Kuinka suhtautua?
Yritin auttaa elämänsä ensimmäisessä kriisissä olevaa henkilöä kertomalla, että minä sekä moni muu olemme päässeet kriisien yli ja ohi. Kenenkään elämä ei jää kriisitilanteeksi. Nyt sitten lohdutettava suuttui ja käski hakeutumaan hoitoon.
Jos minä olen päässyt vaikeiden asioiden yli ilman psykiatriaa niin minkä vuoksi ihminen sanoo noin minulle? Minähän yritin auttaa häntä kertomalla että elämä jatkuu.
Pitäisikö minun katkaista välit tuon ihmisen kanssa? Edes minä en jaksa olla enää kynnysmattona ja kuunnella kaikkia törkeyksiä. Mitä sinä tekisit vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (8)
En tiedä, mutta totuushan on että kaikki eivät pääse yli kriisitilanteista. Riippuu toki mitä tarkoitat kriisillä, onko se että parin kk seurustelusuhde ohi vai että koko elämänsä vähän koulukiusattuna ja syrjäytyneenä ollut ensi kerran on alkanut saamaan masennuksen oireita ja luullaan että on vain kyse jostain ohimenevästä vaiheesta...
Vierailija kirjoitti:
Antaisin olla
Eli siis kääntäisin toisenkin posken kun toinen haukkumalla haukkuu?
Lisään vielä, että tämä lohdutettava kuvittelee nyt sanoneensa todella napakasti ja fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta totuushan on että kaikki eivät pääse yli kriisitilanteista. Riippuu toki mitä tarkoitat kriisillä, onko se että parin kk seurustelusuhde ohi vai että koko elämänsä vähän koulukiusattuna ja syrjäytyneenä ollut ensi kerran on alkanut saamaan masennuksen oireita ja luullaan että on vain kyse jostain ohimenevästä vaiheesta...
Tässä tapauksessa on kyse bänistä. Tyyppi itsessään on niin sanotusti hyväosainen, jota ei ole ikinä koulukiusattu. Minua on koulukiusattu senkin edestä enemmän. Ihan yliopistossa asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta totuushan on että kaikki eivät pääse yli kriisitilanteista. Riippuu toki mitä tarkoitat kriisillä, onko se että parin kk seurustelusuhde ohi vai että koko elämänsä vähän koulukiusattuna ja syrjäytyneenä ollut ensi kerran on alkanut saamaan masennuksen oireita ja luullaan että on vain kyse jostain ohimenevästä vaiheesta...
Tässä tapauksessa on kyse bänistä. Tyyppi itsessään on niin sanotusti hyväosainen, jota ei ole ikinä koulukiusattu. Minua on koulukiusattu senkin edestä enemmän. Ihan yliopistossa asti.
Hän ei vain kestä kun täydelliseen elämäänsä on tullut särö. Saa aika ikävän kuvan hänestä tämän perusteella. Pitäisi antaa olla varmaan. Kyllä tuollaisille ihmisille aina löytyy lohduttajia vaikka asia ei olisi kummoinenkaan :(
Pakko myöntää, että olin tyhmä ja lapsellinen kun aloin lohduttamaan häntä. Olen persoonallisuudeltaan sellainen, että autan muita mielelläni parhaani mukaan.
Nyt loppui kyllä muiden auttaminen olkoonpa muut minkälaisessa hädässä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta totuushan on että kaikki eivät pääse yli kriisitilanteista. Riippuu toki mitä tarkoitat kriisillä, onko se että parin kk seurustelusuhde ohi vai että koko elämänsä vähän koulukiusattuna ja syrjäytyneenä ollut ensi kerran on alkanut saamaan masennuksen oireita ja luullaan että on vain kyse jostain ohimenevästä vaiheesta...
Tässä tapauksessa on kyse bänistä. Tyyppi itsessään on niin sanotusti hyväosainen, jota ei ole ikinä koulukiusattu. Minua on koulukiusattu senkin edestä enemmän. Ihan yliopistossa asti.
Hän ei vain kestä kun täydelliseen elämäänsä on tullut särö. Saa aika ikävän kuvan hänestä tämän perusteella. Pitäisi antaa olla varmaan. Kyllä tuollaisille ihmisille aina löytyy lohduttajia vaikka asia ei olisi kummoinenkaan :(
Eli en jatka ystävyyttä ja lohduttamista. Nythän ihmisen todellinen sisältö paljastui varsin itsekkääksi ja rumaksi. Pitäisi osata lohduttaakin oikealla tavalla.
Antaisin olla