Miten oppia rakastamaan 'kunnollista miestä', tylsistyin sellaiseen taas!!!

Vierailija kirjoitti:

Niin se on helppoa teillä naisilla. Miehiä riittää ja hyvät miehetkään ei kelpaa.

Hakeutukaa hoitoon

Kyllä hyvät miehet kelpaavat perhettä elättämään mainiosti, mutta sängyyn ei akkamaisilla pillittäjillä ole mitään asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä yökerhosta jatkoille vaikkapa jonkun ulkomaalaisen urheilijanuorukaisen kanssa.

Saattaa tavallisesta kotihissukastakin löytyä hyviäkin puolia.

Kerro lisää siis vihjaat että "tavallinen" kotihissukkakin voi joukkoraiskata naisen...

Ketjun lukeneena en oikein ymmärrä, että miten tuo otsikossa mainittu kunnollisuus liittyy asiaan. Epävarmuus ja jonkinlainen neuroottisuus näyttäisivät ennemminkin olevan ongelman ytimessä. En minä ainakaan yhdistä noita ominaisuuksia tai "akkamaista pillittämistä" hyvään tai kunnolliseen mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantuu herkästi ja itkee helposti. Analysoi kaikkea liian syvällisesti.

Ap

Minkä ikäinen hän on? Itse loukkannuin herkästi nuorena, odotin liikaa ihmisiltä, etenkin naisilta. Itkemään en ruvennut, vaan otin välimatkaa, viilensin välejä.

Nykyään melkein nelikymppisenä olen kovettunut, en odota naisilta enää läheskään yhtä paljon kuin itseltäni, empatian ja hienovaraisuuden suhteen. Annan jopa anteeksi töppäilyt, mitä nuorempana en pystynyt. En tarkoita pettämistä, se tietää välitöntä loppua suhteelle, vaan huonoa käytöstä, paskatestejä ja muuta sen tapaista.

Paska käytös ja shittestit vaan aiheuttaa sen että aletaan aktiivisesti kattella uutta akkaa. Siis jos on kyse vakiintuneesta suhteesta. Jos ei vakiintunutta suhdetta, niin neitokainen menee siihen kategoriaan, jota voi polkea kerran kahteen viikkoon. Kylle sille vähitellen menee vinkki perille.

Kyllähän tuollaisten tapausten jatkuva shittestaus on helppo hoitaa vaikka turpaan vetämällä, jonka jälkeen olet hänen ihana prinssinsä. Juuri samanlainen "tosi mies", kuin isä tms.

Se ei vaan todellakakaan ole sen arvoista.

Kun on valinnanvaraa niin friikkeihin ei tartte sekaantua. Kunnollisiakin naisia on.

Omaa viestiäni jatkaen, ap:lle sellainen vinkki, että kannattaa tutustua aiheeseen nimeltä BDSM.

Tiivistettynä sun ongelma on, että että kiihotut vain miehistä, jotka kohtelevat sua kuin arvotonta paskaa. Koska isäsuhde/paskaitsetunto/pedofiilieno/whatever en halua tietää..

Ja koska tuo on se juttu, mitä haet alitajuisesti miehistä, niin sitten tietämättäsi provosoit tuota käytöstä miehissä omalla käytökselläsi. Tuon johdosta White Trash yrjöt sitten pieksee sua ja "liian kiltit" muuttuu roikkuviksi pikkupojiksi. Luonnollisesti ne joilla on valinnanvaraa ei koske pitkällä tikullakaan.

Terapia voisi auttaa, mutta loppujen lopuksi homma hoituu sillä, että et sotke suhdetta ja seksiä keskenään. Pokaat fiksun tyypin, joka kohtelee sua hyvin muuten ja tarvittaessa alistaa/pieksee/tms sua sängyssä. Toisin kuin jännämiehen kanssa, et pääse hengestäsi, koska käytössä on turvasana.

Kohtelet miestä tietoisesti hyvin, niin sinulla on positiivinen ihmissuhde. Simple as that.

Millainen mies tuota harrastaa? Sellainen jonka äidin isä hakkasi ilman turvasanaa? 😨

Mahdollisesti sellainen historia voi olla, mutta toisaalta nuo on myös niitä ihmisiä, jotka pystyy järjestämään lapsilleen onnellisen ja turvallisen lapsuuden.

