Lue keskustelun säännöt.
Olemme muuttamassa poikaystävän kanssa yhteen (tavaroiden kustannus- ja omistusasiaa)
18.09.2016 |
Eli siis tilanne on se, että olemme muuttamassa poikaystävän kanssa yhteen muutaman kuukauden kuluttua vuokralle, sillä olemme opiskelijoita. Tällä hetkellä molemmat meistä asuu vielä kotona, joten meillä ei ole kummallakaan omia huonekaluja yms. Mitä tulee niiden ostoon, niin miten asia pitäisi hoitaa ajatellen mahdollista eroa? Onko tavallista, että esim. televisio on molempien omistuksessa myös kirjallisesti, jolloin asiasta ei tule koskaan mitään epäselvyyksiä?
Kommentit (59)
Me tehtiin exän kanssa niin että se osti jolla oli rahaa. Erossa minä kannoin maksamani tavarat ulos, en ymmärrä miten jotkut saa erotilanteessa riidan aikaan materiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa molempien ostaa vähän sitä sun tätä. On sitten oma asia, laittaako siihen ruokailupöytään 50e (tori.fi) vai 500e (Sotka yms.). Helpointa on huudella ensin sukulaisia ym. läpi ja ottaa vastaan "kakkoslaadun" tavaraa. Ehtii sitä myöhemminkin sitten panostamaan huonekaluihin. En todellakaan näe mitään ideaa siinä, että heti hankittaisiin iso nahkainen kulmasohva tai 200e matto. Opiskeluelämään kun astutte, niin niitä kotipippaloita ja illanviettoja ym. on sen verran paljon, että halpa punaviini ei näytä hyvältä kalliilla matolla.
Lisäksi jos se ero sitten joskus sattuisi tulemaan, niin molemmilla on edes jotain, mitä ottaa mukaansa. Tai voi käydä niinkin, ettei edes halua tavaroita mukaansa, koska haluaa ostaa uudet ihan omat koska vanhat ovat jo niin kuluneet ja aikansa nähneet.
Ja ehdottomasti perustatte yhteisen tilin pakollisia maksuja varten. Näitä ovat vuokra, vesi, sähkö, kotivakuutus ja joitain muita menoja. Molemmat siirtävät joka kuukausi saman summan sinne tilille.
Olisi hienoa, jos ruokahuolto pelaisi siten, että molemmat kävisivät vuorollaan kaupassa. Silloin voi valita, mitä syödään eli kuinka paljon rahaa laitetaan ruokaan (eikä siten, että vain toinen osapuoli hoitaa sitä kaupassakäyntiä ja pistää rahojansa siihen, koska toinen ei viitsi käydä ruokakaupassa, mutta vaatii silti perjantaipihvit ja lauantaille kyljyksiä).
Monissa pankeissa on mahdollista avata rinnakkaistili maksutta, jolloin yhteisiä menoja on helppo maksaa tuolta tililtä. Ehkä siihen voi liittää vaikka electronin, jos tuntuu että sille on tarvetta.
Ja asioista kannattaa ihan reilusti keskustella ja sopia.
Selkeät säännöt sille, että tavaran omistaa se joka on siitä maksanut ja kuitti tai muu dokumetti talteen. Kaupan kuitit kannattaa kopioida, joistakin muste haalistuu olemattomiin ajan kanssa. Ihannetilateessa ette niitä kuitteja koskaan tarvitse, koska ette eroa tai ero sujuu sen verran hyvissä väleissä, ettei niitä tarvitse kaivella, mutta ette te mitään häviäkään siinä että pelaatte nyt varman päälle.
Ei kannata suostua siihen, että toinen maksaa aina kalliimmat, pitkäikäiset hankinnat ja toinen ostaa samalla summalla yhteiseen käyttöön tiskirättejä, hammastahnaa ja ruokaa, koska erotilanteessa saattaa vituttaa kun toisella on televisio ja itsellä vessaharja ja puolikas palasaippua, vaikka kumpikin on laittanut yhtä paljon rahaa yhteisiin juttuihin.
Sovitte, että toinen ostaa pöydän ja toinen sohvan jne. Olette kuitenkin varmaan täysi-ikäisiä? Jos ei rahat riitä heti vaikka siihen sohvaan, niin laita se erämaksulla vaikka kolmessa erässä. Näin sain itse opiskelijana hankittua kaikki huonekalut, kun niitä pystyi muutaman kuukauden erämaksuilla maksamaan. Ei kannata kuitenkaan liian pitkää maksuaikataulua ottaa.
