En tiedä miten suhtautua, minut pyydettiin illanistujaisiin

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat vähän katkeralta ja olet yhä loukkaantunut niin ei taida olla ihan paras ratkaisu mennä sinne jo valmiiksi "pahalla tuulella".

Jos tuntuu että voit unohtaa vanhat jutut ja olet valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä ja kaipaat sitä porukkaa niin mene ja ole avoimin milelin.

Mutta ainahan on riski että vain tämä yksi johon sattumalta törmäsit on sitä mieltä että kiva kutsua sinut. Niistä muista et voi tietää.

En usko että tuossa tilanteessa itse menisin...en halua mitään ylimääräistä draamaa tai pahaa mieltä elämääni.

Katkeroitunut ei ole mielestäni oikea sana kuvastamaan tunteitani heihin. Ehkä mielummin jäin hämmentyneeksi ja jopa vähän surulliseksi näiden tapahtumien johdosta, mutta pääsin siitä yli ja jatkoin elämääni. Nyt tämä kutsu vaan hämmentää. Ei se ole kuitenkaan mielestäni katkeroitumista kyseenalaistaa nää vanhat jutut.. mutta jokaisella tietysti mielipiteensä. Ap

Älä mene. Itsellä on kokemus siitä kuinka päästin itselleni samankaltaisen tempun tehneen ihmisen takaisin elämääni, eikä siitä seurannut kuin mielipahaa ja jonkin ajan päästä kerroin kuitenkin hänelle että voin antaa anteeksi mutta on parempi ettei nähdä koska muistot tulevat vaan mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Älä mene. Itsellä on kokemus siitä kuinka päästin itselleni samankaltaisen tempun tehneen ihmisen takaisin elämääni, eikä siitä seurannut kuin mielipahaa ja jonkin ajan päästä kerroin kuitenkin hänelle että voin antaa anteeksi mutta on parempi ettei nähdä koska muistot tulevat vaan mieleen.

Tätä pelkäänkin että siitä reissusta ei tule kun mielipahaa.. ja sitten taas toisaalta haluisin uskoa iän tuomaan "henkiseen kasvamiseen".. ap

Ton perusteella mitä sä kerroit, niin itse kyllä jättäisin menemättä. Tuskin ne ihmisten asenteet on vuosien varrella muuttuneet. Ja toisekseen, toi henkilö joka sut kutsui sut, olis kyllä halutessaan voinut sut etsiä vaikka sosiaalisen median kautta tai jotain, nyt kutsu tais tulla hetken mielijohteesta. Ikävät ihmiset kannattaa jättää menneeseen, ja pitää ne siellä.

Mutta sinä itse tiedät parhaiten mitä teet.

Mene vaan jos huvittaa. Kuten itse kirjoitat: ihmiset muuttuvat, tulevat järkiinsä, elämänkokemus ja ihmistuntemus kasvavat. Mene, ja ellei  ole kivaa, lähde kotiin. 

Ellei huvita mennä, älä mene. Mutta unohda jo nuo teini-iän mielipahat. Niistä on jo aika pitkä aika. :)

Vierailija kirjoitti:

Ton perusteella mitä sä kerroit, niin itse kyllä jättäisin menemättä. Tuskin ne ihmisten asenteet on vuosien varrella muuttuneet. Ja toisekseen, toi henkilö joka sut kutsui sut, olis kyllä halutessaan voinut sut etsiä vaikka sosiaalisen median kautta tai jotain, nyt kutsu tais tulla hetken mielijohteesta. Ikävät ihmiset kannattaa jättää menneeseen, ja pitää ne siellä.

Mutta sinä itse tiedät parhaiten mitä teet.

Nokun en oikeastaan tiedä. :D Mutta sun kommentissa on pointtia. Ap

Miten musta tuntuu, että sä et tule koskaan saamaan virallista kutsua niihin juhliin.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mene vaan jos huvittaa. Kuten itse kirjoitat: ihmiset muuttuvat, tulevat järkiinsä, elämänkokemus ja ihmistuntemus kasvavat. Mene, ja ellei  ole kivaa, lähde kotiin. 

