Hurlumhei-elämän jälkeen umpikujassa, mitenhän tästä nousisi

Pitää miettiä nuokin vaihtoehdot, kiitos:) Periaatteessa jokin vapaaehtoistyökin kiinnostaisi, mutta jotenkin tuntuu, että edes se koulutus olisi hyvä nyt hankkia kun vielä "ehtisi". Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos erityisesti tuosta vinkista, että voisi yrittää ulkomaille opiskelemaan.

Miten ajattelit järjestää rahoituksen? Suomesta et tule opintotukea saamaan ennen kuin olet asunut Suomessa vähintään kaksi vuotta. Et siis voi lähteä nyt jonnekin ulkomaille ja hakea Suomesta siihen tukea.

Vierailija kirjoitti:

Voi se toki jokin muukin koulutus olla, esim. kierto- ja teemamatkaopas olisi tosi kiinnostava

Kannattaa hankkia ihan oikea, kunnon koulutus eikä mennä tuollaiseen hömpötykseen. Minulla oli yo:ssa pari kurssikaveria jotka olivat entisiä matkaoppaita. He kertoivat, että kyllä tsemppasi kovasti opiskelemaan hakeminen kun oli muutaman vuoden tehnyt sitä paskahommaa.

Ei minulla kyllä käynyt mielessäkään, että olisin vaatinut exäni rahoja itselleni. En usko, että nykyäänkään lähtisin ehdottamaan sellaista. Naimisiin menimme lähinnä siksi, että se helpotti huomattavasti käytännön asioita. Olihan se toki omalla tavallaan "hullua", mutta toisaalta kun mietin niitä kaikkia kokemuksia ja hetkiä, en osaa katua. Nyt vain pitäisi löytää uusi suunta elämälle, ikään kuin siirtyä uuteen vaiheeseen. Ap

Hanki nyt ensin kuitenkin joku ammatti, vaikka tähtäisitkin yliopistoon. Muuten et pääse kesätöihin ja valmistut nelikymppisenä, vailla minkään alan työkokemusta. Akateemisilla aloilla tuo on vielä pahempi juttu kuin perinteisillä duunarialoilla.

Minakaan en jaisi Suomeen tuossa tilanteessa. Taalla kirjoittelee myos toinen ulkosuomalainen (ketjussa jo kirjoittaneen lisaksi), olen suunnilleen ikaisesi.

Mina en valttamatta panikoisi tilanteessa, vaan menisin kylmasti sossuun ja tyokkariin ja hankkisin pikkuasunnon, kuten joku jo neuvoikin. Sitten miettisin suunnitelmaa. Sulla on nyt aikaa, koska ainakin Briteissa ja tassa ymparilla yliopistokurssit alkavat syys/lokakuussa ja tammi/helmikuussa. En tieda missa asuit aiemmin, mutta EU:n myota voisit helposti lahtea ulkomaille opiskelemaan. Itse olen opiskellut lukion jalkeen vain ulkomailla ja jokaisella kurssillani (nyt mulla on kolme tutkintoa) on ollut todella laaja ikahaarukka (esim. maisteria tehdessa meita oli 26 vuotiaista tuonne melkein 5-kymppisiksi). Ja joukossa oli todella monia, jotka olivat ottaneet monta vuotta taukoa opiskeluista lukion jalkeen.

Ja ulkomailla opiskellessasi voisit hyvinkin opettaa englantia tai jopa suomea lisatienesteja saadaksesi.

Eli en todellakaan jaisi Suomeen varjottelemaan ilman tukiverkostoa, ystavia yms. Jos muutat johonkin isompaan kaupunkiin tutustut varmasti muihinkin ulkomaalaisiin yliopiston, toiden yms. kautta.

En ole tosiaan vielä ehtinyt tutkia ulkomailla opiskelua. Voi olla, että se ei kohdallani ole mahdollista. Jos oikein tiukka paikka tulisi ja kaikki muut palaset loksahtaisivat kohdalleen, niin saattaisin saada exältäni lainaa opintoja varten. Tällöin kuitenkin työllistymisen pitäisi olla melko varma vanhalle variksellekin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kreikkalainen englantia opettamassa oli ihan paras. 😂

Taidat olla jotenkin yksinkertainen tai sitten vaan muuten tynnyrissä kasvanut, jos tosissasi luulet että, kaikki kielten opettajat puhuisivat äidinkielenään opettamaansa kieltä. Niin, että sinullakin oli peruskoulussa ruotsalainen ruotsinkielen opettaja, englantilainen/amerikkalainen englanninopettaja, jne.

