein motivaatio koulutuksessa eikä opiskeluun käytetyt vuodet tunnu ajanhukalta, vaikka omaisuuden sijaan onkin saattanut kertyä velkaa.
-ap
Näin se on. Maisterit saavatkin paljon huonompaa palkkaa kuin amiksen käyneet. Putkimies esimerkiksi tienaa helposti 2x sen mitä maisterit.
Niin, ja se on ihan okei. Silti en missään nimessä halunnut enkä haluaisi putkimieheksi, kun raha ei ole se tärkein juttu minulle. En haluaisi myöskään kumppania, jonka mielestä koulutus olisi turhaa ja ainoastaan raha ja se miten paljon sitä on, olisi jotenkin ratkaiseva asia. Löydän samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä hyvin paljon helpommin akateemisista kuin putkimiehistä.
-ap
Siinä voi ampua itseään jalkaan kun sulkee pois 70% miehistä koulutuksen takia. Ja kun kaikki etsii sitä koulutettua niin niistä lopuista 30% ei ole paljoa jäljellä. Eli voi löytää paljon helpommin samanhenkisen miehen ei koulutetusta kuin etsiä niistä koulutettujen rippeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki. Siis jos oma identiteetti on pelkästään sen akateemisuuden varassa.
Oma, super älykäs puolisoni on käynyt ainoastaan ammattikoulun. Siksi, että liian paljon kouluun käytettyä aikaa on kerta kaikkiaan tuhlausta. Niin oman ajan, kuin rahankin suhteen. Kun pääsee nopeammin kiinni työelämään ja sijoittamiseen, on kasassa jo melkoinen omaisuus, kun muut vasta lopettelevat tutkintojaan.
Monelle akateemiselle taas raha ei olekaan se tärkein motivaatio koulutuksessa eikä opiskeluun käytetyt vuodet tunnu ajanhukalta, vaikka omaisuuden sijaan onkin saattanut kertyä velkaa.
-ap
Suojattuja ammatteja lukuunottamatta tutkinnoissa ei ole mitään sellaista, mitä ei voisi opiskella muutoinkin.
Sanot siis, että akateemiset eivät osaa ajatella kovin hyvin.
Ja sinä ihan tosissasi väität, että amiksista olisi helpompi löytää vaikka kirjallisuuden tutkimuksesta kiinnostunut henkilö kuin kirjallisuuden tutkimuksen opiskelijoista? Todennäköisyyksistä oli kyse, eikä siitä mitä kukakin vapaa-ajallaan saattaa tai voi tehdä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse akateemisena en vain voi ymmärtää sitä mitä niin kauhean jännää ylipäätään on akateemisuudessa täkäläisten mielestä. Onko se vain sitä kun itse ei ole niin se nähdään yltiö glamourisena ja elämän automaattisesti autuaaksi tekevänä asiana. Ja juu, itse olen akateemisen kumppanin kanssa syystä kun satuimme tapaamaan eräässä akateemisessa urheiluseurassa.
Jotain ihme kateutta se on. Ollaan miehen kanssa ylioppilaita ja erästä vanhempaa miespuolista naapuria se jostain syystä harmittaa. Vappuna ja muutenkin siitä usein huomattelee ja korostaa aina, että on pärjännyt hyvin elämässään ilman ylioppilaslakkia. Niin, ei se lakki meidänkään elämään sen erityisemmin vaikuta. Akateemisia emme ole, mutta ei se meitä vaivaa. Meillä oli alusta alkaen sellaiset suunnitelmat, ettei niihin akateemisia opintoja tarvittu.
Voi nyt sentään. Eikö se moukka ylistäkään sun akateemisuutta?
Totta. Onneksi on kuitenkin paljon naisia, jotka eivät välitä koulutuksesta, kiitos heille =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki. Siis jos oma identiteetti on pelkästään sen akateemisuuden varassa.
Oma, super älykäs puolisoni on käynyt ainoastaan ammattikoulun. Siksi, että liian paljon kouluun käytettyä aikaa on kerta kaikkiaan tuhlausta. Niin oman ajan, kuin rahankin suhteen. Kun pääsee nopeammin kiinni työelämään ja sijoittamiseen, on kasassa jo melkoinen omaisuus, kun muut vasta lopettelevat tutkintojaan.
Monelle akateemiselle taas raha ei olekaan se tärkein motivaatio koulutuksessa eikä opiskeluun käytetyt vuodet tunnu ajanhukalta, vaikka omaisuuden sijaan onkin saattanut kertyä velkaa.
-ap
Suojattuja ammatteja lukuunottamatta tutkinnoissa ei ole mitään sellaista, mitä ei voisi opiskella muutoinkin.
Sanot siis, että akateemiset eivät osaa ajatella kovin hyvin.
Ja sinä ihan tosissasi väität, että amiksista olisi helpompi löytää vaikka kirjallisuuden tutkimuksesta kiinnostunut henkilö kuin kirjallisuuden tutkimuksen opiskelijoista? Todennäköisyyksistä oli kyse, eikä siitä mitä kukakin vapaa-ajallaan saattaa tai voi tehdä.
-ap
Ei siinä niin lukenut, teit aika voimakkaan oletuksen. Gradusi ei tainnut kovin korkeita arvosanoja saada?
Alue: Aihe vapaa
Toki. Siis jos oma identiteetti on pelkästään sen akateemisuuden varassa.
Oma, super älykäs puolisoni on käynyt ainoastaan ammattikoulun. Siksi, että liian paljon kouluun käytettyä aikaa on kerta kaikkiaan tuhlausta. Niin oman ajan, kuin rahankin suhteen. Kun pääsee nopeammin kiinni työelämään ja sijoittamiseen, on kasassa jo melkoinen omaisuus, kun muut vasta lopettelevat tutkintojaan.