mieheni ottaa kaikki kommenttini kritiikkinä itseään kohtaan

Takes two to tango.

Tuo on tosi ärsyttävä piirre. Mulla on yksi tuollainen työkaveri. Sen kanssa on tosi vaikea puhua asiallisesti mistään, kun se ottaa itseensä joka asiasta tai alkaa syyttää muita. Vaikka vain sanoisi, että sovittaisko että jokainen laittaa lisää paperia tulostimeen aina kun huomaa että se on loppumassa, se alkaa heti puolustautua että mä en ainakaan ole koskaan jättänyt tyhjäksi, ja että itsekin jätit silloin viime vuonna laittamatta. Ei kaikki asiat ole syytöksiä, pitää voida puhua normaaleista jutuista ilman että siitä tehdään joku valtataistelu tai loukkaantumiskilpailu.

Stressiä? Huolia? Uupumusta? Toinen nainen?

Ja tää on melko uusi piirre, työsressin ja väsymyksen mukanaan tuoma.

Tekee kyllä ihan normaalin keskustelun tosi hankalaksi

Ap

Huono itsetunto tai minäkuva tai omanarvontunto siellä takana. Jos kerran tiedät ap, että ongelma on mies, niin mitä tuo haittaa? Syyllistytkö silti?

Vierailija kirjoitti:

Ja tää on melko uusi piirre, työsressin ja väsymyksen mukanaan tuoma.

Tekee kyllä ihan normaalin keskustelun tosi hankalaksi

Ap

Kaikki vuorovaikutussuhteet on kahden kauppaa, joissa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.

Olen ollut tuollainen.

Siihen on voinut vaikuttaa se että lapsesta lähtien on saanut kuulla haukkumista ja arvostelua kaikesta, niin kotona kuin koulussa.

Minusta kasvoi ylitunnollinen suorittaja ja lopulta totaalisen uupunut mt-tapaus.

Käyn kyllä terapiassa.

Tunnen yhden vastaavan, joka saa puolisoltaan siedätyshoitoa. Lievästi vainoharhaistahan tuo on. Sitä saa mitä tilaa eli jos epäilee kaikkea kritiikiksi niin hah hah haa-han siinä käy hauskasti tai vähemmän hauskasti...!

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tosi ärsyttävä piirre. Mulla on yksi tuollainen työkaveri. Sen kanssa on tosi vaikea puhua asiallisesti mistään, kun se ottaa itseensä joka asiasta tai alkaa syyttää muita. Vaikka vain sanoisi, että sovittaisko että jokainen laittaa lisää paperia tulostimeen aina kun huomaa että se on loppumassa, se alkaa heti puolustautua että mä en ainakaan ole koskaan jättänyt tyhjäksi, ja että itsekin jätit silloin viime vuonna laittamatta. Ei kaikki asiat ole syytöksiä, pitää voida puhua normaaleista jutuista ilman että siitä tehdään joku valtataistelu tai loukkaantumiskilpailu.

Tavallaan näinkin, mutta kun kerran tiedät olevasti oikeutettu sanomaan asiasta, niin kannattaako se loukkaantua kun toinen kitisee? Ehkä jos kiristelet hampaitasi niin se toinen ajattelee, että joo sua vitutti se, että hän ei aio lisätä sitä paperia. Vaikka siis se onkin väärä tulkinta. Jos et ota itseesi niin ehkä hän alkaa luottaa sinuun, ettet sä sitä asiaa siksi sanonut.

Ehkä heitä on kasvatettu aina ymmärtämään aikuismaisesti muita silloinkin kun heitä kohtaan on oikeasti toimittu väärin, eivätkä ole saaneet silloin puolustautua (vanhemman ankara kielto tai paheksunta), niin se sitten tulee ilmi väärissä kohdissa puolustautumisina.

Mulla tuo ongelma juonti lapsuuden traumasta. Syytin kaikesta mahdollisesta itteäni. Puoltoista vuotta terapiaa takana, niin alan jo jonkin verran arvostamaan itseäni ja näen tilanteet eri tavalla.

