Mikä on mielestänne alemman keskiluokan elämälle leimallista?

Minä en itse edes tiedä mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun. Monessa muussa maassa se on aivan itsestäänselvää, mutta ei onneksi täällä.

Mr. Misery and Poverty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alempaan keskiluokkaan kuuluvat lähinnä duunarin ja akateemisen ammatin välimaastossa työskentelevät amk-koulutetut ja seklaiset työntekijät ammateissa, joihin välttämättä vaadita sitä ylempää korkeakoulututkintoa - esim. kiinteistövälittäjät. Yhteistä näille on kova pätemisen tarve, vaikkei varaa siihen varsinaisesti olisi. Harrastetaan esim. fine diningia, vaikkei siihen olisi varaa. Auto on ainakin hienompi kuin naapurin opella/lääkärillä/tutkijalla; status kiinnostaa näitä niin kovasti, että varsinainen substanssi unohtuu.

Suomessa ei ole varsinaista yläluokkaa (vrt. britit ja vaikka ruotsalaiset), ylempää keskiluokkaa täällä edustavat lähinnä monessa eri sukupolvessa akateemisten alojen huipputekijöitä tuottaneet  suvut, esim.lääkärisuvut, taiteiljasuvut jne., joissa henkinen anti on ollut selkeästi parempi mitä se on vasta keskiluokkaan nousseella ensimmäisen polven akateemisella.

Keskiluokkaa taas ovat ammattinsa puolesta vaurastuneet ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet, joilla varallisuutta esim. sijoitusasuntoihin, lasten valtaväestöä kalliimpiin harrastuksiin (purjehdus, ratsastus, klassinen musiikki - huom. ilman alaan liittyvää työtä, joka tarjoaa tuntuvat alennukset lähipiirille).

Ihmisillä näyttää olevan merkillisiä käsityksiä ja määritelmiä keskiluokalle: jotkut luulevat, että "duunari" ei ole keskiluokkaa, ja toiset puolestaan, että korkeakoulututkinnon suorittanut ja sijoitusasuntoja omistava tutkija taikka hyvätuloinen yrittäjä eivät tee työtä eivätkä ole työväenluokkaa.

Hyvät ihmiset: jokainen, joka tekee elääkseen jotain työtä taloudellista vastiketta vastaan - vaikkakin esim. näennäisesti "itsenäisenä" yrittäjänä - on määritelmällisesti "työväenluokkaa". Se on sama asia kuin keskiluokka, ja siihen kuuluvat kaikki siivoojasta, trukkikuskista, lastentarhan opettajasta ja ruiskumaalarista aina sijoitusneuvojan, rahoitussuunnittelijan, asianajajan ja kauppiaan kaltaisten ammattien harjoittajiin asti. Siis kaikki, jotka menevät säännöllisesti mihin tahansa töihin tekemään mitä tahansa töitä elääkseen. Myös seksiammattilaiset kuuluvat keskiluokkaan.

Keskiluokan yläpuolella ovat ne, jotka ovat syntyneet niin rikkaiksi, että heidän ei tarvitse tehdä mitään; ja jos he kuitenkin siitä huolimatta jotain tekevät - kuten esim. Herlinien suku ja Björn Wahlroos sekä poikansa - he eivät tee sitä siksi, että ilman sitä, mitä tekevät, he kuolisivat nälkään tai joutuisivat kadulle pahvilaatikkoon asumaan, niin että se "työkin", mitä nämä syntymä(uppo)rikkaat monisatamiljonäärit ja miljardöörit tekevät, on heille viimekädessä kuitenkin vapaaehtoista ja siksi enemmänkin harrastusta ja huvittelua kuin oikeaa raskasta työtä. Yläluokan elämässä on "leimallisesti" kohtalaisen paljon samanlaisia ulkoisia piirteitä kuin muinaisten aatelisten elämässä, mutta näitä nykyajan yläluokkaisia kuningas ei suoranaisesti ole aateloinut eikä lyönyt ritareiksi.

Ja keskiluokan alapuolella on työssäkäymättömien köyhien alaluokka: pitkäaikaistyöttömät, sairaseläkeläiset ym. köyhät eläkeläiset, mt-ongelmaiset, asunnottomat, huumeiden ja / tai alkoholin ongelmakäyttäjät, koulu- ja sosiaaliturvapudokkaat nuoret jne, sekä ylisummaan kaikki, joiden käytettävissä olevat tulot eivät riitä peruselintarpeisiin ja joilla useimmiten (mutta ei välttämättä määritelmällisesti eikä kaikilla yksilöillä) on työ- ja toimintakykyä alentavia sosiaalisia, henkisiä taikka fyysisiä vaivoja.

