Lue keskustelun säännöt.
Huvittaa äitini :D Varaa arvostella?
19.09.2016 |
Olin illan poissa kotoa ja tulin takaisin kun lapset nukkui. (En kännäämässä.) Todennäköisesti tällä viikolla vielä yksi samanlainen ilta tiedossa. (Sanotaan nyt vaan näin, että näitä päiviä ei voi muutella ja sen takia tulee kaksi tällaista päivää näin lähekkäin, että isä hoitaa illan lapsia yksin ja laittaa lapset nukkumaan.) Äitini tähän kommentoi "Lapsilla tais olla ikävä äitiä. Ja taas pian äiti lähtee." Laittoi myös miehestäni kommentin, että hän ei varmasti tykkää ja tulee kuulema oikein järkyttymään :D
Ihan kun useinkin jättäisin lapset isänsä kanssa keskenään. Todella harvoin näin on. Huvittavaa tämä on siksi koska äitini itse hylkäsi minut kun olin lapsi ja antoi toisaalle kasvatettavaksi :D
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
No ehkä hän näkee mihin tuo johtaa. Ajattelee ettei ole omena kauas puusta pudonnut
Niin mihin se johtaa? Äidit käy töissäkin ja silloin hoitajana ei olekkaan välttämättä lasten isä, vaan joku vieras. Pitäisikö kaikkien äitien lopettaa töissä käyminenkin, ettei lapset kärsi äidin poissaolosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lähes viikottain poissa illan niin, että mies laittaa lapsen nukkumaan. Opiskelen toisella paikkakunnalla ja välillä tunteja on myöhäänkin. Lisäksi matkoihin menee aikaa. Meillä myös äitini kauhistelee ja jeesustelee, kun olen niin paljon poissa. On se oikeasti ikävää. Sekä minun, että lapsen mielestä. Mutta tilanne nyt vaan on tämä. Ne hetket mitkä olen lapsen kanssa, olen sitten täysillä. Eikä tämä tilanne nyt loputtomiin kestä.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä hän näkee mihin tuo johtaa. Ajattelee ettei ole omena kauas puusta pudonnut
Äitini oli alkoholisti, joka valitsi viinan lapsen sijaan ja jos kuvioissa oli uusi mies, niin hänestä ei kuulunut kuukausiin. Kyllä minun mielestä meidän tilanteet on aivan erilaiset. Enkä mitenkään voi ymmärtää, miten voisin päätyä samaan tilanteeseen äitini kanssa sen perusteella, että olen illan tai kaksi poissa kotoa, kun yleensä olen lähes aina lasten kanssa.
Ap
Isä on ihan yhtähyvä vanhempi kuin äitikin. Ja siinähän isä-suhde kehittyy kun äiti ei ole vieressä neuvomassa.
Äidillesi sanoisin... korkeintaan pöh, miksi olette edes väleissä?
Minä puhun tyttäreni kanssa vain pörssikursseista ja USAn presidentinvaaleista. Ei tule mitään pöh-tuhahteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, lapsilla saattaa todellakin olla ikävä. Saattaahan heillä olla ikävä isääkin, jos joskus sattuu niin, että isä ei ole kotona kun menevät nukkumaan. Ikävä nyt on normaali tunne, jos rakastaa ja on kiintynyt johonkuhun. Miehesi varmaan osaa hoitaa myös pienet ikävät. Ja jos ei osaa, niin sitten on aika opetella.
Miksi miehesi tulee äitisi mukaan järkyttymään?
Entä mistä äitisi tietää noin tarkkaan teidän perheen menoista ja tuloista? ei ehkä kannata hänelle kaikkea kertoa.
Tuo on kyllä jännä kuinka jotkut ihmiset ei oikeasti näe omissa tekemisissään mitään ja samanlaisista (tai usein lievemmästä asioista) jutuista moittivat ja arvostelevat kyllä muita kovaan ääneen...
Mun äiti on samanlainen. Se petti isääni muutaman vuoden ajan ennen niiden eroa ja nyt kun veljensä kuoli vuosi sitten ja tämän ex-vaimolla on uusi mies, niin epäilee, että tämä ex-vaimo olisi löytänyt miehensä jo silloin, kun he olivat vielä yhdessä. Mitään pohjaa tuolle epäilylle ei ole oikeasti. Kovaan ääneen kuitenkin pitää kritisoida ja haukkua ties miksi puumaksi...