Vai oletko vaan muuten sitä mieltä, että erityisesti kreikkalaiset ei voi puhua hyvää englantia? Jos näin luulet, niin edelleen olet yksinkertainen tai tynnyrissä kasvanut.

Ja muut yhtä ääliöt yläpeukuttaa...

Sikäli innovatiivinen malli, että taisi samalla kreikkalainen saada suomen kielen tukiopetusta. Mutta siis ei ole automaatio, että kuka vain ulkomailla asunut tai syntynyt olisi osaava englannin ope vaikka jostain tynnyristä katsoen asia näin tuntuisi olevan. Edelleen samaan aikaan niitä enkun opeja työttömänä. Kumman omalle lapsellesi ottaisit opeksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomen työllisyystilanne on surkea, ja mihinkään työhön ei pääse ilman koulutusta. Sinulla on rasitteena myös ikä, jossa monella on jo koulutuksen lisäksi työkokemustakin. Siksi ehdottaisin aluksi jotakin ammattitutkintoa - suhteellisen pienellä panostuksella voisit saada ammatin ja työtä, jolla rakentaa omaa elämää ja samalla suunnata kohti parempaa. Tuo numeron 11 idea on minusta loistava; pystyisitkö esimerkiksi opettamaan työväen/kansalaisopistossa jotakin kieltä, vetämään kokkikurssia tms?

Ei tuolla tavalla saa täysiä tunteja. Kokkikurssi 40 h/viikko, in your dreams. Jos tuo olisi mahdollista niin Suomessa ei olisi yhtään työtöntä tohtoria.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, tosi hyviä ideoita! Tuntuu, että itsellä lyö niin tyhjää. Ehkä se johtuu enimmäkseen tästä perhetilanteesta. Ja mitä tähän vanhempieni luona asumiseen tulee, niin vanhempani eivät voi mitenkään olla siinä käsityksessä, että odottaisin heidän elättävän minua. Kyse on jostakin syvemmästä vihasta. Aluksi yritin tarjota, että voisin käydä kaupassa ja tehdä kaikille ruokaa yms., mutta melko nopeasti kävi selväksi, että olisi parasta, jos olisin mahdollisimman näkymätön. Täällä oli näköjään joku kohtalotoverikin<3 Sellainenkin ajatus on käynyt mielessä, että voiko tämä olla jopa tahallista. En vain millään voi uskoa, että vanhempani haluaisivat minulle pahaa oloa. Meillä oli aikoinaan niin hyvät ja läheiset välit. Asumme kaukana maalla pohjoisen perukoilla. Kaupunkiin ei oikein pääse ilman autoa. Yhden reissun tein bussilla, kun piti hoitaa asioita, ja silloinkin jouduin olemaan hotellissa yötä, kun en "uskaltanut" vaivata vanhempiani. Eli tilanne on todella huono, passiivisen aggressiivinen. Tulee itku kun ajattelee, että muutosta ei välttämättä koskaan tule tähän meidän suhteeseen. Itse olisin valmis antamaan anteeksi ja aloittamaan uudenlaisen vaiheen, mutta pelkään, että vanhempani ovat katkeroituneet niin syvästi, että eivät halua. Ja mitä enemmän aikaa menee, sitä huonommaksi tilanne käy.

Psykologia kiinnostaisi minua ehkä tällä hetkellä eniten. Silloin aikoinaan pääsin lukemaan biologiaa, mutta alan työllisyystilanne vaikuttaa melko heikolta. Silloin sitä ei osannut edes ajatella. Laskeskelin, että jos eläisin tosi säästeliäästi, rahani voisivat riittää juuri ja juuri ensi syksyyn. Voisin valmistautua täysillä pääsykokeeseen. Toki jos jotain työtä saisi rinnalle, niin se helpottaisi taloudellisesti. Jos vaikka ennen valintakriteerien julkistamista saisi vähän kerrytettyä säästöjä. Varsinaista osaamista minulla ei sujuvan englannin kielen lisäksi ole. Yleissivistys ja käytöstavat ovat onneksi hallussa. Niistäkin voi olla jotakin pientä hyötyä työnhaussa. Matkoillamme myös valikuvasin paljon, mutta sitä osaa niin moni täysin ammattimaisestikin, että ei taida olla juuri hyötyä. Ap

Hae hommia pohjoisen matkailubisneksestä?

Tilanteesi on kiinnostava.

Ehdotuksiani:

- etsi mol.fi-sivulta opettajanpaikkoja ja niistä sellainen, jossa haku tehdään kuntarekry-ohjelmaan. Teet sitten sinne profiilin ja haet seudultasi opettajanpaikkoja. Olet ollut ulkomailla eli sinulla on varmasti jotakin kielitaitoa.