Nämä ovat siis kolme yhteiskuntaluokkaa ylimmästä alimpaan: yläluokka, keskiluokka ja alaluokka. Yläluokka on muista luokista riippumaton, keskiluokka myy työpanostaan joko työnantajalle tai suoraan asiakkaille (ja saa myös suurimman osan tulonsiirroista), sekä alaluokka tikkitakeissaan ja kosteusvaurioisissa homemöksissään ynnä vaivaistaloissaan.

Minä kuulun tähän kaikkein alimpaan näistä kolmesta.

Jako riippuu aivan siitä, mistä näkökulmasta asiaa haluaa katsoa. Sinä valitsit taloudellisen näkökulman, kun taas monet katsovat asiaa esimerkiksi kulttuuristen tekijöiden läpi. Taloudellisesta näkökulmastakin voi tehdä hienovaraisempaa jakoa, sillä kaupan kassa ja menestynyt asianajaja ovat mahdollisuuksiltaan aivan eri tilanteessa, vaikka molemmat palkkatöillä eläisivätkin.

Lienee hedelmätöntä väitellä siitä, mikä on "oikea" ja mikä "väärä" näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Ei suomessa ole kuin kaksi luokkaa; omistava luokka ja työväenluokka. Jos tarvitset työstä saatua palkkaa ja/tai yhteiskunnan tukia elämiseen, kuulut työväenluokkaan. Jos pärjäät pelkillä pääomatuloilla, kuulut omistavaan luokkaan.

Ja silti työväki äänestää ihmisiä, jotka ajavat vain omistavan luokan, pääoman, etua. Koska toivovat joskus olevansa rikkaita, ja koska luulevat identifioituvansa kokoomusta äänestämällä yläluokkaan. Surullista.

- Koulutuksena lukio/amk

- Kodin sisustus kokovalkoinen tai vastaavan mielikuvitukseton kliseekokonaisuus

- Kulttuurillisen pääoman puute tai heikkolaatuisuus (Iltalehden lukeminen, runsas tv:n katselu, lempisarjoina Vain elämää/Pudotus jne.)

- Blogien seuraaminen ja niistä vaikutteiden ottaminen, laumasieluisuus

- Yhteiskunnallisten asioiden ymmärryksen taso korkeintaan keskinkertaista, puoluekanta vaihtelee oman mututuntuman mukaan ja äänestyspäätöksen perustelut huterat

- Väriyhdistelmiltään epäsopiviin ja rumiin kokonaisuuksiin puettu jälkikasvu yhdistettynä "ei jaksa panostaa, kunhan on nyt vaatteet päällä" -asenteeseen

- Lapset koulussa 7–8:n oppilaita ja vanhemmat tyytyväisiä keskinkertaiseen menestykseen, ei valinnaisia kieliopintoja tai muita erityisiä edellytyksiä

- Ei pahemmin arvostusta perinteikkyyttä tai omaa alkuperää kohtaan, lasten nimet annetaan perusteella "Emilia/Olivia/Veikko/Hugo vaan kuulosti meistä niin kivalta"

näinpä kirjoitti:

Minä en itse edes tiedä mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun. Monessa muussa maassa se on aivan itsestäänselvää, mutta ei onneksi täällä.

Kyllä esim. minulle on ihan selvää, että kuulun alempaan keskiluokkaan, kuten veikkaan kuuluvan myös monen tässä ketjussa heitä alentuvasti pilkkaavan. Olen keskituloinen, mikä pitää elämäntyylinikin aika keskinkertaisen. Koulutukseni tai harrastukseni eivät sitä miksikään muuta. En esim. pidä itseäni 'outona eri luokkien yhdistelmänä', vaikka minulla on tavallista korkeampi koulutus ja pidän taidenäyttelyistä.

Vierailija kirjoitti:

Mr. Misery and Poverty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alempaan keskiluokkaan kuuluvat lähinnä duunarin ja akateemisen ammatin välimaastossa työskentelevät amk-koulutetut ja seklaiset työntekijät ammateissa, joihin välttämättä vaadita sitä ylempää korkeakoulututkintoa - esim. kiinteistövälittäjät. Yhteistä näille on kova pätemisen tarve, vaikkei varaa siihen varsinaisesti olisi. Harrastetaan esim. fine diningia, vaikkei siihen olisi varaa. Auto on ainakin hienompi kuin naapurin opella/lääkärillä/tutkijalla; status kiinnostaa näitä niin kovasti, että varsinainen substanssi unohtuu.