Teillä ei selvästi normaali, suora kommunikointi kysymys-vastaus-viestintä suju. Kokeile vaikka seuraavanlaista keinoa ehdottaessasi jotain uutta menoa: "Kuule oli niin mukavaa käydä kanssasi silloin x-tapahtumassa, mitä ajattelet, jos lähdettäisiin uudelleen?  Tms.

Miestäsi vaivaa herkkänahkaisuus ja itseluottamuksen puute tai sitten   jotain vakavampaa. Jos tilanne on mahdoton, kysy asiallisesti, onko hän  itse huomannut, että tulkitsee asiat aina toisin, ikään kuin kysyjällä olisi ikäviä taka-ajatuksia.

Kälylläni on hieman toisenlainen tapa: hän vastaa aina ärähtämällä ja huutamalla veljelleni. Kerran hiillyin asiasta ja huusin hänelle takaisin. Otti opikseen!

Joskus ihmiset eivät näe itseään ulkopuolisin silmin vaan ovat niin täynnä omaa "höyryään" ja uskomuksiaan, että tulkitsevat kaiken kommunikoinnoin sen kautta. Joitain paineita miehelläsi on joka tapauksessa. Niihin pitäisi päästä käsiksi.

Tuollaiset ns. herkkänahkaiset ihmiaet ovat pidemmän päälle todella raskasta seuraa. Itse päätin ottaa tosta syystä etäisyyttä erääseen henkilöön.

No mä kun kerron jonkun esimerkin, vaikka silloin kun pelasit koko päivän tietokoneella kuulokkeet päässä, et koskaan kuullut mitä sanoin sinulle. Vastauksena vihaisesti "en mä oo pitkään aikaan pelannut tietokoneella"

No sehän tässä olikin se pointti. Se oli pointti ettei hän kuullut mitä sanoin ja meni asiaoita ohi kun oli kuulokkeet päässä. Alkaa heti mesoamaan, ettei ole pelannut aikoihin.

Tietääkö mies että on väärin pelata koko päivän ja sen takia mesoaa vai mitä ihmettä. Vastaavia olisi muitakin, siis minä kertonut jonkun tilanteen esimerkkinä mikä on joskus ollut ja mies alkaa mesoamaan ettei hän ole tehnyt näin aikoihin, vaikken mitenkään valittamut asiasta, kerroin vain esimerkkinä jossain tilanteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tää on melko uusi piirre, työsressin ja väsymyksen mukanaan tuoma.

Tekee kyllä ihan normaalin keskustelun tosi hankalaksi

Ap

Kaikki vuorovaikutussuhteet on kahden kauppaa, joissa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.

AVn tyylistä, että tällaiselle faktalle saa heti alapeukutuksia. Kommentissahan ei oteta kantaa onko ap oikeassa vai ei, ainoastaan kehotetaan miettimään myös asiaa miehen kannalta. Millaista heidän vuorovaikutuksensa on, onko se ap n puolelta aina "valitusta" vai sisältääkö se myös niitämukavia asioita? En ole tuo kommentin alkuperäinen heittäjä mutta tajuan mitä hän ajaa takaa.

Ap tässä

Eilen päädyimme riitaan näin...

Meidän piti aamukahvin yhteydessä suunnitella yhtä rakennusprojektia pihalle, siis piirtää mallia, vertailla hintoja jne. Keskustelu sujui hyvin hetken, sitten mies otti tablettinsa esiin ja alkoi siinä pöydän ääressä pelata. Siis kesken yhteisen suunnittelun! Kun tästä huomautin (ihan nätisti), toivoin että kunnioittaisi meidän suunnittelua eikä samaan aikaan pelaisi, jotta voisimme kunnolla keskittyä tähän. Mies hermostui, koska "ei ikinä saa pelata" ja "aina eletään vaimon säännöillä"... Hhhmm???

