Miten kostaisit miehesi 10-12 tunnin työpäivät?

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaivaa? Katosiko sydän vai aivot leikkipuistoon? Vai onko julmuus ja kostaminen sun luonnossa? Mitä jos kostaisit hyvällä ruualla, selkähieronnalla ja suuseksillä. Sen jälkeen voit kainalossa käpertyen mainita kaipaavasi näitä yhteisiä hetkiä ja miestäsi kotiin useammin. Voit toki mainita kiitollisuutesi elintasosta jonka olet saanut hänen työnteollaan. Voit kertoa olevasi tyytyväinen vähempäänkin . Että yhteinen aika merkitsee sinulle enemmän. Tai sitten voit kostaa olemalla nuiva nipo ja vaikka naulata silakoita työpöydän alle. Jätä vaikka heippa lappuja eväslaatikkoon. Tiedän että rakastat työtäsi enemmän kuin meitä, pane vaikka kopiokonetta koska minulta et jatkossakaan saa sohvalla levinnyttä perää. Sitten voitkin miettiä miksi mies on mielummin töissä? Ehkäpä kyse ei olekkaan sinusta ollenkaan. Ehkäpä mies yrittää säästää pesämunaa lapsilleen, tietäen sinun olevan korkeintaan mäkkärinkassalla jos oma perse jääkin vastuullesi. Ehkäpä mies on huomannut tyytymättömyytesi, vihamielisyytesi ja kostonhimonsi. Ja eipä ole kummonen syy; työnteko. Ei siitä pidä pyydellä anteeksi. Seisot siis miehesi kalleuden päällä hermostuen kun et saakkaan riuhtaistua niitä otteeseesi. Kokeile toimia heijastajana. Eli mitä sinä haluat teet hänelle. Huomioi helli ja rakasta. Vuoden kokeiltuasi voit kunniallisesti todeta yrittäneesi ja harva mies jättää huomaamatta jos naisen käytös muuttuu pitkäksi aikaa.

Vuosikausia olen häntä hellinyt ja rakastanut. Koskaan en ole hänelle nalkuttanut vaikka melkein kaikki lasten asiat jäävät minulle. Olen kannustanut häntä töissään ja urassaan. Tehnyt eväät töihin yms ja silti hän ei halua viettää aikaa perheensä kanssa.

En kostaisi mitenkään. Mies valmistuu nyt uuteen ammattiin ja hänen työhönsä kuuluu pitkät reissut, voi olla jopa viikon työreissussa.

Siksi meille on tärkeää, että toinen on paljon lasten kanssa. Ja minulle tämä onneksi sopii, sillä en ole uraohjus. Olen perhepäivähoitajana kotona. Saan viettää omieni kanssa aikaa kotona ja saan olla kotona kun vanhemmat tulevat koulusta, sekä teen töitä, eli "en makaa kotona miehen rahoilla pelkästään".

Miehesi ei taida juuri arvostaa sinua. Pakoilee töissä huonoa parisuhdetta.

Hanki heti oma työ (jos ei ole vielä) ja oma elämä. Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi!

Jos miestä ei näy kotona kun sinun pitäisi päästä lenkille tms. niin vie lapset miehen työpaikalle. Ilmoitusluontoinen asia, ei tarvitse kysyä sopiiko hänelle.

Suomessa ei ole sellaisia työpaikkoja joissa tuo 12h olisi normi, Jenkkilässä tuo kyllä oli perusoletus.

Saman kokenut. Väsyin ja muutuin hirviöksi, hukkasin itseni. Mies viihtyikin paremmin töissä sitten kuin hirviön kanssa kotona ja töistä löytyi uusi puolisokin. Oli ollut siellä hyvin aikaa tutustua kun suurimman osan elämästään siellä hengaili. Työstään myös tietenkin piti kovasti niinkuin ne aina..

Kostamisesta kärsit vain itse, mies tuskin edes huomaa pahaa mieltäsi koska ei muutenkaan tunnu sinua arvostavan.

Onni onnettomuudessa oli ettei meillä ollut avioehtoa. mikähän on oma tilanteesi?

Kostamisen sijaan käytä energia siihen että voit itse paremmin. Ainoa ratkaisu mitä sinun ei tarvitse myöhemmin katua

Että tämmöinen valitus tänään.  :)

Sillä on varmaan ihan syynsä pysyä poissa kotoa. :) Valittavat ja negatiiviset vaimot yleensä ajaa miehet pois perheen luota ihan automaattisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin,jos et ole ja miehelle oma osuus kotitöistä ja päivällisen laitto vuoroviikoin. Ei pysty sitten enää töissä venymään. Työ kuitenkin voittaa kotiolot, joten jossain mättää. Miten viikonloput? Onko sinun ja lasten kanssa ja hoitaako kotia?

Menisin jos saan jostain töitä. Tosin ehkä perustan yrityksen ja alan itsekkin tekemään pitkää päivää niin joutuu mies pakolla ottamaan vastuuta lapsista. On yleensä viikonloput kotona ja osallistuu arkeen. Joskus on lauantaisin töissä.

Kumman arvelet olevan vaikeampaa, löytää itselleen töitä vai maksavia asiakkaita yrityksen tuotteille tai palveluille? Jos olet vuosia ollut kotona eikä sinulla ole verkostoja eikä paljon mitään muutakaan, niin suosittelen ehdottomasti aloittamaan sillä, että palaat töihin toisen palvelukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin,jos et ole ja miehelle oma osuus kotitöistä ja päivällisen laitto vuoroviikoin. Ei pysty sitten enää töissä venymään. Työ kuitenkin voittaa kotiolot, joten jossain mättää. Miten viikonloput? Onko sinun ja lasten kanssa ja hoitaako kotia?

Menisin jos saan jostain töitä. Tosin ehkä perustan yrityksen ja alan itsekkin tekemään pitkää päivää niin joutuu mies pakolla ottamaan vastuuta lapsista. On yleensä viikonloput kotona ja osallistuu arkeen. Joskus on lauantaisin töissä.

Millä rahalla meinasit yrityksen laittaa pystyyn? Et kai ainakaan miehen rahoilla? Vai kelpaako se raha kuitenkin, jonka hän tuo kotiin näillä pitkillä työpäivillään?

Mitä olet kostamassa? Miehen pitkiä päiviä vai sitä, että hän pitää työstään? Hän nauttii arjestaan kun samalla sinä istut kotona ja muutut yhä kateellisemmaksi ja katkerammaksi. 

Heitä vaikka miehen kengät roskiin, niin hän jää sinne kotiin katkeroitumaan kanssasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se lasten kanssa kotona oleminen olekaan elämän täyttymys ja rikkaus?

Ei todellakaan ole. Mies on vuosien saatossa muuttunut ihan hirveäksi työnarkomaaniksi myöntää sen itsekkin. Alkuaikoina teki vain normaaleja kahdeksan tunnin päiviä ja jos olisin tiennyt että olen jos liitossamme yh olisin jättänyt lapset tekemättä.

Miksi teit lapset, kun et kerran halua viettää aikaasi niiden kanssa? Oletko jo kertonut lapsille asiasta? Voi kyllä olla, että he ovat huomanneet itsekin olevansa ei-toivottuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaivaa? Katosiko sydän vai aivot leikkipuistoon? Vai onko julmuus ja kostaminen sun luonnossa? Mitä jos kostaisit hyvällä ruualla, selkähieronnalla ja suuseksillä. Sen jälkeen voit kainalossa käpertyen mainita kaipaavasi näitä yhteisiä hetkiä ja miestäsi kotiin useammin. Voit toki mainita kiitollisuutesi elintasosta jonka olet saanut hänen työnteollaan. Voit kertoa olevasi tyytyväinen vähempäänkin . Että yhteinen aika merkitsee sinulle enemmän. Tai sitten voit kostaa olemalla nuiva nipo ja vaikka naulata silakoita työpöydän alle. Jätä vaikka heippa lappuja eväslaatikkoon. Tiedän että rakastat työtäsi enemmän kuin meitä, pane vaikka kopiokonetta koska minulta et jatkossakaan saa sohvalla levinnyttä perää. Sitten voitkin miettiä miksi mies on mielummin töissä? Ehkäpä kyse ei olekkaan sinusta ollenkaan. Ehkäpä mies yrittää säästää pesämunaa lapsilleen, tietäen sinun olevan korkeintaan mäkkärinkassalla jos oma perse jääkin vastuullesi. Ehkäpä mies on huomannut tyytymättömyytesi, vihamielisyytesi ja kostonhimonsi. Ja eipä ole kummonen syy; työnteko. Ei siitä pidä pyydellä anteeksi. Seisot siis miehesi kalleuden päällä hermostuen kun et saakkaan riuhtaistua niitä otteeseesi. Kokeile toimia heijastajana. Eli mitä sinä haluat teet hänelle. Huomioi helli ja rakasta. Vuoden kokeiltuasi voit kunniallisesti todeta yrittäneesi ja harva mies jättää huomaamatta jos naisen käytös muuttuu pitkäksi aikaa.

Vuosikausia olen häntä hellinyt ja rakastanut. Koskaan en ole hänelle nalkuttanut vaikka melkein kaikki lasten asiat jäävät minulle. Olen kannustanut häntä töissään ja urassaan. Tehnyt eväät töihin yms ja silti hän ei halua viettää aikaa perheensä kanssa.

Melkein kaikki lasten asiat jäävät sinulle, no miehellesi jää siis "vain" leipä hommattavaksi näille lapsille. Koston suunnittelu on hieman erikoinen tapa kannustaa töissä ja urassa, mutta mistäpä minä mitään tiedän.

Kyllä minä ainakin ymmärrän ap:n turhautumisen, jos homma on lasten saamisen jälkeen luisunut tuohon, että miestä ei kotona näe kuin viikonloppuisin, ja silloinkin pukkaa ajoittain työhommeleita.

Miten vakavasti olet yrittänyt ap jutella asiasta miehesi kanssa? Selittää, että vaikka hän itse ehkä tykkää töistään, lapsetkin tykkäisivät nähdä isäänsä ja sinä tykkäisit joskus saada puolison kotiin ja itsellesi aikuista puheseuraa ja jopa joskus vähän OMAA aikaa.

Ei ole reilua, jos mies yksin omalla päätöksellään siirtää sinulle lasten- ja kodinhoitovastuun liki kokonaan. Kyllä tuollaisista asioista pitää sopia yhdessä.

Ihan vastaavaa olisi. että sinä yhtäkkiä mieheltä kysymättä hommaisit tuollaisen "arkipäivät aamusta iltaan poissa kotoa" homman ja olettaisit, että mies järkkää asian jotenkin.

Jos lapset on tehty yhteisellä päätöksellä, niiden hoidostakin pitää päättää yhdessä ja jakaa vastuita yhdessä.

Sitä paitsi kyse on myös tosiaan lasten edusta. Onko lapsilla oikeus isäänsä? 

Hautuumaa on täynnä "työssään korvaamattomia". Oikeasti miehesi missaa nyt lastensa lapsuuden, eikä saa sitä enää koskaan takaisin. Joku pari tuntia ulkoilua la-su ei ole mitään läsnäoloa ja vanhemmuutta!

Mukavan kuuloista tuo perhe-elämä, tappelua siitä kumpi "joutuu" olemanaan lasten kanssa. Lapsiparat.

Vierailija kirjoitti:

Oho. Oispa kauheaa tulla kotiin pitkän päivän jälkeen, jos siellä kostettaisiin töissä käynti.

Ehkä syy pitkiin päiviin löytyykin siitä?

Meillä akka ainakin pihtaa, kiukuttelee, mäkättää ym. Ei ole ruuat kotona odottamassa voin kuulemma tehdä itse omat ruuat.

Kesä menikin sitten 10-12h/6

Jostain pitäisi löytää joku mukava kivan näköinen nainen panokaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin ymmärrän ap:n turhautumisen, jos homma on lasten saamisen jälkeen luisunut tuohon, että miestä ei kotona näe kuin viikonloppuisin, ja silloinkin pukkaa ajoittain työhommeleita.

Miten vakavasti olet yrittänyt ap jutella asiasta miehesi kanssa? Selittää, että vaikka hän itse ehkä tykkää töistään, lapsetkin tykkäisivät nähdä isäänsä ja sinä tykkäisit joskus saada puolison kotiin ja itsellesi aikuista puheseuraa ja jopa joskus vähän OMAA aikaa.

Ei ole reilua, jos mies yksin omalla päätöksellään siirtää sinulle lasten- ja kodinhoitovastuun liki kokonaan. Kyllä tuollaisista asioista pitää sopia yhdessä.

Ihan vastaavaa olisi. että sinä yhtäkkiä mieheltä kysymättä hommaisit tuollaisen "arkipäivät aamusta iltaan poissa kotoa" homman ja olettaisit, että mies järkkää asian jotenkin.

Jos lapset on tehty yhteisellä päätöksellä, niiden hoidostakin pitää päättää yhdessä ja jakaa vastuita yhdessä.

Sitä paitsi kyse on myös tosiaan lasten edusta. Onko lapsilla oikeus isäänsä? 

Hautuumaa on täynnä "työssään korvaamattomia". Oikeasti miehesi missaa nyt lastensa lapsuuden, eikä saa sitä enää koskaan takaisin. Joku pari tuntia ulkoilua la-su ei ole mitään läsnäoloa ja vanhemmuutta!

On tullut juteltua miehen kanssa tuloksetta. Lapsilla on ongelmia joiden luulen johtuvan osittain ainakin siitä ettei isä ole koskaan kotona. Iltaisinkin vain tuijottaa nettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho. Oispa kauheaa tulla kotiin pitkän päivän jälkeen, jos siellä kostettaisiin töissä käynti.

Ehkä syy pitkiin päiviin löytyykin siitä?

Meillä akka ainakin pihtaa, kiukuttelee, mäkättää ym. Ei ole ruuat kotona odottamassa voin kuulemma tehdä itse omat ruuat.

Kesä menikin sitten 10-12h/6

Jostain pitäisi löytää joku mukava kivan näköinen nainen panokaveriksi.

Meillä ei ole koskaan ollut tuollaista. Minä olen seksuaalisesti aktiivisempi kuin mieheni. En ikinä pihtaa. Jos meidän perheessä joku pihtaa se on mieheni. Ruokakin on aina ollut valmiina kun on kotiin tullut.

Meillä mies tekee pitkää päivää.

Tilanne on vain pahentunut viime aikoina. Heräsin asiaan kesällä, kun meillä oli kesävieraita. Mies ehti pyörähtämään illalla lyhyesti iltapalalla, mutta muuten häntä ei liiemmin näkynyt. Muuten minä emännöin vieraitamme ja menihän se niinkin.

Mies on yrittäjä ja voi määrittää työaikansa melko vapaasti itse. Siinä on vaaransa. Työpäivää voi venyttää yöhön ja perhekin ajan myötä tottuu siihen, että isää ei näy.

Asia sapetti minua aiemmin, kun lapset olivat pieniä. En nykyäänkään asiasta ilahdu, koska pyöritän yksin kotiarjen.

Lasten kasvaminen on kuitenkin selkeästi helpottanut tilannettamme.  Nuorimmainenkin meni kouluun. Itse pääsen nykyään kampaajalle niin, että lapset voivat olla keskenään kotona. Aiemmin piti järjestellä hoitaja kotiin, jos minulla oli hammaslääkäri tai muuta menoa, johon lapsia ei voinut ottaa.

Järjestä itsellesi nk. omaa aikaa. Lyhyitäkin pätkiä. Ne virkistävät ja auttavat jaksamaan!

   Aino

p.s. Hoitaja kotiin pariksi tunniksi on mahdollista pienilläkin tuloilla. MLL tai vastava hoitaja. Tiukimpina hetkinä olen käyttänyt ajan siihen, et menin viereiseen huoneeseen nukkumaan korvatulpat päässä (hoitajalle sanoin, että minulla on siellä tietokonehommia, kun halusin pitää kulisseja yllä enkä paljastaa, miten tiukilla juuri sillä hetkellä olin).

Huolimatta miehen pitkistä työpäivistä, me olemme pienituloisia. Mies ei ole töissä kovin tuottoisalla alalla, vaan työ on hänelle kutsumus (kuten usein työnarkomaaneilla?). Yhteenlasketut tulomme jäävät reilusti alle suomalaisen keskiansion. Meillä on kuitenkin toistaiseksi 'ehjä' perhe, mitä tietyssä määrin arvostan omalle kohdalleni. Kaikkea en sen eteen ole kuitenkaan valmis uhraamaan. Työnarkomaanius saattaa johtaa valitettavasti avioeroon. Joskus on ehkä parempikin niin.

Edelleen neuvon rakastamaan ja puhumaan. Kirjoita vaikka kirje. Miten tuo oma yritys. Ei se ole ilmaista. Ehkäpä olet juuri sillä kannustuksella ja eiväiden tekemisellä yms kotiäitinä olemisella antanut kuvan olevasi onnellinen. Puhu. Mieti miten puhut. Hän ei ole ajatuksiasi vellonut tunteella vuosia. Joten jätä myrkyt pois ja puhu asiasta asiana. Tunteista tunteina ja älä värittele ja syyllistä. Voit kertoa että sinulla on niin paha olla jostain kumman syystä, että suunnittelit jo typeränä kostavasi. Koit tämän herättävän sinut todellisuuteen. Nyt vaaditaan radikaaleja toimenpiteitä. Tämä ei ole normaalia eikä pidä jatkua. Sano tarvitsevasi apua (älä vaadi muutosta, asian ilmaisulla on väliä) juuri oman miehesi apua. Kerro olevasi tiellä jossa mielesi on vaarassa lipsua katkeruuteen ja jatkuvaan pahaan oloon. Ja kerro huolesi siitä miten se tulee vaikuttamaan lapsiinne.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ylipainoinen?

Juuri näin! Usein tuohon ylipainoon yhdistyy heikko hygienia erityisesti intiimialueilla. Suihkutellaan huolettomasti kuten normaalit ihmiset eikä huomioida rasvapoimuihin jäävää kuonaa, joka härskiintyessään haisee pistävän ummehtuneelle. Samoin poimujen alle jäävät vauva- ja kakkareiät jätetään usein laiskuuttaan pesemättä. Tuloksena on lisää voimakasta hajunmuodostusta ja edelleen vaikeasti hoidettavia tulehduksia iholla. Tämä selittää tutkimusten mukaan suurimman osan aviopuolisoiden ylitöiden lisääntymisestä.

Mitä ongelmia sillä pojalla nyt siis on? Ekalla luokallahan opelta tuli aina pelkkiä kehuja.

Mutta on ne mitä tahansa, kyllä sä voit niitä paremmin ratkoa kotiäitinä kuin hoitokoti- tai R-kioskiyrittäjänä, jolloin sullakaan ei olisi lapselle aikaa. Toki mieskin voisi vähän työpäiviään lyhentää.

Mun veikkaus on, että koulun alku uudelleen kesän jälkeen vain tökkii. Sitä tapahtuu monilla lapsilla, pojilla erityisesti. Nopeasti varmasti sopeutuu ja sitten menee taas hyvin. Kärsivällisyyttä!

siis oikeastiko ihmisten ajatusmaailma on tuo? En minäkään voi olla 12-tuntisia päiviä töissä vaikka miten tykkään työstäni! Kotihommat on tehtävä ja arki pyöritettävä kolmen lapsen kanssa joka tapauksessa, ihme paskaa jauhatte merkkilaukuista ja valmiista ruuista...tuohan on sikamaista paeta työhön kotirumbaa joka kuuluu ehdottomasti molemmille kuten Suomessa rahan hankkiminenkin.

Jos ajattelumaailma on vastausten mukainen ei naisen kannata perheelliseksi ruveta, sehän tarkoittaa orjuutta naiselle ja vain naiselle.

t. pitkiä työpäiviä vastaan taisteleva nainen joka tekee töitä sen 40h/viikko muttei enempää