Lue keskustelun säännöt.
Huvittaa äitini :D Varaa arvostella?
19.09.2016 |
Olin illan poissa kotoa ja tulin takaisin kun lapset nukkui. (En kännäämässä.) Todennäköisesti tällä viikolla vielä yksi samanlainen ilta tiedossa. (Sanotaan nyt vaan näin, että näitä päiviä ei voi muutella ja sen takia tulee kaksi tällaista päivää näin lähekkäin, että isä hoitaa illan lapsia yksin ja laittaa lapset nukkumaan.) Äitini tähän kommentoi "Lapsilla tais olla ikävä äitiä. Ja taas pian äiti lähtee." Laittoi myös miehestäni kommentin, että hän ei varmasti tykkää ja tulee kuulema oikein järkyttymään :D
Ihan kun useinkin jättäisin lapset isänsä kanssa keskenään. Todella harvoin näin on. Huvittavaa tämä on siksi koska äitini itse hylkäsi minut kun olin lapsi ja antoi toisaalle kasvatettavaksi :D
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä syytä miksi olet poissa?
Mutta joo, kun et ole missään hupireissuilla ja menosi on pakollisia, niin kyllä lapset varmasti osaavat sen erottaa, vaikka ikävöivätkin. Kerrot, minne menet ja että mieluiten olisit heidän kanssaan kotona, mutta kun on pakko mennä ja isi hoitaa ja näette taas huomenna. Ihan varmasti on täysin eri juttu, kuin sellainen äiti, joka siiderilasi kourassa valmistautuu iltaan ja kikattelee lähtiessään heipat ovelta... Esim. moni hoitaja tai hotellivirkailija tekee vuorotyötä ja on mentävä joka ilta iltavuoroon, joka kestää myöhään ja kotiin tullaan, kun lapset nukkuu.
Mun äiti teki iltavuoroja kun olin ihan pieni ja se oli ihan ok, kun oltiin isin kans kotona. Sit myöhemmin äiti alkoi ravata tansseissa iltaisin ja silloin se oli ihan erilaista. Sen eron huomasi kyllä. Välillä olisi ollut äidille asiaakin, mutta ei sillä ollut aikaa, kun piti meikata ym. Aikansa oli ikävä, mut jossain kohtaa totesi, että turha odottaa mitään...
Eli vanhemmilla ei saa lasten saannin jälkeen olla mitään muita menoja, kuin "pakollisia". Jos jokin meno ei ole pakollinen meno, vaan esimerkiksi kampaaja, leffailta, ravintolailta, parisuhdeilta, ilta kaverin luona, niin silloin se on kiellyttyä koska olet vanhempi, etkä siis saa viettää aikaa erossa lapsistasi, ellei kyseessä ole työ? Ok.
No en nyt noin tarkoittanut, ettei koskaan saisi missään muualla kuin töissä käydä. Vaan sitä jos kävisi rilluttelemassa säännöllisesti jossain muutaman kerran viikossa joka viikko.
No tämä oli toinen kerta ehkä noin vuoden aikana kun olin illan poissa kotoa.
Ap
Ihan hyvällä omallatunnolla voit olla!
Äitisi luultavasti tuomitsee itseään sinun kauttasi, kuten joku edellä kirjoitti. Lapsille on ihan hyväkin vaan harjoitella vähäsen äidissä erossa olemista silloin tällöin. Se, että edellisestä kerrasta ei ole kauaa, ei varmasti haittaa. Tuo kun vertasin omaan äitiini, niin hän tosiaan saattoi mennä torstaina heti iltavuoron jälkeen tansseihin (ja ryyppäämään), perjantaina töiden jälkeen kaverilleen (tai ilmeisesti jonkin miehen luokse, joita myös riitti) ja sieltä suoraan laivaristeilylle, josta palasi myöhään sunnuntaina, kun oltiin nukkumassa jo. Ja tätä siis oikeastaan viikottain. Arkiaamuisin hän nukkui, kun me lähdettiin siskon kanssa kouluun/tarhaan. Koulusta tultua oli töissä ja tuli kun oltiin nukkumassa. Vapaapäivinä ees ois ollut kiva joskus nähdä äitiäkin... Tätä tarkoitin, että on ihan eri jos jatkuvasti olisit tuolla lailla menossa. Normi iltavuorossa käynti ja/tai leffa silloin tällöin ja vaikka baarikin joskus, ei haitanne varmastikaan, jos lapset on silti hyvässä hoidossa ja muulloin saavat huomiotasi ja aikaasi.
