Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos teini-ikäinen lapsesi ei lainkaan haluaisi tavata sinua?
16.09.2016 |
Siinäpä se kysymys on. Teini-ikäinen poikani ei halua tavata minua, äitiään, lainkaan. Syyttää minua erosta (siitä on jo 3 vuotta), sekä siitä, että olen "pakottanut" hänen nuoremmat sisaruksensa tapaamaan minua. Ollaan lasten isän kanssa mm. oltu useamman kerran oikeudessa, kun hän ei antaisi lasten tavata minua lainkaan, olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen, ja sitä kautta kaikki lapset ovat olleet lastensuojelun asiakkaina, ja esikoisen mukaan minä siis olen aiheuttanut tämän kaiken, eikä hänellä omasta mielestään siksi edes ole äitiä :(
Mitä enää voin tehdä? Vain odottaa, että ehkä hän jonakin päivänä ymmärtää, että haluan hänelle vain hyvää, ja että ehkä hänellekin olisi hyvä olla kontakti äitiinsä?
Kommentit (34)
Jos osaisit syöttää lapsille sopivasti, mutta ei liikaa niitä faktoja, niin he saisivat ajatella asiasta itse. Vähitellen. Ettei se menekään niin, että mies siellä nut satuilee ja sä olet faktoista hiljaa. Nou nou. Käy itse vaikka narsisteja tuntevan tahon kanssa puhelikeskustelua, että voitko tehdä jotain. (Narsistien tuki ry?)
21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestit 18-22 saman kirjoittajan. Huolestuin teistä kyllä nyt..
Vierailija kirjoitti:
Hanki ap sellainen nauhuri ja pidä sitä aina mukanasi. Koita saada lasten isä puhumaan sinulle sivusuunsa kun tapaatte. Saat ehkä vielä pelastettua ne muut lapset. Aivan järkyttävää. Suomi on sitten oikeusvaltio...
No olenhan minä kaikenlaista saanut nauhallekin (ja joskus eksä ei osaa pidätellä itseään viesteissäkään). Mutta kuten ehkä tiedätte, jotkut ovat erinomaisen taitavia kääntämään mustan valkoiseksi. Osa sosiaalipuolen ihmisistä on kyllä tajunneet ja todenneet tilanteen, mutta kaikki eivät, ja tosiaan, tuomarit sitten tekevät muutaman tunnin ja muutaman ihmisen todistelun perusteella johtopäätöksiä, vaikka ovat oikeasti nähneet ja kuulleet vain värittyneen pintaraapaisun tilanteesta.
Ja juu, luotto oikeuslaitokseen meni kyllä täysin (näin myös asianajajallani, joka sentään on tehnyt alalla töitä 25 vuotta, hän sanoi että hän ei ole ennen törmännyt noin surkeaan tuomariin) sekä myös julkisiin sosiaalipalveluihin. Yksi lapsistamme sai jo koulun kautta lähetteen psykiatriseen arviointiin, ja psyk. polilta ensin ilmoittivat että lapsi tutkitaan 2-3 käyntikerralla, mutta sitten viikkoa myöhemmin taas, että eivät ota meitä asiakkaiksi (päätös siitä huolimatta että oli lääkärin lähete, eivätkä tavanneet lasta eikä vanhempiakaan kertaakaan).
Suomessa ei yksikertaisesti saa apua lasten henkiseen pahoinvointiin tai hyväksikäyttöön. Jos isä vaikka hakkaisi lapset säännöllisesti, niin sitten varmaan saisivat apua.
-AP
Äläkä syytä ap itseäsi!!! Se vain halvaannuttaa sinua, jos niin menet tekemään. Ei! Mies on tuossa sairas, aivan sairas. Sano se vain lapsille, syötät heille edes epäilyksen isänsä "ihanuudesta" vaikka he haluaisivatkin edelleeen jäädä sinne. Nimittäin jos isä todella on sairas, kuten vaikuttaa, niin lapsia ei auta yhtään, jos isä itse siellä kaasuvalottaa ja sumuttaa lapsia uskomaan että sellainen persoonallisuus on terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki ap sellainen nauhuri ja pidä sitä aina mukanasi. Koita saada lasten isä puhumaan sinulle sivusuunsa kun tapaatte. Saat ehkä vielä pelastettua ne muut lapset. Aivan järkyttävää. Suomi on sitten oikeusvaltio...