Lapsuudenkodista ei kannata muuttaa yhteen miehen kanssa. Olin itse lähemmäs 30 ku muutin pois vanhemmilta ja seurustelin. Halusin ehdottomasti oman kämpän ja ehkä tästä syystä ollaan vielä yhdessä, kun se kä mulla ja poikkiksella omat luukut. Haaveena kolmen vuoden päästä yhteen muutto. Nyt ollaan kaksi vuotta oltu yhdessä. Suhteissa on aina riitaa, etenkin, jos muutetaan suoraan saman katon alle eikä asuta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selkeät säännöt sille, että tavaran omistaa se joka on siitä maksanut ja kuitti tai muu dokumetti talteen. Kaupan kuitit kannattaa kopioida, joistakin muste haalistuu olemattomiin ajan kanssa. Ihannetilateessa ette niitä kuitteja koskaan tarvitse, koska ette eroa tai ero sujuu sen verran hyvissä väleissä, ettei niitä tarvitse kaivella, mutta ette te mitään häviäkään siinä että pelaatte nyt varman päälle.
Ei kannata suostua siihen, että toinen maksaa aina kalliimmat, pitkäikäiset hankinnat ja toinen ostaa samalla summalla yhteiseen käyttöön tiskirättejä, hammastahnaa ja ruokaa, koska erotilanteessa saattaa vituttaa kun toisella on televisio ja itsellä vessaharja ja puolikas palasaippua, vaikka kumpikin on laittanut yhtä paljon rahaa yhteisiin juttuihin.
Mutta jos se televisio pamahtaa rikki (niin kuin se ennemmin tai myöhemmin tekee) on sillä toisella sentään vessaharja ja puolikas palasaippua.
Elämä on yleensä kallista. Niin kallista, että pienituloisella usein menee kaikki se mikä tuleekin. Kaksin on yleensä selvästi edullisempaa elää kuin yksin. Jos jonkun neuvon antaisin ap:lle ja muillekin, niin pistäkää joka kuukausi pikkuisen säästöön. Siitä on iloa sittenkin, kun telkku on rikki ja ero edessä.
Kiitoksia, nämäpä hyviä neuvoja ovatkin, ja osasta ollaan jo keskustelukin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole tietokoneet, tv:t, pleikat, huonekalut ym. kummankaan nimissä (tai siis leimallisesti toisen) Koska olemme maksaneet elämisen ja tavarat aina puoliksi, kuvittelisin, että erotilanteessa jakaisimme tavarat sulle-mulle periaatteella (joo, ymmärrän että erotessa ihmiset voivat seota, mutta meillä ei ole mitään hirveän kallista irtaimistoa, joten jos näin käy niin ei ole tarvetta tapella vaan voin ostaa itse uudet).
Harvinaisen fiksu aloitus. Kerrankin.
Sillä todennäköisyys päätyä eroon on avioliitos n. 40% todennäköisyys ja avoliitossa vielä suurempi.
Ostakaa uuteen kotiin molemmat omilla rahoilla tavaroiden käyttöiän mukaan esim.toinen ostaa sohvan ja toinen ruokaryhmät, astiat ja liinavaatteet puoliksi.
Eikä missään tapauksessa niin, että toisen omistukseen tulee tavarat, joiden käyttöikä on pitkä ja toisen rahat menevät vessaharjoihin yms. käyttötavaroihin.
Näin molemmat turvaatte selustanne eron sattuessa, ettekä jää tyhjän päälle.
Eikä riitatilanteessa voi toinen käyttää valtaansa, kenen sohvalla milloinkin istuu.
Parisuhde on paljon helpompi, kun on selvät pelisäännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni oltiin vanhempia, kuin te kun yhteen muutettiin. Meillä tilanne ratkaistiin, niin että kirjoitimme sopimuksen, jossa eriteltiin molempien tämän hetkinen omaisuus (lähinnä käyttötilien saldo ja joitakin yksittäisiä arvokkaampia esineitä) ja todettiin, että jos joskus erotaan, niin molemmat saavat yhteisestä kodista saman verran, kun sopimuksessa mainitaan ja loput jaetaan puoliksi, jos varoja on vähemmän kuin yhteen muuttaessa, niin omaisuus jaetaan tuossa suhteessa.
Nyt suhteen aikana kaikki tulot on menneet samalle tilille ja sieltä on sitten käytetty yhdessä.
