Teen töitä narkkareiden kanssa, enkä enää usko

Olen kuullut niin paljon hölmöjä kommentteja omista ja toisten ongelmista, etten enää provosoidu tämänkään ketjun aivopieruista.

Ei nistiksi ryhdytä, sellaiseksi päädytään. Ei se ole mikään vaihtoehto joka valitaan. On ymmärrettävää, ettei asiaa ymmärrä, ja pelkkää typeryyttä se, että luulee ymmärtävänsä. Se on kumma, että kukaan ei pidä itseään lentäjänä ellei itse lentolupakirjaa omista, mutta toisten ongelmista sitten tiedetäänkin vaikkei itsellään ole mitään kokemusta asiasta. Jotenkin tosi puolimielistä ajattelua. Olen nähnyt psykoosissa olevan ihmisen, joka luuli osaavansa taikoa. Ja ihmisen, joka luuli osaavansa telepatiaa, tehden väitteitä tuntemattomien mielenmaisemasta. Ensimmäinen tapaus oli nisti, toinen nistejä inhoava kahden lapsen äiti. Ensimmäisen harhoja katsottiin sairautena, toisen harhoja mielipiteinä.

Kun kävelen teitä nistejä inhoavia vastaan kadulla, te ette reagoi mitenkään. Ette ajattele minun olevan vaarallinen tai ihmisjätettä, kun palautan kännykkänne jonka löysin. Kiitätte kun huudan perään, koska unohditte kiireessä napata automaatista juuri nostamanne viiskymppisen. Olen silmissänne tavallinen ja siisti mies, en sellainen Rautatieaseman sekava ja epäsiisti sekakäyttäjä, jota ylenkatsotte.

Jotkut teistä luulevat, että elämä on valintoja. Luulette, että nistiksi päätyminen on valintojen tulos. Ihastelette kun lapsenne ottaa ensimmäisiä askeleitaan ajattelematta mistä se on mahtanut saada päähänsä edes kulkea kahdella jalalla. Se vain tekee niin ja se on suloista. Vaan tuo naapurirapun nisti, se onkin teidän mielestänne valinnut vaihtoehdon C) "Haluan olla isona nisti!" - mikä varasteleva paskiainen se siksi onkaan.

Ei maailman kylmyydestä tiedä, jos on elämänsä lämmössä elänyt.

T: Entinen nisti

Tunnen läheisesti entisen nistin. Vaikka hän on akateeminen, fiksu ja erittäin tietoinen riippuvuusongelmistaan, niin  SILTI hän harrastaa vieläkin jatkuvaa valehtelua. Valehtelu ei liity pelkästään päihteisiin tai lääkkeisiin, vaan lähes kaikkiin muihinkin elämän osa-alueisiin. Tämä kyseinen ihminen ei ollut samanlainen valehtelija ennen huumekierrettään.

Vierailija kirjoitti:

Paljon on narkkareita palannut takaisin normaalien ihmisten elämään. Tekevät töitä, maksavat asuntolainaa ja kasvattavat perhettä niin kuin muutkin. Vaikka seassa on joku menetetty sielu, joka piikittää mitä vain ja kaiken uhalla, niin jokaista sellaista kohtaan löytyy monta onnistunutta vierotustarinaa. 

Tätä en kyllä allekirjoita. Tai riippuu miten määrittelemme narkomaanin. Kun puhutaan suonensisäisiä, lähinnä opiaatteja käyttävistä narkomaaneista, aika harva heistä nousee jaloilleen. Olet itse tehnyt vuosia töitä narkomaanien parissa. Noin kymmenen vuoden aikana näistä potilaista ehkä kourallinen on raitistunut. Hoidon tavoitteena ei edes ole raitistuminen. Toki joku 1/100 saattaa siihen pyrkiä ja onnistuakkin. Mutta suurimmalla osalla tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämän laatu riippuvuussairaudesta huolimatta. Tämä voi tarkoittaa esim sitoutumista korvaushoitoon, mahdollisuutta pitää omaa asuntoa, valvottujen lasten tapaamisten onnistumista, rikoksista pidättäytymistä jne... Jos päihetyöntekijällä on tavoitteena raitistaa kaikki, niin työssä kyynistyy ja palaa loppuun aika äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on narkkareita palannut takaisin normaalien ihmisten elämään. Tekevät töitä, maksavat asuntolainaa ja kasvattavat perhettä niin kuin muutkin. Vaikka seassa on joku menetetty sielu, joka piikittää mitä vain ja kaiken uhalla, niin jokaista sellaista kohtaan löytyy monta onnistunutta vierotustarinaa. 

