Lapsista asiaa taas!

Pnjky kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä helpotti se rankin pikkulapsiaika nyt, kun tuli kolme täyteen. Tiedä siitä sitten miten rankkoja aikoja on edessä, mutta nautin nyt tästä seesteisestä hetkestä. Rankkaa meillä oli siksi, että lapsi nukkui huonosti ja heräili parin tunnin välein. Hän nousi jaloilleen 8kk iässä ja sen jälkeen myös kiipesi ihan joka paikkaan. Teki ns. tuhmuuksia ihan vain koska oli utelias ja ehtiväinen. Kaikki olivat väsyneitä ja ärtyneitä. Nyt lapsi nukkuu hyvin ja rajoittuu muutenkin, joten kaikki on paremmin. Nyt saamme kanavoitua hänen aktiivisuuden ja uteliaisuuden niin, että siitäkin hyötyä ja iloa kaikille. Toki helpompaa verrattuna taaperoaikaan on myös se, että lapsi leikkii paljon itsekseen, häntä ei tarvitse koko ajan vahtia, hän ymmärtää jo vähän sääntöjä ja osaa käyttäytyä kauniisti esim. ravintolassa ja muualla. Toki pienempikin voi, mutta meillä on sen verran aktiivinen tapaus, että tarvittiin henkistä kasvua ja rauhoittumista.

Meilläkin on tosi aktiivinen tapaus, mutta alkoi liikkua vasta 9kk iässä, mikä oli ärsyttävää niin vanhemmille kuin lapsellekin. Kaikkihan siinä turhautu lopulta. Joka päivä piti kanniskella sylissä ja keksiä viihdykettä, kun toinen vaan makasi lattialla kotona ollessa, eikä viihtynyt siellä pitkiä aikoja lelujen kanssa. Niin ja mikään ei kiinnostanut paria minuuttia pidempään. Menohaluja kyllä selkeesti olis ollut jo aiemmin, mutta kun rahkeet ei riitä, niin minkäs teet. Näin siis esikoisen kanssa. En ymmärrä, miksi aina valitetaan, jos lapsi oppii aikaisin liikkumaan. Eipähän tule päivät pitkäksi ja lapsikin varmasti viihtyy itekseen paremmin, kun pääsee eteenpäin.

....Voi vittu....

3.-luokkalaisen kanssa on ihan helvetistä. Tähän asti on ollut lasten leikkiä. Nyt on joku saakelin uhmaikä ja läksyjen kanssa temppuilu yms jokailtainen sirkus.

Onhan se tietysti mukavampi lähteä töihin, kun ei tarvi taaperolle aamupuuroa laittaa, vaan koululainen heräilee itsekseen....mutta vaihtaisin tämän henkisen rasittavuuden vaikka pieneen univelkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo...ilkeitä 8 kk ikäisiä loisia jotka hankaloittavat aikuisten elämää..

Oijoi, tällaisia vammaisia kommentteja lukiessani tulee aina mieleen että miksi tuhlaankaan aikaani tällä palstalla. Ulkonakin olisi kaunis syysilma.

Sori mut rupee vituttaan tällänen vikinä mitä täällä pidetään.Lapset on kuin jotain ulkoa sisälle ryömineitä otuksia jotka vaan on niiiiin raskaita...eikä osaa käyttäytyä hienossa ravintolassa....ja heittelee tavaroita seinään kun mami istuu kolmatta tuntia nenä kiinni puhelimessa....ja miutenkin häiritsee ja on inhottavia ja ei anna nukkua ja jotenkin vaan

Ainoa asia mitä äitit suunnittelee ihan koko päivän että miten tuosta pääsisi eroon ja miten se jättäis mut rauhaan ja miksi tää on näin hankalaa!!!??