Suomessa ei ole varsinaista yläluokkaa (vrt. britit ja vaikka ruotsalaiset), ylempää keskiluokkaa täällä edustavat lähinnä monessa eri sukupolvessa akateemisten alojen huipputekijöitä tuottaneet  suvut, esim.lääkärisuvut, taiteiljasuvut jne., joissa henkinen anti on ollut selkeästi parempi mitä se on vasta keskiluokkaan nousseella ensimmäisen polven akateemisella.

Keskiluokkaa taas ovat ammattinsa puolesta vaurastuneet ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet, joilla varallisuutta esim. sijoitusasuntoihin, lasten valtaväestöä kalliimpiin harrastuksiin (purjehdus, ratsastus, klassinen musiikki - huom. ilman alaan liittyvää työtä, joka tarjoaa tuntuvat alennukset lähipiirille).

Ihmisillä näyttää olevan merkillisiä käsityksiä ja määritelmiä keskiluokalle: jotkut luulevat, että "duunari" ei ole keskiluokkaa, ja toiset puolestaan, että korkeakoulututkinnon suorittanut ja sijoitusasuntoja omistava tutkija taikka hyvätuloinen yrittäjä eivät tee työtä eivätkä ole työväenluokkaa.

Hyvät ihmiset: jokainen, joka tekee elääkseen jotain työtä taloudellista vastiketta vastaan - vaikkakin esim. näennäisesti "itsenäisenä" yrittäjänä - on määritelmällisesti "työväenluokkaa". Se on sama asia kuin keskiluokka, ja siihen kuuluvat kaikki siivoojasta, trukkikuskista, lastentarhan opettajasta ja ruiskumaalarista aina sijoitusneuvojan, rahoitussuunnittelijan, asianajajan ja kauppiaan kaltaisten ammattien harjoittajiin asti. Siis kaikki, jotka menevät säännöllisesti mihin tahansa töihin tekemään mitä tahansa töitä elääkseen. Myös seksiammattilaiset kuuluvat keskiluokkaan.

Keskiluokan yläpuolella ovat ne, jotka ovat syntyneet niin rikkaiksi, että heidän ei tarvitse tehdä mitään; ja jos he kuitenkin siitä huolimatta jotain tekevät - kuten esim. Herlinien suku ja Björn Wahlroos sekä poikansa - he eivät tee sitä siksi, että ilman sitä, mitä tekevät, he kuolisivat nälkään tai joutuisivat kadulle pahvilaatikkoon asumaan, niin että se "työkin", mitä nämä syntymä(uppo)rikkaat monisatamiljonäärit ja miljardöörit tekevät, on heille viimekädessä kuitenkin vapaaehtoista ja siksi enemmänkin harrastusta ja huvittelua kuin oikeaa raskasta työtä. Yläluokan elämässä on "leimallisesti" kohtalaisen paljon samanlaisia ulkoisia piirteitä kuin muinaisten aatelisten elämässä, mutta näitä nykyajan yläluokkaisia kuningas ei suoranaisesti ole aateloinut eikä lyönyt ritareiksi.

Ja keskiluokan alapuolella on työssäkäymättömien köyhien alaluokka: pitkäaikaistyöttömät, sairaseläkeläiset ym. köyhät eläkeläiset, mt-ongelmaiset, asunnottomat, huumeiden ja / tai alkoholin ongelmakäyttäjät, koulu- ja sosiaaliturvapudokkaat nuoret jne, sekä ylisummaan kaikki, joiden käytettävissä olevat tulot eivät riitä peruselintarpeisiin ja joilla useimmiten (mutta ei välttämättä määritelmällisesti eikä kaikilla yksilöillä) on työ- ja toimintakykyä alentavia sosiaalisia, henkisiä taikka fyysisiä vaivoja.

Nämä ovat siis kolme yhteiskuntaluokkaa ylimmästä alimpaan: yläluokka, keskiluokka ja alaluokka. Yläluokka on muista luokista riippumaton, keskiluokka myy työpanostaan joko työnantajalle tai suoraan asiakkaille (ja saa myös suurimman osan tulonsiirroista), sekä alaluokka tikkitakeissaan ja kosteusvaurioisissa homemöksissään ynnä vaivaistaloissaan.

Minä kuulun tähän kaikkein alimpaan näistä kolmesta.

Jako riippuu aivan siitä, mistä näkökulmasta asiaa haluaa katsoa. Sinä valitsit taloudellisen näkökulman, kun taas monet katsovat asiaa esimerkiksi kulttuuristen tekijöiden läpi. Taloudellisesta näkökulmastakin voi tehdä hienovaraisempaa jakoa, sillä kaupan kassa ja menestynyt asianajaja ovat mahdollisuuksiltaan aivan eri tilanteessa, vaikka molemmat palkkatöillä eläisivätkin.

