Muita äitejä, joilla pakko-oireinen häiriö?
Mitä oireita sulla on?
Oletko hakenut/saanut apua? Miten ja mistä?
Kauanko olet kärsinyt ocd:stä?
Miten lapsesi ovat voineet? Onko vaikuttanut heihin?
Saa kertoa kaikkea, ihan mitä vain.
Mä oon reilu kolmekymppinen melkein 2-vuotiaan lapsen äiti, jolla mm. pakkoajatuksia/yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, lievä trikotillomania ja sit on puhtausjuttuja. Nuo pakkoajatukset on kuitenkin se mun "pahin" juttu.
Terapiaan oon menossa.
Kommentit (6)
Tällainen yhdistys löytyy: http://www.tourette.fi/yhdistys.php Sivuston nimestä huolimatta siis tourette-ocd-yhdistys.
Itse en ole äiti mutta ocd löytyy ja hankaloittaa elämää huomattavasti.
Pahimmat oireeni ovat tarkastelut, kotoa poistuminen ja nukkumaanmeno vaikeaa kun pitää tarkistaa hellaa, ulko-ovea, pakastimia, jääkaappia, kahvinkeitintä... Rajoittaa elämää kovasti ja tästä syystä sosiaalinen elämäkin nollissa. Vertaistukiryhmässä olen käynyt ja hallintakeinoja oppinut, pitäisi vaan enemmän niitä treenata.
Näitä oireita on ollut ihan lapsesta saakka.
Uskon että jos minulla olisi lapsia yrittäisin peitellä oireitani mahdollisimman paljon, koira minulta löytyy ja sekin hätääntyy välillä kun kauppaan lähtiessä rappukäytävässä tönin ulko-ovea yhä uudestaan ja uudestaan...
Toivottavasti saat terapiasta apua, kaikenlaisia keinoja löytyy noiden oireiden hallitsemiseen, varmasti löydät jotain mistä on itsellesi apua.
Kiitos! Täytyykin katsastaa nuo sivut.
Puhtaus-ocd on onneksi vähän helpottunut lapsen saamisen myötä ja nyt kun se on oppinut itse liikkumaan sekä nuohoaa tuolla pihalla. Trikotillomania on vaan vaikea; pitäisi varmaan vetää tukka kaljuksi, ettei lapsi alkaisi ottaa mallia... Pakkoajatukset myös on siitä ikäviä, kun jään välillä jumittaan niissä ja huolettaa, jos olen välillä liian poissaoleva. :'-(
Itse olen kärsinyt paljon pakkoajatuksista mutta sain terapiaa ja auttoi. Tosin syön myös lääkeitä. Mutta kyllä se helpottaa jos pääset hyvälle terapeutille.
Onkohan tästä ocd:stä mahdollista päästä eroon ilman lääkkeitä?
Mulla on kans pakkoajatuksia, mut lääkkeet hirvittää, ja psykologikin oli sitä mieltä, että ei ne ehkä olis mulle sopiva vaihtoehto. Aika paljon oireilu vaihtelee myös kuukautiskierron mukaan, ootteko muut huomanneet?
Hei!
Täällä yksi. Voin sanoa että ocd helpottaa iän myötä. Tai itselläni on osa oireista helpottanut. Ehkä tähän liittyy elämänkokemus, joka tuo varmuutta. Varmaan 12-vuotiaasta olen "kärsinyt" (väärä sana...) Ocd:sta, mutta halua olla positiivinen ja sanoa, että sen kanssa oppii elämään. Ocd -äiditkin ovat ihan hyviä äitejä.
Nyt olen keski-ikäinen ja haluan sanoa aloittajalle, että kyllä sinä pärjäät, ei huolta.
Onkohan pakko-oireisille joku hyvä vertaistukisivusto tai vastaava?
Saa vastailla tähän muutkin kuin äidit.