Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia rakastamaan 'kunnollista miestä', tylsistyin sellaiseen taas!!!
21.09.2016 |
Ärsyttää jo tämä. Palstallakin monesti naureskellaan, että naiset haluaa 'jännämiehen', ei tavallista ja hyvää miestä. Minä niin tahtoisin rakastaa, mutta aina kun tuollainen ns.hyvä mies löytyy niin kyllästyn. Taas kävi niin. Pari kuukautta onnen huumaa ja pläts, siihen se loppui. Mainittakoon, että mies oli luonteeltaan aivan muuta kuin ihastuessani oletin. Ulkokuorelta oikeen 'miehinen mies', mutta olikin vähän turhan herkkä ja 'akkamainen'. Isäni oli alkoholisti ja tiedän tämän alitajuisesti vaikuttavan miesvalintoihin, sitähän on tutkittukin. Olen myös seurustellut väkivaltaisen päihdeongelmaisen kanssa, ja sellaista en todellakaan enää halua uudestaan. Silti, tunteet laimenevat näiden "tavisten" kanssa, vaikka järjellä ajateltuna tämä nykyinen olisi juuri sellainen hyvä kumppani. En siis todellakaan kaipaa enää turpaani, tai muutenkaan elämistä sellaisessa epävarmuudessa. Miten voisi opetella rakastamaan sellaista kunnollista miestä, eihän kukaan nyt oikeasti mitään paskaa miestä halua, en minäkään.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Vastaan lähinnä yleisellä tasolla, koska en tietenkään tunne sinua yksilönä. Jos tämä ei yhtään koske sinua, niin anna mennä toisesta korvasta ulos.
Kysymys saattaa piillä, millaiseksi tunnet itsesi tuon miehen seurassa, ei niinkään miehestä sinänsä. Jos opit tuntemaan itseäsi enemmän ja opit olemaan itsenäisempi, riippumattomampi, voi olla, että kykenet paremmin suhteeseen 'kunnollisen' miehen kanssa. Ihmispsyykelle on tyypillistä projisoida kumppaniin omia käsittelmättömiä pulmiaan. Jos mies on 'paha', sinun ei ehkä tarvitse kohdata itsessäsi olevia pimeitä puolia, koska mies hoitaa sen tavallaan puolestasi, tai siis roolitutte toisin. Hyvä mies saa ehkä sinut kyselemään, oletko itse riittävän hyvä. Tämänkaltainen problematiikka on yleensä aika syvällistä ja liittyy usein alkoholismiperheiden riippuvuuskuvioihin; toiset ovat ikään kuin toisten määrittelemiä eikä itsenäisesti riippumattomia yksilöitä. Niin ollen esim. parisuhteessa annat tavallaan puolisolle vallan määrittää, kuka olet, sen sijaan että seisoisit tukevasti omilla jaloillasi. Näitä asioita voi käsitellä halutessaan terapiassa. Riippuvuusongelmistakin voi tervehtyä ja oppia toimimaan toisella kaavalla kuin lapsuudesa on ollut. Miltä kuulostaa?
Näin juuri vastaavanmtapauksen tyttären kaverilla. Tyttö tulee alkoholistiperheestä jossa keskustelu hoidetaan huutamalla ja elämä jatkuvaa vuoristorataa isän juomisen ympärillä. Seurusteli vähän aikaa unelmapojan kanssa: kohtelias, älykäs, huomaavainen, hauska, sosiaalisesti lahjakas. Ei kestänyt poikaa, jätti tuon ja meni yksiin pilvenpolttelijan kanssa jota elätti jonkin aikaa kunnes ymmärsi jättää tuonkin. Tyttö koki tuon unelmapojan liian vaativaksi vaikka poika ei mitään tytöltä vaatinut, tyttö vain koki huonommuutta hänen rinnallaan eikä kyennyt itse avautumaan tunteistaan jne, koska ei tuohon kotonaan ole oppinut, helpointa oli paeta. Joku sanoi ettei kannata analysoida vaan mennä tunteen mukaan. Tuo tune saattaa tulla tuttuudesta, ja jos sitä seuraa voi joutua elämään lapsuuden paskaa uudestaan omissa parisuhteissa. Tuolle tytöllekin toivon, että saisi itsensä ensin kuntoon, hyväksyisi itsensä ja historiansa ja sen jälkeen miettisi millainen poika oikeasti vierellä hyvä olisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuu herkästi ja itkee helposti. Analysoi kaikkea liian syvällisesti.
