En tunne mustasukkaisuutta
Olen tapaillut mukavaa henkilöä pari kuukautta, olemme tiiviisti tekemisissä ja olen todella ihastunut häneen. Sain tietää että hän on käynyt treffeillä kahvilla jonkun kanssa viikonloppuna kun olin reissussa. Ajattelin vain että okei, itseä ei kiinnosta tapailla ketään muuta, mutta ei olla sovittu ettei voisi, joten en kokenut että hän olisi tehnyt jotenkin väärin. Ajattelin, että olisi mukava jos hän ei haluaisi tapailla muita, mutta en tuntenut mitään pahaa mieltä tai muitakaan erikoisempia fiiliksiä.
Puhuin tästä kaverini kanssa ja hän muisteli kun vuosia sitten baarissa joku yritti todella kovasti iskeä eksääni, silloin siis olimme vielä onnellisesti yhdessä. Kaverini oli raivon partaalla vaikkei ollut kyse hänen puolisostaan, itse en välittänyt lainkaan ja hän ihmetteli jo silloin miten olin niin väliinpitämätön. Ei vain aiheuttanut mitään reaktiota minussa.
Erottiin myöhemmin ystävinä ja eksäni löysi uuden hyvin pian, olin iloinen hänen puolestaan ja toivoin että on onnellinen.
Onko linjoilla muita, jotka ei tunne mustasukkaisuutta? Miten se on vaikuttanut parisuhteisiinne? Koetteko olevanne kummajaisia? Oletteko koskaan miettinyt miksi ette ole mustasukkaisia ja ymmärrättekö mustasukkaisia ihmisiä?
Kommentit (34)
En ole mustasukkainen miehestäni. En tietenkään pitäisi siitä, jos hän ihastuisi toiseen tai suutelisi tai harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Olisin varmasti aivan murtunut, koska rakastan häntä valtavasti. Kuitenkaan en pelkää, että nämä asiat toteutuisivat, joten ei haittaa minua, jos joku tulee iskemään häntä, tai jos hän viettää toisen naisen kanssa viikonloppua työn tai harrastuksen parissa.
Tässä suhteessa ollaan täysin vapaaehtoisesti ja täysin tuntein. En halua rajoittaa meistäni mitenkään. Hän on minun kanssani, koska haluaa ja niin kauan kuin haluaa.
En ole ollut mustasukkainen aiemmissakaan suhteissa. Se on mielestäni vain ja ainoastaan positiivinen asia. Tunteiden puuttumisesta ei ole kyse.
Itse en hyväksy mustasukkaista käytöstä ollenkaan. Tunteelle ei tietenkään voi mitään, mutta minkäänlaista määräilyä, kiukuttelua, marttyrointia tai mielenosoittamista en siedä.
Te mustasukkaiset, kontrolloivat, epäilevät murjottajat pilaatte kaiken! Teille ei riitä mikään! Painukaa helvettiin parisuhteista. Sanotte muka rakastavanne. Ja paskat. Rakkaudesta ette tiedä mitään, paitsi minä-minä rakkaudesta.
Tunnen mustasukkaisuutta joskus, mutta en anna vaikuttaa sen käytökseeni. Jos saisin oikeaa aihetta mustasukkaisuuteen, niin eroaisin. On mustasukkaisuus sen verran ikävä tunne, etten halua kärsiä siitä. Se on siis syynä myös päätökseen, että eroaisin välittömästi, jos puolisoni pettäisi. Olen jo nuoruudessani kerran niin tehnytkin, vain siksi, että en uskonut poikaystäväni pystymään olemaan pettämättä, kun hän meni töihin Berliiniin puoleksi vuodeksi, joten jätin hänet.
Mitä jos ap itse vastaisit omiin kysymyksiisi. Miksi et ole mustasukkainen?
Mustasukkaisuutta tuntee jokainen joskus kuten kaikkia muitakin tunteita. Eri tunteet voi kieltää itsessään syistä, jotka vaativat pohdintaa.
Esimerkiksi sinun kohdallasi menettämisen pelko voi olla sinulta kielletty tunne tai suru ja viha sen takia, että sinut sivuutetaan. Nämä asiat opitaan lapsuudessa eli kun ei ole ollut ketään lohduttamassa ja auttamassa, on pitänyt olla kiltti ja vaivaton, on oppinut piilottamaan omat tunteensa itseltäänkin.
