Mitä tehdä kun on sietämättömän paha olo?
Mieskin on aamuyöhön asti menossa joten sillekkään en voi puhua. Lähellä ei asu ketään ystävää jota voisi nähdä.
Kommentit (24)
Pura siis sitä pahaa oloas. Ei tarvi liikaa meille avautua. Tsemppiä ja halaukset.
Varaa aika yksityiselle psykiatrille mahdollisimman pian (tai edes tavalliselle lääkärille) ja pyydä rauhoittavia lääkkeitä. Siitä sitten eteenpäin keskustelun / terapian kautta mutta jos on tuskainen olotila, niin siihen kannattaa ensihätään pyytää lääkkeitä jotta pystyy edes nukkumaan. Tiedän kyllä minkälainen olotila on kyseessä, joten ei kannata kenenkään jeesustella näissä asioissa.
Tsekkaa ensin perusasiat, oletko tämän päivän aikana...
-nukkunut tarpeeksi
-syönyt ja juonut tarpeeksi
-liikkunut riittävästi
-sosialisoinut- jos ei kavereita lähellä niin soita jollekin, tänne avautumisella on riski saada vain paha mieli
Jos jokin kohdista ei täyty, hoida kuntoon. Itsellä toimii. Eri asia jos paha olosi on jatkunut jo pitkään.
Numero 6 on tärkeä, mutta myös se että on jotain tekemistä mikä ottaa huomion pois jostain tietystä asiasta.
Myös nauraminen auttaa.
Onnea ja halauksia :-)
Kerro meille. Sillä se mitä AV:lla puhutaan se jää tänne.
Jos pahaan oloon ei ole mitään sellaista syytä, jonka voi korjata (esim. riittämätön yöuni, liian kauan omissa oloissa oleminen, vaikeasta asiasta puhumattomuus...), paras neuvo on mielestäni se, että keskittyy pahaan oloon, alkaa hahmottaa sen osatekijöitä, nimetä siihen sisältyviä tunteita ja jäsentää sitä. Tämän voi tehdä vaikka paperille tai tietokoneen ruudulle ranskalaisin viivoin.
Neuvon soveltaminen riippuu tietty siitä, millaisesta pahasta olosta on kyse.
Antamani neuvo soveltuu hyvin ahdistuneen, hämmentyneen olon purkamiseen. Vieraat, nimettömät asiat ahdistaa.
Rukoile. En takaa, että auttaa, mutta kokeile.
Piri muuttaa paskan olon nopeasti hyväksi oloksi.
Jos avaudut tänne,niin suodata huonot vastaukset.Täällä ei ole kaikilla aina järki kädessä.Mutta jos voin jotenkin olla vastaanottamassa ja ehkä auttamassa,niin kerro tänne.En lynkkaa sua.
Kato fail videoita ja eläinvideoita ensihätään! Saa ajatukset mulla oikeesti unohtuu hetkeksi ja ehkä nauramaankin.
Vierailija kirjoitti:
Piri muuttaa paskan olon nopeasti hyväksi oloksi.
Ja kaikki olo loppuu kun siitä tulee aivoverenvuoto.
Onko sinulla äitiä tai siskoa joille voisit soittaa. Tänne voit puhua pahasta olostasi nimettömänä. Missä mies on? Onko hän ravintolassa 'poikien' kanssa? Oletteko naimisissa? Onko lapsia?
Ymmärrän täysin miltä Ap tuntuu.
Itsellä on kaikki keinot käytetty ja äsken itkin kun en minä halua tälläistä elämää. Ei ole kavereita tai ystäviä saatika sukulaisia. Masennuksen takia olen eläkkeellä ja kaikki päivät ovat sitä yksinäisyydessä oloa. Lääkkeitä lisätään ja olen sanonut hoitavalle taholle, ettei mikään lääke minua yksin voi auttaa ellen saa elämääni jotain sisältöä ja sosiaalisuutta.
Ei jaksa haluan vaan pois.
No kohta nukkumaan tai odottamaan vuoteeseen kunnes iltalääkkeet eli unilääkkeet alkaa vaikuttaa. Sitten yöllä lisää lääkettä ja aamulla sitten hereillä makoilua vuoteessa kun ei ole mitään syytä miksi nousta. Lopulta sitten kahvinkeittoon ja keittönpöydän ääreen istumaan. Sitä sitten tekee kauppalistaa ja miettii mitä ostaa ja käykö tänään kaupungissa vai ei. Samalla miettii jos kävisi kävelyllä...
Lopulta päättää käydä lähikaupassa ostamassa einestä ja muutaman oluen niiden kera sitten kotiin ja nettiauki... Siinä se päivä menee ja ollaan taas illassa.
Kokoajan tuntuu siltä, etten minä ole ansainnut näin paskaa elämää. Joka ilta ajattelee jos vain kuolisi pois...
Aikoinaan minulle oli stressiä siitä jos kuolen niin kuka selvittää minun maalliset tavarat? No tajusin sitten ei se enää sillä hetkellä liikuta pätkääkään.
yksinäinen mies. kirjoitti:
No kohta nukkumaan tai odottamaan vuoteeseen kunnes iltalääkkeet eli unilääkkeet alkaa vaikuttaa. Sitten yöllä lisää lääkettä ja aamulla sitten hereillä makoilua vuoteessa kun ei ole mitään syytä miksi nousta. Lopulta sitten kahvinkeittoon ja keittönpöydän ääreen istumaan. Sitä sitten tekee kauppalistaa ja miettii mitä ostaa ja käykö tänään kaupungissa vai ei. Samalla miettii jos kävisi kävelyllä...
Lopulta päättää käydä lähikaupassa ostamassa einestä ja muutaman oluen niiden kera sitten kotiin ja nettiauki... Siinä se päivä menee ja ollaan taas illassa.
Kokoajan tuntuu siltä, etten minä ole ansainnut näin paskaa elämää. Joka ilta ajattelee jos vain kuolisi pois...
Aikoinaan minulle oli stressiä siitä jos kuolen niin kuka selvittää minun maalliset tavarat? No tajusin sitten ei se enää sillä hetkellä liikuta pätkääkään.
Toivon että saisit elämääsi jotain sisältöä. Tsemppiä sulle, ymmärrän että tuollainen tilanne on ahdistava ja turhauttava.
Avaudu meille.