Ap
Minkä ikäinen hän on? Itse loukkannuin herkästi nuorena, odotin liikaa ihmisiltä, etenkin naisilta. Itkemään en ruvennut, vaan otin välimatkaa, viilensin välejä.
Nykyään melkein nelikymppisenä olen kovettunut, en odota naisilta enää läheskään yhtä paljon kuin itseltäni, empatian ja hienovaraisuuden suhteen. Annan jopa anteeksi töppäilyt, mitä nuorempana en pystynyt. En tarkoita pettämistä, se tietää välitöntä loppua suhteelle, vaan huonoa käytöstä, paskatestejä ja muuta sen tapaista.
Kiltin nössön ja jännämiehen välissäkin on paljon valinnanvaraa. Ei ole mikään joko tai -kysymys.
Kiitos vastauksista. Joku kysyi miten akkamaisuus ja herkkyys ilmenee.. Mies on välillä lapsellinen, tulee mieleen tyyliin "kato mua äiti, osaan yhellä kädellä"-tyyppiset tempaukset.. esim hiljattain joi raa'an kananmunan ja sitä piti toljottaa "kato, kato" ja ilmeisesti ihastella tai kauhistella..selvästi pettyi kun en oikeen vaikuttunut tuosta suuresta tempusta vaan totesin "niin? Niin mitä, monethan juo raakoja munia niin mitä sitten?". Tuommoisesta esim saattaa loukkaantua. Kauhisteli kun hankalassa elämäntilanteessa laihtui 5kg, siis 5kg!" Miesflunssasta en edes aloita.. Jos on yökylässä, avaa aina minun huomaamatta leipää, margariinia, makkaraa tms. uuden paketin vaikka avattukin on näkösällä, en ole kehdannut mainita tästä, mutta varmaan pelkää jotain pöpöjä kun ei tiedä kauanko on ollut avattuna.. No, kuitenkin nämä on aika pieniä juttuja. Hänelläkin on huonoja kokemuksia naisista, petetyksi tullut ja tuntuu että siksi myös minua epäilee jatkuvasti ja analysoi siksi jokaista liikettäni. "Onko kaikki hyvin, tykkäätkö vielä minusta, et kai ole ihastunut johonkin toiseen, mitä sä mietit....." jne. Ei siis millään kontroloivalla tavalla vaan "lässyttäen". Mua ahdistaa sitten miettiä jokaista liikettä että näytänkö ja kuulostaako epäilyttävältä. Tämä alkaa ketuttaa ja olen sitten mielummin hiljaa ja eleetön, ja sekös sitten epäilyttävää onkin..
