Onko noin yleisesti ottaen työhaastattelukutsu puoli työpaikkaa?

Koko haastattelun ajan oli vaiN

Ei ole. Se on ehkä 1/5 - 1/10 työpaikkaa. Riippuu työpaikasta, montako hakijaa kutsutaan haastatteluun, mutta ei varmaan kovin paljoa kymmentä enempää. 

Sulla pitää olla asenne, että sä lähdet voittamaan sinne haastatteluun. Valmistaudut siihen hyvin. Tärppikysymyksiä on netti pullollaan ja mietit myös kysymyksiä työpaikkaan liittyen. Osoitat olevasi kiinnostunut ja hyvä juuri siihen paikkaan. Haastattelu on jo puoli voittoa, minä tuuletan, kun kutsu tulee ja asenne on ihsn toinen.

Tuo sun asenne saattaa näkyä haastattelussa läpi, jos vastaus on soitellaan ja katellaan. Ikinä ei mulle ole sanottu noin. On kerrottu miten prosessi etenee, ja kerrottu koska otetaan yhteyttä. Usein tulee toinen kuerros tai testi tai molemmat vielä.

Ymäärrään että työnhaku on sinusta stressaavaa, AP - olen itsekin samassa elämäntilanteessa - mutta valitettavan todennäköisesti asenteesi tihkuu läpi noissa haastattelutilanteissa. Eli vaikka olisit maailman paras työntekijä, mutta haastattelutilanne saa sinulla noin paljon negatiivisia tunteita pintaan, niin kyllä se rekrytoija sen huomaa ja tekee siitä omat johtopäätöksensä. Sinun kannattaisi harjoitella noita työpaikkahaastattelutilanteita vaikka mielikuvaharjoittelun avulla (eli miten tilannne etenee, mitä aiot missäkin vaiheessa sanoa, mitä haastattelija mahdollisesti kysyys jne.) tai pyytää ystävää avuksi (ystävä ottaa rekrytoijan roolin ja itse toimit kuin oikeassakin haastattelussa, jonka jälkeen hän pystyy antamaan sinulle palautetta suorituksestasi).

Tsemppiä!

Työhaastattelu voi olla vaikka 1/12 työpaikkaa. Ja siellä on joukossa niitä, joista ei näy päällepäin että haastattelu ottaa päähän. Ja he saavat sen paikan.

Itse kävin ja pääsin. Oli käynyt haastatteluissa parisenkymmentä ja kaksi valittu. En ole ikinä miettinyt ennen haastattelua oikeastaan niitä vastauksia ja kysymyksiä vaan ollut vain oma itseni ja vastannut rehellisesti.

Nyt takana kolme työhaastattelua, ja päässyt jokaiseen paikkaan töihin ja kaksi harjoittelupaikan haastattelua ja päässyt myös niihin. En ole tosin hakenut kuin sellaisiin töihin joihin taidot riittävät. Kouluaikana sain pakkeja useista harjoittelupaikoista, eivät halunneet opiskelijoita.

Luulen että kyllä ne haastattelijat näkevät jos on oikeasti halua ja ammattitaitoa kyseiseen työhön.

Ei asenteeni näy ulospäin, toki jännittäessä naamani on aikalailla peruslukemilla, vaikka normaalisti olen iloinen ja hymyilevä nainen. En vain pysty rentoutumaan siinä tilanteessa. En edes tiedä toimivatko lääkkeet kunnolla ja se stressaa entistä enemmän. Olisi hienoa, jos olisin sellainen äänekäs kälättäjä, joka nauttisi työhaastattelutilanteista ja menisi paikalle itsevarmuutta uhkuen. Mutta kun en ole sellainen, vaan ujo ja tätä nykyä vittuuntunut.

No ei ole. Olen käynyt varmaan 15 haastattelua viimeisen vuoden aikana, paikkaa ei ole tippunut, vaikka olen ollut kolmen parhaan joukossa, kahdesti myös kakkonen.

Riippuu kuinka monta ne haastattelevat. Jaan kyllä fiiliksesi täysin, onhan se todella stressaava tilanne ja joka kerta pitää kasata itsensä ja perehtyä firmaan ja miettiä fiksuja "kehittämisen kohteita", sellaisia, jotka kääntäen ovat positiivisia sen toimenkuvan kannalta.

Yleensä haastatteluissa on kai ollut n. 4-8 henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Ei asenteeni näy ulospäin, toki jännittäessä naamani on aikalailla peruslukemilla, vaikka normaalisti olen iloinen ja hymyilevä nainen. En vain pysty rentoutumaan siinä tilanteessa. En edes tiedä toimivatko lääkkeet kunnolla ja se stressaa entistä enemmän. Olisi hienoa, jos olisin sellainen äänekäs kälättäjä, joka nauttisi työhaastattelutilanteista ja menisi paikalle itsevarmuutta uhkuen. Mutta kun en ole sellainen, vaan ujo ja tätä nykyä vittuuntunut.

Ja jännittäjille tiedoksi että osa työhaastatteluista tapahtuu nykyisin avokonttoreissa, varsinkin vuokratyöfirmojen kautta. Siellä on muita haastatteluja samaan aikaan käynnissä ja ihmiset näkevät ja osin kuulevatkin toisensa. Itsekin luulin olevani jännittäjä mutta tuo tilanne ei silti jostain syystä ollutkaan jännittävä vaan kälätin ihan normaalisti haastattelijan kanssa ja hyvin meni.

Nämä molemmat puhelut tulivat vuokratyöfirmoista, mikä vähentää motivaatiotani entisestään. Itse hain, juu, mutta ei varmaan olisi pitänyt. Nuo vuokrajutut tuntuvat aina etsivän maagisia yli-ihmisiä, kun taas pikkupaikat haluavat vain nopeasti nähdä hakijan naaman, kuulla äänen ja se on sitten siinä ja eikun töihin vaan.

Toihan se on, että ole muka oma itsesi, mutta kun se extrovertti töidensäluettelija valitaan. Sitten vasta töissä tajutaan, että hupsheijaa, ei tosta ole kuin luetteleen duunejaan, ja kehuun itteään, mutta se on siinä pirun hyvä.

Olen muuten aina miettinyt, että onko OIKEASTI olemassa ihmisiä, jotka _nauttivat_ työhaastatteluista? Siis sellaisia, jotka tyyliin hyppäävät kattoon innostuksesta, kun pääsevät taas johonkin uuteen paikkaan höpöttämään ja kertoilemaan itsestään? Tuntuu niin absurdilta, mutta pakkohan kai sellaisiakin ihmisiä on olla... Tai sellaiset todella hälyiset ja vilkkaat paikat, rakastaako joku oikeasti sitä melua ja melskettä?

-Tässä vain tuumailen ajankuluksi-