Polyamoria on perseestä

Kaikkea ei voi saada. Elämä on valintoja.

No kun se ihastuksesi ei ole poly, niin hän ei vain sovi sinulle. Samaa tapahtuu koko ajan ihmissuhteissa, itse olen tullut dumpatuksi vapaaehtoisen lapsettomuuden vuoksi. Sellaista se on.

Jos seksuaalinen suuntautumisesi on poikkeava, etsi samanlaisia ja opettele ajattelemaan että sinulla on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

No kun se ihastuksesi ei ole poly, niin hän ei vain sovi sinulle. Samaa tapahtuu koko ajan ihmissuhteissa, itse olen tullut dumpatuksi vapaaehtoisen lapsettomuuden vuoksi. Sellaista se on.

Anteeksi korjaan, miehesi tai kumpikaan miehistä ei ole poly. Sinänsä sama asia näin vähemmistöön kuuluvalla.

T. Sama vela joka luki aloituksen huonosti.

Ei ole tullut kiinnostavia polymiehiä kohdalle.

Ja kiitokset myötätunnosta kaikille alapeukuttajille, jotka eivät osaa perustella alapeukutustaan. Toivottavasti teillä on mukava viikonloppu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun se ihastuksesi ei ole poly, niin hän ei vain sovi sinulle. Samaa tapahtuu koko ajan ihmissuhteissa, itse olen tullut dumpatuksi vapaaehtoisen lapsettomuuden vuoksi. Sellaista se on.

Anteeksi korjaan, miehesi tai kumpikaan miehistä ei ole poly. Sinänsä sama asia näin vähemmistöön kuuluvalla.

T. Sama vela joka luki aloituksen huonosti.

Sinänsä kyllä kestän tän tilanteen, että ihastukseni on vela ja mies ja minä halutaan lapsia. Noo, ihastukset on onneks ohimeneviä.

ap

En ole poly, mutta minustakin olisi mukavampaa, jos polyamorisuus olisi yhteiskunnasamme se normi, ja melkein kaikki olisivat luonnostaan polyamorisia. Minä voisin joidenkin psykologisten ominaisuuksieni (mm. mustasukkaisuuden puute) sopia polysuhteeseen, mutta se ei ole sitä, mitä haluan.

Ahdistunut kirjoitti:

Puhun siis omalta kohdaltani. Muiden polyamorisuutta vastaan minulla ei ole mitään. On vaan perseestä olla tässä monogamisessa yhteiskunnassa polyamorinen. Että on tunteita useampaan kuin yhteen suuntaan ja sitten kun nämä tunteiden kohteet ovat yksiavioista sorttia. Ai että osaa vituttaa. Oispa polysuhteet yleinen tapa ja normaali asia niin ei tarttis räytyä ja kärsiä tällä tapaa. Rakastan miestäni, mutta ainoa tapa, miten voisin olla ihastukseni kanssa olisi joko jättää mies, jota rakastan tai pettää häntä. Miten te ihmiset kestätte näitä tilanteita? Vai olenko ainoa? Olen mm. AV-keskusteluista saanut sellaisen mielikuvan, että ihastumiset parisuhteen aikana oisi yleisempiäkin.

Kyllä sun pitäisi jo suhteen alussa kertoa toiselle et oot polyamorinen!! Olisi aika reilua. Toinen voi sitten tehdä omat valintansa jatkaako suhdetta kanssasi vai ei.

Pettäminen on raukkamaista, yrität selvästi hakea jotain oikeutusta sille.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistunut kirjoitti:

Puhun siis omalta kohdaltani. Muiden polyamorisuutta vastaan minulla ei ole mitään. On vaan perseestä olla tässä monogamisessa yhteiskunnassa polyamorinen. Että on tunteita useampaan kuin yhteen suuntaan ja sitten kun nämä tunteiden kohteet ovat yksiavioista sorttia. Ai että osaa vituttaa. Oispa polysuhteet yleinen tapa ja normaali asia niin ei tarttis räytyä ja kärsiä tällä tapaa. Rakastan miestäni, mutta ainoa tapa, miten voisin olla ihastukseni kanssa olisi joko jättää mies, jota rakastan tai pettää häntä. Miten te ihmiset kestätte näitä tilanteita? Vai olenko ainoa? Olen mm. AV-keskusteluista saanut sellaisen mielikuvan, että ihastumiset parisuhteen aikana oisi yleisempiäkin.