Joku mainitsi paskatestit. En ole varma mitä tarkoitettiin, mutta tämä mies ainakin testaa esim niin, ettei koko päivänä laita viestiä tai soita, vaan testaa laitanko minä. On myöntänytkin tämän. Voihan se olla, että vain etsimällä etsin vikoja ja kaikki pienet asiat alkaa ärsyttämään. Joku kysyi, niin ajattelin hänen olevan ns.miehinen mies. Itsevarma, päämäärätietoinen, jämäkkä jne enkä tuollainen ruikuttaja.. Kuitenkin järjen mukaan on ns hyvä mies, enkä siksi haluaisi heti luovuttaa. Ja näitä samantapaisia tapauksia on vuosien aikana ollut ainakin 5. Pari kuukautta huumaa ja sitten vaan tunteeni kaikkoaa. Nyt vasta olen alkanut miettiä, että vika on oltava minussa ja jossain alitajunnassa kun hyvät miehet ei kelpaa. En halua juoppoa tai väkivaltaista renttua, mutta miksei vastakohtakaan käy? Joku tuolla pitkän kirjoituksen laittoi, ja voihan se ollakin, että ns 'etsin vielä itseäni' (olen 30+) ja ahdistun kun en tiedä miten olisin kun ei olekaan mies määräämässä ja näyttämässä paikkaani? Terapiaa varmasti tarvisinkin, mutta ei niihin niin vaan pääse jos ei rahaa ole tonneja ylimääräistä. Olisiko jollain suositella vaikka hyvää kirjallisuutta aiheesta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en mäkään tuoosta ap:n kuvaamasta miehestä kiinnostuisi.
Ei mies ole Se Oikea vain siksi, ettei ole persoonallisuushäiriöinen. Se on vain itsestäänselvä lähtövaatimus! Siksihän pariutuminen onkin niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Joku kysyi miten akkamaisuus ja herkkyys ilmenee.. Mies on välillä lapsellinen, tulee mieleen tyyliin "kato mua äiti, osaan yhellä kädellä"-tyyppiset tempaukset.. esim hiljattain joi raa'an kananmunan ja sitä piti toljottaa "kato, kato" ja ilmeisesti ihastella tai kauhistella..selvästi pettyi kun en oikeen vaikuttunut tuosta suuresta tempusta vaan totesin "niin? Niin mitä, monethan juo raakoja munia niin mitä sitten?". Tuommoisesta esim saattaa loukkaantua. Kauhisteli kun hankalassa elämäntilanteessa laihtui 5kg, siis 5kg!" Miesflunssasta en edes aloita.. Jos on yökylässä, avaa aina minun huomaamatta leipää, margariinia, makkaraa tms. uuden paketin vaikka avattukin on näkösällä, en ole kehdannut mainita tästä, mutta varmaan pelkää jotain pöpöjä kun ei tiedä kauanko on ollut avattuna.. No, kuitenkin nämä on aika pieniä juttuja. Hänelläkin on huonoja kokemuksia naisista, petetyksi tullut ja tuntuu että siksi myös minua epäilee jatkuvasti ja analysoi siksi jokaista liikettäni. "Onko kaikki hyvin, tykkäätkö vielä minusta, et kai ole ihastunut johonkin toiseen, mitä sä mietit....." jne. Ei siis millään kontroloivalla tavalla vaan "lässyttäen". Mua ahdistaa sitten miettiä jokaista liikettä että näytänkö ja kuulostaako epäilyttävältä. Tämä alkaa ketuttaa ja olen sitten mielummin hiljaa ja eleetön, ja sekös sitten epäilyttävää onkin..
Joku mainitsi paskatestit. En ole varma mitä tarkoitettiin, mutta tämä mies ainakin testaa esim niin, ettei koko päivänä laita viestiä tai soita, vaan testaa laitanko minä. On myöntänytkin tämän. Voihan se olla, että vain etsimällä etsin vikoja ja kaikki pienet asiat alkaa ärsyttämään. Joku kysyi, niin ajattelin hänen olevan ns.miehinen mies. Itsevarma, päämäärätietoinen, jämäkkä jne enkä tuollainen ruikuttaja.. Kuitenkin järjen mukaan on ns hyvä mies, enkä siksi haluaisi heti luovuttaa. Ja näitä samantapaisia tapauksia on vuosien aikana ollut ainakin 5. Pari kuukautta huumaa ja sitten vaan tunteeni kaikkoaa. Nyt vasta olen alkanut miettiä, että vika on oltava minussa ja jossain alitajunnassa kun hyvät miehet ei kelpaa. En halua juoppoa tai väkivaltaista renttua, mutta miksei vastakohtakaan käy? Joku tuolla pitkän kirjoituksen laittoi, ja voihan se ollakin, että ns 'etsin vielä itseäni' (olen 30+) ja ahdistun kun en tiedä miten olisin kun ei olekaan mies määräämässä ja näyttämässä paikkaani? Terapiaa varmasti tarvisinkin, mutta ei niihin niin vaan pääse jos ei rahaa ole tonneja ylimääräistä. Olisiko jollain suositella vaikka hyvää kirjallisuutta aiheesta?