Mustasukkaisuus on yksi myönteisen aggression eli rajojen asettamisen tavoista. Se kertoo miten minua kunnioitetaan, kun ei hyväksy huonoa kohtelua kuten sitä, jos puoliso flirttailee muiden kanssa. Sairaalloinen mustasukkaisuus sitten taas on aivan eri asia eli se, jos mustasukkaisuuteen ei ole todellista syytä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en myöskään tunne mustasukkaisuutta. Luotan puolisooni 100%:sesti. Mustasukkaisuus on luottamuksen puutetta. Puolisoni on mustasukkainen ja se varmasti korostuu, koska minä en ole. Mustasukkaisuus on pahempaa kuin pettäminen, se tukahduttaa.
Onko mustasukkaisuus monille todella näin kielletty tunne? Sepä jännä. Ei ole ihan tervettä sekään, että luottaa johonkin ihmiseen sataprosenttisesti.
"En ole yhtään tippaa mustasukkainen, en koskaan, en ikinä, koska mustasukkaisuus on jotain niin kauheaa minulle, sataprosenttisen kiellettyä." Kuitenkin kyseessä on vain yksi tunne, joka tulee ja menee, kun se on tervettä. Tervettä ei ole kieltää itseltään normaaleja tunteita.
En minäkään. Toivon vaan koko ajan, että mies löytäisi jostain uuden mielenkiinnon kohteen, jotta pääsisin hänestä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen ja siksi ottaa päähän tietää, että miesystävä kahvittelee parhaillaan toisen naisen kanssa. Mutta sitä en tietenkään hänelle kerro enkä näytä.
Minä kyllä kerron, mutta huumorilla. Mieheni on komea ja työskentelee naisvaltaisella alalla, ja joskus häntä on suorastaan stalkattukin työkaverin toimesta. Joten totta kai olen vähän mustasukkainen. En kuitenkaan eläisi suhteessa, missä olisi syytä mustasukkaisuuteen enkä alkaisi mieheni tekemisiä vahtimaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole mustasukkainen miehestäni. En tietenkään pitäisi siitä, jos hän ihastuisi toiseen tai suutelisi tai harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Olisin varmasti aivan murtunut, koska rakastan häntä valtavasti. Kuitenkaan en pelkää, että nämä asiat toteutuisivat, joten ei haittaa minua, jos joku tulee iskemään häntä, tai jos hän viettää toisen naisen kanssa viikonloppua työn tai harrastuksen parissa.
Tässä suhteessa ollaan täysin vapaaehtoisesti ja täysin tuntein. En halua rajoittaa meistäni mitenkään. Hän on minun kanssani, koska haluaa ja niin kauan kuin haluaa.
En ole ollut mustasukkainen aiemmissakaan suhteissa. Se on mielestäni vain ja ainoastaan positiivinen asia. Tunteiden puuttumisesta ei ole kyse.
Itse en hyväksy mustasukkaista käytöstä ollenkaan. Tunteelle ei tietenkään voi mitään, mutta minkäänlaista määräilyä, kiukuttelua, marttyrointia tai mielenosoittamista en siedä.
Minkä ikäinen olet? Tunnen naisen, jonka mies vietti jatkuvasti aikaa kavereidensa, myös naisten kanssa, ja nainen oli hyvin ylpeä siitä, ettei ole lainkaan mustasukkainen. Mies oli krooninen pettäjä, joka lopulta jätti naisen, joka oli vuosikymmenet kieltäytynyt näkemästä sitä, että mies häntä petti aivan alusta asti. Ilmeisesti mies oli voimakkaasti soimannut naista, jos tämä osoitti mustasukkaisuutta ja palkinnut sitä, että jätetään näkemättä ilmiselviä asioita.
Tietenkin teillä voi olla aivan toisin, mutta kiinnitin huomiota tismalleen samanlaiseen asenteeseen sinun tekstissäsi kuin tuolla naisella. Ikään kuin mustasukkaisuutta ei saisi tuntea, vaikka mitä tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
En ole mustasukkainen miehestäni. En tietenkään pitäisi siitä, jos hän ihastuisi toiseen tai suutelisi tai harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Olisin varmasti aivan murtunut, koska rakastan häntä valtavasti. Kuitenkaan en pelkää, että nämä asiat toteutuisivat, joten ei haittaa minua, jos joku tulee iskemään häntä, tai jos hän viettää toisen naisen kanssa viikonloppua työn tai harrastuksen parissa.
Tässä suhteessa ollaan täysin vapaaehtoisesti ja täysin tuntein. En halua rajoittaa meistäni mitenkään. Hän on minun kanssani, koska haluaa ja niin kauan kuin haluaa.
