Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko opiskelijan taloudellinen ahdinko "vähemmän vakavaa" kuin esim. yksinhuoltajan?
21.09.2016 |
Olen seurannut sivusta muutamaa FB:n "Avustusta vähävaraisille"- ryhmää. Tyypillisin avunhakija on yksinhuoltaja tai ison perheen vanhemmat joista vähintään toinen on työttömänä tai ollut pitkään työelämästä pois sairauden takia. Olen tehnyt myös huomion että tosi monella on lemmikkejä, juuri syntyneitä vauvoja tai avunpyytäjä on raskaana. Avunpyytäjien joukossa on ollut myös yksinään eläviä opiskelijoita, tälläkin hetkellä muutamassa ryhmässä. Heidän talouden on usein kirjoitusten mukaan kaatanut esim. sairastuminen.
Mielenkiintoisena huomiona: yksinhuoltajien, työttömien, sairaiden ilmoitukset keräävät KYMMENIÄ ellei satoja kommentteja. On toimitettu ruokakasseja, rahaa, vaatteita, hygieniatarvikkeita, huonekaluja, lahjakortteja jne. Tälläkin hetkellä muutaman opiskelijan ilmoitukseen kukaan ei ole kuitannut auttaneensa. Ilmoituksissa on eritelty menot ja tulot tarkkaan ja näistä käy ilmi että opiskelijoilla se taloudellinen ahdinko on ihan yhtä todellinen, elämiseen saattaa laskujen ja vuokran jälkeen jäädä muutama kymppi.
Ihmiset on valmiita maksamaan tuolla lemmikeiden eläinlääkärikuluja, monien satojen eurojen vuokravelkoja, maksettu lasten harrastusmaksuja, ostettu uusi puhelin, viety useiden satojen eurojen edestä ruokaa tai lahjakortteja ruokakauppoihin tai vaatekauppoihin. Tuntuu ihan uskomattomalta että ihmiset on valmiita maksamaan jotain ELÄINLÄÄKÄRIMAKSUJA mutta köyhälle opiskelijalle ei löydy sitä muutamaa kymppiä. Laskin huvikseni erään ryhmässä apua hakevan lapsettoman henkilön tulot ja menot (hänen itse antamien tietojen perusteella) ja hänellä jäi useita satoja euroja enemmän rahaa käteen pakollisten menojen jälkeen kuin muutamalla samassa ryhmässä olevalla opiskelijalla. Siis mitä ihmettä! Näille kuitenkin maksetaan just sitä ruokaa ja ladataan matkakortteja ja maksetaan vuokravelkaa pois.
Säälittä ihan hurjasti näiden opiskelijoiden puolesta. On varmaan iso kynnys edes pyytää apua tuollaisella sivustolla. Ajattelin itse ottaa yhteyttä ainakin yhteen ja kysyä millaista apua hän haluaisi. Minusta nuo avustusryhmät on ihan äärimmäisen hieno juttu ja uskon että kaikilla apua hakevilla se taloudellinen ahdinko on oikeasti ihan tosi. Onko se kuitenkin niin että lapsiperheiden tai sairastuneiden taloudelliset ongelmat koetaan jotenkin vakavampina kuin opiskelijoiden? Ja ennen kuin kukaan huutelee tunnistus- kommentteja niin olen muokannut tietoja tähän tekstiin niin että avunhakijoita ei voi tunnistaa. Toivon että kenellekään ei aiheudu aloituksestani mielipahaa, ei näille opiskelijoille, muille avunhakijoille, auttajille tai ryhmien ylläpitäjille. Teette hienoa työtä ja toivon että auttaminen jatkuu tulevaisuudessakin. En voi varmaksi tietää miten paljon nämä opiskelijat ovat ryhmässä apua saaneet, mutta monessa ryhmässä on sääntönä se että kommenteissa kerrotaan miten on auttanut ja että yhteystietoja ei kommenteissa kyseltäisi turhaan. Perustan siis tietoni niihin. Olen tutkinut läpi lähes kaikki FB:n avustusryhmät.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kun erääseen opiskelijan ilmoitukseen joku oli kommentoinut tyylillä "Hienoa, että opiskelijatkin uskaltavat pyytää apua, opiskelijan hätä on yhtä todellinen kuin muidenkin", ja kommentti poistettiin...