Lienee hedelmätöntä väitellä siitä, mikä on "oikea" ja mikä "väärä" näkökulma.

Tuo on hyvä huomio tuo kassan ja asianajan erilaiset mahdollisuudet, se on aivan totta.

Mutta ei kai näkökulmani valinnan kaikkein kovin ydin sittenkään ollut taloudellinen (siis henkilön varallisuus), en ainakaan itse niin tarkoittanut: vaan säännöllinen työnteko. Yritin sanoa, että työtä tekee vain keskiluokka, ja sen alapuoliseen luokkaan pudottaa keskiluokasta pitkittynyt työttömyys ja / tai työkyvyn merkittävä heikkeneminen tai täydellinen menetys.

Minulla oli kyllä mielessäni, että joku kysyy varmaan pian, että mihin luokkaan esim. taiteilijat kuuluvat mielestäni, mutta en uskaltanut enää aloittaa siitä uutta kappaletta, kun joskus pitkiä viestejä kirjoittaessani olen saanut virheilmoituksen liian pitkästä viestistä, jolloin olen joutunut lähettämään tekstin kahdessa osassa.

Mutta taiteilijoista, kirjailijoista ja viihde- & poptähdistä olen siis sitä mieltä, etteivät he sovi loppuun asti mihinkään luokkaan, vaan he ovat yhteiskunnassa erityisryhmä (näitä voi olla muitakin), jolla on piirteitä sekä ylä- että alaluokasta, mutta ei juurikaan keskiluokasta.

Mr. Misery and Poverty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr. Misery and Poverty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alempaan keskiluokkaan kuuluvat lähinnä duunarin ja akateemisen ammatin välimaastossa työskentelevät amk-koulutetut ja seklaiset työntekijät ammateissa, joihin välttämättä vaadita sitä ylempää korkeakoulututkintoa - esim. kiinteistövälittäjät. Yhteistä näille on kova pätemisen tarve, vaikkei varaa siihen varsinaisesti olisi. Harrastetaan esim. fine diningia, vaikkei siihen olisi varaa. Auto on ainakin hienompi kuin naapurin opella/lääkärillä/tutkijalla; status kiinnostaa näitä niin kovasti, että varsinainen substanssi unohtuu.

Suomessa ei ole varsinaista yläluokkaa (vrt. britit ja vaikka ruotsalaiset), ylempää keskiluokkaa täällä edustavat lähinnä monessa eri sukupolvessa akateemisten alojen huipputekijöitä tuottaneet  suvut, esim.lääkärisuvut, taiteiljasuvut jne., joissa henkinen anti on ollut selkeästi parempi mitä se on vasta keskiluokkaan nousseella ensimmäisen polven akateemisella.

Keskiluokkaa taas ovat ammattinsa puolesta vaurastuneet ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet, joilla varallisuutta esim. sijoitusasuntoihin, lasten valtaväestöä kalliimpiin harrastuksiin (purjehdus, ratsastus, klassinen musiikki - huom. ilman alaan liittyvää työtä, joka tarjoaa tuntuvat alennukset lähipiirille).

Ihmisillä näyttää olevan merkillisiä käsityksiä ja määritelmiä keskiluokalle: jotkut luulevat, että "duunari" ei ole keskiluokkaa, ja toiset puolestaan, että korkeakoulututkinnon suorittanut ja sijoitusasuntoja omistava tutkija taikka hyvätuloinen yrittäjä eivät tee työtä eivätkä ole työväenluokkaa.

Hyvät ihmiset: jokainen, joka tekee elääkseen jotain työtä taloudellista vastiketta vastaan - vaikkakin esim. näennäisesti "itsenäisenä" yrittäjänä - on määritelmällisesti "työväenluokkaa". Se on sama asia kuin keskiluokka, ja siihen kuuluvat kaikki siivoojasta, trukkikuskista, lastentarhan opettajasta ja ruiskumaalarista aina sijoitusneuvojan, rahoitussuunnittelijan, asianajajan ja kauppiaan kaltaisten ammattien harjoittajiin asti. Siis kaikki, jotka menevät säännöllisesti mihin tahansa töihin tekemään mitä tahansa töitä elääkseen. Myös seksiammattilaiset kuuluvat keskiluokkaan.