Muitakin vastaavia juttuja on, mutta en nyt jaksa kaikista kirjoittaa. En tiedä, onko tuo jo jotain mielensairauttakin, että kun ei näe omissa teoissaan mitään väärää -ne oli kaikki oikeutettuja juttuja ja "elämä ei ole aina niin mustavalkoista", juu ei ole, muistaisipa vain sen asian muidenkin kuin itsensä kohdalla... Jotenkin vissiin projisoi omat tekemänsä virheet muihin ja näkee ne heidän kauttaan ikäänkuin ulkoistettuna?
Mitä tuollaiselle ihmiselle voi tehdä/sanoa? Kun tuntuu, että mikään sanominen ei mene perille? Olen äidilleni jo muutaman kerran todennut, että ihan oikeasti, kaikista maailman ihmisistä niin luulisi juuri hänellä olevan vähiten varaa arvostella ja luulisi ymmärtävän muita, kun itse on tehnyt vielä pahemmin. Mutta ei, hänellä oli kamalaa ja oli oikeus eikä ole mustavalkoista ollut hänen elämänsä. Aargh... Kohta vuoteen ei olla kyllä oltu tekemisissäkään, kun en vain jaksanut enää. Siihen asti olin aina ymmärtänyt ja ymmärtänyt, että hänellä on ollut syynsä ihan oikeastikin ja antanut anteeksi ja kuunnellut, mutta sit tuli mitta täyteen. Kun kertakaikkiaan mitään vikaa ei ole kuin muissa! Jonkinasteinen alkoholiongelmakin hänellä taitaa olla, "kun jotain iloa pitää olla elämässä". :-/
(Tää muuten vähän helpotti, kun sai tähän avautua.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä on ihan yhtähyvä vanhempi kuin äitikin. Ja siinähän isä-suhde kehittyy kun äiti ei ole vieressä neuvomassa.
Äidillesi sanoisin... korkeintaan pöh, miksi olette edes väleissä?
Mies on sanonut, että heillä on mukavaa lasten kanssa kun en ole kotona. Pienimmänkin lapsen on opittava olemaan äidistään välillä erossa ja opittava, että isäänkin voi turvautua yhtälailla.
En kanna äidilleni kaunaa menneistä, mutta jos hän alkaa neuvomaan lastenhoidossa, niin ärsyynnyn helposti.
Ap
Mun äitini arvostelee aivan kaikkea. Ja unohtaa tyystin että itse on aina ollut mother from hell. Pikkusiskonikin olisi huostaanotettu ilman minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, lapsilla saattaa todellakin olla ikävä. Saattaahan heillä olla ikävä isääkin, jos joskus sattuu niin, että isä ei ole kotona kun menevät nukkumaan. Ikävä nyt on normaali tunne, jos rakastaa ja on kiintynyt johonkuhun. Miehesi varmaan osaa hoitaa myös pienet ikävät. Ja jos ei osaa, niin sitten on aika opetella.
Miksi miehesi tulee äitisi mukaan järkyttymään?
Entä mistä äitisi tietää noin tarkkaan teidän perheen menoista ja tuloista? ei ehkä kannata hänelle kaikkea kertoa.
Monesti tulee hänelle kerrottua asioita, vaikka ei näköjään kannattaisi. Äiti itse ei osaa olla yksin ollenkaan, niin kai hän luulee että minulla ja miehelläni on samanlainen suhde kuin hänellä ja miehellään.
Tottakai lapset ikävöi ja minä ikävöin heitä. Jahkailinkin kauan, että lähdenkö vai enkö. Kuitenkin kaikki meni hyvin kotona sillävälin, lapset ei itkeneet perääni, leikkivät ja söivät ja menivät nukkumaan. Yöllä kävin kurkkaamassa lapsia kun he olivat unessa ja aamulla nähtiin taas ja kaikki olivat hyvällä tuulella.
Ap
Saako kysyä syytä miksi olet poissa?