Ap
No nyt kun kerroit tarkemmin niin on helppo sanoa, että miehen kunnollisuus ja hyvyys ei ole se ongelma, vaan tuo rasittava epävarmuus. Ei kukaan jaksa tuon tason takertumista pidemmän päälle, kun pitää jatkuvasti todistella että kaikki on kunnossa ja miettiä miten päin olisi, ettei toinen ajattele että jotain on vialla.
Kunnollisia miehiä kun nimittäin löytyy ihan normaalilla varmuudellakin varustettuna, sen takia ei tarvitse mitään jännämiestä hakea. Yleensähän miehen väkivaltaisuus ja dominoiva luonne onkin nimenomaan epävarmuutta sekin.
Voi ollakin, että tässä vaan kävi niin ettei meillä sittenkään natsannut. Mutta toisaalta, miksi näin käy sitten kaikkien kanssa.. vai onko se vaan sattumaa, ettei just sitä oikeaa vaan ole löytynyt..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuu herkästi ja itkee helposti. Analysoi kaikkea liian syvällisesti.
ApMinkä ikäinen hän on? Itse loukkannuin herkästi nuorena, odotin liikaa ihmisiltä, etenkin naisilta. Itkemään en ruvennut, vaan otin välimatkaa, viilensin välejä.
Nykyään melkein nelikymppisenä olen kovettunut, en odota naisilta enää läheskään yhtä paljon kuin itseltäni, empatian ja hienovaraisuuden suhteen. Annan jopa anteeksi töppäilyt, mitä nuorempana en pystynyt. En tarkoita pettämistä, se tietää välitöntä loppua suhteelle, vaan huonoa käytöstä, paskatestejä ja muuta sen tapaista.
Paska käytös ja shittestit vaan aiheuttaa sen että aletaan aktiivisesti kattella uutta akkaa. Siis jos on kyse vakiintuneesta suhteesta. Jos ei vakiintunutta suhdetta, niin neitokainen menee siihen kategoriaan, jota voi polkea kerran kahteen viikkoon. Kylle sille vähitellen menee vinkki perille.
Kyllähän tuollaisten tapausten jatkuva shittestaus on helppo hoitaa vaikka turpaan vetämällä, jonka jälkeen olet hänen ihana prinssinsä. Juuri samanlainen "tosi mies", kuin isä tms.
Se ei vaan todellakakaan ole sen arvoista.
Kun on valinnanvaraa niin friikkeihin ei tartte sekaantua. Kunnollisiakin naisia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ollakin, että tässä vaan kävi niin ettei meillä sittenkään natsannut. Mutta toisaalta, miksi näin käy sitten kaikkien kanssa.. vai onko se vaan sattumaa, ettei just sitä oikeaa vaan ole löytynyt..
Ap
Kannattaa ehkä ruveta hiljalleen miettimään että oletkin itse ihan perseestä, eivät miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuu herkästi ja itkee helposti. Analysoi kaikkea liian syvällisesti.
ApMinkä ikäinen hän on? Itse loukkannuin herkästi nuorena, odotin liikaa ihmisiltä, etenkin naisilta. Itkemään en ruvennut, vaan otin välimatkaa, viilensin välejä.
Nykyään melkein nelikymppisenä olen kovettunut, en odota naisilta enää läheskään yhtä paljon kuin itseltäni, empatian ja hienovaraisuuden suhteen. Annan jopa anteeksi töppäilyt, mitä nuorempana en pystynyt. En tarkoita pettämistä, se tietää välitöntä loppua suhteelle, vaan huonoa käytöstä, paskatestejä ja muuta sen tapaista.