T: 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Buhuu!!Aika useassa ollaan me joiden mammat ja isät on häipyneet kapakkaan tai muualle,ei ole kotona näkynyt puuroa keittelemässä.Älkää tehkö itsestänne mitään marttyyreja,kyllä meitä riittää.
Ja joo,itse tälläisestä paskasta selvinneenä voisin kirjoittaa siitä vaikka kirjan mut mitä noita vatvomaan???
Elämä jatkuu ja mitä väliä mitä muut ajattelee?
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä jännä kuinka jotkut ihmiset ei oikeasti näe omissa tekemisissään mitään ja samanlaisista (tai usein lievemmästä asioista) jutuista moittivat ja arvostelevat kyllä muita kovaan ääneen...
Mun äiti on samanlainen. Se petti isääni muutaman vuoden ajan ennen niiden eroa ja nyt kun veljensä kuoli vuosi sitten ja tämän ex-vaimolla on uusi mies, niin epäilee, että tämä ex-vaimo olisi löytänyt miehensä jo silloin, kun he olivat vielä yhdessä. Mitään pohjaa tuolle epäilylle ei ole oikeasti. Kovaan ääneen kuitenkin pitää kritisoida ja haukkua ties miksi puumaksi...
Muitakin vastaavia juttuja on, mutta en nyt jaksa kaikista kirjoittaa. En tiedä, onko tuo jo jotain mielensairauttakin, että kun ei näe omissa teoissaan mitään väärää -ne oli kaikki oikeutettuja juttuja ja "elämä ei ole aina niin mustavalkoista", juu ei ole, muistaisipa vain sen asian muidenkin kuin itsensä kohdalla... Jotenkin vissiin projisoi omat tekemänsä virheet muihin ja näkee ne heidän kauttaan ikäänkuin ulkoistettuna?
Mitä tuollaiselle ihmiselle voi tehdä/sanoa? Kun tuntuu, että mikään sanominen ei mene perille? Olen äidilleni jo muutaman kerran todennut, että ihan oikeasti, kaikista maailman ihmisistä niin luulisi juuri hänellä olevan vähiten varaa arvostella ja luulisi ymmärtävän muita, kun itse on tehnyt vielä pahemmin. Mutta ei, hänellä oli kamalaa ja oli oikeus eikä ole mustavalkoista ollut hänen elämänsä. Aargh... Kohta vuoteen ei olla kyllä oltu tekemisissäkään, kun en vain jaksanut enää. Siihen asti olin aina ymmärtänyt ja ymmärtänyt, että hänellä on ollut syynsä ihan oikeastikin ja antanut anteeksi ja kuunnellut, mutta sit tuli mitta täyteen. Kun kertakaikkiaan mitään vikaa ei ole kuin muissa! Jonkinasteinen alkoholiongelmakin hänellä taitaa olla, "kun jotain iloa pitää olla elämässä". :-/
(Tää muuten vähän helpotti, kun sai tähän avautua.)
Tämä on niin totta. Ihmiset tiedostamattaan projisoivat itsensä muihin ihmisiin. Itsekin olen joskus huomannut vihaavani jotain ihmistä täysin ilman syytä, kun olen alkanut miettiä asiaa niin olen huomannut että olen kateellinen jostain tai tällä ihmisellä on samanlainen luonteenpiirre kuin minulla (sellainen josta haluaisin eroon).
Se on täysin ihmisestä kiinni että haluaako ymmärtää itseään sen verran, että ymmärtää projisoivansa. Eräs ystäväni on kova projisoimaan, jos joku tekee saman virheen kuin hän niin raivostuu. Hän esim. polttaa, mutta jankuttaa aina muille että ei kannata ikinä polttaa. Osaa kyllä neuvoa muita mutta itse tekee kaiken ihan päin mäntyä. Olen joskus vihjaillut että jos sanoo jotain ja tekee täysin päinvastaista niin menee se vähäkin uskottavuus. Ei taida ihan tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Buhuu!!Aika useassa ollaan me joiden mammat ja isät on häipyneet kapakkaan tai muualle,ei ole kotona näkynyt puuroa keittelemässä.Älkää tehkö itsestänne mitään marttyyreja,kyllä meitä riittää.
Ja joo,itse tälläisestä paskasta selvinneenä voisin kirjoittaa siitä vaikka kirjan mut mitä noita vatvomaan???
Elämä jatkuu ja mitä väliä mitä muut ajattelee?
Ei mitään väliä mitä muut ajattelee. Sillähän tämäkin kommentti vain nauratti. Ei kai täällä kukaan marttyyria esitä kuitenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buhuu!!Aika useassa ollaan me joiden mammat ja isät on häipyneet kapakkaan tai muualle,ei ole kotona näkynyt puuroa keittelemässä.Älkää tehkö itsestänne mitään marttyyreja,kyllä meitä riittää.
