Lue keskustelun säännöt.
Olemme muuttamassa poikaystävän kanssa yhteen (tavaroiden kustannus- ja omistusasiaa)
18.09.2016 |
Eli siis tilanne on se, että olemme muuttamassa poikaystävän kanssa yhteen muutaman kuukauden kuluttua vuokralle, sillä olemme opiskelijoita. Tällä hetkellä molemmat meistä asuu vielä kotona, joten meillä ei ole kummallakaan omia huonekaluja yms. Mitä tulee niiden ostoon, niin miten asia pitäisi hoitaa ajatellen mahdollista eroa? Onko tavallista, että esim. televisio on molempien omistuksessa myös kirjallisesti, jolloin asiasta ei tule koskaan mitään epäselvyyksiä?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele miksi eroja tulee kun lähtökohta on tämä. Aivan hullu meininki. Muistakaa pitää tarkkaa kirjaa kuka ostaa voirasian jne.
Täysin samaa mieltä. Tavarat vaan vanhenee ja kuka haluaa riesakseen vanhan telkkarin tai saatikka vanhan sohvan.
Voirasia vanhenee vielä telkkariakin nopeammin. Ei ole kovin reilua jos toinen ostaa huonekalut ja toinen ruuan, erossa toinen saa huonekalut ja toinen tyhjät voirasiat. Kyllä näitä vähän kannattaa miettiä ja varoa varsinkin sitä että ole toisen hyväksikäytettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaisin niin haluaisin kodin jossa kaikki on uutta ja mulle mieleistä eli en halua muistoja mukana.
Toki köyhien kannattaa jumalaton lista tehdä. Sitten 10 vuoden päästä riidellään kuka pitää sen vanhan sohvan.
Jakoa voidaan olla tekemässä jo ennen vappua.
Tällaiset pariskunnat on niitä jotka pitää kahta voirasiaa jääkaapissa.
No luulisi että opiskelijoina ette hanki mitään antiikkihuonekaluja vaan suuntaatte Ikeaan.
Luulisi että niistä kalusteista ei tappelua synny mutta onhan tuo ihan hyvä ajatus jakaa kalusteiden osto puoliksi ja säilyttää kuitit. Ja muistakaa että ei kannata tehdä niin että toinen ostaa kalusteet yms aineellisen ja toinen laskut vaa jakakaa ne selvästi tasan. Ja säilyttäkää kuitit.
Vierailija kirjoitti:
No luulisi että opiskelijoina ette hanki mitään antiikkihuonekaluja vaan suuntaatte Ikeaan.
Luulisi että niistä kalusteista ei tappelua synny mutta onhan tuo ihan hyvä ajatus jakaa kalusteiden osto puoliksi ja säilyttää kuitit. Ja muistakaa että ei kannata tehdä niin että toinen ostaa kalusteet yms aineellisen ja toinen laskut vaa jakakaa ne selvästi tasan. Ja säilyttäkää kuitit.
Ja huomatkaa että ilmaus "niistä kalusteista" tarkoitti Ikean kalusteita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Vaikka todellakin uskon, että olemme aina yhdessä niin kuitenkaan ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaaleanpunaiset lasit naamallaan...
Ap
Millä laseilla sinä maailmaa katselet, jos ajattelit eron mahdollisesti sattuessa pistää tv:n puoliksi? Ei tuossa ole mitään järkeä, molemmat ostavat irtaimistoa ja säilyttävät ostoksistaan kuitit. Erotessa jaetaan sen mukaan, kummalla on kuitti ostoksesta. Seuraavassa asunnossa on paljon enemmän käyttöä kokonaisille tavaroille, vaikka niitä olisi vähän vähemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ostettiin kaikki puoliksi (paitsi esim kahvinkeittimen osti mies kun itse en kahvia juo) ja ihan reilusti puhuttiin että jos ero tulee niin mitä kumpikin ottaa mukaansa. Riitaa jos olisi tullut niin molempien vanhemmat olisi kyllä tulleet ja puhuneet järkeä. Jossain wt perheissä voin kuvitella, että tällaisesta saataisiin kina aikaan, mutta ihan normaaleista perheistä tulevilla en usko tätä ongelmaa olevan. Ainakin lähipiirissäni kaikki erot ovat sujuneet ilman raha riitoja, vaikka ero muuten olisikin ollut riitaisa esim pettämisen takia. Jos joskus kuulisin, että joku tuttuni yrittäisi viedä toisen omaisuutta, niin häpeäisin kyllä silmät päästäni.. Narsistit yms on toki homma erikseen, mutta yleensä näistäkin huomaa, että kaikki ei ole ok. Esim milloin jää pankkikortti kotiin kun ollaan ostamassa sohvaa ja kuinka olisi kätevää ostaa tuo vähän kalliimpi telkkari, kun sinä sait juuri sen palkankorotuksen yms. Jos kumppani tuntuu vähänkään loiselta, niin rahahanat kiinni ja lähde ajoissa suhteesta. Vaikka mies olisi muuten kuinka ihana tahansa, niin lähde tai menetät rahasi ja mahdollisesti terveytesi. Ja kyllä, perheelläni on kokemusta narsistista ja muuten vain rahan ahneesta henkilöstä. Näissä tapauksissa takkiin tuli, mutta jos et usko kun lähipiirissäsi kaikki sanoo ettei tuo ole normaalia ja maksat miehellesi asioita joita ei voi takaisin periä vika on omasi ja rahan perään on turha itkeä. Onneksi suurinosa ihmisistä kumminkin on ihan tervejärkisiä :)
Hei nyt ihan oikeesti...??? Me tullaan molemmat ihan hyvistä perheistä, mutta parisuhde tai ero ei kyllä kuulu kummankaan vanhemmille. Riita olisi taattu, jos kummankaan vanhemmat tulisivat millään lailla puuttumaan asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät on yhteenmuuton lähtökohdat jos tavaratkin pitää hankkia "eron kannalta järkevästi". Ei kyllä tullut mieleenikään aikanaan että haluaisin erotakin siitä tyypistä jonka kanssa saman katon alle muutin. Molemmille se oli ensimmäinen oma asunto, joten kaikki piti hankkia sängystä lähtien.