Olitko se sä AP?
Meni poistoon varmaankin siksi, että noissa avustuspyynnöissä ei ole tarkoitus alkaa keskustella eri avuntarvitsjaryhmien avuntarpeesta. Monesti nämä keskustelut kun menevät väittelyksi ja jankkaamiseksi eikä kukaan kiinnitä enää huomiota varsinaiseen avunpyyntöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien pitäisi auttaa ( ja usein auttavatkin) opiskelijalapsiaan jos rahat loppuu. Keski-Euroopassa vanhemmat vastaavst lapsistaan 25-vuotiaaksi asti. Itse pärjäsin 70-luvulla opintolainalla ihan hyvin ja sain silloin joskus kympin tai kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei voi kyllä edes puhua mistään taloudellisesta ahdingosta, jos on oikeasti varaa nihkeillä sen kanssa ottaako lainaa vai ei. Toki ymmärrän sen että lainan ottaminen ei houkuta. Noissa ryhmissä kuitenkin on henkilöitä jotka on jo kokeilleet kaikkea, laina on nostettu, sossu ei auta jne. Tuo on se VIIMEINEN vaihtoehto.
Ja edelleen hämmästyttää se, että opiskelijat noissa ryhmissä yleensä ilmoittaa että tilanne on huono vaan vähän aikaa, eli avustusta tarvisi vain esim. yhdelle kuukaudelle ja sitten tilanne olisi sen verran parempi että pärjäisi taas omillaan. Silti noihin ei tartuta vaan tuetaan mielummin perhettä joka on saanut apua jo monen kuukauden ajan, siis sellainen perhe joka ei luultavasti ikinä tule pärjäämään omillaan ellei esim. työllisyystilanne muutu huomattavasti. Ryhmien säännöissäkin lukee että siellä annetaan VÄLIAIKAISTA apua, tarkoitus ei ole ryhtyä elättäjäksi.
Yhden kuukauden aikuinen pärjää vaikka veteen keitetyllä kaurapuurolla ilman, että siitä aiheutuu terveydelle peruuttamatonta haittaa. Voisiko tuo olla yksi syy, miksi noihin kuukauden mittaisiin avuntarpeisiin ei tartuta?
Silti minustakin on huvittavaa että maksellaan mielummin jotain kissan monen sadan euron eläinlääkäri ja lääkemaksuja mutta kukaan ei voi sitä pariakymppiä lahjoittaa että opiskelija saisi syötyä jotain muuta kuin sitä veteen tehtyä kaurapuuroa. Ja ainakin ne opiskelijoiden ilmoitukset mitä itse löysin oli sellaisia että apua olisi tarvittu myös välttämättömyyksiin, eli että raha riitti juuri ja juuri vuokraan mutta juuri mitään ei jää yli.
Ihmiset ovat erilaisia. Joku ostaa parin tonnin merkkikäsilaukun eikä avusta ketään, toinen avustaa mieluummin lapsia kuin aikuisia, kolmas mieluummin eläimiä kuin ihmisiä, neljäs mieluummin jonkun tunnetun järjestön kuin Facebookin kautta jne. Noissa Facebookin ryhmissä idea nimenomaan on, että jokainen voi valita itselleen lähinnä sydäntä olevan avustettavan.
Näinhän se menee. Toivon vain että joku ottaisi huomioon nekin joita kukaan tai hyvinhyvin arva auttaa.
On varmasti niitäkin, mutta suurimmalle osalla taitaa olla lapset tai eläimet lähempänä sydäntä.
Ehdottomasti tunnen sympatiaa köyhiä opiskelijoita kohtaan. Jos on varaa käydä joka vkl baareissa dokaamassa, ei ole köyhä opiskelija. Sama juttu yksinhuoltajan kanssa: jos on varaa ostaa sitä ja tätä kallista ja ylimääristä ja sen vuoksi ei jää rahaa perustarpeisiin, ei ole köyhä. Köyhä on sellainen, joka ei omilla kulutusvalinnoillaan saa tilannettaan parannettua.
On se vähemmän vakavaa, sillä jos kyseessä on nuori, perheetön opiskelija, niin kyllähän tällä on koko maailma auki rahantekomahdollisuuksia. Yksittäisen köyhän opiskelijan köyhyys ei koskettane muita.