Toisin kuin ne, jotka "antavat sydämensä viedä" ja antavat saman mallin perintönä omille lapsilleen... "Äiti törmäsi vahingossa kaapin oveen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä yökerhosta jatkoille vaikkapa jonkun ulkomaalaisen urheilijanuorukaisen kanssa.

Saattaa tavallisesta kotihissukastakin löytyä hyviäkin puolia.

Kerro lisää siis vihjaat että "tavallinen" kotihissukkakin voi joukkoraiskata naisen...

Tuskin siinä sellaista vihjattiin. Varmaan tarkoitti, että saatuaan liiankin rajua käsittelyä yhdenillan hoidoltaan, alkaa jo viimein arvostamaan tavallisempaa kotihissukkaakin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Joku kysyi miten akkamaisuus ja herkkyys ilmenee.. Mies on välillä lapsellinen, tulee mieleen tyyliin "kato mua äiti, osaan yhellä kädellä"-tyyppiset tempaukset.. esim hiljattain joi raa'an kananmunan ja sitä piti toljottaa "kato, kato" ja ilmeisesti ihastella tai kauhistella..selvästi pettyi kun en oikeen vaikuttunut tuosta suuresta tempusta vaan totesin "niin? Niin mitä, monethan juo raakoja munia niin mitä sitten?". Tuommoisesta esim saattaa loukkaantua. Kauhisteli kun hankalassa elämäntilanteessa laihtui 5kg, siis 5kg!" Miesflunssasta en edes aloita.. Jos on yökylässä, avaa aina minun huomaamatta leipää, margariinia, makkaraa tms. uuden paketin vaikka avattukin on näkösällä, en ole kehdannut mainita tästä, mutta varmaan pelkää jotain pöpöjä kun ei tiedä kauanko on ollut avattuna.. No, kuitenkin nämä on aika pieniä juttuja. Hänelläkin on huonoja kokemuksia naisista, petetyksi tullut ja tuntuu että siksi myös minua epäilee jatkuvasti ja analysoi siksi jokaista liikettäni. "Onko kaikki hyvin, tykkäätkö vielä minusta, et kai ole ihastunut johonkin toiseen, mitä sä mietit....." jne. Ei siis millään kontroloivalla tavalla vaan "lässyttäen". Mua ahdistaa sitten miettiä jokaista liikettä että näytänkö ja kuulostaako epäilyttävältä. Tämä alkaa ketuttaa ja olen sitten mielummin hiljaa ja eleetön, ja sekös sitten epäilyttävää onkin..

Joku mainitsi paskatestit. En ole varma mitä tarkoitettiin, mutta tämä mies ainakin testaa esim niin, ettei koko päivänä laita viestiä tai soita, vaan testaa laitanko minä. On myöntänytkin tämän. Voihan se olla, että vain etsimällä etsin vikoja ja kaikki pienet asiat alkaa ärsyttämään. Joku kysyi, niin ajattelin hänen olevan ns.miehinen mies. Itsevarma, päämäärätietoinen, jämäkkä jne enkä tuollainen ruikuttaja.. Kuitenkin järjen mukaan on ns hyvä mies, enkä siksi haluaisi heti luovuttaa. Ja näitä samantapaisia tapauksia on vuosien aikana ollut ainakin 5. Pari kuukautta huumaa ja sitten vaan tunteeni kaikkoaa. Nyt vasta olen alkanut miettiä, että vika on oltava minussa ja jossain alitajunnassa kun hyvät miehet ei kelpaa. En halua juoppoa tai väkivaltaista renttua, mutta miksei vastakohtakaan käy? Joku tuolla pitkän kirjoituksen laittoi, ja voihan se ollakin, että ns 'etsin vielä itseäni' (olen 30+) ja ahdistun kun en tiedä miten olisin kun ei olekaan mies määräämässä ja näyttämässä paikkaani? Terapiaa varmasti tarvisinkin, mutta ei niihin niin vaan pääse jos ei rahaa ole tonneja ylimääräistä. Olisiko jollain suositella vaikka hyvää kirjallisuutta aiheesta?