Ehdotankin vielä ennen yhteen muuttoa miettimään onko tämä se paras ratkaisu teille molemmille, haluatteko sitoutua toisiimme? Ja jos vastaus on kyllä, niin siinä tapauksessa on turha pohtia miten lusikat jaetaan sitten jos...
Ja kun toinen avopuolisoista kuolee, onkin avolesken tehtävänä osoittaa, että hän omistaa oman omaisuutensa. Se voi olla nuorelle kamala asia, kun avopuolison kuolinpesä ottaa kaiken sen, mitä avoleski ei voi osoittaa omakseen.
Kannatan sitä, että toinen ostaa telkkarin, toinen sohvan, toinen kahvinkeittimen ja toinen mikron. Ja jos eroatte, niin kumpikin saa omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelenpa tässä nuoruuttani ...
Oli helppoa, kun jokaisesta esineestä oli kuitti. Yksinkertaisinta ja helpointa on ostaa tavarat niin, että mahdollisessa erossa sen pitää se, joka maksoi. Siksi kuitit talteen niin pitkäksi aikaa kuin tarpeen!
Osan tavaroista voi jakaa molemmille, esimerkiksi ruoka-astiaston ja kahden hengen vuodevaatteet. Niitä voi ostella yhdessä.
Ei yhtä televisiota voi jakaa kahtia, kyllä toinen joutuisi mahdollisen eron jälkeen hankkimaan oman. Ehkä toinen teistä haluaa ehdottomasti hienomman ja kalliimman tv:n kuin toinen. Ei olisi reilua vaatia toista maksamaan silloin omasta mielestään turhasta liikaa, vaan sen ostaja ja maksaja valitsee itse mieleisensä.
Näin teillä on yksi riidanaihe vähemmän. Tosin siitä voitte saada aikaan riitaa, mitä kanavaa katsotaan, jos tv:n omistaja sitten päättää ... mutta juuri tätä tilannetta ja sitä seuraavaa eroa ajellen sillä tv:lla on yksi omistaja.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät on yhteenmuuton lähtökohdat jos tavaratkin pitää hankkia "eron kannalta järkevästi". Ei kyllä tullut mieleenikään aikanaan että haluaisin erotakin siitä tyypistä jonka kanssa saman katon alle muutin. Molemmille se oli ensimmäinen oma asunto, joten kaikki piti hankkia sängystä lähtien.
Ehdotankin vielä ennen yhteen muuttoa miettimään onko tämä se paras ratkaisu teille molemmille, haluatteko sitoutua toisiimme? Ja jos vastaus on kyllä, niin siinä tapauksessa on turha pohtia miten lusikat jaetaan sitten jos...
Olen elänyt samanlaisessa tilanteessa ja kyllä silloin oli tämäkin asia mietittävä! Toiselle meistä kustansivat vanhemmat asunnon, toiselle ei. Siksi taloudellinen tilanne oli erilainen.
Toinen siis hankki huonekaluja ym. ja toinen taloustavaraa ja muuta pienempää tilpehööriä. Eroa ei (ainakaan molemmat) silloin ajateltu, mutta helpompaa toimia niin, että kumpikin ostaa ja valitsee itselleen tärkeitä tavaroita. Sen verran yhteiset arvot ja näkemykset pitää olla jo yhteenmuuttaessa, ei että toinen ei haali arvokasta aitoa antiikkia ja toinen halvinta mahdollista tarjous- ja kirppiskamaa.