Mutta joo, kun et ole missään hupireissuilla ja menosi on pakollisia, niin kyllä lapset varmasti osaavat sen erottaa, vaikka ikävöivätkin. Kerrot, minne menet ja että mieluiten olisit heidän kanssaan kotona, mutta kun on pakko mennä ja isi hoitaa ja näette taas huomenna. Ihan varmasti on täysin eri juttu, kuin sellainen äiti, joka siiderilasi kourassa valmistautuu iltaan ja kikattelee lähtiessään heipat ovelta... Esim. moni hoitaja tai hotellivirkailija tekee vuorotyötä ja on mentävä joka ilta iltavuoroon, joka kestää myöhään ja kotiin tullaan, kun lapset nukkuu.
Mun äiti teki iltavuoroja kun olin ihan pieni ja se oli ihan ok, kun oltiin isin kans kotona. Sit myöhemmin äiti alkoi ravata tansseissa iltaisin ja silloin se oli ihan erilaista. Sen eron huomasi kyllä. Välillä olisi ollut äidille asiaakin, mutta ei sillä ollut aikaa, kun piti meikata ym. Aikansa oli ikävä, mut jossain kohtaa totesi, että turha odottaa mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä syytä miksi olet poissa?
Mutta joo, kun et ole missään hupireissuilla ja menosi on pakollisia, niin kyllä lapset varmasti osaavat sen erottaa, vaikka ikävöivätkin. Kerrot, minne menet ja että mieluiten olisit heidän kanssaan kotona, mutta kun on pakko mennä ja isi hoitaa ja näette taas huomenna. Ihan varmasti on täysin eri juttu, kuin sellainen äiti, joka siiderilasi kourassa valmistautuu iltaan ja kikattelee lähtiessään heipat ovelta... Esim. moni hoitaja tai hotellivirkailija tekee vuorotyötä ja on mentävä joka ilta iltavuoroon, joka kestää myöhään ja kotiin tullaan, kun lapset nukkuu.
Mun äiti teki iltavuoroja kun olin ihan pieni ja se oli ihan ok, kun oltiin isin kans kotona. Sit myöhemmin äiti alkoi ravata tansseissa iltaisin ja silloin se oli ihan erilaista. Sen eron huomasi kyllä. Välillä olisi ollut äidille asiaakin, mutta ei sillä ollut aikaa, kun piti meikata ym. Aikansa oli ikävä, mut jossain kohtaa totesi, että turha odottaa mitään...
Eli vanhemmilla ei saa lasten saannin jälkeen olla mitään muita menoja, kuin "pakollisia". Jos jokin meno ei ole pakollinen meno, vaan esimerkiksi kampaaja, leffailta, ravintolailta, parisuhdeilta, ilta kaverin luona, niin silloin se on kiellyttyä koska olet vanhempi, etkä siis saa viettää aikaa erossa lapsistasi, ellei kyseessä ole työ? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä syytä miksi olet poissa?
Mutta joo, kun et ole missään hupireissuilla ja menosi on pakollisia, niin kyllä lapset varmasti osaavat sen erottaa, vaikka ikävöivätkin. Kerrot, minne menet ja että mieluiten olisit heidän kanssaan kotona, mutta kun on pakko mennä ja isi hoitaa ja näette taas huomenna. Ihan varmasti on täysin eri juttu, kuin sellainen äiti, joka siiderilasi kourassa valmistautuu iltaan ja kikattelee lähtiessään heipat ovelta... Esim. moni hoitaja tai hotellivirkailija tekee vuorotyötä ja on mentävä joka ilta iltavuoroon, joka kestää myöhään ja kotiin tullaan, kun lapset nukkuu.
Mun äiti teki iltavuoroja kun olin ihan pieni ja se oli ihan ok, kun oltiin isin kans kotona. Sit myöhemmin äiti alkoi ravata tansseissa iltaisin ja silloin se oli ihan erilaista. Sen eron huomasi kyllä. Välillä olisi ollut äidille asiaakin, mutta ei sillä ollut aikaa, kun piti meikata ym. Aikansa oli ikävä, mut jossain kohtaa totesi, että turha odottaa mitään...