Ja joo,itse tälläisestä paskasta selvinneenä voisin kirjoittaa siitä vaikka kirjan mut mitä noita vatvomaan???
Elämä jatkuu ja mitä väliä mitä muut ajattelee?Ei mitään väliä mitä muut ajattelee. Sillähän tämäkin kommentti vain nauratti. Ei kai täällä kukaan marttyyria esitä kuitenkaan.
Ap
Oothan.Ei sua saa arvostella koska sulla on ollut niiiin rankkaa!!Eihän se saa sanoo poikkipuolista sanaa kun otat itseesi.Jos oot oikeasti niin cool niin miksi puolustaudut?Miks välität mitä se sanoo??
Tollaset ihmiset kuin sun äite on joko tyhmiä tai kateellisia tai koittaa tehdä sulle pahan olon..no mitä se koittaa???
Onko sillä varaa arvostella?Joo on.Täytyykö sun ottaa siitä ittees?No ei!
Mikä meitä naisia vaivaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle tuli hyvä olo kun huomasit että ei sillä olekaan varaa arvostella.Olet oikein mähkinyt asiaa.Poitsi mammalle,osu ja upposi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä jännä kuinka jotkut ihmiset ei oikeasti näe omissa tekemisissään mitään ja samanlaisista (tai usein lievemmästä asioista) jutuista moittivat ja arvostelevat kyllä muita kovaan ääneen...
Mun äiti on samanlainen. Se petti isääni muutaman vuoden ajan ennen niiden eroa ja nyt kun veljensä kuoli vuosi sitten ja tämän ex-vaimolla on uusi mies, niin epäilee, että tämä ex-vaimo olisi löytänyt miehensä jo silloin, kun he olivat vielä yhdessä. Mitään pohjaa tuolle epäilylle ei ole oikeasti. Kovaan ääneen kuitenkin pitää kritisoida ja haukkua ties miksi puumaksi...
Muitakin vastaavia juttuja on, mutta en nyt jaksa kaikista kirjoittaa. En tiedä, onko tuo jo jotain mielensairauttakin, että kun ei näe omissa teoissaan mitään väärää -ne oli kaikki oikeutettuja juttuja ja "elämä ei ole aina niin mustavalkoista", juu ei ole, muistaisipa vain sen asian muidenkin kuin itsensä kohdalla... Jotenkin vissiin projisoi omat tekemänsä virheet muihin ja näkee ne heidän kauttaan ikäänkuin ulkoistettuna?
Mitä tuollaiselle ihmiselle voi tehdä/sanoa? Kun tuntuu, että mikään sanominen ei mene perille? Olen äidilleni jo muutaman kerran todennut, että ihan oikeasti, kaikista maailman ihmisistä niin luulisi juuri hänellä olevan vähiten varaa arvostella ja luulisi ymmärtävän muita, kun itse on tehnyt vielä pahemmin. Mutta ei, hänellä oli kamalaa ja oli oikeus eikä ole mustavalkoista ollut hänen elämänsä. Aargh... Kohta vuoteen ei olla kyllä oltu tekemisissäkään, kun en vain jaksanut enää. Siihen asti olin aina ymmärtänyt ja ymmärtänyt, että hänellä on ollut syynsä ihan oikeastikin ja antanut anteeksi ja kuunnellut, mutta sit tuli mitta täyteen. Kun kertakaikkiaan mitään vikaa ei ole kuin muissa! Jonkinasteinen alkoholiongelmakin hänellä taitaa olla, "kun jotain iloa pitää olla elämässä". :-/
(Tää muuten vähän helpotti, kun sai tähän avautua.)
Minunkin äitini oikeuttaa kaikki pahat tekonsa sillä, että hänellä oli/on kamalaa ja hänellä oli/on oikeus.
Kaikki normaalit säännöt lakkaavat koskemasta häntä heti kun hän kokee että on kamalaa. Sillä voi oikeuttaa ihan minkä tahansa käytöksen.