Vielä ei ole sopimusta jouduttu tosielämässä testaamaan, kun eroa ei ole tullut, mutta tuossa toinen mahdollisuus sille "toinen omistaa sohvan ja toinen kirjahyllyn" vaihtoehdolle, jos se tuntuu jostain syystä hankalalle toteuttaa käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutettiin yhteen lapsuuden kodeista, niin pidettiin kirjaa kumpi osti sängyn yms. Nyt 4 vuoden jälkeen kaiken arvo alkaa olla niin alhaista, että uusiks menis lähes kaikki enivei niin on alettu ostaa puoliksiim tavaraa :)
Hyvät on yhteenmuuton lähtökohdat jos tavaratkin pitää hankkia "eron kannalta järkevästi". Ei kyllä tullut mieleenikään aikanaan että haluaisin erotakin siitä tyypistä jonka kanssa saman katon alle muutin. Molemmille se oli ensimmäinen oma asunto, joten kaikki piti hankkia sängystä lähtien.
Ehdotankin vielä ennen yhteen muuttoa miettimään onko tämä se paras ratkaisu teille molemmille, haluatteko sitoutua toisiimme? Ja jos vastaus on kyllä, niin siinä tapauksessa on turha pohtia miten lusikat jaetaan sitten jos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisin kuin jotkut, minusta ap:n suhde vaikuttaa oikein hyvältä: Kun jo alusta lähtien pystytään nostamaan pöydälle ikäviäkin asioita ja keskustelemaan niistä järkevästi, se lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta. Ensinnäkin ei jää kummallakaan hampaankoloon asioita, kun toinen oletti toisin ja toinen toisin ja toisekseen asioiden järjestely on helpompaa, kun niihin kyetään varautumaan etukäteen. Myös siinä suhteessa, ei vain eron tullessa.
Meillä ostettiin kaikki puoliksi (paitsi esim kahvinkeittimen osti mies kun itse en kahvia juo) ja ihan reilusti puhuttiin että jos ero tulee niin mitä kumpikin ottaa mukaansa. Riitaa jos olisi tullut niin molempien vanhemmat olisi kyllä tulleet ja puhuneet järkeä. Jossain wt perheissä voin kuvitella, että tällaisesta saataisiin kina aikaan, mutta ihan normaaleista perheistä tulevilla en usko tätä ongelmaa olevan. Ainakin lähipiirissäni kaikki erot ovat sujuneet ilman raha riitoja, vaikka ero muuten olisikin ollut riitaisa esim pettämisen takia. Jos joskus kuulisin, että joku tuttuni yrittäisi viedä toisen omaisuutta, niin häpeäisin kyllä silmät päästäni.. Narsistit yms on toki homma erikseen, mutta yleensä näistäkin huomaa, että kaikki ei ole ok. Esim milloin jää pankkikortti kotiin kun ollaan ostamassa sohvaa ja kuinka olisi kätevää ostaa tuo vähän kalliimpi telkkari, kun sinä sait juuri sen palkankorotuksen yms. Jos kumppani tuntuu vähänkään loiselta, niin rahahanat kiinni ja lähde ajoissa suhteesta. Vaikka mies olisi muuten kuinka ihana tahansa, niin lähde tai menetät rahasi ja mahdollisesti terveytesi. Ja kyllä, perheelläni on kokemusta narsistista ja muuten vain rahan ahneesta henkilöstä. Näissä tapauksissa takkiin tuli, mutta jos et usko kun lähipiirissäsi kaikki sanoo ettei tuo ole normaalia ja maksat miehellesi asioita joita ei voi takaisin periä vika on omasi ja rahan perään on turha itkeä. Onneksi suurinosa ihmisistä kumminkin on ihan tervejärkisiä :)
Musta aivan naurettavaa. Tavara on vain tavaraa ja se jaetaan, kun ero tulee. Meillä on vain tavaraa ja ei olla koskaan muuta ajateltu että se on yhteistä.
20 vuotta yhteiselo jatkunut.
Jossain vaiheessa se telkkariin on vanha eli kannattaa erota ajoissa.
Jos eroaisin niin haluaisin kodin jossa kaikki on uutta ja mulle mieleistä eli en halua muistoja mukana.
Toki köyhien kannattaa jumalaton lista tehdä. Sitten 10 vuoden päästä riidellään kuka pitää sen vanhan sohvan.
En ihmettele miksi eroja tulee kun lähtökohta on tämä. Aivan hullu meininki. Muistakaa pitää tarkkaa kirjaa kuka ostaa voirasian jne.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele miksi eroja tulee kun lähtökohta on tämä. Aivan hullu meininki. Muistakaa pitää tarkkaa kirjaa kuka ostaa voirasian jne.
Täysin samaa mieltä. Tavarat vaan vanhenee ja kuka haluaa riesakseen vanhan telkkarin tai saatikka vanhan sohvan.
Jos avoliitto päättyy toisen kuolemaan (näinkin käy), niin se aviopuolison kuolinpesä ei välttämättä ole reilu ja kiva. Siksikin kannattaa säästää tositteet, joilla omistajuus todistetaan.