Eli vanhemmilla ei saa lasten saannin jälkeen olla mitään muita menoja, kuin "pakollisia". Jos jokin meno ei ole pakollinen meno, vaan esimerkiksi kampaaja, leffailta, ravintolailta, parisuhdeilta, ilta kaverin luona, niin silloin se on kiellyttyä koska olet vanhempi, etkä siis saa viettää aikaa erossa lapsistasi, ellei kyseessä ole työ? Ok.
No en nyt noin tarkoittanut, ettei koskaan saisi missään muualla kuin töissä käydä. Vaan sitä jos kävisi rilluttelemassa säännöllisesti jossain muutaman kerran viikossa joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä äiti lähti vasta ovet paukkuen kun "tässä talossa lapset ei leiki kun ovat vain tabletilla ja tietokoneella". Totuus on että ok tämän ikäni aikana ollut läsnä ja leikkinyt lasteni kansa enemmän kuin äitini meidän omien lastensa kanssa ikinä. Omassa lapsuudessani meille hankittiin todella kaikki pelikoneet ja niillä aikaa kulutettiin kun ei ollut muitakaan harrastuksia. Äidin muistan lähinnä pelaamassa pasianssia, polttamassa tupakkaa tai tekemässä ristikkoa. Aina radio päällä ja televisio yhtä aikaa. Hänelle tuntuu olevan vaikea käsittää että nämä meidän lapset ei esim katso televisiota kun voivat sen saman katsoa netistä, tuntuu olevan mahdoton tajuta että minä ennemmin luen uutisia ja lehtiä tabletilta, kuin katsoisin televisiosta mitään. Äiti ei näe siinä mitään ihmeellistä että hän itse katsoo kaikki kotimaiset ja ulkomaiset sarjat mitä kerkeää, ja katsoo kaikki urheiluohjelmat, mutta huutaa ja valittaa kun meidän lapsilla on tabletit ja kännykät... Ja muuten, nekin saa lapsilla olla vain rajatun ajan päivästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä syytä miksi olet poissa?
Mutta joo, kun et ole missään hupireissuilla ja menosi on pakollisia, niin kyllä lapset varmasti osaavat sen erottaa, vaikka ikävöivätkin. Kerrot, minne menet ja että mieluiten olisit heidän kanssaan kotona, mutta kun on pakko mennä ja isi hoitaa ja näette taas huomenna. Ihan varmasti on täysin eri juttu, kuin sellainen äiti, joka siiderilasi kourassa valmistautuu iltaan ja kikattelee lähtiessään heipat ovelta... Esim. moni hoitaja tai hotellivirkailija tekee vuorotyötä ja on mentävä joka ilta iltavuoroon, joka kestää myöhään ja kotiin tullaan, kun lapset nukkuu.
Mun äiti teki iltavuoroja kun olin ihan pieni ja se oli ihan ok, kun oltiin isin kans kotona. Sit myöhemmin äiti alkoi ravata tansseissa iltaisin ja silloin se oli ihan erilaista. Sen eron huomasi kyllä. Välillä olisi ollut äidille asiaakin, mutta ei sillä ollut aikaa, kun piti meikata ym. Aikansa oli ikävä, mut jossain kohtaa totesi, että turha odottaa mitään...
Eli vanhemmilla ei saa lasten saannin jälkeen olla mitään muita menoja, kuin "pakollisia". Jos jokin meno ei ole pakollinen meno, vaan esimerkiksi kampaaja, leffailta, ravintolailta, parisuhdeilta, ilta kaverin luona, niin silloin se on kiellyttyä koska olet vanhempi, etkä siis saa viettää aikaa erossa lapsistasi, ellei kyseessä ole työ? Ok.
No en nyt noin tarkoittanut, ettei koskaan saisi missään muualla kuin töissä käydä. Vaan sitä jos kävisi rilluttelemassa säännöllisesti jossain muutaman kerran viikossa joka viikko.
