Kerro millä tavalla käytännön elämässä KATEUS on ilmennyt? Esim. läheisen kateus sinua kohtaan tai oma kateutesi?

vähättelynä ja puhumisen lopettamisena sekä nolaamisena ja huoritteluna.juorujen levittämistä ollut myös :/

Tästä on jo ehkä 10 vuotta. Se oli sitä aikaa, kun trampoliinit vasta teki tuloaan. Me asutaan omakotitalossa ja on suuri piha. Ostimme sitten jättitrampoliinin ja lapset olivat aivan innoissaan. Kerroin trampoliinista kolmelle äitikaverilleni (he kaikki asuvat kerrostalossa kaupungissa) ja tuli heti kommenttia miten kamalia onnettomuuksia trampoliinilla hyppiessä sattuu,  luuta murtuu ja pää halkeaa yms. Hieman ihmeissäni kerroin, että onhan siinä turvaverkko ja on säännöt miten siellä hypitään. Kaverit jaksoivat vielä heittää lisää vettä myllyyn trampan vaarallisuudesta, kunnes yksi myönsi olevansa kateellinen trampasta/pihasta ja sen jälkeen muut myönsi saman.

Mulla on pienet tissit ja nuorena mulla mies, joka rakasti suuritissisiä naisia, mutta silti olimme siis päätyneet yhteen, hän ja minä A-kuppeineni.

Kateuksissani haukuin aika surutta suuririntaisia naisia ja heidän "karmeita tissejään, hyiii". Etenkin jos jollain oli paljastava kaula-aukko niin olin että miten toi kehtaa, yäääk ja hirveä horo yms. Jos joku isorintainen oli ihan asiallisestikin pukeutunut ja vaikka olis ollut poolokaulus leukaan asti niin saattoin kyllä kommentoida jos vaikka liikkui ja tissit jotenkin hyllyi niin saatoin kommentoida rumasti et onpa kauhean näköstä tai nauraa tai jotain.

Nykyään olen ihan sinut kroppani kanssa, en kommentoi kenenkään tissejä.

Ei mitenkään. En ole kateellinen ja en huomaa ilkeitä vihjailuja. Jos joku on suoraan tullut ilmoittamaan että on kateellinen, olen varmaan lohduttanut.

Minua ei kukaan kadehdi enkä itse kadehdi ketään. Ihan hyvä näin.

ala-asteella yks tyttö oli kateellinen kun mulla oli hienot uudet kengät, joten hän potki kuraa mun kenkiini. 

Kateus tietynlaista elämäntapaa kohtaan sai minut itse tavoittelemeaan sellaista. Nyt en enää ole kateellinen oikein mistään. Kateus on hyvä osoittamaan, mikä on itselle tärkeää.

Onhan sitä. Olen ollut kateellinen vanhemmille, jotka jaksavat kuljettaa lastaan ratsastustunneille. Alussa ihmettelin, miten he uskaltavat, koska ratsastaminen on vaarallista ja siinä tapahtuu onnettomuuksia. Sitten totesin, että taisin vaan olla kateellinen.

Minulle ehkä ollaan kateellisia silloin, kun olen iloinen. Ihmiset pitävät minusta enemmän ollessani vähän masentunut. Silloin kuulemma olen aito enkä ole koppava enkä teeskentele.

Minulla on maitoallergia, enkä voinut lapsena virpoessa syödä suklaamunia. Päätin siis kovaan ääneen kuuluttaa kavereilleni miten pahoja suklaamunat ovat ja vaan nolot syö niitä :D ei tainnut mennä läpi....