Huomatakseni sinä olet ensimmäinen tuosta asiasta "vikisevä". Valtaosa on vastannut ap:lle ihan asiallisesti ja kertonut omasta lapsiarjestaan. Se on joskus rankkaakin. Miten se ottaa noin pannuun jos tämän faktan sanoo ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä helpotti se rankin pikkulapsiaika nyt, kun tuli kolme täyteen. Tiedä siitä sitten miten rankkoja aikoja on edessä, mutta nautin nyt tästä seesteisestä hetkestä. Rankkaa meillä oli siksi, että lapsi nukkui huonosti ja heräili parin tunnin välein. Hän nousi jaloilleen 8kk iässä ja sen jälkeen myös kiipesi ihan joka paikkaan. Teki ns. tuhmuuksia ihan vain koska oli utelias ja ehtiväinen. Kaikki olivat väsyneitä ja ärtyneitä. Nyt lapsi nukkuu hyvin ja rajoittuu muutenkin, joten kaikki on paremmin. Nyt saamme kanavoitua hänen aktiivisuuden ja uteliaisuuden niin, että siitäkin hyötyä ja iloa kaikille. Toki helpompaa verrattuna taaperoaikaan on myös se, että lapsi leikkii paljon itsekseen, häntä ei tarvitse koko ajan vahtia, hän ymmärtää jo vähän sääntöjä ja osaa käyttäytyä kauniisti esim. ravintolassa ja muualla. Toki pienempikin voi, mutta meillä on sen verran aktiivinen tapaus, että tarvittiin henkistä kasvua ja rauhoittumista.

Ootko sä ihan tosissasi?Olisit ostanut käsilaukun.

Ilkeä 8kk ikäinen,osaa käyttäytyä ravintolassa,osaa leikkiä itsekseen(äiti saa olla rauhassa palstalla)...

Onpa kiva ymmärtää väärin. Urpo. Huoh, kokeile elää aktiivisen ja joka paikkaan ehtivän lapsen kanssa ja tule sitten mussuttamaan. Kun ei voi oikeasti edes puoleksi sekunniksi katsoa toiseen suuntaan tai istua alas juomaan kahvia. En sanonut, että lapsi olisi ilkeä. Loistavat motoriset taidot yhdistettynä nuoreen ikään ei vaan nyt ole kovin helppo yhdistelmä. Jokainen, jolla on ollut aktiivinen ja aikaisin liikkeelle lähtenyt lapsi, tietää kyllä tämän.

Mulla on,useampi!Ja en silti ikinä sanoisi vauvaa tuhmaksi kun se ei anna äidin juoda kahvia rauhassa...

Kuule,elämä on just niin hankalaa kuin siitä tekee.Sulle tärkeintä on saada marttyyrinmitali,mamma.

No niin se vaan sinä olit ensimmäinen joka täällä sanoi 8kk lasta ilkeäksi (jos olit tuon aikaisemman kommentin kirjoittaja). Se alkuperäinen kirjoittajahan vain kuvasi lapsensa tekevän "tuhmuuksia". Itse ainakin oletin tuon tarkoittavan mm. sellaista että lapsi kiskoo tavaroita alas ja niitä on sitten siivottava. Ei lapsi ole ilkeä tai tee tuota ilkeyksissään mutta onhan se nyt rasittavaa koko päivä juosta perässä ja korjata jälkiä.

Mulle äitiys on ollut helppoa ja hauskaa, ja varsinkin oon nauttinut taaperoajasta, mutta ymmärrän silti ap.n pointin. Kyllähän tietyt käytännön asiat helpottuvat about 3v kohdalla. Esim ei enää vaippoja, syö jo hyvin itse, ylettyy pesemään kädet itse (tällä hetkellä mua rasittaa 2-vuotiaan JATKUVA roikottaminen lavuaarin päällä), ei kuukahda heti jos ruokailurytmi heittää vähän, osaa kertoa mikä on pielessä, pärjää pk:ssa.

Mutta mulle rankinta ei kyllä ole ollut tietty ikävaihe, vaan se kun toinen lapsi syntyi ja piti yhtäkkiä huomioida kahta samoilla resursseilla. Ja meillä on pitkä ikäerokin kahdella ekalla. Kolmannen kohdalla tämä olikin helpompaa.

Mun mielestä tuota vauva- ja taaperoajan käytännön rankkuutta kompensoi se, että muusta elämästä saa helpotuksia, kuten hoitovapaat. Meidän lapset ovat olleet n 3-vuotiaiksi kotona osittain myös siksi, että mä olen henkisesti liian laiska järjestämään vauvaa/1-vuotiasta joka aamu aikataulussa päiväkotiin. Eikä kukaan odota, että vauvan äiti suorittaisi mitään mullistavaa muilla elämänalueilla.