Paska käytös ja shittestit vaan aiheuttaa sen että aletaan aktiivisesti kattella uutta akkaa. Siis jos on kyse vakiintuneesta suhteesta. Jos ei vakiintunutta suhdetta, niin neitokainen menee siihen kategoriaan, jota voi polkea kerran kahteen viikkoon. Kylle sille vähitellen menee vinkki perille.
Kyllähän tuollaisten tapausten jatkuva shittestaus on helppo hoitaa vaikka turpaan vetämällä, jonka jälkeen olet hänen ihana prinssinsä. Juuri samanlainen "tosi mies", kuin isä tms.
Se ei vaan todellakakaan ole sen arvoista.
Kun on valinnanvaraa niin friikkeihin ei tartte sekaantua. Kunnollisiakin naisia on.
Omaa viestiäni jatkaen, ap:lle sellainen vinkki, että kannattaa tutustua aiheeseen nimeltä BDSM.
Tiivistettynä sun ongelma on, että että kiihotut vain miehistä, jotka kohtelevat sua kuin arvotonta paskaa. Koska isäsuhde/paskaitsetunto/pedofiilieno/whatever en halua tietää..
Ja koska tuo on se juttu, mitä haet alitajuisesti miehistä, niin sitten tietämättäsi provosoit tuota käytöstä miehissä omalla käytökselläsi. Tuon johdosta White Trash yrjöt sitten pieksee sua ja "liian kiltit" muuttuu roikkuviksi pikkupojiksi. Luonnollisesti ne joilla on valinnanvaraa ei koske pitkällä tikullakaan.
Terapia voisi auttaa, mutta loppujen lopuksi homma hoituu sillä, että et sotke suhdetta ja seksiä keskenään. Pokaat fiksun tyypin, joka kohtelee sua hyvin muuten ja tarvittaessa alistaa/pieksee/tms sua sängyssä. Toisin kuin jännämiehen kanssa, et pääse hengestäsi, koska käytössä on turvasana.
Kohtelet miestä tietoisesti hyvin, niin sinulla on positiivinen ihmissuhde. Simple as that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fdssdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Joku kysyi miten akkamaisuus ja herkkyys ilmenee.. Mies on välillä lapsellinen, tulee mieleen tyyliin "kato mua äiti, osaan yhellä kädellä"-tyyppiset tempaukset.. esim hiljattain joi raa'an kananmunan ja sitä piti toljottaa "kato, kato" ja ilmeisesti ihastella tai kauhistella..selvästi pettyi kun en oikeen vaikuttunut tuosta suuresta tempusta vaan totesin "niin? Niin mitä, monethan juo raakoja munia niin mitä sitten?". Tuommoisesta esim saattaa loukkaantua. Kauhisteli kun hankalassa elämäntilanteessa laihtui 5kg, siis 5kg!" Miesflunssasta en edes aloita.. Jos on yökylässä, avaa aina minun huomaamatta leipää, margariinia, makkaraa tms. uuden paketin vaikka avattukin on näkösällä, en ole kehdannut mainita tästä, mutta varmaan pelkää jotain pöpöjä kun ei tiedä kauanko on ollut avattuna.. No, kuitenkin nämä on aika pieniä juttuja. Hänelläkin on huonoja kokemuksia naisista, petetyksi tullut ja tuntuu että siksi myös minua epäilee jatkuvasti ja analysoi siksi jokaista liikettäni. "Onko kaikki hyvin, tykkäätkö vielä minusta, et kai ole ihastunut johonkin toiseen, mitä sä mietit....." jne. Ei siis millään kontroloivalla tavalla vaan "lässyttäen". Mua ahdistaa sitten miettiä jokaista liikettä että näytänkö ja kuulostaako epäilyttävältä. Tämä alkaa ketuttaa ja olen sitten mielummin hiljaa ja eleetön, ja sekös sitten epäilyttävää onkin..