Keskiluokan yläpuolella ovat ne, jotka ovat syntyneet niin rikkaiksi, että heidän ei tarvitse tehdä mitään; ja jos he kuitenkin siitä huolimatta jotain tekevät - kuten esim. Herlinien suku ja Björn Wahlroos sekä poikansa - he eivät tee sitä siksi, että ilman sitä, mitä tekevät, he kuolisivat nälkään tai joutuisivat kadulle pahvilaatikkoon asumaan, niin että se "työkin", mitä nämä syntymä(uppo)rikkaat monisatamiljonäärit ja miljardöörit tekevät, on heille viimekädessä kuitenkin vapaaehtoista ja siksi enemmänkin harrastusta ja huvittelua kuin oikeaa raskasta työtä. Yläluokan elämässä on "leimallisesti" kohtalaisen paljon samanlaisia ulkoisia piirteitä kuin muinaisten aatelisten elämässä, mutta näitä nykyajan yläluokkaisia kuningas ei suoranaisesti ole aateloinut eikä lyönyt ritareiksi.

Ja keskiluokan alapuolella on työssäkäymättömien köyhien alaluokka: pitkäaikaistyöttömät, sairaseläkeläiset ym. köyhät eläkeläiset, mt-ongelmaiset, asunnottomat, huumeiden ja / tai alkoholin ongelmakäyttäjät, koulu- ja sosiaaliturvapudokkaat nuoret jne, sekä ylisummaan kaikki, joiden käytettävissä olevat tulot eivät riitä peruselintarpeisiin ja joilla useimmiten (mutta ei välttämättä määritelmällisesti eikä kaikilla yksilöillä) on työ- ja toimintakykyä alentavia sosiaalisia, henkisiä taikka fyysisiä vaivoja.

Nämä ovat siis kolme yhteiskuntaluokkaa ylimmästä alimpaan: yläluokka, keskiluokka ja alaluokka. Yläluokka on muista luokista riippumaton, keskiluokka myy työpanostaan joko työnantajalle tai suoraan asiakkaille (ja saa myös suurimman osan tulonsiirroista), sekä alaluokka tikkitakeissaan ja kosteusvaurioisissa homemöksissään ynnä vaivaistaloissaan.

Minä kuulun tähän kaikkein alimpaan näistä kolmesta.

Jako riippuu aivan siitä, mistä näkökulmasta asiaa haluaa katsoa. Sinä valitsit taloudellisen näkökulman, kun taas monet katsovat asiaa esimerkiksi kulttuuristen tekijöiden läpi. Taloudellisesta näkökulmastakin voi tehdä hienovaraisempaa jakoa, sillä kaupan kassa ja menestynyt asianajaja ovat mahdollisuuksiltaan aivan eri tilanteessa, vaikka molemmat palkkatöillä eläisivätkin.

Lienee hedelmätöntä väitellä siitä, mikä on "oikea" ja mikä "väärä" näkökulma.

Tuo on hyvä huomio tuo kassan ja asianajan erilaiset mahdollisuudet, se on aivan totta.

Mutta ei kai näkökulmani valinnan kaikkein kovin ydin sittenkään ollut taloudellinen (siis henkilön varallisuus), en ainakaan itse niin tarkoittanut: vaan säännöllinen työnteko. Yritin sanoa, että työtä tekee vain keskiluokka, ja sen alapuoliseen luokkaan pudottaa keskiluokasta pitkittynyt työttömyys ja / tai työkyvyn merkittävä heikkeneminen tai täydellinen menetys.

Minulla oli kyllä mielessäni, että joku kysyy varmaan pian, että mihin luokkaan esim. taiteilijat kuuluvat mielestäni, mutta en uskaltanut enää aloittaa siitä uutta kappaletta, kun joskus pitkiä viestejä kirjoittaessani olen saanut virheilmoituksen liian pitkästä viestistä, jolloin olen joutunut lähettämään tekstin kahdessa osassa.

Mutta taiteilijoista, kirjailijoista ja viihde- & poptähdistä olen siis sitä mieltä, etteivät he sovi loppuun asti mihinkään luokkaan, vaan he ovat yhteiskunnassa erityisryhmä (näitä voi olla muitakin), jolla on piirteitä sekä ylä- että alaluokasta, mutta ei juurikaan keskiluokasta.

Tärkeää olisi tarkentaa jakoa myös sen pohjalta, tuleeko toimeen omalla työllään vai onko osittain sosiaaliturvan varassa.

Toinen tarkentava jako menee mielestäni omistusasumisessa - ja sitä tietä ylipäätään varallisuudessa.

Jos henkilöllä on mahdollisuutta hankkia omistusasunto, jossa asuu esimerkiksi työttömäksi jouduttuaankin, on mahdollisuuksiltaan ja osin myös statukseltaan eri asemassa kuin vuokralla asuva henkilö, joka on vuokranmaksunsa takia aina alttiimpi joutumaan isommassa määrin yhteiskunnan autettavaksi.