Ap

Terapia tekisi hyvää lähes kaikille :D Mutta lukemalla ja pohtimalla pääsee itsekin pitkälle, terapiassa terapeutti vaan auttaa hoksaamaan itseään vähän nopeammin. Mulle on ollut apua tunnelukko kirjoista, joissa pohditaan juuri noita lapsuudesta päälle jääneitä käyttäytymiskuvioita. Kimmo Takanen on kirjoittanut suomeksi, monia muita on käännetty. Tsekkaa kirjastostasi ja lueskele, niissä on ihan kivoja testejä joita tekemällä voi itse analysoida rauhassa omia lukkojaan.

Alkoholistien läheisille voi jäädä tunteiden vuoristorataelämästä riippuvuuden lisäksi päälle ylivoimakas huolehtimisvaisto, magneetin lailla kerää ympärilleen niitä huolehdittavia joille olla äiti tai isä kun kotona on tuon roolin liian pienestä joutunut ottamaan. Ihan hyvä ettet sinä siihen liian kovasti lankea, jos toinen ei aikuisen ikäisenä kykene olemaan aikuinen ei liika hyysäys, joko henkinen tai konkreettinen kovin tasapainoiselta ja tasavertaiselta suhteelta kuulosta. Olet tosi kypsästi minusta ruvennut jo pohtimaan noita käyttäytymisiäsi, ja paljon nuorempana oivaltanut ne kuin minä. Itse opin tuntemaan itseni vasta 50-vuotiaana ja opin pois koukuistani, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantuu herkästi ja itkee helposti. Analysoi kaikkea liian syvällisesti.

Ap

Kuulostaa ihanalta, eksäni oli tuollainen. Eipä ole löytynyt eron jälkeen toista yhtä herkkää, harmi. Ja en lähtenyt jännämiehen matkaan, tiedoksi huutelijoille, ero tuli aivan muista syistä. 

Kertoo kyllä jotain surullista netinkäyttötavoistani että

a) tiedän käsitteen jännämies

b) vastaan ko. termiä käyttäville jo ennakkoon, koska he ovat mantransa kanssa joka ketjussa tuottamassa vaikka väkisin sitä omaa todellisuuttaan, missä normaaleja ihmissuhteita ei ole. 

Lähdenpä tästä häpeämään nettikäytöstäni.

:,D

Vierailija kirjoitti:

Voi ollakin, että tässä vaan kävi niin ettei meillä sittenkään natsannut. Mutta toisaalta, miksi näin käy sitten kaikkien kanssa.. vai onko se vaan sattumaa, ettei just sitä oikeaa vaan ole löytynyt..

Ap

Voi olla, ettei natsannut siksi, että meitä/heitä oikeita on kuitenkin vain rajallinen määrä. Tavallaan ymmärrän, että tuollainen miehen epävarmuus on rasittavaa, jos et ole antanut siihen mitään syytä. Kyllä meitäkin on, ihan vastuuntuntoisia, kunnollisia, miehekkäitä ja haluttavia. Uskallan väittää.

Täällä bdsm:stä pitävä nainen joka on alkoholisti-isän tytär. Jännämiehiä on ollut, kyllä, mutta en ole koskaan ruvennut paapomaan (siivoamaan, lainaamaan rahaa) enkä ole sietänyt fyysistä väkivaltaa. Emotionaalisesti huonoa kohtelua ja sitoutumattomuutta olen sietänyt jonkin verran ja pysynyt suhteissa, jossa toinen ei halua vastata tarpeisiini. Minulla tuntuu olevan tavoitteena muuttaa toinen niin, että saisin hänet lopulta rakastamaan itseäni, ja tämä varmaan tosiaan kumpuaa siitä lapsuudesta. Olenhan lapsena yrittänyt saada isäni huomion uudestaan ja uudestaan, välillä onnistuen ja välillä epäonnistuen, enhän silloinkaan voinut vain luovuttaa ja lähteä pois.

Olen myös ollut huumeidenkäyttäjien kanssa, jotka voivat sijaiskäyttää puolestani, eikä minun tarvitse toteuttaa parikymppisenä orastamaan alkanutta addiktiotani.

Ei tuo ap:n mies kyllä kilttimieheltä vaikuta.