Tätä en kyllä allekirjoita. Tai riippuu miten määrittelemme narkomaanin. Kun puhutaan suonensisäisiä, lähinnä opiaatteja käyttävistä narkomaaneista, aika harva heistä nousee jaloilleen. Olet itse tehnyt vuosia töitä narkomaanien parissa. Noin kymmenen vuoden aikana näistä potilaista ehkä kourallinen on raitistunut. Hoidon tavoitteena ei edes ole raitistuminen. Toki joku 1/100 saattaa siihen pyrkiä ja onnistuakkin. Mutta suurimmalla osalla tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämän laatu riippuvuussairaudesta huolimatta. Tämä voi tarkoittaa esim sitoutumista korvaushoitoon, mahdollisuutta pitää omaa asuntoa, valvottujen lasten tapaamisten onnistumista, rikoksista pidättäytymistä jne... Jos päihetyöntekijällä on tavoitteena raitistaa kaikki, niin työssä kyynistyy ja palaa loppuun aika äkkiä.

Mut olisko sekin kyynistä ettei edes laita tavotteeksi raitistamista? Nykyinen A-klinikan systeemi jossa kysellään mielipidettä päihteilyyn ja esim. alkoholin suhteen yritetään opettaa selkeitä riippuvaisia kohtuukäyttäjiksi - se minusta aika turhauttavaa hommaa on. Kuitenkin se raitistuminen on ainoa tapa saada parempi elämä kun koukku viinaan tai huumeisiin on syvä. Ja kun se onnistuu kun vain halua löytyy. Ja halua ei löydy kun tarpeeksi tietä siloitellaan, on ihan mukavaa käyttää ilman niitä todellisia ongelmia. Kyllä musta isompi osa pitäisi saada pysähtymään ja miettimään elämäänsä ennen kun ne aivot on juotu/sotkettu aineilla. Yhtään elämäänsä tyytyväistä kohtuukäytön tai korvaushoidon ihmistä en päihdeongelmallisissa tunne, sen sijaan paljon meitä totaaliraitistuneita jotka olemme oikeasti päässeet jaloillemme ja kykenemme osallistumaan yhteiskuntaan ihan normaalisti ja elämään onnellista elämää. Miksiköhän monesti me vertaiset ollaan tiukempia päihteilijöille, juuri tuo kusetuskin menee naiveilla nuorilla päihdetyöntekijöillä läpi, vertaistyöntekijä vain kohottaa kulmiaan ja miettii kumpaakohan tuo taas yrittää kusettaa enemmän, työntekijää vai itseään.

Teen vertaistukihommia itsekin ja olen huomannut tuon saman, eli me vertaiset ollaan järjestäen paljon tiukempia kun ammattiauttajat joilta puutyuu addiktiotausta. Mitään vastakkainasettelua en tarkoita, enkä tätä mitenkään pahalla sano, mut selviämisprosentti on niin pieni, että selkeä ohjaus nollatoleranssiin on tulosta tuottavin suunta. Tunnen vain muutaman entisen päihderiippuvaisen, joka kykenee hallitsemaan elämäänsä satunnaisesta alkoholin tai blossen käytöstä huolimatta. Reilulle enemmistölle sellainen on johtanut retkahtamiseen. Oma nollatoleranssi kohdistuu myös kolmiolääkkeisiin, joka on ollut pari kertaa tosi haasteellista, kun kivut ovat olleet muistikuvia voimakkaampia. Pidemmässä juoksussa se on kuitenkin aika pieni hinta tasapainoisesta elämästä.

Olen oppinut näkemään milloin autettava on autettavissa. Vaikka voin puhua heille suoraan, ennkuitenkaan voi luottaa "tuntosarviini" ja siltä pohjalta muuttaa suhtautumista. Vaikka kukaan ei ole vielä yllättänyt positiivisesti pahojen aavistusteni suhteen, niin voi kuitenkin jonain päivänä tapahtua!