Esimerkiksi eläkeläisten asema voi olla aivan erilainen riippuen siitä, asuuko omistusasunnossa vai ei.

Esimerkki:

Mummo 1 saa eläkettä 1000€/kk käteen ja asuu yksityisen omistamassa vuokra-asunnossa. Vuokra 700€. Mummo joutuu eläkkeensä lisäksi hakemaan (ja saamaan) asumistukea ja toimeentulotukea. Mummon asema on heikko ja haavoittuva. Mummolla ei ole muuta varallisuutta.

Mummo 2 saa eläkettä 1000€/kk käteen ja asuu omistusasunnossa, josta maksaa vastiketta 130€/kk. Mummo ei saa eikä tarvitse toimeentulo- eikä asumistukea. Mummon asunnon arvo on 150.000€, ja mummo voi sen helposti realisoida, jos tulee tarve rahalle tai asunto on sellainen, että ei enää pärjää siellä. Mummo voi siis halutessaan muuttaa vaikkapa senioriomistusasuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Lower kirjoitti:

Tupakka, tatuoinnit, ylimielisyys, kiroilu, lonkero, krääsän ostelu

Eivätkö nuo ole enemmän työväestön juttuja?

työväestö on alempaa keskiluokkaa

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se juttu tuossa yhteiskunnan kerroksessa? Saa antaa myös esimerkkejä. Kysyn tätä siksi, kun se mainitaan tällä palstalla usein.

Velkaantuminen sen vuoksi että on näyttää muille millä mällätä. Pintaliitoblogien suurin kirjoittaja -ja lukijakunta kuuluu tähän kategoriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lower kirjoitti:

Tupakka, tatuoinnit, ylimielisyys, kiroilu, lonkero, krääsän ostelu

Eivätkö nuo ole enemmän työväestön juttuja?

työväestö on alempaa keskiluokkaa

Työväestö "  lukee sisälleen kaiken roskakuskista lääkäriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lower kirjoitti:

Tupakka, tatuoinnit, ylimielisyys, kiroilu, lonkero, krääsän ostelu

Eivätkö nuo ole enemmän työväestön juttuja?

työväestö on alempaa keskiluokkaa

Työväestö "  lukee sisälleen kaiken roskakuskista lääkäriin. 

Selväksi tuli tämä näkemys. Montako viestiä vielä aiot laittaa tyrmistyneenä siitä, että ihmiset käsittävät tämän termin sillä yleisemmällä tavalla, eivätkä kirjaimellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän minä mahdan olla?

Akateeminen koulutus, mutta olen duunarityössä erittäin pienellä palkalla. Asun vuokralla kerrostalossa Vantaalla, mutta minulla on sijoituksia jonkun verran. Upouusi pieni auto. Tykkään käydä teatterissa, baletissa, klassisen musiikin konserteissa ja elokuvissa, sekä kokeilla uusia ravintoloita. Käyn myös lähiöfestareilla kesäisin ja bailaan innoissani jonkun JVG:n ja Vesalan tahdissa makeaa siideriä muovimukissani. Pidän myös Proseccosta ja kuivista valkoviineistä, paitsi Chardonnayta inhoan.

Rakastan scifiä ja fantasiaa. Juon humalahakuisesti ja tupakoin joskus. Tykkään vanhasta rock -musiikista, Antti Tuiskusta ja Vain Elämää -sarjasta. Vihaan jazzia. Luen paljon.

Olen jonkinlainen sekamelska eri luokista, kai.

Olet kaikkien tylsimyksien isä.

En tiedä sanoa mihin luokkaan kuulut, koska en usko tuohon lokerointijuttun.

Paskaruokavalio

Vierailija kirjoitti:

Mihin luokkaan minä kuulun? Mies, amk-koulutus, asiantuntijatyö, palkkatulot 68k/vuosi, osakesalkku 350k, pääomatulot 20 ke/v, asun kurjassa lähiökaksiossa yksin, matkustan julkisilla, juon paljon, ei sisustussilmää, vaatteet h&m tai stckan hulluilta päiviltä. Lomamatkat prahaan, barcelonaan, etc.

Luokkaan, jolla olisi rahaa, muttei ymmärrystä käyttää sitä hyvin. Tämä luokka kerää rahaa tilille tai juo ne, jotta voi sitten näyttää ja elää kurjasti. Ajattelevat olevansa fiksuja kun eivät käytä rahaa itseensä, paitsin juomiin. Monesti takana on piheys ja viinanhimo. Eivät vaikuta viehättäviltä rumissa vaatteissaan ja rumassa kämpässään ja jäävät siksi helposti yksin. Jolla he perustelevat monesti elämäntapansa. Ei ole puolisoa, eikä ketään kiinnosta, joten miksi vaivautua pukeutumaan tai sisustamaan, pitämään huolta terveydestä tai edes asua paremmalla alueella.