Joku mainitsi paskatestit. En ole varma mitä tarkoitettiin, mutta tämä mies ainakin testaa esim niin, ettei koko päivänä laita viestiä tai soita, vaan testaa laitanko minä. On myöntänytkin tämän. Voihan se olla, että vain etsimällä etsin vikoja ja kaikki pienet asiat alkaa ärsyttämään. Joku kysyi, niin ajattelin hänen olevan ns.miehinen mies. Itsevarma, päämäärätietoinen, jämäkkä jne enkä tuollainen ruikuttaja.. Kuitenkin järjen mukaan on ns hyvä mies, enkä siksi haluaisi heti luovuttaa. Ja näitä samantapaisia tapauksia on vuosien aikana ollut ainakin 5. Pari kuukautta huumaa ja sitten vaan tunteeni kaikkoaa. Nyt vasta olen alkanut miettiä, että vika on oltava minussa ja jossain alitajunnassa kun hyvät miehet ei kelpaa. En halua juoppoa tai väkivaltaista renttua, mutta miksei vastakohtakaan käy? Joku tuolla pitkän kirjoituksen laittoi, ja voihan se ollakin, että ns 'etsin vielä itseäni' (olen 30+) ja ahdistun kun en tiedä miten olisin kun ei olekaan mies määräämässä ja näyttämässä paikkaani? Terapiaa varmasti tarvisinkin, mutta ei niihin niin vaan pääse jos ei rahaa ole tonneja ylimääräistä. Olisiko jollain suositella vaikka hyvää kirjallisuutta aiheesta?
ApNo nyt kun kerroit tarkemmin niin on helppo sanoa, että miehen kunnollisuus ja hyvyys ei ole se ongelma, vaan tuo rasittava epävarmuus. Ei kukaan jaksa tuon tason takertumista pidemmän päälle, kun pitää jatkuvasti todistella että kaikki on kunnossa ja miettiä miten päin olisi, ettei toinen ajattele että jotain on vialla.
Kunnollisia miehiä kun nimittäin löytyy ihan normaalilla varmuudellakin varustettuna, sen takia ei tarvitse mitään jännämiestä hakea. Yleensähän miehen väkivaltaisuus ja dominoiva luonne onkin nimenomaan epävarmuutta sekin.
Tämä. Mulla meni kans jonkin aikaa tän asian oivaltamisessa. Exä oli ns. kunnollinen mies, mutta pohjimmiltaan kuitenkin aivan äärettömän epävarma ja kompensoi sitä epävarmuuttaan sitten manipuloimalla mua. Epävarman ihmisen kans ei pysty ikinä rakentaan tasaveroista suhdetta. Nykyisellä puolisolla on onneks itsevarmuus terveellä pohjalla eikä meillä kummallakaan oo mitään tarvetta testailla toista.
Siihen jännämiehen ja epävarman tossukan väliin jää vielä aikamoinen haitari miehiä, että ei oo pakko mennä aina sinne ääripäihin.
Vierailija kirjoitti:
Se ei vaan todellakakaan ole sen arvoista.
Kun on valinnanvaraa niin friikkeihin ei tartte sekaantua. Kunnollisiakin naisia on.
Niih, mutta jos valinnanvaraa on vain vähän, hyvärunkoinen friikki voittaa huonorunkoisen kunnollisen.
Mene ap terapiaan, toistat epävakaata lapsuuttasi yhä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuu herkästi ja itkee helposti. Analysoi kaikkea liian syvällisesti.
ApMinkä ikäinen hän on? Itse loukkannuin herkästi nuorena, odotin liikaa ihmisiltä, etenkin naisilta. Itkemään en ruvennut, vaan otin välimatkaa, viilensin välejä.