Yksinhuoltajan köyhyys ulottuu myös hänen jälkeläisiinsä. Eikä enää ihan vapaita olla tekemään töitä kaikkien hengen pitimiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vihaan tätä nykymenoa, eriarvoistamista, jossa köyhät ja kurjuudessa elävät laitetaan tappelemaan vanhoista vaatteista ja lahjoitusmakaronista.
Oikeesti ettekö te näe! Tämänkin päivän Turun Sanomissa joku "Don" kirjoittaa että ei ole häpeä käydä sossussa. Kyllä se on, yhteiskunnan häpeä ja suuri, jos sossu on ihan arkipäivää niin suurelle osaa ihmisistä, ihan tavalliset työtä tekevät, eläkeläiset, sairaat, joutuvat siellä käymään ja tappelemaan leipäjonossa.
Vierailija kirjoitti:
Mä vihaan tätä nykymenoa, eriarvoistamista, jossa köyhät ja kurjuudessa elävät laitetaan tappelemaan vanhoista vaatteista ja lahjoitusmakaronista.
Oikeesti ettekö te näe! Tämänkin päivän Turun Sanomissa joku "Don" kirjoittaa että ei ole häpeä käydä sossussa. Kyllä se on, yhteiskunnan häpeä ja suuri, jos sossu on ihan arkipäivää niin suurelle osaa ihmisistä, ihan tavalliset työtä tekevät, eläkeläiset, sairaat, joutuvat siellä käymään ja tappelemaan leipäjonossa.
Samaa mieltä. Jos nyt puhutaan vain noista Facebookin avustusryhmistä, niin niissä on paljon enemmän apua tarvitsevia kuin avustajia. Tästä seuraa, että joku saa enemmän kuin toinen. Ryhmissä ei kuitenkaan yleensä sallita keskustelua aiheesta vaan ryhmien tarkoitus on vain avun pyytäminen ja avun antaminen. Keskustelu siirtyy muille foorumeille kuten nyt tähän aloitukseen, jossa pohditaan, kuka on tärkeämpi kuin joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi auttaa ( ja usein auttavatkin) opiskelijalapsiaan jos rahat loppuu. Keski-Euroopassa vanhemmat vastaavst lapsistaan 25-vuotiaaksi asti. Itse pärjäsin 70-luvulla opintolainalla ihan hyvin ja sain silloin joskus kympin tai kaksi.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tärkeimpiä piirteitä on ilmainen koulutus. Keski-Euroopassa on toisenlainen kulttuuri. Pitäisikin ottaa selvää missä määrin köyhien perheiden lapsilla on siellä mahdollisuus opiskella. USAssa korkeakoulutuksen rahoitus on vielä surkeammalla tolalla: kun vanhemmat ovat saaneet omat opintolainansa maksettua, he alkavat säästää lastensa opintoihin. Jos säästöt eivät riitä, he käyttävät eläkesäästönsä. Ja mitä sitten tehdään kun 7-kymppiset vanhemmat eivät enää jaksa tehdä kahta työtä tullakseen toimeen? Pieni määrä nuoria voi saada jotain yksityisisä urheilustipendejä hyviin yliopistoihin, mutta korreloiko koripallotaito esim. kvanttifysiikkaan?
Kannattaa elää tätä päivää, ei 40 vuoden takaisia aikoja. 70 -luvulla oli valtion takaamat, matalakorkoiset opintolainat + opintotuki. Työllisyystilanne oli myös sellainen, että opintojen jälkeen saattoi kuvitella saavansa töitä, joten lainan saattoi maksaa takaisin. Lainan otti melkein kaikki, opintotuen lisäksi kaikkein vähävaraisimmat. Asuminen ja esim. kesätöiden tarjonta oli silloin ihan eri mittakaavassa kuin nyt.
Kuinka monella Suomen yli 300.000 työttömästä on opiskeluikäisiä lapsia? Millä rahalla he auttavat lapsiaan. Lex Lindströmillä n. 5.000 -kymppistä työtöntä tulee saamaan käteen n. 760 e/ kk. Entäs ne muut?
Tämän päivän todellisuudessa opintolainoissa on markkinakorko, joten opintotuki on yleisempi tukimuoto.