No olenhan minä kaikenlaista saanut nauhallekin (ja joskus eksä ei osaa pidätellä itseään viesteissäkään). Mutta kuten ehkä tiedätte, jotkut ovat erinomaisen taitavia kääntämään mustan valkoiseksi. Osa sosiaalipuolen ihmisistä on kyllä tajunneet ja todenneet tilanteen, mutta kaikki eivät, ja tosiaan, tuomarit sitten tekevät muutaman tunnin ja muutaman ihmisen todistelun perusteella johtopäätöksiä, vaikka ovat oikeasti nähneet ja kuulleet vain värittyneen pintaraapaisun tilanteesta.
Ja juu, luotto oikeuslaitokseen meni kyllä täysin (näin myös asianajajallani, joka sentään on tehnyt alalla töitä 25 vuotta, hän sanoi että hän ei ole ennen törmännyt noin surkeaan tuomariin) sekä myös julkisiin sosiaalipalveluihin. Yksi lapsistamme sai jo koulun kautta lähetteen psykiatriseen arviointiin, ja psyk. polilta ensin ilmoittivat että lapsi tutkitaan 2-3 käyntikerralla, mutta sitten viikkoa myöhemmin taas, että eivät ota meitä asiakkaiksi (päätös siitä huolimatta että oli lääkärin lähete, eivätkä tavanneet lasta eikä vanhempiakaan kertaakaan).
Suomessa ei yksikertaisesti saa apua lasten henkiseen pahoinvointiin tai hyväksikäyttöön. Jos isä vaikka hakkaisi lapset säännöllisesti, niin sitten varmaan saisivat apua.
-AP
Voi hitto.
Koita sitä narsismia tuntevaa lakimiestä, vaikka en haluakaan lakimiestäsi syyttää, mutta siis kun narsistisesti toimivien kanssa ei mikään normitappelu käy. Se on oma taiteenlajinsa. Jos sellaisia asianajajia onkaan, mutta ainakin joku aa oli kirjoittanut aiheesta jonkin kirjankin, ellen väärin muista.
Tiedän tuon asiat käännetään mustavalkoisiksi-ilmiön. Se onkin helvetin vaikea ja haastava perata, että ei, ei kuitenkaan vaan valkoinen on valkoista ja musta on kuitenkin mustaa. Mutta sen sitkeässä jankkaamisessa piilee ainoa ratkaisu. Luulisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki ap sellainen nauhuri ja pidä sitä aina mukanasi. Koita saada lasten isä puhumaan sinulle sivusuunsa kun tapaatte. Saat ehkä vielä pelastettua ne muut lapset. Aivan järkyttävää. Suomi on sitten oikeusvaltio...
No olenhan minä kaikenlaista saanut nauhallekin (ja joskus eksä ei osaa pidätellä itseään viesteissäkään). Mutta kuten ehkä tiedätte, jotkut ovat erinomaisen taitavia kääntämään mustan valkoiseksi. Osa sosiaalipuolen ihmisistä on kyllä tajunneet ja todenneet tilanteen, mutta kaikki eivät, ja tosiaan, tuomarit sitten tekevät muutaman tunnin ja muutaman ihmisen todistelun perusteella johtopäätöksiä, vaikka ovat oikeasti nähneet ja kuulleet vain värittyneen pintaraapaisun tilanteesta.
Ja juu, luotto oikeuslaitokseen meni kyllä täysin (näin myös asianajajallani, joka sentään on tehnyt alalla töitä 25 vuotta, hän sanoi että hän ei ole ennen törmännyt noin surkeaan tuomariin) sekä myös julkisiin sosiaalipalveluihin. Yksi lapsistamme sai jo koulun kautta lähetteen psykiatriseen arviointiin, ja psyk. polilta ensin ilmoittivat että lapsi tutkitaan 2-3 käyntikerralla, mutta sitten viikkoa myöhemmin taas, että eivät ota meitä asiakkaiksi (päätös siitä huolimatta että oli lääkärin lähete, eivätkä tavanneet lasta eikä vanhempiakaan kertaakaan).
Suomessa ei yksikertaisesti saa apua lasten henkiseen pahoinvointiin tai hyväksikäyttöön. Jos isä vaikka hakkaisi lapset säännöllisesti, niin sitten varmaan saisivat apua.
