Vierailija

Ärsyttää jo tämä. Palstallakin monesti naureskellaan, että naiset haluaa 'jännämiehen', ei tavallista ja hyvää miestä. Minä niin tahtoisin rakastaa, mutta aina kun tuollainen ns.hyvä mies löytyy niin kyllästyn. Taas kävi niin. Pari kuukautta onnen huumaa ja pläts, siihen se loppui. Mainittakoon, että mies oli luonteeltaan aivan muuta kuin ihastuessani oletin. Ulkokuorelta oikeen 'miehinen mies', mutta olikin vähän turhan herkkä ja 'akkamainen'. Isäni oli alkoholisti ja tiedän tämän alitajuisesti vaikuttavan miesvalintoihin, sitähän on tutkittukin. Olen myös seurustellut väkivaltaisen päihdeongelmaisen kanssa, ja sellaista en todellakaan enää halua uudestaan. Silti, tunteet laimenevat näiden "tavisten" kanssa, vaikka järjellä ajateltuna tämä nykyinen olisi juuri sellainen hyvä kumppani. En siis todellakaan kaipaa enää turpaani, tai muutenkaan elämistä sellaisessa epävarmuudessa. Miten voisi opetella rakastamaan sellaista kunnollista miestä, eihän kukaan nyt oikeasti mitään paskaa miestä halua, en minäkään.

Sivut

Kommentit (50)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ehkä sinun olisi itse hyvä mennä terapiaan käsittelemään menneisyyttäsi.

Rakkaus on myös valinta, ja aika usein ensi-innon jälkeen tulee vähän tasaisempaa.

Vierailija

Älä analysoi liikaa.Älä miestä tai itseäsi.Anna tavallisuudelle mahdollisuus, elämä kun on aika tylsää ja tasaista.Jos se ei sulle maistu niin hakeudu jännempiin piireihin suosiolla.

Vierailija

Mieti, mitä haluat ja tarvitset. Olen itse elänyt kaksi pitkää suhdetta  ja nykyisin sinkku.  Olen tapaillut miehiä ja ilmeisesti hakeudun jännämiesten seuraan. Tavallisuus voisi olla parasta, tiedän.Mutta ilmesiesti luonteeni on aika hankala ja haasteellinen kaikille.

Hei ap. 

Vastaan lähinnä yleisellä tasolla, koska en tietenkään tunne sinua yksilönä. Jos tämä ei yhtään koske sinua, niin anna mennä toisesta korvasta ulos.

Kysymys saattaa piillä, millaiseksi tunnet itsesi tuon miehen seurassa, ei niinkään miehestä sinänsä.  Jos opit tuntemaan itseäsi enemmän ja opit olemaan itsenäisempi, riippumattomampi, voi olla, että kykenet paremmin suhteeseen 'kunnollisen' miehen kanssa. Ihmispsyykelle on tyypillistä projisoida kumppaniin omia käsittelmättömiä pulmiaan. Jos mies on 'paha', sinun ei ehkä tarvitse kohdata itsessäsi olevia pimeitä puolia, koska mies hoitaa sen tavallaan puolestasi, tai siis roolitutte toisin. Hyvä mies saa ehkä sinut kyselemään, oletko itse riittävän hyvä.  Tämänkaltainen problematiikka on yleensä aika syvällistä ja liittyy usein alkoholismiperheiden riippuvuuskuvioihin; toiset ovat ikään kuin toisten määrittelemiä eikä itsenäisesti riippumattomia yksilöitä. Niin ollen esim. parisuhteessa annat tavallaan puolisolle vallan määrittää, kuka olet, sen sijaan että seisoisit tukevasti omilla jaloillasi. Näitä asioita voi käsitellä halutessaan terapiassa.  Riippuvuusongelmistakin voi tervehtyä ja oppia toimimaan toisella kaavalla kuin lapsuudesa on ollut. Miltä kuulostaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuu herkästi ja itkee helposti. Analysoi kaikkea liian syvällisesti.
Ap

Minkälaisia asioita odotit miehen luonteelta? Niin se vaan on, että miehetkin voi olla herkkiä, vaikkeivät sitä aina ulospäin helposti näytäkään.

Vierailija

Opi rakastamaan ja arvostamaan ensin itseäsi sen jälkeen rakastut hyvään mieheen, koska haluat itsellesi silloin vain hyvää. Tämä voi kuitenkin vaatia vuosienkin terapiaa. Mutta on varmasti sen väärti.

Vierailija

Ei herkkyys ja itkeminen tee miehestä tylsää. Päinvastoin, ne on mielenkiintoisia tunteidenosoituksia. Jos ei ole herkkä eikä itke, niin se kyllä on tylsääkin tylsempää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sanoit että loukkaantuu helposti, minkälaisista asioista? Kohteletko itse miestä huonosti?

No varmaan nussii niitä jännämiehiä

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla