Miksi he jotka synnyttävät kuolleen lapsen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei täällä voi kysyä mitään ja keskustella asiallisesti, ilman nimittelyä.

Olen lh opiskelija ja haluaisin vain yrittää ymmärtää asiaa, ketään loukkaamatta.

Ap

No nyt varmaan olisi syytä sinun opetella keskustelemaan muita loukkaamatta ennen valmistumista.

Siis olisi kannattanut kysyä tyyliin: Olen lähihoitaja opiskelija ja mieltäni askarruttaa ne syyt, joiden vuoksi ihmiset haluavat pian uudestaan raskaaksi myöhäisen keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen. Mitkä asiat vaikuttivat päätökseesi raskaassa tilanteessa? Oletko katunut päätöstäsi tai tekisitkö jotain jälkikäteen toisin?

Minä ryyppäsin raskausaikana niin paljon, että lapsi syntyi seitsemännellä kuulla kuolleena. Hieman harmitti kyllä silloin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olen kyllä säästynyt paljolta kun sitä lasta ei ole ollut tuossa pyörimässä.

Vierailija kirjoitti:

Minä menetin vauvani 5v sitten viikolla 36. Kerroinkin täällä joskus tarinani, pyysin siis sektiota sekä sterilisaatiota, lääkäri vain vähätteli, tuhahteli että seuraavassa raskaudessa et ajattele noin. En siis saanut.

Päätin vahvasti traumatisoivan kokemuksen jälkeen etten todellakaan halua uutta lasta ja niinpä jäin lapsettomaksi.

Itse kävin kerran tällaisessa vertaistukiryhmässä. Minua suoraan sanottuna oksetti siellä, osa naisista oli raskaana, osalla oli vauva jne. Koin että eivät halua edes käsitellä asiaa vaan uutta putkeen. Koin olevani todella yksin sen ajatukseni kanssa että vauvaani ei korvaa mikään. Lisäksi erosin sillä mieheni halusi heti uusia lapsia, en tiedä onko niitä sittemmin saanut.

Joten ap ei kaikki halua vaan porsia porsimasta päästyään, ethän yleistä kiitos.

Ne ihmiset, joilla on vakaa halu hankkia lapsi, haluavat pian uudestaan raskaaksi. Sinulla lapsitoive ei siis ollut samalla lailla ehdoton kuin muilla naisilla ryhmässä. Tuntuu myös, että nimenomaan sinä et ole päässyt traumasta yli, kun puhut lasten saamisesta porsimisena. Suosittelen ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Minä ryyppäsin raskausaikana niin paljon, että lapsi syntyi seitsemännellä kuulla kuolleena. Hieman harmitti kyllä silloin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olen kyllä säästynyt paljolta kun sitä lasta ei ole ollut tuossa pyörimässä.

Tässä on kyllä tilanne jossa kaikki voittaa! Kunpa kaikkien juoppojen lapset kuolisi, harmi kun ne yleensä vaan vammautuu :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menetin vauvani 5v sitten viikolla 36. Kerroinkin täällä joskus tarinani, pyysin siis sektiota sekä sterilisaatiota, lääkäri vain vähätteli, tuhahteli että seuraavassa raskaudessa et ajattele noin. En siis saanut.

Päätin vahvasti traumatisoivan kokemuksen jälkeen etten todellakaan halua uutta lasta ja niinpä jäin lapsettomaksi.

Itse kävin kerran tällaisessa vertaistukiryhmässä. Minua suoraan sanottuna oksetti siellä, osa naisista oli raskaana, osalla oli vauva jne. Koin että eivät halua edes käsitellä asiaa vaan uutta putkeen. Koin olevani todella yksin sen ajatukseni kanssa että vauvaani ei korvaa mikään. Lisäksi erosin sillä mieheni halusi heti uusia lapsia, en tiedä onko niitä sittemmin saanut.

Joten ap ei kaikki halua vaan porsia porsimasta päästyään, ethän yleistä kiitos.

Ne ihmiset, joilla on vakaa halu hankkia lapsi, haluavat pian uudestaan raskaaksi. Sinulla lapsitoive ei siis ollut samalla lailla ehdoton kuin muilla naisilla ryhmässä. Tuntuu myös, että nimenomaan sinä et ole päässyt traumasta yli, kun puhut lasten saamisesta porsimisena. Suosittelen ammattiapua.

Taisi olla kaikille win-win - tilanne.

Yhtä hyvin voidaan ihmetellä miksi jotkut ottavat uuden puolison pian edellisen kuoleman jälkeen. Siinäkin on kyse siitä että on vakaa halu olla parisuhteessa.

Tätä tosin usein kummastellaan, koska ajatellaan että suru olisi ensin työstettävä ennen uutta parisuhdetta. Miksi sama ei päde lapsen hankintaan?

Niin, ottaahan monet heti uuden koirankin kun entinen kuolee. Varmaan vähän sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin voidaan ihmetellä miksi jotkut ottavat uuden puolison pian edellisen kuoleman jälkeen. Siinäkin on kyse siitä että on vakaa halu olla parisuhteessa.

Tätä tosin usein kummastellaan, koska ajatellaan että suru olisi ensin työstettävä ennen uutta parisuhdetta. Miksi sama ei päde lapsen hankintaan?

Onhan siinä ainakin 9 kk aikaa työstää surua.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin voidaan ihmetellä miksi jotkut ottavat uuden puolison pian edellisen kuoleman jälkeen. Siinäkin on kyse siitä että on vakaa halu olla parisuhteessa.

Tätä tosin usein kummastellaan, koska ajatellaan että suru olisi ensin työstettävä ennen uutta parisuhdetta. Miksi sama ei päde lapsen hankintaan?

Seurustelulle on aikaa kirjaimellisesti koko ikä, mutta lapsen saannille on takaraja. Aika simppeli juttu.