Yksi sadasta on vähän, mutta enemmän kun ei yksikään. Addiktionsa selättänyt aiheuttaa yleensä positiivisen ketjureaktion, jossa joku saa puolisonsa takaisin, lapset vanhempansa ja yhteisen kodin takaisin, vanhemmat lapsensa jne. Ne on tapahtumia joista ei juurikaan huudella, vaikka ovatkin kauniita ja syvällä elämän ytimessä. Niitä on niin pirun vaikea selittää sellaiselle, jolla ei omakohtaista kokemusta ole.

T: Entinen nisti

Vielä enemmän noita mätämunia kehittyy niistä, joita on rakastettu ihan tarpeeksi ja joille on järjestetty liian hyvä lapsuus. Pahin tapahtuu, kun rikkomuksia aletaan perhepiirissä katsoa läpi sormien. Sitten se on menoa...

Vierailija kirjoitti:

Vielä enemmän noita mätämunia kehittyy niistä, joita on rakastettu ihan tarpeeksi ja joille on järjestetty liian hyvä lapsuus. Pahin tapahtuu, kun rikkomuksia aletaan perhepiirissä katsoa läpi sormien. Sitten se on menoa...

Eli liian lepsu kasvatus on välinpitämättömyyttä lapsesta. Sama älinpitämättömyys ongelma, kuin liian tuomitsevassa ja kontrolloidussa narsistiperheen kasvatuksessa. Kotioloista lähtee kaikki.

Vaihda alaa. Tosi ammattilainen ei tule asiakkaistaan vasikoimaan. Edes nimettömänä. Minä olen työskennellyt huume ongelmaisten kanssa jo lähes 15 vuotta. Ihmisiä joilla sydän paikallaan , toisin kun monella ns."normaalilla".

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin narkkari, niin kannustaisi tosi paljon mennä hoitoon kun saisi av:ltä lukea että hoitajat kirjoittelee tänne paskajuttuja.

Niin että addiktien motivaatio parantua riippuvuudesta on sinun mielestäsi kiinni tuntemattomien mielipiteestä keskustelupalstalla? Aivan varmasti päihdetyöntekijän työ tekee kyyniseksi,ymmärrän täysin ap:ta ja olen iloinen,etten aikoinaan päässyt haluamalleni alalle päihde-ja mielenterveystyöhön.Silti kyllä ne "narkkarit",jotka haluavat parantua,hakeutuvat hoitoon ja ne jotka eivät,keksivät sitten syitä kuten "hoitajat kirjoittelevat paskaa mammapalstalle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin narkkari, niin kannustaisi tosi paljon mennä hoitoon kun saisi av:ltä lukea että hoitajat kirjoittelee tänne paskajuttuja.

Niin että addiktien motivaatio parantua riippuvuudesta on sinun mielestäsi kiinni tuntemattomien mielipiteestä keskustelupalstalla?

Tuskin se ainakaan auttaa asiaa mitenkään. Jos teet työtä ongelmaisten parissa ja asenteesi on paska, olet väärällä alalla. Mene vaikka siwan kassalle tai kännykkäkauppiaaksi, se on sulle oikeampi homma.

Ei se onneksi ole niin justiinsa. Ne jotka oikeasti haluaa lopettaa tekee sen jostain elämäänsä kyllästyneestä päihdetyöntekijästä huolimatta ja ne jotka ei tosissaan halua lopettaa ei lopeta vaikka niihin miten uskoisi.

Siinä vaiheessa kun itse olin lopettanut narkkaamisen niin alkoi pikkuhiljaa kevyesti vituttaa nää ylikannustavat ihmiset koska olihan se helvetin vittumainen prosessi mutta ei mikään elämäni suurin saavutus. Enkä muuten harrastanut mitään uskoontulopelleilyä (siinä lähinnä vaihtaa addiktion toiseen), jossain vaiheessa vaan lopullisesti kyllästyi siihen kun oma hyvinvointi roikkuu kokonaan sen varassa että kai jostain saa huumeita, rahat on aina loppu ja suurin osa sosiaalisesta verkostosta perustuu siihen että niistä voi olla jotain hyötyä.

Niin minäkin teen töitä narkkien kanssa. Olen perjantaina ihan irti siitä, eli lukenut aiempia. Ehkä sinun kantsii vaihtaa työ. Minä näen hyviä tarinoita jatkuvasti.

Minun mielestä huumeidenvastaisen politiikan pitäisi keskittyä entistä enemmän siihenkin puoleen, että mitä ihminen hakee niistä huumeista ja miten oikesti voitaisiin ennaltaehkäistä huumeriippuvuus. Mitkä ovat niitä riskitekijöitä, että ihmisestä tulee päihderiippuvainen. Fyysinen riippuvuus on selvä juttu, mutta onhan siinä muutakin. Huumeista haetaan henkisesti jotain, mitä ei saada selvinpäin. Kerran luin yhden artikkelin, jossa joku väittä että huumeilla haetaan "kotoisuuden" tunnetta. Epämääräinen sana kieltämättä, mutta toisaalta jotenkin osaan hahmoittaa mitä tuolla tarkoitetaan; jotain tuttua, turvallista ja rakasta. 

En nyt tarkoita syyllistää huumeiden käyttäjien vanhempia, mutta voi olla että ihan kasvatustavoissakin saattaa olla sellaisia asioita, mitkä altistavat sille että tuota kiintymystä, tuttuutta ja turvallisuutta haetaan muualta kuin omasta perheestä ja ajan myötä uusista ihmissuhteista, kuten ystävistä, puolisosta jne. Esimerkiksi Suomessa jo varhaislapsuudessa lapsia kasvatetaan aika karaistavasti (siis ihan kulttuurisestikin), ja on jopa väitetty että suomalaisilla yleisin kiintymyssuhdetyyppi on välttelevä kiintymyssuhde (eikä turvallinen). Suurimmalle osalle tämä ei tuota ongelmia elämän varrella, mutta jos tämän lisäksi elämässä tapahtuu muitakin sattumia lapsuudessa ja erityisesti nuoruudessa, sekä on jotain geenialttiutta riippuvuuksiin.

Ihan mutuilua tämä mun kirjoitus on, mutta mielestäni näitä asioita voitaisiin miettiä laajemmaltikin. Esim. annammekko lapsille ehdotonta rakkautta, ja annammeko tuon rakkauden näkyä? Oppivatko lapsemme rakastamaan itseään ja muita? Oppivatko lapsemme käsittelemään tunteitaa, sen sijaan että painaisivat negatiiviset pois muiden näkyviltä, ja esim. nuoruudessaan havaitsevat päihteistä avun päästä negatiivisiin tunteisiinsa käsiksi jälleen? Näitä mietin siis ihan vilpittömästi omallakin kohdalla, peilaten omaan vanhemmuuteen nyt kun lapsi vasta 1v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa myös vedetään lääkkeet suoneen aina Tenoxixta lähtien.

Totta. Entinen naisystäväni oli/on narkkari ja hän piikitti kerran juurikin Tenoxia ranteeseensa, sillä seurauksella että suonethan siinä meni tukkoon. Käsi sormineen oli punainen ja violeteilla läiskillä kuvioitu. Lähellä oli että ainakin sormia amputoidaan. Mutta sitten kun pääsi sairaalasta kotiin, niin hänen narkkikaverinsa sanoi hänelle, että "kannattaa vetää piriä ku se ohentaa verta". Tuo eksähän tietysti hommasi piriä ja sitä sitten piikittämään tuohon punaiseen käteen. Hyi helvetti.

Ei varmasti ole legendaa tämmönen (vaikka joku alapeukutti, koska ei muka ole totta). Mun sairaalassa hoitajana töissä ollut sukulainen kertoi siellä olleesta narkista, joka oli piikitellyt jotain johonkin raajaansa ja se raaja oli sitten pitänyt amputoida.

Piikittämisestä johtuneet raajojen amputoinnit eivät ole legendaa, mutta tenoxien piikittäminen kyllä on.

Kovimmat kallet vetää concertoja myöten ränniin.

Concertan vaikuttava aine on metyylifenidaatti, mikä on amfetamiinijohdannainen. Amfetamiini on taas vesiliukoinen, joten metyylifenidaatti se toimii tykittämälläkin. Vaikeaa sen rännäyksestä tekee siihen lisätyt sidosaineet, joilla pyritään estämään rännäystä.

Tematsepaamia ei taas kukaan tykitä suoneen, koska se on rasvaliukoinen ja siten siitä ei saa mitään vaikutuksia jos sitä tykittää suoneen.

Kyllä taas jollakin on vahvat uskomukset. Ei se yleistä ole, vaan kyllä sitä tapahtuu. En viitsi kertoa miten se onnistuu, mutta se onnistuu. On paksuhkoa ja pitää olla iso neula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin narkkari, niin kannustaisi tosi paljon mennä hoitoon kun saisi av:ltä lukea että hoitajat kirjoittelee tänne paskajuttuja.

Niin että addiktien motivaatio parantua riippuvuudesta on sinun mielestäsi kiinni tuntemattomien mielipiteestä keskustelupalstalla?

Tuskin se ainakaan auttaa asiaa mitenkään. Jos teet työtä ongelmaisten parissa ja asenteesi on paska, olet väärällä alalla. Mene vaikka siwan kassalle tai kännykkäkauppiaaksi, se on sulle oikeampi homma.

Se on kuulkaas niin, että narkkia tai tämän elämäntapaa ei saa arvostella millään tasolla. Kukaan muu ei tunne tuskaa niin syvällä tasolla kuin narkki. Loputtomasti tulee ymmärtää ja auttaa. 

Jos ei kaveripiiriä vaihda niin aika pienellä todennäköisyydellä pääsee irti.

Kaikenlaiset psykoosinarkit vois viedä saunan taakse.

Jumalalle kaikki on mahdollista, eikä kukaan ole toivoton tapaus. Riippuvuus huumeisiin, tai oikeastaan mihin tahansa, asuu ihmisen lihassa, eikä sitä ihminen itsessään voi muuttaa. Jeesus Kristus on voimallinen vapauttamaan ihmisen kaikista kahlitsevista siteistä, silloin kun ihminen on valmis luovuttamaan koko elämänsä Jumalan käsiin. Jokainen ihminen tarvitsee Jeesusta, sillä jokainen meistä tulee kerran seisomaan Jumalan tuomioistuimen edessä tuomittavana tekojemme mukaan ja ainoastaan Jeesus Kristus on sovittanut syntimme, Hän yksin on Tie, Totuus ja Elämä. Ei ole väliä sillä, mihin kukin uskoo vaan sillä, mikä on Totuus. Totuus tekee vapaaksi.

Heh, opiskelen itse alalla, jossa osa tulee työskentelemään myös päihderiippuvaisten kanssa.

Meinasin pudota tuolilta, kun luennolla yksi opiskelija alkoi tosissaan selittää, miten päihderiippuvaisia pystyy kyllä auttaa vaikkei tämä itse auta itseään. Kun pitää olla vain tarpeeksi määrätietoinen tekemisessään.

Joo, ei ilmeisesti koskaan tavannut päihderiippuvaisia, joten voi tulla aika karu yllätys kentällä..

Itselleni riittänyt seurata oman läheisen tuhoisaa päihteidenkäyttöä, johon ei kyllä kenenkään määrätietoisuudet ole pätkääkään auttaneet. Tsemppiä niille, jotka jaksavat päivittäin työskennellä näiden parissa, itse en sille kentälle kyllä halua.

Vierailija kirjoitti:

Ne pitäisi viedä asumaan asuntolaan jonnekin maaseudulle, laittaa kaikilla ehkäisy kuntoon ja antaa niille huumeita mitä vetää mielin määrin. Eivät enää ryöstele kaupungeissa ja kuolevat onnellisina övereihin ajan mittaan.

Joka päivä toki voitaisiin kysyä haluaako koittaa irti kamasta, mutta harvahan niistä eroon pääsee.

Mites tommoset keskitysleirit? Esim lapissa vois kokeilla onhan niillä jo aikaisempaa osaamista

Itse kävelen päivittäin erään kaupungin aseman vierestä, jossa paljon syrjäytynyttä porukkaa. Usein mietin, että mikäköhän näiden ihmisten tarina on, olisiko ollut joku kohta elämässä, jossa olisi voitu tehdä jotain toisin?

En ole löytänyt asiasta tutkimuksia, ehkä en ole vain osannut etsiä, mutta kiinnostava olisi ihan vaan vanhempanakin tietää, että mikä on näiden ihmisten oma näkemys tilanteestaan ja siihen johtaneista tekijöistä..