No tämä oli toinen kerta ehkä noin vuoden aikana kun olin illan poissa kotoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No meillä äiti lähti vasta ovet paukkuen kun "tässä talossa lapset ei leiki kun ovat vain tabletilla ja tietokoneella". Totuus on että ok tämän ikäni aikana ollut läsnä ja leikkinyt lasteni kansa enemmän kuin äitini meidän omien lastensa kanssa ikinä. Omassa lapsuudessani meille hankittiin todella kaikki pelikoneet ja niillä aikaa kulutettiin kun ei ollut muitakaan harrastuksia. Äidin muistan lähinnä pelaamassa pasianssia, polttamassa tupakkaa tai tekemässä ristikkoa. Aina radio päällä ja televisio yhtä aikaa. Hänelle tuntuu olevan vaikea käsittää että nämä meidän lapset ei esim katso televisiota kun voivat sen saman katsoa netistä, tuntuu olevan mahdoton tajuta että minä ennemmin luen uutisia ja lehtiä tabletilta, kuin katsoisin televisiosta mitään. Äiti ei näe siinä mitään ihmeellistä että hän itse katsoo kaikki kotimaiset ja ulkomaiset sarjat mitä kerkeää, ja katsoo kaikki urheiluohjelmat, mutta huutaa ja valittaa kun meidän lapsilla on tabletit ja kännykät... Ja muuten, nekin saa lapsilla olla vain rajatun ajan päivästä.
Mikä siinä onkin, että äitien on pakko aina arvostella omien tyttäriensä äitiyttä. Vaikka eivät välttämättä ole olleet yhtään sen parempia. En sitten tiedä, arvosteleeko äidit poikiensa isyyttä samoin.
Ap
Minä sanoisin tuossa tilanteessa äidille ihan suoraan, että kuule sinun taustoilla, miten olet toiminut, niin parempi kun pidät turpas kiinni. :) Te teette miehenne kanssa, kuten teille ja lapsille sopii, ja isä on vanhempi siinä missä äitikin, hienoa, että hoitaa lapsia säännöllisesti.
Omassa vanhemmuudessa on se hyvä puoli, että ei ole mikään pakko toistaa samoja toimintatapoja eikä kasvatusmetodeja, kuin omat vanhemmat tekivät. Jopa monien sukupolvien läpi jatkuneet typerät tavat voi katkaista, ja toimia itse eri tavalla.
Esim. Oma äitini ei ikinä saanut mistään kehuja, vain moitteita, itsetunnon latistaminen aloitettiin alusta alkaen, samoin oli hänen isällään, varmaan isovanhemmillaankin. Minuakaan ei olisi liiemmin kehuttu, ellei isäni olisi saanut erilaista kasvatusta, että joskus voi positiivisemminkin suhtautua, vaikka hänenkin isänsä oli melko kovakourainen kasvattaja, äitinsä kuitenkin oli hyvin lempeä ja huolehtiva. Mun itsetunto jäi kuitenkin onnettoman huonoksi sen ainaisen latistamisen takia, kärsin tästä huonosta itsetunnosta paljon nyt aikuisenakin. Äitini on ollut aina minulle tärkeä, ja itse olen ollut jollain tapaa miellyttämisenhaluinenkin vanhempiani kohtaan. Nyt kuitenkin, kun minulla on kaksi omaa pientä poikaa, niin heidän kohdalla tietoisesti olen päättänyt katkaista tuon latistamisen ketjun. Minä rakastan ja kehun, iloitsen siitä, että ovat ainutlaatuisia ja hienoja lapsia sellaisenaan, ja se mitä taitoja ja vahvuuksia heillä on, on plussaa, mutta omille vanhemmille pitäisi kelvata myös ilman mitään meriittejä.
....meillä 4 lasta on illat isän kanssa kun olen töissä....
Et melko ihme sävy sulla ja mutsillas!
Terkkuja ihanalle miehelleni,loveen sua.
Miksi ihmeessä sä tilität äidillesi omia menojasi ja perheenne hoitojärjestelyjä?! Varsinkin kun tunnet äitisi ja tiedät millainen hän on? Eipä tulisi mieleenkään kertoa joka ikistä käännettä meidän elämästä mun vanhemmille, vaikka ne ihan järkeviä ihmisiä onkin.
No ehkä hän näkee mihin tuo johtaa. Ajattelee ettei ole omena kauas puusta pudonnut