Polyamoria on perseestä
Puhun siis omalta kohdaltani. Muiden polyamorisuutta vastaan minulla ei ole mitään. On vaan perseestä olla tässä monogamisessa yhteiskunnassa polyamorinen. Että on tunteita useampaan kuin yhteen suuntaan ja sitten kun nämä tunteiden kohteet ovat yksiavioista sorttia. Ai että osaa vituttaa. Oispa polysuhteet yleinen tapa ja normaali asia niin ei tarttis räytyä ja kärsiä tällä tapaa. Rakastan miestäni, mutta ainoa tapa, miten voisin olla ihastukseni kanssa olisi joko jättää mies, jota rakastan tai pettää häntä. Miten te ihmiset kestätte näitä tilanteita? Vai olenko ainoa? Olen mm. AV-keskusteluista saanut sellaisen mielikuvan, että ihastumiset parisuhteen aikana oisi yleisempiäkin.
Kommentit (34)
Jos polysuhteet olisivat normi, kärsisivät nuo miehet samaan tapaan kuin sinä nyt. Mutta sinulle olisi ilmeisesti ihan ok että rakastamillasi ihmisillä olisi paha olla. Tärkeintä, että sinä saat mitä haluat. Eipä siinä, ihmisen perusluonne on itsekäs.
Jokainen ihastuu suhteensa aikana myös muihin. Myös monogamiaa kannattavat ja mustasukkaisuuteen taipuvaiset ihmiset. Muutamissa islaminuskoisissa maissa ja mormonipiireissä ongelma on harmillisesti ratkottu niin, että polyamoria on sallittu vain miehille. Muuten Olisin kehottanut harkitsemaan siirtymistä näihin kulttuuripiireihin, nyt en viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihastuu suhteensa aikana myös muihin. Myös monogamiaa kannattavat ja mustasukkaisuuteen taipuvaiset ihmiset. Muutamissa islaminuskoisissa maissa ja mormonipiireissä ongelma on harmillisesti ratkottu niin, että polyamoria on sallittu vain miehille. Muuten Olisin kehottanut harkitsemaan siirtymistä näihin kulttuuripiireihin, nyt en viitsi.
Ei se harmillista ole, jos mies elättää perheen/maksaa elareita.
Vaan loogista. Luonto toimii myös näin.
Johtaja Hirwi siittää lauman kaikki naaraat.
Sincc
Ei se kysele, onko se sopiwaa muiden uroksien mielestä.
Sinulla on kivikautisen heimoihmisen hyperseksihimot. Siinä ei ole mitään väärää, koska perimäänsä ei voi vaikuttaa, mutta ihmisen seksuaalikäyttäytymisen pitää hiljalleen sopeutua sivilisaatioon.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Olen aina ollut yksiavioisessa suhteessa, mutta voisin ainakin ajatuksen tasolla hyväksyä, että miehelläni olisi monta naista, jos näin sovittaisiin. Itse ihastun jatkuvasti muihin, mutta haluan olla silti yhdessä vain mieheni kanssa. En kuitenkaan ole koskaan pettänyt, koska se on väärin ilman toisen hyväksyntää. En osaa puhua tästä puolisollekaan, kun tiedän, ettei hän polyamoriaa hyväksyisi.
Eikö se ihastuksen kohde ole tässä tavallaan sitten käyttöhyödyke, jos haluat jatkaa kuitenkin miehesi kanssa? Jos se ihastuksesi on sinkku, hän voi ihastua sinuun ja haluta enemmän. Ei reilu tilanne ja kuulostaa melko itsekkäältä. Voisitteko te parisuhteessa elävät polyt perustaa jonkinlaisen verkoston, jossa on vain muita psrisuhteessa eläviä polyja? Näin keneenkään ei satu.
Minusta tuntuisi ainakin pahalta, jos kumppani salaa toivoisi koko ajan olevansa jonkun muun kanssa. Ymmärrän että ihastumisia tulee, mutta silloin toivon, että toinen löytää joko tahdon panostaa suhteeseen siitä huolimatta tai avata suunsa jolloin voidaan yhdessä miettiä kannattaako yhdessä enää jatkaa. Olisi ikävää saada tietää, että toinen kuukausikaupalla on kärvistellyt ja sadatellut ristiriitaansa kun on niin paljon haluja muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kivikautisen heimoihmisen hyperseksihimot. Siinä ei ole mitään väärää, koska perimäänsä ei voi vaikuttaa, mutta ihmisen seksuaalikäyttäytymisen pitää hiljalleen sopeutua sivilisaatioon.
Witsin murjaisit ..
Sincc
Käytännössä toi kuvio menee kai niin, että jos pariutunut poly ihastuu monosinkkuun, suhdetta jatkuu siihen saakka, kunnes mono löytää parisuhteen. Sen jälkeen ei puhelin laula. Jos hän ihastuu polysinkkuun, suhde saattaa jatkua, mutta polysinkku panostaa jatkossa enemmän omaan pysyvään suhteeseensa. Olet kakkonen. Tai kolmonen. Riippuu kuinka monta sinkulla on ollut kierroksessa.
Polyamoriset on aina infernaalisen rumia ja lihavia reppanoita.
Mitään polyamoriaa ei ole olemassakaan.
Kaikki ihmiset tuntevat vetoa muihin ihmisiin pitkän parisuhteen aikana. Ei se ole mikään outo seksuaalisuuden muoto vaan koskee ihan jokaista ihmistä, joka on itselleen rehellinen.
Toinen juttu on sitten itsekeskeisesti ajatella, että minun pitää päästä painamaan ketä vaan koska en ole riittävän kypsä käsittelemään omia tunteitani.
Ei, se että ihastut johonkin muuhun kuin kumppaniisi ei tee sinusta johonkin seksuaalivähemmistöön kuuluvaa.
Jos tuskailet sen kanssa, ettet löydä kumppania, joka pysyisi sinulle uskollisena ja hyväksyisi sekoilusi muiden kanssa, kyse on vain siitä, ettet ole aikuinen.
Elämä tosiaan on valintoja.
Itsekin ihastun muihin naisiin joskus, himoitsen vielä useampia, mutta tein aikoinaan päätöksen mennä naimisiin ja lupasin vaimolleni uskollisuutta. Joten siitä pidän kiinni, enkä ala inistä, että olen polyamorinen kun lähikaupan Minna saa sydämen pamppailemaan ja työkaveri-Sanna saa etumuksen paisumaan.
En minä ole mikään uhri tai seksuaalivähemmistöön kuuluva vain siksi, että pidän muitakin ihmisiä vetoavina.
Lupasin vaimolleni uskollisuutta, kun menimme naimisiin, ja siitä pidän jumalauta kiinni. Teen sen siksi, etten ole typerä lapsi, ja koska kunnioitan pitkäaikaista kumppaniani.
On se kumma, että perusasiat ovat nykynaisille niin perhanan vaikeita ymmärtää.
Suhde on yhteinen sopimus. Mä tuossa tilanteessa eroaisin. Ottaisin tästä toisesta osapuolista kumppanin ja hänelle ilmeisesti myös sopii että tulevaisuudessa joku muukin ihminen on osa suhdettanne.
Voi teitä polyja. Olette niin tunteidenne vietävissä. Ihanan lapsellista. Tulee alakouluaika mieleen ja se, miten ihastuksen kohteet vaihtuivat viikoittain.