Rahojensa puolesta voisivat olla ylempää keskiluokkaa, asenteensa puolesta menevät noihin köyhiin alkoholiongelmaisiin työttömiin, jotka saavat rahat sossuluukulta.

Vierailija kirjoitti:

- Koulutuksena lukio/amk

- Kodin sisustus kokovalkoinen tai vastaavan mielikuvitukseton kliseekokonaisuus

- Kulttuurillisen pääoman puute tai heikkolaatuisuus (Iltalehden lukeminen, runsas tv:n katselu, lempisarjoina Vain elämää/Pudotus jne.)

- Blogien seuraaminen ja niistä vaikutteiden ottaminen, laumasieluisuus

- Yhteiskunnallisten asioiden ymmärryksen taso korkeintaan keskinkertaista, puoluekanta vaihtelee oman mututuntuman mukaan ja äänestyspäätöksen perustelut huterat

- Väriyhdistelmiltään epäsopiviin ja rumiin kokonaisuuksiin puettu jälkikasvu yhdistettynä "ei jaksa panostaa, kunhan on nyt vaatteet päällä" -asenteeseen

- Lapset koulussa 7–8:n oppilaita ja vanhemmat tyytyväisiä keskinkertaiseen menestykseen, ei valinnaisia kieliopintoja tai muita erityisiä edellytyksiä

- Ei pahemmin arvostusta perinteikkyyttä tai omaa alkuperää kohtaan, lasten nimet annetaan perusteella "Emilia/Olivia/Veikko/Hugo vaan kuulosti meistä niin kivalta"

Suurin osa lapsista on 7-8 oppilaita ja tuohon ryhmään mahtuu varmasti jokaista yhteiskuntaluokkaa. Koulussa menestyminen on paljon luonteesta ja älystä kiinni. Siksi myös monen duunariperheen lapsi voi olla kympin tyttö tai poika ja toisaalta yläluokan lapset voivat kampailla koulunsa ja numeroiden kanssa. Nykyisin on tärkeämpää oikeat suhteet, kuin 10 todistuksessa.

En myöskään näe korrelaatioita sillä, että hän joka nimeää lapsensa perinteitä kunnioittaen ja on jotenkin parempi, kuin ihminen joka tietää mistä tykkää ja toimii sen mukaan jopa perinteitä rikkoen.

Huono vaatemaku on huonoa makua, eikä ole kiinni yhteiskuntaluokasta. Näitä vaatteisiin hälläväliasenteella suhtautuvia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista. Monet rikkaat ovat yllättävän pihejä ja välinpitämättömiä mitä vaatteisiin tulee ja toiset köyhät ovat syntyneet uskomattomalla tyylitajulla ja värisilmällä.

Yhteiskunnallisten asioiden ymmärtäminen on myös älykysymys. Ihmisen älykkyys ei taas ole riippuvainen yhteiskuntaluokasta, joka taas voi olla ihan sattumien summa.

Blogien seuraaminen? Tätä ajattelua on vaikeaa ymmärtää. Blogeja on laidasta laitaan ja toiset niistä erittäin korkeatasoisia. Ihminen ottaa vaikutuksia kaikkialta. Joten en näe mitään syytä miksi joku tieteiljä, joka EI lue alansa ihmisten kirjoittamia blogeja olisi ylempää yhteiskuntaluokka, kuin sellainen joka lukee niitä, puhumatta siitä, että se blogilukeminen määrittelisi hänen yhteiskuntaluokkansa. Ihminen olisi jotenkin vähemmän laumasieluinen, mitä vähemmän hän lukee tai mitä enemmän hän rajoittaa tietolähteitään?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole enää luokkia samalla tavalla kuin aikaisemmin = ne ovat sekoittuneet.

Tämä koskee kaikkia muita paitsi ylintä kerrosta, jonka elämäntapa on luksuksen, runsaan rahankäytön ja valta-aseman vuoksi pysynyt samankaltaisena vuosikymmenistä ja jopa -sadoista toiseen.

Tämä ei koske vahvasti myöskään yhteiskunnan alinta ryhmää, joka on entiseen tapaan riippuvainen lähinnä muiden avusta, ja täten samankaltaisessa asemassa kuin ennenkin.

Nyky-Suomessa eri sosiaaliryhmiin kuuluminen on paitsi rahan, maun, koulutuksen ja statuksen, myös ennen kaikkea sosiaalisten suhteiden ja julkisuuden hallinnan kysymys.