Kyllä sun pitäisi jo suhteen alussa kertoa toiselle et oot polyamorinen!! Olisi aika reilua. Toinen voi sitten tehdä omat valintansa jatkaako suhdetta kanssasi vai ei.

Pettäminen on raukkamaista, yrität selvästi hakea jotain oikeutusta sille.

Tämä!

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Olen aina ollut yksiavioisessa suhteessa, mutta voisin ainakin ajatuksen tasolla hyväksyä, että miehelläni olisi monta naista, jos näin sovittaisiin. Itse ihastun jatkuvasti muihin, mutta haluan olla silti yhdessä vain mieheni kanssa. En kuitenkaan ole koskaan pettänyt, koska se on väärin ilman toisen hyväksyntää. En osaa puhua tästä puolisollekaan, kun tiedän, ettei hän polyamoriaa hyväksyisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Olen aina ollut yksiavioisessa suhteessa, mutta voisin ainakin ajatuksen tasolla hyväksyä, että miehelläni olisi monta naista, jos näin sovittaisiin. Itse ihastun jatkuvasti muihin, mutta haluan olla silti yhdessä vain mieheni kanssa. En kuitenkaan ole koskaan pettänyt, koska se on väärin ilman toisen hyväksyntää. En osaa puhua tästä puolisollekaan, kun tiedän, ettei hän polyamoriaa hyväksyisi.

Näköjään kirjoitin, että haluan olla yhdessä VAIN mieheni kanssa. Tarkoitan, että haluan olla hänen kanssaan aina ja siksi en ole pettänyt häntä, vaikka tahtoisin olla myös muiden kanssa. No joo, ehkä te ymmärrätte, mitä yritän sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Olen aina ollut yksiavioisessa suhteessa, mutta voisin ainakin ajatuksen tasolla hyväksyä, että miehelläni olisi monta naista, jos näin sovittaisiin. Itse ihastun jatkuvasti muihin, mutta haluan olla silti yhdessä vain mieheni kanssa. En kuitenkaan ole koskaan pettänyt, koska se on väärin ilman toisen hyväksyntää. En osaa puhua tästä puolisollekaan, kun tiedän, ettei hän polyamoriaa hyväksyisi.

Minulla on sama tilanne ja samat ajatukset. Pettäminen on väärin, mutta av-mammat nyt vääntävät omia oletuksiaan. Aloituksessa ainoastaan totesin, että homma on perseestä, kun jossei kärsi hiljaa, olemassa olevat vaihtoehdot on paskoja.

ap

Täällä yksi avoliitossa elävä nainen, jonka pään täyttää tällä hetkellä ärsyttävä ihastus työkaveriin. No ainakin työpäivät kuluvat kuin siivellä, mutta muuten inhottavaa ja olo on kuin pettävällä, vaikkei mitään ole tapahtunut tai tapahtumassa. Omalla kohdallani vituttaa etenkin jonkinlainen mustasukkaisuus tästä työkaverista, eikä järki auta. En tiedä mitä työkaveri ajattelee minusta, eikä sillä mitään väliä oikeasti olekaan. Vaikka mulle nyt onkin, haluaisin hänenkin olevan ihastunut minuun, siis vaikka en aio mitään tehdäkään. Ei ole mukavaa olla tällainen herkästi muihin ihastuva. Onneksi en ole ikinä  pettänyt, enkä usko että siihen pystyisin tosi paikan tullen. Ja tästä huolimatta miellän itseni ihan yksiavioiseksi naiseksi.