Joku kirjoitti, että "opinnot voi keskeyttää ja mennä hetkeksi töihin". Kuinka pitkä on "hetki" ja mihin töihin? Ja jos opinnot venyvät, eikä opintopisteitä kerry riittävästi tietyssä ajassa, lainan saanti vaikeutuu. Mitäs sitten tehdään?
22
22 korjaa:
"Lex Lindströmillä n. 5.000 6-kymppistä pitkä-aikaistyötöntä ..." Pahoittelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse mieluummin avustaisin yksinhuoltajaa kuin lapsetonta opiskelijaa. Lasten vuoksi.
Minä olen avustanut ko ryhmässä noita yh:ta. Siksi että halusin auttaa lapsia, jotka ovat syyttömiä elämäntilanteeseensa ja köyhyyteen. Että heillä olisi edes jotain samanlaista kuin kavereilla ja ehkä välttyisivät kiusaamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi auttaa ( ja usein auttavatkin) opiskelijalapsiaan jos rahat loppuu. Keski-Euroopassa vanhemmat vastaavst lapsistaan 25-vuotiaaksi asti. Itse pärjäsin 70-luvulla opintolainalla ihan hyvin ja sain silloin joskus kympin tai kaksi.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tärkeimpiä piirteitä on ilmainen koulutus. Keski-Euroopassa on toisenlainen kulttuuri. Pitäisikin ottaa selvää missä määrin köyhien perheiden lapsilla on siellä mahdollisuus opiskella. USAssa korkeakoulutuksen rahoitus on vielä surkeammalla tolalla: kun vanhemmat ovat saaneet omat opintolainansa maksettua, he alkavat säästää lastensa opintoihin. Jos säästöt eivät riitä, he käyttävät eläkesäästönsä. Ja mitä sitten tehdään kun 7-kymppiset vanhemmat eivät enää jaksa tehdä kahta työtä tullakseen toimeen? Pieni määrä nuoria voi saada jotain yksityisisä urheilustipendejä hyviin yliopistoihin, mutta korreloiko koripallotaito esim. kvanttifysiikkaan?
Kannattaa elää tätä päivää, ei 40 vuoden takaisia aikoja. 70 -luvulla oli valtion takaamat, matalakorkoiset opintolainat + opintotuki. Työllisyystilanne oli myös sellainen, että opintojen jälkeen saattoi kuvitella saavansa töitä, joten lainan saattoi maksaa takaisin. Lainan otti melkein kaikki, opintotuen lisäksi kaikkein vähävaraisimmat. Asuminen ja esim. kesätöiden tarjonta oli silloin ihan eri mittakaavassa kuin nyt.
Kuinka monella Suomen yli 300.000 työttömästä on opiskeluikäisiä lapsia? Millä rahalla he auttavat lapsiaan. Lex Lindströmillä n. 5.000 -kymppistä työtöntä tulee saamaan käteen n. 760 e/ kk. Entäs ne muut?
Tämän päivän todellisuudessa opintolainoissa on markkinakorko, joten opintotuki on yleisempi tukimuoto.
Joku kirjoitti, että "opinnot voi keskeyttää ja mennä hetkeksi töihin". Kuinka pitkä on "hetki" ja mihin töihin? Ja jos opinnot venyvät, eikä opintopisteitä kerry riittävästi tietyssä ajassa, lainan saanti vaikeutuu. Mitäs sitten tehdään?
22
Arvostan omaa koulutusjärjestelmäämme. Siitä huolimatta uskon että vanhemmat hyvinkin voivat tukea ja tukevatkin lapsiaan silloin kun voivat. Opiskelijoiden asumisen vaatimustaso on aika korkea, oma yksiö usein, soluasunnot eivät Ole haluttuja lähiöissä. Matkustelu on tavallista. Osa-aikatyötä tuntuu riittävän monille.Tuntuu että opiskelijoilla keskimäärin on hyvin asiat.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijoilla on kyllä rahaa aivan liiaksi asti kun joka viikko käydään vähintään yhtenä iltana juhlimassa!! Ei edes kaikki työssäkäyvät tee niin mutta nämä haalarisepot pyörii baareissa ilta toisensa jälkeen. Opintotukea voisi leikata niin kauan kunnes opiskelijat häviävät ravintoloista, siinä on sitten hyvä taso.
Arvaapas ovatko nämä haalarisepot niitä jotka käyvät opiskelujen ohella töissä tai joille vanhemmat maksaa elämän? Ihan vapaasti villi veikkaus!
