En kestä, kasvatusjuttua...
Itsekin väsyneenä mokailen lastrnkasvatuksessa, mutta myönnän myös virheeni ja osaan pyytää anteeksi ja keskustella lasten kanssa. Mies taas toimii mielestäni todella typerästi välillä, tänään näin: lapsi 5v oli kaupparrissun jälkeen väsykiukku eikä halunnut sisälle autosta. Mies sanoi lapselle, että mennään leikkipuiston kautta. Lapsi suostui vasta sitten autosta. Mies sanoi ulkona että nyt sisälle siitä ja lähdetään syömään. Sisällä lapsi huusi kurkku suorana että isi sä lupasit puistoon ja mies ärisi "kukaan tähä aikaa enää lähde, ruokaa me tarttetaa!". Lapsi huusi isi valehteli! Sanoin miehelle että todellakin puheet pidetään eikä noin saa tehdä. Mies vaan totesi että ei muu auttanut, välillä joutuu näin kun muu mene perille, sellasta se on. Juttelin vielä myöhemmin miehelle miten mielestäni tulisi puhua tilanne lapsen kanssa ja pyytää anteeksi epärehellisyyttä ettei vie luottamusta aikuiseen. Mies oli välinpitämätön.
Olen tosi pettynyt mieheen. Liioittelenko kun otan tällaisen tosi raskaasti? Itse olen tosi tarkkana ettei tuollaista suoraa valehtelua tehdä, ei voisi lyhytnäköisempää "kasvatusta" ollakaan. Eikä mies ole millänsäkään:/
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vikinää siitä miten lasta ei olisi saanut päästää väsyneeksi tms. Arki nyt ei aina ole juhlaa eikä vaihtoehtoja ole tai suunnitelmat pettää tai lapsi voi saada uhmaraivarin täysin spontaanisti. Sitä paitsi lapselle on hyväksi kokea kiukkua ja opetella käsittelemään sitä. Järkevissä määrissä tietty ja toivottavasti vanhempien johdonmukaisella tuella - mitä tässä ei tietysti tapahtunut. Mies oli toope ja lyhytnäköinen.
Tuolle ikkunoiden rikkoja-analogian keksijälle kysymys: kuvitelkaan että saat huijaamalla lapsen lopettamaan vakavan pahanteon. Miten monta kertaa lapsi uskoo huijaukseen ennen kuin oppii, että se on potaskaa? Oisko 2-3 aika lähellä? Milläs sitten pysäytät lapsen?
Uskomatonta potaskaa.
Ap olet oikeassa, mutta tietty käytte kasvatuskeskustelut, kun lapsi ei ole paikalla.
'Mies liki nelkeet vee
Tuollaisia tilanteita voi sattua jos joku on vakavasti sairas, lentokone on tuntikausia myöhässä matkalla tms.
Ei normaalina arki-iltana sen takia että on pitänyt lähteä kauppaan.
Eli jauhat ihan täyttä potaskaa.
Mies toimi tökerösti. Lapselle ei saa lupailla asioita joita ei aio pitää.[/quote
Lapselle luvattiin jotain ja lupausta ei pidetty. Eli tämä tapahtui oli se väärin tai ei.
Ap. teki suuremman vääryyden menemällä lapsen puolelle.
Isän puolustukseksi vielä se että vanhemman ei aina tarvitse olla oikeassa.
Isä sössi. Piste.
Kannattaa jättää mies, ei se tuosta kasvattajana kummene.
Kyllähän lähtökohta on se, ettei pidä luvata sellaista, mitä ei aio toteuttaa. Tässä tilanteessa se kai oli helpoin tie, mutta toisaalta nämä jäävät lapselle helposti mieleen. Oppiipahan manipuloimaan ihmisiä.
Ja näin lapsi oppii jo pienenä, ettei isän sanaan voi luottaa... Yritä sinä ap kuitenkin pitää aina sanasi niin ei lapsi yleistä tuota kaikkiin ihmisiin. Aika hankalaa tuossa on mitään tehdä jos isä ei mielestään tee mitään väärin? Tajuaa kyllä ennen pitkää että oli virhe.
Miksi se lapsi vietiin väsyneenä ja nälkäisenä kauppaan? Yleensä turhaa ja vanhemmilta tyhmää. Lapsi puistoon. Sitä ennen ruoka valmiiksi. Toinen vanhempi käy kaupassa ja ennakoidaan
Välttyy lapsen väsymykseltä ja kiukulta
Tänään puhuin lisää miehen kanssa, miten yhä harmittaa kun oli täysin välinpitämätön eilisestä valehtelusta lapselle ja miten huonon kasvatusmallin mielestäni tällä näyttää. Mies sanoi, että hän ei koe yhtään huonoa omaatuntua eilisestä, se hänen valehtelunsahan auttoi tilanteessa. Hän sai sillä lapsen pois autosta. Ja jos valehtelulla pääsee helpommalla tilanteessa niin silloin se on käytännöllinen tapa toimia. Lisäsi, että lapset tulevat vanhemmilleen valehtelemaan tekee hän itse niin tai ei, se on ihan varma eikä hänestä tunnu se miltään kun yhtenä päivänä hänen lapsi tekee jossain tilanteessa niin. Ja vielä "luuletko sä että ihminen nelikymppisenä muuttuu, älä unta näe, jos sulla on paha olla niin ei tarvi katsella, mä jatkan just sitä mallia minä mulle on hyvä".