Nykyään melkein nelikymppisenä olen kovettunut, en odota naisilta enää läheskään yhtä paljon kuin itseltäni, empatian ja hienovaraisuuden suhteen. Annan jopa anteeksi töppäilyt, mitä nuorempana en pystynyt. En tarkoita pettämistä, se tietää välitöntä loppua suhteelle, vaan huonoa käytöstä, paskatestejä ja muuta sen tapaista.
Paska käytös ja shittestit vaan aiheuttaa sen että aletaan aktiivisesti kattella uutta akkaa. Siis jos on kyse vakiintuneesta suhteesta. Jos ei vakiintunutta suhdetta, niin neitokainen menee siihen kategoriaan, jota voi polkea kerran kahteen viikkoon. Kylle sille vähitellen menee vinkki perille.
Kyllähän tuollaisten tapausten jatkuva shittestaus on helppo hoitaa vaikka turpaan vetämällä, jonka jälkeen olet hänen ihana prinssinsä. Juuri samanlainen "tosi mies", kuin isä tms.
Se ei vaan todellakakaan ole sen arvoista.
Kun on valinnanvaraa niin friikkeihin ei tartte sekaantua. Kunnollisiakin naisia on.Omaa viestiäni jatkaen, ap:lle sellainen vinkki, että kannattaa tutustua aiheeseen nimeltä BDSM.
Tiivistettynä sun ongelma on, että että kiihotut vain miehistä, jotka kohtelevat sua kuin arvotonta paskaa. Koska isäsuhde/paskaitsetunto/pedofiilieno/whatever en halua tietää..
Ja koska tuo on se juttu, mitä haet alitajuisesti miehistä, niin sitten tietämättäsi provosoit tuota käytöstä miehissä omalla käytökselläsi. Tuon johdosta White Trash yrjöt sitten pieksee sua ja "liian kiltit" muuttuu roikkuviksi pikkupojiksi. Luonnollisesti ne joilla on valinnanvaraa ei koske pitkällä tikullakaan.
Terapia voisi auttaa, mutta loppujen lopuksi homma hoituu sillä, että et sotke suhdetta ja seksiä keskenään. Pokaat fiksun tyypin, joka kohtelee sua hyvin muuten ja tarvittaessa alistaa/pieksee/tms sua sängyssä. Toisin kuin jännämiehen kanssa, et pääse hengestäsi, koska käytössä on turvasana.
Kohtelet miestä tietoisesti hyvin, niin sinulla on positiivinen ihmissuhde. Simple as that.
Millainen mies tuota harrastaa? Sellainen jonka äidin isä hakkasi ilman turvasanaa? 😨
Kannattaa lähteä yökerhosta jatkoille vaikkapa jonkun ulkomaalaisen urheilijanuorukaisen kanssa.
Saattaa tavallisesta kotihissukastakin löytyä hyviäkin puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei vaan todellakakaan ole sen arvoista.
Kun on valinnanvaraa niin friikkeihin ei tartte sekaantua. Kunnollisiakin naisia on.Niih, mutta jos valinnanvaraa on vain vähän, hyvärunkoinen friikki voittaa huonorunkoisen kunnollisen.
Kyllähän ne jotku friikeistäkin tykkää ihan sellaisessa white trash hengessä hauskana harrasteena, mutta tuosta pikkuhiljaa kertyvä väkivaltarikostausta sulkee ovia hyviin työpaikkoihin ja hauskoihin harrastuksiin.
Liian itsetuhoista hommaa minusta.
Ennemmin järjestää sitä valinnan varaa..
Mulla oli sellainen, joka vaati yöllä soittamaan sairaalaan ja olemaan lähtövalmiudessa päivystykseen koska kissani raapaisi sentin pintananaarmun sormeen josta puristamalla tuli vähän verta. Tämä siks että kissa yritti hypätä, sanoin että älä ota kiinni että saadaan se nurmikolta takaisin. Piti kuitenkin ottaa ja kissa raapaisi.
Yksi säikähti ruokamyrkytystä syötyään ehkä vihertävää peruna.
Ym.