Sinun tulee miettiä voitko olla onnellinen vain miehesi kanssa. Riittääkö tämä sinulle jos kuitenkin ajatuksiasi vaivaa se, että haluat olla muidenkin kanssa.

Eroa jos miehesi ei riitä sinulle, teet hänelle myös palveluksen ja hän voi löytää naisen joka haluaa vain hänet.

Moi!

Pitää kertoa, että täällä on painittu ihan saman asian kanssa. On ollut ihan ihana mies, jonka kanssa on halunnut olla hautaansa asti. Jokin siinä on kuitenkin mättänyt, että vain me kaksi ikuisesti yhdessä. Niin se sitten kävi, että taloon tuli toinen mies, jonka kanssa syntyi tunteita. Siinäs sitten oot että mitäköhän nyt ? Kun ei haluaisi päättää tai kieltää tai valehdella tai esittää mitään mitä ei ole.

En ehtinyt puhua asiasta, kun mies olikin jo lukenut viestini ja tunnen miten kauheelta se on tuntunut.

Mulla on tästä kurja olo, niin ku tekisin jotain tosi väärin, ja samalla kuiten tuntuu luonnolliselta.

Vastedes kerron suhteen alussa, etten oo lupaamassa että oisin ikuisesti vain yhden ihmisen ihminen.

AP:lle, no siis minäkin olen ns. vauvapoly eli uusi täällä, tullut proverbaalisesta kaapista ulos vasta vuoden vaihteessa.

Tuohan tuntuu ihan minunkin (mies) kokemukselta so far. Meitä polymielisiä on liian pieni prosentti avoinna liikenteessä, että väkisinkin sitä meinaa törmää ihastuksissaan monoihmisiin. Se on sitten siitä kiinni että yritätkö pistää monon taipumaan tahtoosi vai eroatko. Molemmat sattuu, mutta vain ensimmäinen voi sanoa olevan väärin ainakin jos hän on todellinen yksiavioinen.

Se vaatisi paaaaljon keskustelua ja mitä voisit tehdä on kokeilla vihjaista asiaa. Kokeilla kepillä jäätä. Silti paras olisi aloittaa suhteet tällä oletuksella niin tulee vähemmän harmia pitkässä juoksussa.

Oma matkani on vasta alussa ja päätin yrittää liittymättä isommin yhteisöjuttuihin, mutta esim tinderissä minulla on tämä mainittuna ja vasta yhden ihmisen kanssa olen kuukaudessa matchannut joka on myös poly. Loput ovat olleet normeja.

Kyllä meitä normaalin oloisia viehättäviäkinnpolyja on (tiedostan olevani ihan hyvännäkönen), mutta minä en ainakan pompi missään haastateltavana.

"Rakastan miestäni, mutta ainoa tapa, miten voisin olla ihastukseni kanssa olisi joko jättää mies, jota rakastan tai pettää häntä."

Tuohan on ihan normaali ongelma, jonka suurin osa parisuhteessa olijoista kohtaa jossain vaiheessa. En ymmärrä, miten ap nyt kokee kärsivänsä jotenkin kohtuuttomasti ja toisia enemmän.

Kasvoin polykodissa (isällä kaksi naista) ja vihaan polyamoriaa. Erityisesti lasten sotkeminen siihen on oman kokemukseni perusteella erittäin vahingoittavaa.

Ap tuntee suuria tunteita vasemmalle ja oikealle siellä Porvoossa ;D

Sincc

Jos sä haluat paneskella vasemmalle ja oikealle, niin kannattaa pysyä sinkkuna. 

Polyamoria tuntuu harvoin toimivan kaikille osapuolille. Aina kuvioissa on mukana joku, joka olisi mieluummin yksiavioinen, mutta suostuu polysuhteeseen, koska välittää kyseisestä ihmisestä. Tunteilleen ei silti mitään voi, jos tuntuu pahalta, että joutuu jakamaan rakastamansa ihmisen myös muiden kanssa.