Lapsuutesi mieleen jäänyt hajumuisto?

Isovanhemmat olivat ortodokseja, joten heidän seremonioissaan käytetty suitsuke on jäänyt mulle hajumuistoihin melko vahvasti.

Viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa Valamon luostarissa ja siellä tuo tuoksu tuli vastaan. Tuli lapsuus niin mieleen.   

Kaadetun havumetsän tuoksu kevättalvella, ei voi olla upeampaa tuoksua. Ja isän pihkainen villapaita.

Chicago-levypurukumin tuoksu.

Rymd mehu.

Koripallotossujen kuminen tuoksu.

Mummun ollessa elossa pappa kävi harvakseltaan salaa aitalla tupakalla. Mummu kun kuoli, pappa jo seuraavana päivänä pisti piipun tuvan pöydän ääreen ja poltteli siinä. Tuoksuhan ei mikään paha mun mielestäni ollut mutta vieläkin tulee pappa mieleen kun haistan piippitupakan. Aika vaarallista touhia se oli kun pöytäliina täynnä kiilun polttamia jälkiä.

Vanhan puusta rakennetun koulurakennuksen tuoksu ensimmäisenä koulupäivänä.

Kun isä tuli talvipakkasella metsätöistä ja tuoksui moottorisahan teräketjuöljyltä.

Holiday Magic -kotikosmetiikkamyynnin joku Papayja-ihonkuorimisvoide. Sisko myi näitä 70-luvulla ja minä nuuhkuttelin ja ihailin niitä pienenä tyttönä.  

Isän hikiset villasukat kuivumassa uunin päällä pienessä tunkkaisessa töllissä. Uuh huh huh.

Vanhan romun patteriradion sisuskalujen sellainen merkillinen sähköinen tuoksu. 

Äidin sipulilta tuoksuvat kädet ruuanlaiton jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudestani muistan esim. äitini käyttämän Tosca-kasvovoiteen tuoksun ja myöskin Tokalon-voiteen.  Äitini käytti myös Tosca-tuoksuvettä, jota pirskottelin itsekin jo lapsena ranteilleni.

Sitten on jäänyt mieleeni ihanat leipomispäivän keittiöstä tulvahtavat leivonnaisten tuoksut.

Puhtaiden lakanoiden tuoksu myös on jäänyt mieleeni, ja niiden raikkaus, kun ulkona niitä kuivateltiin siihen aikaan aina, myös talvisin, jos ei kova pakkanen ollut.

Voi niitä tuoksuja on vaikka millä mitalla, kun alan muistelemaan, mutta tuossa nyt joitakin.

Voi sama. Muistan äidin Tokalon voiteet. Niitä oli usemmanlaisia. Yövoide oli vaaleanpunaista. Leikin niillä ja joskus laitoin itsekin. Tosca oli myös minun äidin hajuvesi. Äidin käsilaukku tuoksui myös aina ihanalle, sellaiselle puuteriselle. 

Hammaslääkärissä haju. En tiedä oliko se paikka-aine vai mikä haisi, mutta aivan omanlaisensa, vähän kitkerä. 

Meitä vietiin koulusta porukalla hammaslääkäriin. Siellä sitten istuttiin odotushuoneessa, odotettiin omaa vuoroa ja haisteltiin hajua. 

Toinen pappa tuoksui Mennenille ja toinen tupakan+sisujen yhdistelmälle.

Muistan hämärästi piparmintun tuoksuisen hajuveden, jota päiväkodintäti käytti. Ihana tuoksu oli. Edelleen jos haistan jossain tulee nostalginen ja hyvä fiilis.

Maakellarin, "kuopan" tuoksu. Äitini, joka oli muuten aika muija, pelkäsi mahdollisia hiiriä! Minut siis värvättiin aina hakemaan perunoita maakellarista.

Kun kävelin kylätietä kotiin, joskus meidän sauna oli jo lämpiämässä. Kertalämmitteinen pönttökiuas, maailman paras sauna. Savun tuoksu tuntui tielle asti. "Kotisaunan lauteilla...". Roikan tai kynttilän valossa saunottiin. Sittemmin rakennettu sähkösauna oli ihan tylsä, vaikka meille oli tullut lämminvesivaraajakin, eikä vettä tarvinnut enää kantaa kaivosta.

Sopivalla säällä Kuusankosken sellutehtaan hajut haisi meillä pihalla lähes 40 km etäisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Miten jokaiseen tällaiseen kivaankin ketjuun, jota olisi hauska lukea, ilmestyy aina muutama perse-/pillu-/peräreikä-/paskajankuttaja? Kyllä mahtaa olla "mukavaa" elämää, jos ei muuta pääkoppaan mahdu. Sanoo tai kirjoittaa minkä tahansa sanan, niin jollain väkinäisellä tavalla se saadaan liittymään kyseisiin asioihin. 

Sanopa se.

Tiedän keski-ikäisiä tyyppejä, joiden mielestä pillu-perse- homovitsit ovat hauskaakin hauskempia. Amerikkalaista väestöäkin tuntuvat nämä keskenkasvuisten aihealueet naurattavan.

En tiedä mitä ajatella. Ja kun itse täysin ilmeettömänä tällaista paskaa kuulen, olen tietysti huumorintajuton tosikko.

Leningrad, Neuvostoliitto 1980- luvulla. Olin silloin noin 10 v ja lomamatkalla Leningradissa.

Joka paikassa haisi mahorkan ja kusen yhdistelmä/haju. Se haju oli tarttunut siellä joka paikkaan; sanomalehdet, museon paperiset sisäänpääsyliput, ravintolat, hotellit jne. Vieläkin muistan sen hajun tosi slevästi, koska se oli tosi erikoinen.

Vitalis jolla äiti rasvasi poskeni ennen pakkaskeliin menoa, mäntysuopa mattoja pestessä. Huono muisto on veljen kananmunapierut, miten voikin haista pahalle.

Muistan, kun mummoni muutti kerrostaloon ja rappukäytävä tuoksui samalta kuin apteekissa. Luultavasti se oli lattiavahan tuoksu. Viimeksi, kun meidän kerrostalon rappukäytävän lattiaa vahattiin, totesin että täällä tuoksuu mummolan rappukäytävä.

Mummon ja papan kylmiö. Vähän sellainen ummehtunut ja liesvästi kalanhajuinen.

Tai ensimmäisen koulupäivän se koulun haju. Sen voi muistaa edelleen.

Jännä tämä ihmisen hajumuisti.

VR:n puinen makuuvaunu, jossa tuoksui Linnanmäen vuoristoradalta (eli vissiin tervalta). Tämä muisto 80-luvun alun Lapin reissulta. Hiihtolomaviikolla oli pitänyt lisätä ylimääräisiä vaunuja ja kun uusia ei ollut enempää niin laitettiin ihana vanha puuvaunu, missä saatiin veljen kanssa kahden hengen hytti. Parasta oli se kun suksipussiin jäi pitkäksi aikaa se tuoksu. ;)

Vaari vainaan sunnuntaiset krapulapierut, ovat säilyneet hajumuistissa.

Mummolan tuoksu ❤️ Ja nykyään tulee tillin tuoksusta mieleen aina mummin keittiö. Siellä oli aina ruokapöydässä jotain kalaa tarjolla.

Niin haikea olo, että ei ole enää lapsi ja että isovanhemmat alkaa olemaan jo huonossa kunnossa 😞 vaari muutti juuri hoitokotiin.