Olen sanoton, toivoton, surullinen....en tiedä mitä kaikkea. Lapset 8v, 5v ja 10kk.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tänään puhuin lisää miehen kanssa, miten yhä harmittaa kun oli täysin välinpitämätön eilisestä valehtelusta lapselle ja miten huonon kasvatusmallin mielestäni tällä näyttää. Mies sanoi, että hän ei koe yhtään huonoa omaatuntua eilisestä, se hänen valehtelunsahan auttoi tilanteessa. Hän sai sillä lapsen pois autosta. Ja jos valehtelulla pääsee helpommalla tilanteessa niin silloin se on käytännöllinen tapa toimia. Lisäsi, että lapset tulevat vanhemmilleen valehtelemaan tekee hän itse niin tai ei, se on ihan varma eikä hänestä tunnu se miltään kun yhtenä päivänä hänen lapsi tekee jossain tilanteessa niin. Ja vielä "luuletko sä että ihminen nelikymppisenä muuttuu, älä unta näe, jos sulla on paha olla niin ei tarvi katsella, mä jatkan just sitä mallia minä mulle on hyvä".
Olen sanoton, toivoton, surullinen....en tiedä mitä kaikkea. Lapset 8v, 5v ja 10kk.
Ap
Miehelläsi taitaa olla keski-iän kriisi meneillään. Laitahan kova kovaa vasten, että miksi tuommoisia puhuu, haluaako erota vai onko hänellä nyt joku henkilökohtainen ikäkriisi meneillään.
Teidän esikoinen on jo 8v, joten ilmeisesti lapsille valehtelu/helpoimmalla meno on uusi kasvatuskeino? Sanohan sille ukollesi, että et ole kyllä ennen tällaista harrastanut, joten kyllä ihmettelet tapahtunutta. Nyt pysyt tiukkana, tuossa on tasan jotain muuta takana. Juurikin tuo "ota tai jätä" puhe kielii siitä, että tietää tehneensä väärin, mutta joku muu siellä närää. Kaiva, kaiva ja kaiva.
Sano sille lapselle suoraan että isä toimi väärin, ja lapsen oli ihan ymmärrettävää pahoittaa mielensä tästä. Joo-o lasten kuullen ei saa riidellä kasvatuksesta, mutta lapselle oikeudenmukaisuuden tunne aikuisilta on tosi tärkeää. Jos toinen vanhempi tekee jotain aivan selvästi väärin lasta kohtaan, niin on toisen aikuisen vastuulla sanoittaa että se on väärin. Lapsen pitää tietää, että perheessä on aikuisia/aikuinen joka pitää hänen puoliaan ja auttaa häntä selviämään tunteistaan turvallisesti. Ja kiukku, se on normaali tunne. Jos sitä ei toisessa ihmisessä siedä, niin ei kannata lapsia tehdä.
Kiitos vast 29, näin minäkin ajattelen ja toiminkin. Hänessä on hyvää ja keskustelevaa isää myös, mutta sittsn todella heikkoja toimintamalleja ja puolisona myös saan kuulla mitä törkeämpi juttuja tällä hetkellä. Sanoinkin tänään miehelle suoraan, että mulla on tunne kuin olisit nyt 15v uhmakas teinipoika ja minä sun äiti... Joo, hyvin menee..;) oikeasti ei kyllä naurata vaan stressaa ja huolettaa tilanne. Olen tiukkana, mutta niin mieskin kannassaan "ota tai jätä, aivan sama. Ja hän toimii just miten lystää eikä välitä vaikkei niin hyvä malli olosikaan".
Ap
Mies on selvästi täysin kyrpiintynyt lapsiperheen elämään, ja on mennyt "ihan sama, kunhan päivästä selviää"-tilaan. Ei jaksa/halua miettiä toimintaansa pitkällä tähtäimellä, kun kokee jo elävänsä helvetissä ilman toivoa pakotiestä. Ehkä toivoo sulta eropäätöstä, että pääsisi tilanteesta pois. Teillä on kohta 10v lapsiperheelämää takana ja ainakin 18 edessä. Se voi tuntua tukahduttavalta eikä millään ole enää väliä siksi. Halusiko mieskin noin monta lasta?