-AP
Miksi eivät tutki lasta? Epäiletkö miehesi soittaneen sinne? Oletko nostanut epäilyksesi pöydälle? Kertoisin jatkossa varatessani apua heti, että vastapuolella on narsisti, vaikka ei diagnoosia olisikaan, sillä jos miehesi ei ole narsisti, hän antaa sullekin reilun mahdollisuuden äitiyteen, jos olet tolkun ihminen, jolle kuulostat ja korkeintaan pahastuu nimittelystä jos sen edes milloinkaan saa selville, mutta jos hän on narsisti, niin vain puhuessasi asiasta sen oikealla nimellä sinuakin ehkä tajutaan noissa instansseissa. Ikävää, että narsisteille pitää olla vittumainen, mutta no can do. Ei-narsisteillehan ei tarvitse olla.
Mies on siis vienyt mattoa koko ajan sinun jalkojesi alta, alat nyt tehdä samaa kertomalla kaikille heti, että olet huoltajuusriidassa narsistin kanssa. Kun vain kerrot sen rauhallisesti faktana, niin sinua kyllä uskotaan, vaikka helposti ekana sitä pelkää, että ne ajattelee minun olevan se hullu, joka vaan toista haluaa mustamaalata. No, sillä se narsku just pelaa.
Sanoessasi miehesi olevan narsisti muut alkavat suhtautua häneen kriittisemmin ja tekevät siitä arvion itse. Ja ainakin useammalla on mahdollisuus tajuta, että siltä vaikuttaa ja asettua puolellesi paremmin. Näin mä ajattelen. Vaikkei mulla kyllä kokemusta narsisteista olekaan kuin vanhempina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvistä kommenteista. En minä itseäni syytä, korkeintaan siitä, etten tajunnut lähteä aiemmin, ja siitä että en ottanut lapsia ja lähtenyt turvakotiin. Siinä vaiheessa kaikki henkinen ja fyysinenkin energia meni itsensä pelastamiseen (ajatuksena että lapset saa pelastettua myöhemmin).
"Huvittavintahan" on, että eksä tietenkin yrittää levittää juttua, että minä olen narsisti. Itse en ole häntä siksi kutsunut, vaan kertonut faktat hänen tekemisistään ja sanomisistaan (mitkä hän tietysti kiistää). Lapsille en koskaan häntä hauku, mutta ehkä pitäisi tosiaan alkaa kertomaan enemmän faktoja.
Ihme kyllä, pystyn pysymään vahvana koskien lapsia ja heidän kielteistä käyttäytymistä minua kohtaan, koska järjellä tiedän, että heihin on vaikutettu, eivätkä he oikeasti pohjimmiltaan ole sellaisia, kuin miten nyt käyttäytyvät minua kohtaan. Sitävastoin eniten pelkään lasten puolesta, millaisia aikuisia heistä kasvaa. Millaista epäluottamusta heillä jo nyt on muita ihmisiä kohtaan, millaisia mielenterveysongelmia heille saattaa tulla. Ja kun tuntuu että en voi tehdä sille mitään, että isä tavallaan siirtää omat ongelmansa ja persoonallisuushäiriönsä lapsiin.
Ja vaikka miten yritän pyytää ulkopuolisilta apua (kymmeniä asiantuntijoita olen tavannut, ja lapset myös), niin selväksi on käynyt, että asia on niin vaikea, ettei oikein mitään voida tehdä.
Lastensuojelussa jossakin vaiheessa jo väläyttelivät lasten sijoitusta, mutta ei sekään sitten toteutunut, koska lapsilla kuitenkin asiat ovat meillä vanhemmilla ollessaan hyvin _fyysisesti.
-AP
Alat nyt vain kutsua miestä narsistiksi. Mä ajattelen lastesi kohdalta ihan samoin kuin sinä. Ja hienoa, ettet ota itseesi heidän käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ap..
Olen sinun kohtalotoverisi, sillä erotuksella, että meillä lasten jako meni kyllä sovinnolla. Exä otti yhden ja minulle jäi silloin vielä neljä alaikäistä. Kaksi oli jo eron tullessa voimaan täysikäisiä.
Minulla on samanlainen tausta kuin sinulla. Minulta exä otti rahat ja vapauden. En saanut tavata sukulaisia, ei ystäviä, ei siis mitään ulkopuolista. Minun elämäni mahtui kodin,työn ja lasten kolmioon. Exä harrasti ja vei rahamme niin, että välistä joutui oikeasti miettimään, miten seuraavaan tilipäivään eletään.
Sitten otin eron.
Tätä exän tytärtä en ole viiteen vuoteen nähnyt. Hän syyttää minua kaikesta ja uskoo isänsä selittelyt elämämme kurjuudesta.
En ole yrittänyt yhteydenottoja, koska hän on sitä näin toivonut. Joskus se tuntuu pahalta.