- aikanaan olit menossa opiskelemaan. Onko opiskeluoikeus voimassa tai voitko hyödyntää silloista hakua? Selvitä oppilaitoksesta.

- Valitse ala, joka työllistää. Ehdotuksiani:

- erityisopettaja

- hoitoala, sairaanhoitaja olisi hyvä mutta lähihoitajakin hyvä

- sosiaaliala yliopistossa

Unohda ulkonäkö itseisarvona. Tee kalenteristasi tasapainoinen, niin mieliala ja ulkonäkö sekä sosiaaliset suhteet kaikki petraantuvat hiljalleen.

Kiitos taas uusista vinkeistä. Matkailubisnes voisi tosiaan olla yksi hyvä vaihtoehto, ja sinne voisi olla jonkinlaisia mahdollisuuksia päästäkin, vaikka työkokemusta ei ole. Opetustyökin olisi todella kiinnostavaa, jos vain joku haluaa palkata kokemuspohjaisen opettajan. Englantia osaan kyllä mielestäni erittäin sujuvasti, mutta muuta mainittavaa kielitaitoa ei ole.

Opiskeluoikeutta biologialle minulla ei enää ole enkä nykyään enää ehkä hakeutuisikaan sinne epävarman työllisyystilanteen takia.

En niinkään ulkonäön takia ole huolissani painosta ja selluliitista, vaan ensisijaisesti terveyden takia. Nautiskelu ja stressi ovat ajaneet elämäntavat alamäkeen, ja siihenkin puoleen pitäisi saada muutos. Ap

Taitaisin sinuna pyrkiä myös ulkomaille. Ja mitä ikinä tekisinkin, pitää avoimen mielen. Siellä vihamielisten vanhempien kanssa ollessa ei mene kauaakaan kun pääsevät ihosi alle ja tulevaisuuden näkymäsi vain kapenevat. Itse olen jossain pienessä määrin samassa tilanteessasi kanssasi ja kotikylillä asuminen ilman oman tyyppisiä sosiaalisia kontakteja on pidemmän päälle hyvin eristävää. Varmasti sellaista on myös vuokralähiössä yksin asuminen ilman kontakteja

Jos jäisin Suomeen, hankkisin varmaan ammattitutkinnon ja siltä pohjalta lähtisin etenemään. Kunhan opiskelut on mietitty niin vapaaehtoistyön kautta saa monipuolisia kontakteja jotka varmasti tuo sisältöä elämään.

Mitä vanhempiisi tulee niin kykenen jopa ymmärtämään heitä. Monilla ihmisillä on omia luurankoja, haaveita ja pettymyksiä kaapit pullollaan joita sitten siirretään lapsiin. Tavallaan syystäkin. Jos on itse vaikka elänyt köyhyydessä ja siitä sinnitellyt niin on varmasti kamalaa nähdä lasten tekevän köyhyyteen johtavia virheitä jne. Monet vanhempien sukupolvien vanhemmat eivät myöskään täysin hahmota sitä että ihmiset lopulta elävät omannäköistään elämää, vaikka kuinka olisi toivonut diagnosoimattomasta adhd lapsesta lääkäriä tms niin ei se ihan toivomalla järjesty eikä katkeruus auta siihen.

Vanhempasi ovat tavallaan koko sen ajan kun sinä olet ollut maailmalla tehnyt surutyötä ja keränneet katkeruutta sitä hetkeä varten että elämäsi on umpikujassa vanhemman miehen kanssa rilluttelun jälkeen koska ovat nähneet tuon tilanteen tulevan jo silloin kun olet lähtenyt. Eivät ehkä ymmärrä että nykymaailmassa tuollainenkin tausta voi olla rikkaus ja voimavara kun kuitenkaan asiallisia töitä ei ole kaikille korkeakoulutetuillekaan enää eikä elämä ole niin yksioikoista kuin ennen.

Jos siitä ei ole ollut kyse voi olla kyse myös kateudesta jota kokevat noista kokemuksistasi ja tavallaan siinäkin tilanteessa on vähän haasteellista että pamahdat vain heidän kotiin jonka itse ovat mahdollisesti vuosikymmenien tasaisella ilottomalla raadannalla hankkineet ja ajattelet että he ovat jotain sinulle velkaa.

Mutta itse tiedät parhaiten kuinka antoisia nuo vuodet ovat sinulle olleet ja siitä lähtisin ammentamaan jatkossakin. Joskus vain se maksu elämän huvituksista tulee kun huvitukset on ohi, mutta ei sitä kannata pelätä, etenee vain päättväisesti.