Minä koen itseni lähinnä tarpeettomaksi kun lapset kasvaa ja enempää ei tule. Nopeasti se menee siihen, että ollaan jo isoja ja omatoimisia. Yksi hujaus vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä helpotti se rankin pikkulapsiaika nyt, kun tuli kolme täyteen. Tiedä siitä sitten miten rankkoja aikoja on edessä, mutta nautin nyt tästä seesteisestä hetkestä. Rankkaa meillä oli siksi, että lapsi nukkui huonosti ja heräili parin tunnin välein. Hän nousi jaloilleen 8kk iässä ja sen jälkeen myös kiipesi ihan joka paikkaan. Teki ns. tuhmuuksia ihan vain koska oli utelias ja ehtiväinen. Kaikki olivat väsyneitä ja ärtyneitä. Nyt lapsi nukkuu hyvin ja rajoittuu muutenkin, joten kaikki on paremmin. Nyt saamme kanavoitua hänen aktiivisuuden ja uteliaisuuden niin, että siitäkin hyötyä ja iloa kaikille. Toki helpompaa verrattuna taaperoaikaan on myös se, että lapsi leikkii paljon itsekseen, häntä ei tarvitse koko ajan vahtia, hän ymmärtää jo vähän sääntöjä ja osaa käyttäytyä kauniisti esim. ravintolassa ja muualla. Toki pienempikin voi, mutta meillä on sen verran aktiivinen tapaus, että tarvittiin henkistä kasvua ja rauhoittumista.

Ootko sä ihan tosissasi?Olisit ostanut käsilaukun.

Ilkeä 8kk ikäinen,osaa käyttäytyä ravintolassa,osaa leikkiä itsekseen(äiti saa olla rauhassa palstalla)...

Onpa kiva ymmärtää väärin. Urpo. Huoh, kokeile elää aktiivisen ja joka paikkaan ehtivän lapsen kanssa ja tule sitten mussuttamaan. Kun ei voi oikeasti edes puoleksi sekunniksi katsoa toiseen suuntaan tai istua alas juomaan kahvia. En sanonut, että lapsi olisi ilkeä. Loistavat motoriset taidot yhdistettynä nuoreen ikään ei vaan nyt ole kovin helppo yhdistelmä. Jokainen, jolla on ollut aktiivinen ja aikaisin liikkeelle lähtenyt lapsi, tietää kyllä tämän.

Mulla on,useampi!Ja en silti ikinä sanoisi vauvaa tuhmaksi kun se ei anna äidin juoda kahvia rauhassa...

Kuule,elämä on just niin hankalaa kuin siitä tekee.Sulle tärkeintä on saada marttyyrinmitali,mamma.

Vähän väsynyttä settiä sulta, mutta vastaanpa silti. En sanonut vauvaa tuhmaksi. Sanoin, että tekee ns. tuhmuuksia(=epätoivottuja asioita), koska ehtii joka paikkaan. Ilmaisin asian mielestäni niin, että ihan normaalilla luetunymmärtämisellä varustetut ihmiset sen ymmärtää.

Pnjky kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä helpotti se rankin pikkulapsiaika nyt, kun tuli kolme täyteen. Tiedä siitä sitten miten rankkoja aikoja on edessä, mutta nautin nyt tästä seesteisestä hetkestä. Rankkaa meillä oli siksi, että lapsi nukkui huonosti ja heräili parin tunnin välein. Hän nousi jaloilleen 8kk iässä ja sen jälkeen myös kiipesi ihan joka paikkaan. Teki ns. tuhmuuksia ihan vain koska oli utelias ja ehtiväinen. Kaikki olivat väsyneitä ja ärtyneitä. Nyt lapsi nukkuu hyvin ja rajoittuu muutenkin, joten kaikki on paremmin. Nyt saamme kanavoitua hänen aktiivisuuden ja uteliaisuuden niin, että siitäkin hyötyä ja iloa kaikille. Toki helpompaa verrattuna taaperoaikaan on myös se, että lapsi leikkii paljon itsekseen, häntä ei tarvitse koko ajan vahtia, hän ymmärtää jo vähän sääntöjä ja osaa käyttäytyä kauniisti esim. ravintolassa ja muualla. Toki pienempikin voi, mutta meillä on sen verran aktiivinen tapaus, että tarvittiin henkistä kasvua ja rauhoittumista.