Muita ihmisiä tällainen oikeus ei tietenkään koske. Heidän pitää olla aikuisia ja käyttäytyä kunnolla. Voi aargh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä äiti lähti vasta ovet paukkuen kun "tässä talossa lapset ei leiki kun ovat vain tabletilla ja tietokoneella". Totuus on että ok tämän ikäni aikana ollut läsnä ja leikkinyt lasteni kansa enemmän kuin äitini meidän omien lastensa kanssa ikinä. Omassa lapsuudessani meille hankittiin todella kaikki pelikoneet ja niillä aikaa kulutettiin kun ei ollut muitakaan harrastuksia. Äidin muistan lähinnä pelaamassa pasianssia, polttamassa tupakkaa tai tekemässä ristikkoa. Aina radio päällä ja televisio yhtä aikaa. Hänelle tuntuu olevan vaikea käsittää että nämä meidän lapset ei esim katso televisiota kun voivat sen saman katsoa netistä, tuntuu olevan mahdoton tajuta että minä ennemmin luen uutisia ja lehtiä tabletilta, kuin katsoisin televisiosta mitään. Äiti ei näe siinä mitään ihmeellistä että hän itse katsoo kaikki kotimaiset ja ulkomaiset sarjat mitä kerkeää, ja katsoo kaikki urheiluohjelmat, mutta huutaa ja valittaa kun meidän lapsilla on tabletit ja kännykät... Ja muuten, nekin saa lapsilla olla vain rajatun ajan päivästä.
Mikä siinä onkin, että äitien on pakko aina arvostella omien tyttäriensä äitiyttä. Vaikka eivät välttämättä ole olleet yhtään sen parempia. En sitten tiedä, arvosteleeko äidit poikiensa isyyttä samoin.
Ap
Tuota meidänkin äiti muuten teki. Milloin imetin liian usein, keskosena syntyneellä ei ollut heti tarpeeksi leluja, en nukuttanut parvekkeella (koska naapurit tupakoi),
En tiä, voiko toi olla jotain äidin kateuttakin ja huonommuuden tunnetta äitinä? Tulee semmoinen sairas kilpailuasetelma äidin ja tyttären välille?
Sitten meillä äiti oli myös tosi kova varoitteleen kaikesta. Joskus tajusin, että se varoitteli just niistä, missä oli ite mokannut. Mm. hoitolapsensa oli joskus vahingossa päästänyt tippuun sängystä. Neuvoi kuulemma siksi, kun on mun eka lapsi enkä "vielä osaa". Isäni kanssa hiljattain puhuin ja hän kertoi mielenkiintoisia. Kuulemma anoppinsa oli hänelle aikanaan ollut samanlainen. Äiti tosin aina paasasi, että hänestä ei samanlaista tule ja kuinka kamalia ne ajat oli, kun anoppi eli samassa pihapiirissä...
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buhuu!!Aika useassa ollaan me joiden mammat ja isät on häipyneet kapakkaan tai muualle,ei ole kotona näkynyt puuroa keittelemässä.Älkää tehkö itsestänne mitään marttyyreja,kyllä meitä riittää.
Ja joo,itse tälläisestä paskasta selvinneenä voisin kirjoittaa siitä vaikka kirjan mut mitä noita vatvomaan???
Elämä jatkuu ja mitä väliä mitä muut ajattelee?Ei mitään väliä mitä muut ajattelee. Sillähän tämäkin kommentti vain nauratti. Ei kai täällä kukaan marttyyria esitä kuitenkaan.
ApOothan.Ei sua saa arvostella koska sulla on ollut niiiin rankkaa!!Eihän se saa sanoo poikkipuolista sanaa kun otat itseesi.Jos oot oikeasti niin cool niin miksi puolustaudut?Miks välität mitä se sanoo??
Tollaset ihmiset kuin sun äite on joko tyhmiä tai kateellisia tai koittaa tehdä sulle pahan olon..no mitä se koittaa???
Onko sillä varaa arvostella?Joo on.Täytyykö sun ottaa siitä ittees?No ei!Mikä meitä naisia vaivaa??
No huh huh 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo jos miehillä on joku sotatrauma niin naisilla on sukupolvesta toiseen tää "saan tehdä mitä haluan kun mulla on niin rankkaa"
Kaupan päälle pääsee vielä rypemään huonossa omassatunnossa....
Nii et voi aarg.
Nainen lähtee jumppaan parina iltana ja siitäkin aikaan jonkun äititrauman...voi vittu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te nyt tuutte vinkunan tähän ketjuun?