Nyt on nähty, mitä siitä seurasi. Tytär on ollut jopa pakkohoidossa mielisairaalassa. Exä hoiti hommansa.
Olen saanut oman elämäni raiteilleen. Ja loput lapset tapaavat isäänsä sopimuksen mukaan.
Exän kanssa pidämme hyvin välimatkaa, koska hän aloittaa sättimisen heti enkä vain enää jaksa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap..
Olen sinun kohtalotoverisi, sillä erotuksella, että meillä lasten jako meni kyllä sovinnolla. Exä otti yhden ja minulle jäi silloin vielä neljä alaikäistä. Kaksi oli jo eron tullessa voimaan täysikäisiä.
Minulla on samanlainen tausta kuin sinulla. Minulta exä otti rahat ja vapauden. En saanut tavata sukulaisia, ei ystäviä, ei siis mitään ulkopuolista. Minun elämäni mahtui kodin,työn ja lasten kolmioon. Exä harrasti ja vei rahamme niin, että välistä joutui oikeasti miettimään, miten seuraavaan tilipäivään eletään.
Sitten otin eron.
Tätä exän tytärtä en ole viiteen vuoteen nähnyt. Hän syyttää minua kaikesta ja uskoo isänsä selittelyt elämämme kurjuudesta.
En ole yrittänyt yhteydenottoja, koska hän on sitä näin toivonut. Joskus se tuntuu pahalta.
Nyt on nähty, mitä siitä seurasi. Tytär on ollut jopa pakkohoidossa mielisairaalassa. Exä hoiti hommansa.
Olen saanut oman elämäni raiteilleen. Ja loput lapset tapaavat isäänsä sopimuksen mukaan.
Exän kanssa pidämme hyvin välimatkaa, koska hän aloittaa sättimisen heti enkä vain enää jaksa sitä.
Exän tytär? Eikö hän kaikesta huolimatta ole sinunkin lapsesi? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap..
Olen sinun kohtalotoverisi, sillä erotuksella, että meillä lasten jako meni kyllä sovinnolla. Exä otti yhden ja minulle jäi silloin vielä neljä alaikäistä. Kaksi oli jo eron tullessa voimaan täysikäisiä.
Minulla on samanlainen tausta kuin sinulla. Minulta exä otti rahat ja vapauden. En saanut tavata sukulaisia, ei ystäviä, ei siis mitään ulkopuolista. Minun elämäni mahtui kodin,työn ja lasten kolmioon. Exä harrasti ja vei rahamme niin, että välistä joutui oikeasti miettimään, miten seuraavaan tilipäivään eletään.
Sitten otin eron.
Tätä exän tytärtä en ole viiteen vuoteen nähnyt. Hän syyttää minua kaikesta ja uskoo isänsä selittelyt elämämme kurjuudesta.
En ole yrittänyt yhteydenottoja, koska hän on sitä näin toivonut. Joskus se tuntuu pahalta.
Nyt on nähty, mitä siitä seurasi. Tytär on ollut jopa pakkohoidossa mielisairaalassa. Exä hoiti hommansa.
Olen saanut oman elämäni raiteilleen. Ja loput lapset tapaavat isäänsä sopimuksen mukaan.
Exän kanssa pidämme hyvin välimatkaa, koska hän aloittaa sättimisen heti enkä vain enää jaksa sitä.
Exän tytär? Eikö hän kaikesta huolimatta ole sinunkin lapsesi? :)
Ilmeisesti ei, vaan olisko tässä niin, että uusioperhe kyseessä? On eksän tytär (joka kuitenkin elänyt osana perhettä, kun pari ollut yhdessä), ja sitten nuo yhteiset lapset. Ja siten eksä myös "helposti" pystyy puhumaan naisesta vaikka mitä, koska kyseessä ei biologinen äiti.
Tämä on niin tuttua. Minlle on käynyt aivan samoin. :-( Olen kovin pahoillani!
Älä myöskään liikaa salaa lapsilta faktoja. Se johtaa juuri siihen, että manipuloiva kusipääpuoliso saa vallan. Se että pitää lapset mukana valokeilassa siitä, mitkä ovat faktoja ei ole lasten avulla riitelemistä. Se on lapsille rankkaa, mutta lapsilla on ihmeellinen kyly vahvistua, jos sitä tarvitaan. Jos sinä terve ihminen et revi heitä pois sen narskun vallasta, heidän maailmankuvansa vääristyy ja eivät ole onnellisia sittenkään. Eihän miehesikään ole. Voi että, kauhea tilanne.