Ellei huvita mennä, älä mene. Mutta unohda jo nuo teini-iän mielipahat. Niistä on jo aika pitkä aika. :)

Niistä todellakin on aikaa. Valitettavasti se paskan puhuminen jatkui reippaasti yli parikymppiseksi, mitä nyt kuulin parilta ihmiseltä.. toki siinäkin voi olla käytetty värikynää. Tiedä sitten.. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene. Itsellä on kokemus siitä kuinka päästin itselleni samankaltaisen tempun tehneen ihmisen takaisin elämääni, eikä siitä seurannut kuin mielipahaa ja jonkin ajan päästä kerroin kuitenkin hänelle että voin antaa anteeksi mutta on parempi ettei nähdä koska muistot tulevat vaan mieleen.

Tätä pelkäänkin että siitä reissusta ei tule kun mielipahaa.. ja sitten taas toisaalta haluisin uskoa iän tuomaan "henkiseen kasvamiseen".. ap

Mä luulen, että sua jää enempi kaivelemaan se, jos et mene. Jos menet ja ilta on pettymys, voit päästää näistä tyypeistä lopullisesti irti. Muuten mietit aina, miten olisi käynyt. Ja voihan olla, että teillä on mukavaakin. 

JOS menisin, en ainakaan ottaisi itse esille vanhoja juttuja tai pyytäisi selityksiä, ellei puheeksi muuten tule... Yrittäisin pitää mielen avoinna ja uskoa siihen, että muut ovat teinivuosista kasvaneet.

Kuitenkin, kuten jo sanottu, mua myös mietityttää tuossa se, onko ap:ta oikeasti aiottu pyytää paikalle ja ovatko kaikki hänen kutsumisestaan loppujen lopuksi edes samaa mieltä. Vaikea tilanne.

En ikinä menis! Ikinä!

Itse haluaisin että pidettäisiin luokkakokous. Vain siksi että minua kiusattiin paljon yläaste aikoina. Tahtoisin näyttää etten ole enään ujo ja hissukka. Vaan että olen päässyt peloista yli. Toki olisi myös kiva sopia kaikki vanhat asiat. En ole enään vihainen enkä katkera. Tulin vahvemmaksi vain. :)

Ihan rohkeasti mukaan vain, pelkäisin itse että menemättä jättäminen osoittaisi että olen "heikko". Rinta rottingille ja leuka ylös. ♡

Vuosia sitten hyvin eloisa ja mukava työkaveri (oltiin silloin osa-aikaisia työntekijöitä molemmat) innoissaan kertoi aikovansa pitää synttärit ja kertoi, mitä suunnitteli tarjottavaksi ja keitä kaikkia tulee, tuttuja puoliammattilaisia muusikoita esiintymään esim. Siinä sitten innostuksen puuskassa kutsui minutkin, tarkan osoitteen kirjoitti ylös. Kiitin iloisesti kutsusta, ostin pienen lahjan ja pullon punkkua, menin sovittuna aikana juhliin. Työkaveri avasi oven, katsoi minua ällistyneenä ja kysyi, miten ihmeessä minä tiesinkään, että hänellä on synttärijuhlat parhaillaan. Eli kutsu ei ollut vilpitön, ei hän odottanut minua sinne. En kauaa viipynyt ja ihmettelin suuresti, miksi ihminen kutsuu juhliin, vaikkei toivo saapuvaksi. Enpä ollut enää niin ystävällinen milloin töissä kohdattiin.