Meilläkin on tosi aktiivinen tapaus, mutta alkoi liikkua vasta 9kk iässä, mikä oli ärsyttävää niin vanhemmille kuin lapsellekin. Kaikkihan siinä turhautu lopulta. Joka päivä piti kanniskella sylissä ja keksiä viihdykettä, kun toinen vaan makasi lattialla kotona ollessa, eikä viihtynyt siellä pitkiä aikoja lelujen kanssa. Niin ja mikään ei kiinnostanut paria minuuttia pidempään. Menohaluja kyllä selkeesti olis ollut jo aiemmin, mutta kun rahkeet ei riitä, niin minkäs teet. Näin siis esikoisen kanssa. En ymmärrä, miksi aina valitetaan, jos lapsi oppii aikaisin liikkumaan. Eipähän tule päivät pitkäksi ja lapsikin varmasti viihtyy itekseen paremmin, kun pääsee eteenpäin.

Se on totta, että ei käy aika pitkäksi, kun on aikaisin liikkeelle lähtenyt lapsi. Ja lapsi viihtyisi varmasti todella hyvin itsekseen, jos voisi antaa olla itsekseen. Ikävä kyllä meillä se olisi tarkoittanut kiipeilyä kirjahyllyihin ilman valvontaa, kiipeilyä ruokapöydälle, tv-tasolle, tiskipöydälle vääntämään hanaa täysille, uuninluukkua pitkin ensin vääntelemään nappeja ja sitten hellan päälle. Lisäksi kaikki kirjahyllyt ja keittiön kaapit olisivat olleet vartissa tyhjiä. Näiden syiden takia sitä valitetaan, kun lapsi lähtee aikaisin liikkeelle. Varsinkin, jos on muutenkin vilkas tapaus.

Riippuu lapsesta. Se voi aikuisenakin vielä keksiä kaikenlaista mikä tekee elämästä rankkaa, vaikka et ite enää oiskaan juridisesti vastuussa.

Jos sä  mietit tolta kannalta lapsensaamista että kauanko se nyt sit on rankkaa. Montako tuntia sitä pitää hyssyttää ja montako vaippaa vaihtaa niin miksi sä oikeastaan haluat lasta? Koska se kuuluu tehdä? 2 vuoden ikäerolla?

Vanhin lapsi on jo 22v ja edelleen odotan, että koska tämä on rankkaa. Kun on ruokaa, suojaa ja turvaa, niin 99% ongelmista haihtuu samantien.

Minulle helpoin vaihe alkoi, kun esikoinen meni kouluun ja pienempikin oli jo 4-vuotias. Molemmat olivat tuossa vaiheessa omatoimisia, tottelevaisia (enimmäkseen), osasivat hoitaa omat ruokailut, pöydän siistimisen, vaatteiden pukemiset ja oman huoneen siivouksen. Ja yötkin nukuttiin enimmäkseen hyvin.

Rankinta oli, kun kuopus oli 1-3-vuotias ja esikoinen 3-6-vuotias.

Lapsen kanssa on ihan turha taktikoida. Jos et oo ja sun mies ei oo 100% valmis ja halukas niin kannattaa oottaa muutama vuosi ja miettiä sitten uudestaan. Lasta ei voi palauttaa oli se millainen tahansa tai muutti se elämän millaiseksi tahansa. 

Riippuu lapsesta, riippuu vanhemmista, riippuu kokonaisuudesta. Minusta nuoruudesta kannattaa nauttia niin pitkään kuin voi ja tehdä kaikki asiat mitkä haluaa elämässään varmasti tehdä. Sitten lapsenteko ei ainakaan estä toteuttamasta nuoruuden unelmia. Jos haluaa vaikka matkustaa maapallon ympäri se on mahdollista lastenkin kanssa, mutta on se vaan helpompaa ja mukavampaa kahdestaan miehen kanssa. Lapsen kun saa se sitten on (toivottavasti) koko lopun elämän. Koskaan enää ei palaa lapsettomaksi eikä elämä ole (toivottavasti!) niin minäkeskeistä kuin lapsettomana. 

Lapset on joka vaiheessa rankkoja, mutta ei siihen ole mitään yleispätevää kaavaa. Toisilla on koliikki, toiset tuomitaan raiskauksesta. Kamaluuksien kirjo mihin ihminen voi syyllistyä on valtavan laaja ja jokaisen teon on tehnyt jonkun lapsi. Minusta huoli on raastavampaa kuin mikään valvominen vauva-aikana oli koskaan.

Vaikka lapsi on rankka, se on suurimmalle osalle sen arvoista. Kannattaa kuitenkin elää nuoruuttaan ensin ja tehdä niitä asioita mitä haluaa saada tehtyä, koska lapsi on isompi asia kuin maailman ympäri kiertäminen.