Eiköhän tuo nyt ole ihan normaalia kunnioitusta toista kohtaan, eikä mitään "vaimon sääntöjä". No arvaattekin varmaan, että suunnittelu jäi siihen ja riitä johti siihen, että nyt mies haluaa erota.

Ap

Samallainen marttyyrimies täälläkin :D

"Aaai ku jaksasin nousta tästä sohvalta laittaan pyykit" <- tämän sanon hymyillen ja ihan vaan ittelle tsempaten. Mies vastaa "no emmä oo kerenny niitä laittaa!!!!" Sanoinko, että sun ois pitäny?

Minä "äh mä unohin ostaa vessapaperia aamulla" mies "mistä mä oisin voinu tietää, et vessapaperi on loppu. Oisit laittanu viestiä!!?!" Mitä helvettiä?

"Voi että ku tuo lapsi on uhmaillu taas koko päivän"

Mies "mä en oo kerenny sen kans viel leikkiä, just vasta tulin töistä ja juon kahvit eka!!!"

Ihan v*tun raivostuttavaa! Ei voi mitään normaalia keskustella, ku marttyyri luulee heti sen olevan kritiikkiä häntä kohtaan. Ihmettelee vielä miksi olen mieluummin iltaisin puhelimella, kun hänen kanssaan katsomassa tv.tä ja keskustelemassa.

sitten oikeat valituksen tai riidanaiheet menee seuraavasti:

Pihtaa, pihtaa ja pihtaa. Joskus asiasta hänelle valitin, mutta enää en jaksa. Vastaukset olivat marttyyrimaisen suuria kuten

"minä olen lapsuudessani joutunut myöntymään johonkin mistä en pidä esimerkiksi kaverit pitivät pilkkanaan ja minun on vaikea sanoa ei. Saatan luvata sinulle seksiä, vaikka en oikeasti haluaisi, kun haluan vain olla ja rentoutua" ööh...oisit sanonut vaan "ei kiitos" "en jaksa tänään" "joku toinen kerta" "pääkipeä" Hän saa sen aina kuulostmaan siltä kuin olisin ollut pakottamassa ihan vain pikkuisen silitellessäni hänen reittään vihjailevasti. Uskalla mitään sanoa kun toinen on tuollainen draamailija.

Justiin näin. Ei kaikki sanomiset ole syytöksiä. Meilläkään ei juurikaan ole raha-asioista koskaan tapeltu. Nyt tulin maininneeksi yhden tilin, johon lapsilisät tulee ja jota käytetään ns perheen lomatilinä. Ammoisina aikoina kun verkkopankkisysteemit tuli käyttöön, jostain syystä tähän tiliin pääsee vain mies verkkopankistaan, en minä. Tästä mainitsin, siis suunilleen sanoin, että hänellä on vapaa pääsy kyseiselle tilille.

Hän hermostui, koska muka väitin hänen päättävän kaikista perheen raha-asioista. Siis sanoinko tosiaan niin? No en.

Loppumaton hullunmylly. Erota en kuitenkaan haluaisi.

Heh saatiinhan se loukkaantuminen tällekin päivää :D Mies meni töiden jälkeen suihkuun, mutta tulikin kesken kaiken keittämään kahvia pyyhe päällä. Naureskelin siinä(hyväntahtoisesti) että "oisit huutanu, että keitä kahvia, niin ei olis kesken suihkun tarvinu tulla"

Mies

"No emmä vielä ees ollu suihkussa! Mun nyt vaan teki mieli kahvia raskaan työpäivän jälkeen, eikö sitä saa tulla keittämään!?!?"

minä "no ehämmää sitä niin tarkottanu. Oisin minäki sulle kahvit keittäny"

Mies "sä keität aina nii laihaa. Oisko pitäny huutaa, et keittäsitkö kulta mautonta laihaa kahvia"

Olin ihan mitä v*ttua nyt sit taas...Tiedän, että kahvini hälle kelpaavat, kun minä ne yleensä keitän. Nyt vain loukkaantui niin syvästi, että yritti loukata takaisin. On tää naurettavaa pelleilyä.

T. 16