Pelkällä opintotuella elävät eivät ravaa baareissa viikoittain. Hyvä jos kerran kuussa pääsee viettämään opiskelutovereiden kanssa aikaa ulos. Halvin viinipullo 6e ja baarissa pelkkää vettä, kyllä juu pitäisi opintotukea pienentää kun kaikki menee vaan baariin... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajia pitäisi ennemmin rangaista perseilystä. Opiskelijat ovat vastuullisia ja yrittävät muuttaa asioitaan (myös lapsia tehneet ja yh-opiskelijat, jälemmäisille ei kyllä heru silti sympatiaa). Yh:t ovat jättäneet aborttimahdollisuuden käyttämättä ja tieten tahtoen ajautuneet taloudelliseen ahinkoon, mistä ei ole helppoa ulospääsyä millään. Niin kauan kuin lapsia ei ole pakko tehdä on se oma ja typerä valinta ajautua moiseen ahdinkoon. Tietenkin lapsen voisi aina antaa pois, mutta se lienee jo hieman kohtuutonta, mutta yhtä lailla se on mahdollisuus kuten lainan ottaminen opiskelijallekin. Ei lapset ole mitään pikkujuttuja, joita voisi holtittomasti tehtailla ilman seurauksia ja toivoa yhteiskunnan auttavan. Abortti kun on keksitty ja on helppo ja todella harmiton juttu esim. raskauden rinnalla.
Et sitten ole ikinä kuullut perheistä, joissa toinen vanhempi on lähtenyt litomaan? Ei se yksinhuoltajuus ole aina itse valittua. ja juu, ei olisi pitänyt tehdä lapsia luuserin kanssa, mutta kun ei se luuserius otsassa lue.
Olen juuri tuollaisen luuserin ex ja hänen lastensa yksinhuoltaja, ja tuonpa tähän keskusteluun toisenkin näkökannan. Kun olin opiskelija, se köyhyys jollakin tavalla kuului elämään, ja suojattujen lapsuusvuosien jälkeen se tuntui jopa hiukan romanttiselta. Silloinhan vasta opeteltiin elämään aikuiselämää muutenkin eikä vaatimukset olleet isoja. Kun sitten aloittelin elämää yksinhuolatajana (ja tämä samainen luuseri kieltäytyi maksamasta elareita + pani perheen talouden muutenkin paskaksi lähtiessään) köyhyys oli aivan hirvittävän paljon ahdistavampaa. Valvoin yökaupalla ja siinä ei todellakaan ollut mitään romanttista. Puhun tarkoituksella imperfektissä, koska kovalla työnteolla sain perheen talouden taas kuntoon, ja koska jo kuulen kuinka joku ottaa vauhtia aloittaakseen lompakkoloinen-virrenveisuun, tein sen ihan omalla työllä enkä toimeentulo- tai muilla tuilla. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta työntekoon tai säälliseen palkkaan. Sen sijaan kaikki ansaitsevat sen että kukaan tuntematon ei rupea arvostelemaan kun ei tunne tilannetta.
Alue: Aihe vapaa
Itse en myöskään sympatiseeraa niitä, jotka haalivat lapsia ja lemmikkejä huonoon rahatilanteeseen, ja heidän uhriutumisensa suorastaan raivostuttaa. Säälin kuitenkin lapsia. He eivät voi sille mitään, minkälaisille vanhemmille ovat syntyneet. Avustan mielummin köyhää lasta kuin köyhää opiskelijaa, sillä lapsen ei pitäisi joutua vielä kohtaamaan maailman kovuutta. Oma lapsuuteni oli turvallinen - emme olleet erityisen vauraita, mutta sain ehjiä ja sopivankokoisia vaatteita, terveellistä ruokaa, mahdollisuuksia harrastaa, mukavia leluja ja pelejä, oman huoneen jossa mahdollisuus rauhoittua läksyjen tekoon jne. Tuntuu surulliselta ajatella, että jonkun lapsuus on yhtä sinnittelyä. Lemmikit sen sijaan ovat sellaista luksusta, että en toisten lemmikkeihin anna rahaa. Jos ei esim. koirastaan pysty huolehtimaan, se on mielestäni annettava pois toiseen kotiin.