Vierailija kirjoitti:
Olin illan poissa kotoa ja tulin takaisin kun lapset nukkui. (En kännäämässä.) Todennäköisesti tällä viikolla vielä yksi samanlainen ilta tiedossa. (Sanotaan nyt vaan näin, että näitä päiviä ei voi muutella ja sen takia tulee kaksi tällaista päivää näin lähekkäin, että isä hoitaa illan lapsia yksin ja laittaa lapset nukkumaan.) Äitini tähän kommentoi "Lapsilla tais olla ikävä äitiä. Ja taas pian äiti lähtee." Laittoi myös miehestäni kommentin, että hän ei varmasti tykkää ja tulee kuulema oikein järkyttymään :D
Ihan kun useinkin jättäisin lapset isänsä kanssa keskenään. Todella harvoin näin on. Huvittavaa tämä on siksi koska äitini itse hylkäsi minut kun olin lapsi ja antoi toisaalle kasvatettavaksi :D
Kommentoiko äitisi muitakin asioitasi? Kysypä häneltä joskus miksi puhuu tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihan kuin useinkin jättäisin lapset isän kanssa keskenään"...
Sulla on nyt niin paljon mietittävää et mitä jos tekisit sen itseksesi,et täällä.
En osaa edes sanoa mikä kaikki tossa sun kirjoituksessa on todella oudosti ajateltu.
Minulla on samanlainen tilanne. Äitini oli melko kehno äiti, ei huolehtinut meistä lapsista juurikaan ja häpeän kautta risaisissa vaatteissa opittiin miten yhteiskunnassa eletään ja mikä on normaalia muita perheitä tarkkailemalla.
Nyt kun pidän oman kotini siistinä, sisustettuna, lapsilla on terveelliset ruuat ja säännöllinen ateriarytmi. Käyvät päikkyä ja me vanhemmat töissä, niin eipä äitini ole tyytyväinen. Vihjailee koko ajan jos on kengät epäjärjestyksessä tai kyselee "ovelasti vakoillen" minne menen ja mitä teen, jos käyn äitien kanssa syömässä kerran vuodessa. Auta armias jos puhun miespuolisesta kollegasta tai tutusta, niin kyselee seuraavat kymmenen vuotta, olenkos viime aikoina tavannut tätä. Tekisi mieli oksentaa, kun äitini on tuollainen moukka ja houkka.
Äitini on sivistymätön ja elänyt hyvin lumppuliisamaista elämää. Projisoi kaikki epäonnistumisensa minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä äiti lähti vasta ovet paukkuen kun "tässä talossa lapset ei leiki kun ovat vain tabletilla ja tietokoneella". Totuus on että ok tämän ikäni aikana ollut läsnä ja leikkinyt lasteni kansa enemmän kuin äitini meidän omien lastensa kanssa ikinä. Omassa lapsuudessani meille hankittiin todella kaikki pelikoneet ja niillä aikaa kulutettiin kun ei ollut muitakaan harrastuksia. Äidin muistan lähinnä pelaamassa pasianssia, polttamassa tupakkaa tai tekemässä ristikkoa. Aina radio päällä ja televisio yhtä aikaa. Hänelle tuntuu olevan vaikea käsittää että nämä meidän lapset ei esim katso televisiota kun voivat sen saman katsoa netistä, tuntuu olevan mahdoton tajuta että minä ennemmin luen uutisia ja lehtiä tabletilta, kuin katsoisin televisiosta mitään. Äiti ei näe siinä mitään ihmeellistä että hän itse katsoo kaikki kotimaiset ja ulkomaiset sarjat mitä kerkeää, ja katsoo kaikki urheiluohjelmat, mutta huutaa ja valittaa kun meidän lapsilla on tabletit ja kännykät... Ja muuten, nekin saa lapsilla olla vain rajatun ajan päivästä.
Mikä siinä onkin, että äitien on pakko aina arvostella omien tyttäriensä äitiyttä. Vaikka eivät välttämättä ole olleet yhtään sen parempia. En sitten tiedä, arvosteleeko äidit poikiensa isyyttä samoin.
Ap
Ei tuo liity äitiyteen vaan luonteeseen. Toisilla vaan on niin hirveä tarve olla oikeassa, neuvoa kaikkia muita ja lähimpien suhteen tuota ei peitellä. Lisäksi vielä inhimillisiä mutta vähemmän kauniita tunteita (kateus, mustasukkaisuus jne). Samanlaisia nuo ihmiset olisivat vanhoina piikoina, muita sukulaisia aina arvostelemassa ja neuvomassa. Eikä se äitiys ihmistä jalosta paremmaksi, noita kehnoitsetuntoisia, kaikentietäviä äitejä on maailma syrjällään. Itse olen ajatellut tavoitteekseni olla omaa äitiäni tasapainoisempi ja empaattisempi äiti, ja aika hyvin näytän onnistuvan, tosin voi johtua juuri tuosta verrokin tasosta ;)
Usko pois, äitini ei tiedä jokaista asiaa elämässämme, vaikka tämän nyt tietääkin. Ei lähellekkään.
Ap