En ole ollut mustasukkainen aiemmissakaan suhteissa. Se on mielestäni vain ja ainoastaan positiivinen asia. Tunteiden puuttumisesta ei ole kyse.
Itse en hyväksy mustasukkaista käytöstä ollenkaan. Tunteelle ei tietenkään voi mitään, mutta minkäänlaista määräilyä, kiukuttelua, marttyrointia tai mielenosoittamista en siedä.
Tarkoitatko tosiaan, että teillä mies lähtee toisen naisen kanssa viettämään viikonloppua ja se sinusta on ihan normaalia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mustasukkainen miehestäni. En tietenkään pitäisi siitä, jos hän ihastuisi toiseen tai suutelisi tai harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Olisin varmasti aivan murtunut, koska rakastan häntä valtavasti. Kuitenkaan en pelkää, että nämä asiat toteutuisivat, joten ei haittaa minua, jos joku tulee iskemään häntä, tai jos hän viettää toisen naisen kanssa viikonloppua työn tai harrastuksen parissa.
Tässä suhteessa ollaan täysin vapaaehtoisesti ja täysin tuntein. En halua rajoittaa meistäni mitenkään. Hän on minun kanssani, koska haluaa ja niin kauan kuin haluaa.
En ole ollut mustasukkainen aiemmissakaan suhteissa. Se on mielestäni vain ja ainoastaan positiivinen asia. Tunteiden puuttumisesta ei ole kyse.
Itse en hyväksy mustasukkaista käytöstä ollenkaan. Tunteelle ei tietenkään voi mitään, mutta minkäänlaista määräilyä, kiukuttelua, marttyrointia tai mielenosoittamista en siedä.
Tarkoitatko tosiaan, että teillä mies lähtee toisen naisen kanssa viettämään viikonloppua ja se sinusta on ihan normaalia?
Ei se ainakaan lapsiperheessä ole mitenkään tavallista. Tosin nykyisin ei voi tietää mikä on homman nimi, kun on näitä avoimia suhteita ja muita vastaavia. Silloin miehenkin on helppo sanoa jalkavaimoilleen, että meillä on avoin suhde, jos kerran vaimolle on ihan okei, että vaimo hoitaa kotona lapsia ja mies viettää viikonloppua jalkavaimon kanssa mökillä "hiihtämässä".
Tässäkin ihmisen elämänkaarella on erilaisia vaiheita ja elämäntilanteet vaikuttavat. Suhteen alussa olin mustasukkainen, ruuhkavuosina ja uravuosina en, nyt sitten taas vanhempana taas vähän tulee mietittyä, kun mies on työelämässä ja minä en.
Perusluonteeltani en ole kovin mustasukkainen, mutta en myöskään ole naiivi. Jos mieheni olisi lähdössä naispuolisen kaverin kanssa viikonlopun viettoon, niin saattaisin sanoa, ettei takaisin ole tulemista. Ei ole koskaan viettänyt aikaa kavereidensakaan kanssa kovin paljon, joten olisi melkoinen muutos käytöksessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että muhun vaikuttaa e-pillerit niin että en ainoastaan saa ihan hulluja mielialanvaihteluita, mutta myös tulen ihan järjettömän mustasukkaiseksi ja takertuvaksi. En edes tiedä jos tämä voi olla pillereistä johtuvaa? Onko jollain muilla tällaisia kokemuksia?
On. Loppui kun lopetin pillerit. Olin ensimmäisten yhdistelmäpillerieni aikaan ihan sekaisin, sain raivareita siitä, jos mies katseli naisten kuvia lehdistä tai jos televisiossa näkyi vähäpukeinen nainen. Myöhemmin elämässä sain toisenlaiset pillerit eikä se ollut enää yhtä pahaa, mutta hormonaalinen ehkäisy todellakin voi aiheuttaa tuollaista. Ilman hormoneja en ole mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisissa suhteissa voi olla aitoa rakkauttakaan, jos on ihan sama, mitä toinen toisten kanssa tekee.
Mistä jeesuksen syystä rakkaus pitäisi määritellä muiden ihmisten kautta?
Höpsis. Tietysti olisin järkyttynyt, jos mieheni haluaisi jättää minut tai olisi jonkun toisen kanssa. Mutta en koe mustasukkaisuutta, koska tällä hetkellä se haluaa olla mun kanssa, jos jos joskus ei enää halua en mä sille mitään voi. Hyväksyn sen, että ihmiset ja niiden tunteet voi muuttua. Voihan olla että minäkin joskus lakkaan rakastamasta miestäni ja haluan jonkun toisen. Mistä mun pitäisi olla mustasukkainen?