Vierailija kirjoitti:

Eli.. eräs vanha tuttu näki mut kaupungilla ja kertoi että olisi järjestämässä illanistujaisia meidän "vanhalle jengille" , eli ihmisille joiden kanssa hengasin lähes koko teini-ikäni. Sinäänsä hauska ajatus, mutta koska kirjotan tälle palstalle on tässä luonnollisestikin eräs ongelma. Minut siis syrjäytettiin tästä porukasta aikoinaan täysin tuntemattomasta syystä. Eli mun seuraa vältetiin ja musta jauhettiin paljon paskaa tässä porukassa. En mielestäni tehnyt mitään sellaista miksi juuri minä olisin ansainnut tälläisen käytöksen, ja monesti kysyinkin eri ihmisiltä että mikä mussa on vikana, saamatta mitään konkreettista vastausta koskaan. Nyt olemme kuitenkin kaikki melkein kolmekymppisiä, elämässä eteenpäin menneitä aikuisia ihmisiä. Pitäisikö minun unohtaa kaikki mitä on tapahtunut ja mennä paikanpäälle, vai jättää suosiolla menemättä? Mitä ootte mieltä?

Mene tai ole menemättä riippuen siltä miltä sinusta koko episodi tuntuu. Jos menet, niin katselet vähän ihmisten reaktioita. Jos et tunne itseäsi tervetulleeksi, niin lähde, kun se on kohteliasta tehdä.

Jos sinut on oikein tylysti porukasta potkittu, niin itse en kyllä menisi. Sen sijaan jos kyseessä on ollut vain tavallinen erilleen ajautuminen, niin voisin mennä. Kyllä minäkin jäin aikoinaan erilleen porukasta. Tämä johtui siitä, että heillä oli porukka jo ennen kuin minä siihen menin ja kun koulu loppui, niin olimme vähemmän tekemisissä ja asuin heidän kanssaan eri paikkakunnalla, joten yhteydenpito vain jäi. Kerran jättivät minut aika tylysti pois yhdeltä festarireissulta, mutta toisaalta ymmärrettävää, koska lähtivät sinne spontaanisti ja heidän olisi pitänyt erikseen hakea minut matkaan toisesta suunnasta.

En menisi.  En haluaisi enää muistella ja jännittää näitä ihmisiä jotka ovat olleet inhottavia aikanaan.  Uusi elämä, uudet tuulet.  Kuitenkaan ei olisi reilusti kivaa vaan jännittäisi näitä ihmisiä, ovatko vieläkin inhottavia.

En menisi. Paskoja olivat ja ovat siis varmaan edelleen.

Menisin koska olen luonteeltani utelias. Jos ei ole kivaa voi lähteä pois. Tietysti jos kutsua ei kuulu (todennäköistä) en rupeaisi sellaista kinuamaan.

Uskon että he ovat aikuistumeet jo. :)

Menisin paikalle avoimin ja katsoisin millainen on tunnelma ja vastaanotto. Joskus teineinä on ihan tyhmiä juttuja, josta kaikki ovat kasvaneet toivottavasti ulos jo vuosia sitten. En alkaisi pilaamaan tunnelmaa kysymyksin, ehkä niiden aika on myöhemmin. Ehkä muut eivät ole kokeneet asioita samalla lailla kuin sinä, ehkä muiden mielestä sinä olit se joka eristäytyi- joku hölmö väärinymmärrys, jota lisäväärinymmärrykset ruokkivat silloin entisestään.

Varmistaisin poispääsyni, että pääsisin sujuvasti poistumaan jos tuntisin olevani yhä ulkopuolella.

Musta oli myös mahtavaa kun oli luokkakokous. Olen lukioaikoihin verrattuna nyt löytänyt tyylini, itsevarmuuden ja kaunistunut 100%. Lisäksi opiskellut ja menestynyt ammatissa. Kaikki ihastelivat paitsi luokan ex-kauneuskuningatar kuka oli lihonut 40kg. Lisäksi olen naimisissa ja kaksi lasta joten pystyin tyylillä ja ilman pitkää mouruamista torjumaan entisen ihastukseni lähentelyt.