Sosiaaliluokkien pirstouduttua ne, jotka ovat pohjalla, ovat entistä kauempana niistä, jotka ovat erilaisten "keskiryhmien" yläosassa. Ylin luokka on melko stabiilisti entisellä paikallaan.

Kaikkein alimmat ryhmät ovat edelleen - tavalla tai toisella - yhteiskunnan ulkopuolella tai aivan sen reunalla. Riippuvaisia yhteiskunnan tuesta ja muiden antamasta avusta.

Värikkään alaryhmän erilaiset osat ovat osittain yhteiskunnan sosiaaliturvasta riippuvaisia, osittain kykeneviä itse hankkimaan elantonsa. Tämä ryhmä - pienituloisista siivoojista korkeakoulutettuun prekariaattiin ja p*rsaukisiin tieteen ja taiteen ammattilaisiin asti - on ottanut vanhan työväenluokan paikan. Siinä, missä alimmat ryhmät ovat työelämän ulkopuolella, nämä "toinen jalka työelämässä" olevat ovat tilapäistyövoimaa, ikuista työvoimareserviä, joka tasapainoilee erilaisten yhteiskunnan tukien, omien projektien ja ansiotyön välillä. Yhteistä heille on se, että heillä ei ole mahdollisuutta kerryttää eläkettä eikä ostaa omistusasuntoa (paitsi poikkeusolosuhteissa).

Keskiryhmien alimmat ryhmät ovat taas työorientoituneita, ansiotyössä tai yritystoiminnassa kiinteästi mukana olevia, mutta ansiotasoltaan korkeintaan keskitasoa tai sitä heikompia. Koulutustaso voi vaihdella peruskoulusta tutkijakoulutukseen. Yhteistä kuitenkin on se, että he ovat toisaalta sosiaalitukien ulottumattomissa, ja toisaalta melko vaatimattoman ansiotulon varassa. Tähän ryhmään voisi kuulua esim. pienyrittäjiä, maanviljelijöitä, julkisen sektorin työntekijöitä, osa duunariammateissa työskentelevistä jne. Tämän ryhmän jäsenillä on (ainakin matalamman hintatason alueilla) mahdollisuus hankkia esim. omistusasunto ja mahdollisesti hiukan varallisuuttakin. Kerrostalokolmio tai rintamamiestalo, pihalla 10 v vanha Toyota. Perhelomat Turkissa tai Berliinissä jne. Tähän ryhmään lasken itsenikin.

Keskiryhmien keskiosissa eletään jo mukavasti. Nämä ihmiset ostavat uusia asuntoja, rakentavat omakotitaloja, hankkivat kesämökkejä, ostavat uusia autoja, lomailevat kaukomailla. Tähän ryhmään kuuluu esim. duunarieliitti, yksityisen sektorin korkeakoulutettuja, menestyviä pienyrittäjiä jne.

Keskiryhmien ylimmät osat ovat niitä "kukkulan kuninkaita", jotka eivät yllä yhteiskunnan ylimpään kerrostumaan, mutta ovat todella hyvätuloisia ja hyvässä asemassa - niitä pikkukaupunkien hyvätuloisimpia yrittäjiä, ylintä virkamieskuntaa, isojen firmojen ylemmän tason johtajia, keskisuurten firmojen omistajia, professoreita, menestyneitä taide-, kulttuuri- ja viihde-elämän tähtiä, järjestöjohtajia, kansanedustajia.

Pieni ylin luokka on muuttumaton. He ovat tämän maan johtajia, ehdotonta eliittiä. He ovat kaikki varakkaita, mutta heidän asemaansa ei vaikuta enää se, kuinka paljon he loppujen lopuksi omistavat, vaan se, kuinka paljon heillä on valtaa. He ovat Linnan juhlien vakiokasvoja. Heidän joukossaan on elinkeinoelämän ylin johto, valtion ylin johto ja eniten omistavat yksityishenkilöt ja perheet.

Tässä oli sitä totuuden siementä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suomessa ole kuin kaksi luokkaa; omistava luokka ja työväenluokka. Jos tarvitset työstä saatua palkkaa ja/tai yhteiskunnan tukia elämiseen, kuulut työväenluokkaan. Jos pärjäät pelkillä pääomatuloilla, kuulut omistavaan luokkaan.

Ja silti työväki äänestää ihmisiä, jotka ajavat vain omistavan luokan, pääoman, etua. Koska toivovat joskus olevansa rikkaita, ja koska luulevat identifioituvansa kokoomusta äänestämällä yläluokkaan. Surullista.

Tämä on totisinta totta, että yhdenkään työssäkäyvän ei tulisi äänestää kokoomusta!