Tuossa tapauksessa kävi sitten niin, että kun lähtijä keräsi omat tavaransa, toiselle ei jäänyt paljonkaan astioita eikä petivaatteita, mutta olipa hyvät stereot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se niin huono idea ole että pidetään alkuvaiheessa listaa siitä että mitä kumpainenkin on ostanut, listaa voi pitää yhdessä tai kumpikin omaansa. Eron sattuessa tavarat jaetaan listan mukaan ja kumpikin saa omansa. Kyllähän tuostakin sitten saa halutessaan tappelun aikaan kun kumpikin on ostanut juustohöylän ja tavaroita jakessa löytyykin enää yksi kun toinen on kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Tosin siitä voitte saada aikaan riitaa, mitä kanavaa katsotaan, jos tv:n omistaja sitten päättää ... mutta juuri tätä tilannetta ja sitä seuraavaa eroa ajellen sillä tv:lla on yksi omistaja.
Tuossa ollaan vaarallisella tiellä :) Varakkaampi saa perheessä päätösvallan helposti kun ostaa kaikki tavarat, saa päättää mitä katsotaan telkkarista, koska se on hänen telkkari. Ostamalla keittiövälineet pääsee myös päättämään että mitä syödään ja koska syödään. Peiton omistaja päättää milloin heilutetaan peittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatan sitä, että toinen ostaa telkkarin, toinen sohvan, toinen kahvinkeittimen ja toinen mikron. Ja jos eroatte, niin kumpikin saa omansa.
Toinen ostaa sohvan ja toinen nojatuolit, kumpikin omaa lempiväriä, eri tyyliä ja eri materiaalia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät on yhteenmuuton lähtökohdat jos tavaratkin pitää hankkia "eron kannalta järkevästi". Ei kyllä tullut mieleenikään aikanaan että haluaisin erotakin siitä tyypistä jonka kanssa saman katon alle muutin. Molemmille se oli ensimmäinen oma asunto, joten kaikki piti hankkia sängystä lähtien.
Ehdotankin vielä ennen yhteen muuttoa miettimään onko tämä se paras ratkaisu teille molemmille, haluatteko sitoutua toisiimme? Ja jos vastaus on kyllä, niin siinä tapauksessa on turha pohtia miten lusikat jaetaan sitten jos...
Olen täysin päinvastaista mieltä. Olen itse korviani myöten rakastunut ja haluan olla miesystäväni kanssa loppuikäni. Siitä huolimatta, jos ja kun jonakin päivänä mahdollisesti muutamme yhteen, haluan tehdä hyvin selväksi omistamiset, ostamiset ja maksamiset. Ja jos menemme joskus naimisiin niin vaadin avioehtoa. Eikä taustalla ole edes erityisen riitaista eroa. Sen verran elämänkokemusta kuitenkin, että em. asiat ovat minulle yhtä itsestäänselviä kuin matkavakuutuksen ottaminen aina, kun lähden ulkomaille.
Kerrankin joku ajattelee järkevästi. Tottakai on ajateltava myös tulevaisuuden kannalta, eikä vain luottaa sokeasti, että eroa ei tule.
Mielestäni on paras menetellä periaatteela, että molemmat tekevät isoja hankintoja, niin että puntit ovat tasan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei kannata muuttaa yhteen jos jo valmiiksi miettii miten erotilanteessa tavarat jaetaan..
Eri mieltä, ikävä kyllä on puhuttava myös rahasta - voi olla vaikea saada oppimaan myöhemmin liian suurpiirteistä henkilöä. Kaikki tasan, tai muistatte kuka osti.
Vierailija kirjoitti:
Tavarat vaan vanhenee ja kuka haluaa riesakseen vanhan telkkarin tai saatikka vanhan sohvan.
Vaikkapa opiskelija, jolle sohvan ostaminen kierrätyskeskuksestakin saattaa laihduttaa jo valmiiksi ohutta lompakkoa tuntuvasti?
Minusta ennustaa hyvää parisuhdetta, että tästäkin asiasta voidaan puhua jo suhteen alussa avoimesti. Raha-asiat ovat yksi isoimmista riidanaiheista parisuhteessa. Sopimalla omistuksesta ja raha-asioista nyt ei pelkästään turvaa itseään erotilanteessa, vaan myös sen rakkaan kumppaninsa. Jos ero tulee niin saatetaan olla jo siinä vaiheessa, että kumpikin hankkiutuu ihan mielellään eroon niistä sukulaisilta perityistä eriparikupeista ja kauhtuneesta sohvasta, mutta se voi tulla myös tilaneessa jossa kummallakin on rahat lopussa ja uusien tavaroiden hankkiminen sekoittaa budjetin joksikin aikaa. Puhumattakaan siitä vaivasta, kun yrittää löytää tarvitsemaansa käytettynä/halvalla ja järjestää huonekaluille kuljetuksen jos ei omista autoa jne.
Kun me muutimme yhteen yli 25 vuotta sitten, niin teimme alussa niin että kumpikin hankki tavaroita sillä periaatteella että jos erotaan niin kumpikin voi kantaa omansa omaan uuteen kämppään. Jossain vaiheessa kun hankinnat alkoivat olla kalliimpia niin niitä alettiin hankkia yhdessä. Myöhemmin rahat ja tavarat muuttuivat yhteisiksi, eikä ollut enää väliä mitä oli kennekin rahoilla ostettu, viimeistään avioliitto poisti sen kumman tavaroita mikäkin oli.