Lue keskustelun säännöt.
Perheellinen masentunut ei saa koskaan olla rauhassa.
14.09.2016 |
Aina pitäisi järjestellä jotakin asioita. Ei vaan voimat riitä kun haluaisin maata aamusta iltaan. Koska mut jätetään rauhaan.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko, että se makaaminen aamusta iltaan jotenkin helpottaisi oloasi?
Ei mutta kun ei jaksaisi tehdä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko, että se makaaminen aamusta iltaan jotenkin helpottaisi oloasi?
Tiedän, että se helpottaa. -ohis
Sitten saa kuulla vielä vittuilua, mikset tee sitä ja tätä. Itselläni masennusta tulee kausittain. Nyt on taas pirteä kausi menossa ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Tsemppiä!
Tuskin niitä asioita joka päivälle on, lepäät sitten kun on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin niitä asioita joka päivälle on, lepäät sitten kun on aikaa.
Eipä ole lepäämiseen aikaa kun öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta turiset, ja sitten ne keillä ei ole tietoakaan masennuksesta laukovat jotain totuuksia, ja joku ketä on masennuksen selättänyt paasaa että ei hänkään jäänyt makaamaan vaikkei välttämättä ollut edes yhtä masentunut kun sitäkin on eri sorttia.
Omia valintoja oletko perheellinen/perheetön, omia valintoja.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omia valintoja oletko perheellinen/perheetön, omia valintoja.....
Niin olisipa osannut ennustaa etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin niitä asioita joka päivälle on, lepäät sitten kun on aikaa.
Eipä ole lepäämiseen aikaa kun öisin.
No onhan siinä toisaalta elämälle tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä toisaalta joudu ikinä yksinkään olemaan tuollaisessa tilanteessa. Ei paranna sekään.
Pitää vaan asettaa oma terveys ja itsensä kiireellisyysjärjestyksen huipulle sairastuessaan. Vastuuta voi jakaa, jos on niin onnekas että on kenelle sitä antaa. Perheellisellä masennukseen sairastuneella on hyvä syy mitä varten hoidattaa itsensä kuntoon, tulevaisuus perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No eipä toisaalta joudu ikinä yksinkään olemaan tuollaisessa tilanteessa. Ei paranna sekään.
Pitää vaan asettaa oma terveys ja itsensä kiireellisyysjärjestyksen huipulle sairastuessaan. Vastuuta voi jakaa, jos on niin onnekas että on kenelle sitä antaa. Perheellisellä masennukseen sairastuneella on hyvä syy mitä varten hoidattaa itsensä kuntoon, tulevaisuus perheen kanssa.
Ei sitä oikein voi jakaa. Miehen mielestä masennus on keksitty sairaus ja lisäksi hän on töissä 10-12 tuntia päivässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omia valintoja oletko perheellinen/perheetön, omia valintoja.....
Onkos tämä kirjoittaja keksinyt aikakoneen, vai mitä hän oikein ehdottaa?
Mieheltä voi kyllä kysyä, miten hän on sitten ajatellut ne työtuntinsa järjestää jos jää leskeksi tai yh-isäksi. Joo, ei ehkä ole sen aika vielä, mutta tuolla tapaahan siihen päädytään. Että mennään vaan kaasu pohjassa, vaikka toinen huutaa, että edessä on seinä.
Ensimmäiseksi tarvitset lisää etäisyyttä asioihin. Sitä on löydyttävä, jos et saa sitä otettua hyvällä, sitten väkisin.
Älä hautaudu inhoamaan miestä, koska se vain syventää masennusta. Vihata saa, koska inho johtaa apatiaan, viha saa liikkeelle. Mutta järkevämpää olisi ehkä kuitenkin miettiä, miksi pidät itseäsi niin mitättömänä, että sinua saa kohdella noin. Kuka sen ajatuksen on päähäsi alun perin ajanut?
Unohda itsesi tällä kertaa toisella tapaa. Unohda, että se kärsivä ihminen olet sinä, jolla pitäisi olla rajaton vieteri. Mieti, että se on tyttäresi, ystäväsi, joku josta olet vastuussa. Ja sitten suorita pieni laskutoimitus. Olet itsestäsi vastuussa vielä enemmän kuin kenestäkään muusta. Älä kohtele itseäsi kaltoin, se ei pitkän päälle paranna muidenkaan elämänlaatua vaan huonontaa sitä kaikilta.
Sattuu olemaan kokemusta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia valintoja oletko perheellinen/perheetön, omia valintoja.....
Onkos tämä kirjoittaja keksinyt aikakoneen, vai mitä hän oikein ehdottaa?
Mieheltä voi kyllä kysyä, miten hän on sitten ajatellut ne työtuntinsa järjestää jos jää leskeksi tai yh-isäksi. Joo, ei ehkä ole sen aika vielä, mutta tuolla tapaahan siihen päädytään. Että mennään vaan kaasu pohjassa, vaikka toinen huutaa, että edessä on seinä.
Ensimmäiseksi tarvitset lisää etäisyyttä asioihin. Sitä on löydyttävä, jos et saa sitä otettua hyvällä, sitten väkisin.
Älä hautaudu inhoamaan miestä, koska se vain syventää masennusta. Vihata saa, koska inho johtaa apatiaan, viha saa liikkeelle. Mutta järkevämpää olisi ehkä kuitenkin miettiä, miksi pidät itseäsi niin mitättömänä, että sinua saa kohdella noin. Kuka sen ajatuksen on päähäsi alun perin ajanut?
Unohda itsesi tällä kertaa toisella tapaa. Unohda, että se kärsivä ihminen olet sinä, jolla pitäisi olla rajaton vieteri. Mieti, että se on tyttäresi, ystäväsi, joku josta olet vastuussa. Ja sitten suorita pieni laskutoimitus. Olet itsestäsi vastuussa vielä enemmän kuin kenestäkään muusta. Älä kohtele itseäsi kaltoin, se ei pitkän päälle paranna muidenkaan elämänlaatua vaan huonontaa sitä kaikilta.
Sattuu olemaan kokemusta asiasta.
En mä miestä inhoa enkä vihaa. Hän vaan rakastaa töitään ja niitä on hänellä runsaasti. Hyvä asiahan se on kun hän elättää perheen. Luulen että jos hän jäisi leskeksi tai yh isäksi ei hänen tarvitsisi kauaa yksin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mies rakastaa töitään enemmän kuin perhettään, niin jos hän ei ole köyhä yrittäjä, kai hänellä on sitten varaa maksaa apua sinulle? Siis siivousapua, lastenhoitajaa jne?
Olen potenut masennusta jaksoittain n. 20 vuotta. On ihan selvää, että jos ei saa hengähtää ja ottaa omaa aikaa, pää ei kestä. Turha sitä on pitää edes tyyppivikana. Ihminen nyt vain on rakennettu niin. Jostain syystä nykyinen naispolvi ei tunnu asiaa ymmärtävän ollenkaan. Kun eletään vaan perheelle, kunnes se menee kitumiseksi. Ja sitten kidutaan maailman tappiin asti.
Kysymys ei ole siitä, että sinun tarvitsisi inhota ja vihata miestä aktiivisesti. Kunhan vaan lakkaat kiistämästä ne tunteet, joita väistämättä nousee siitä, että sanasi ovat suhinaa maantiekiitäjän korvissa.
Vierailija kirjoitti:
No jos mies rakastaa töitään enemmän kuin perhettään, niin jos hän ei ole köyhä yrittäjä, kai hänellä on sitten varaa maksaa apua sinulle? Siis siivousapua, lastenhoitajaa jne?
Olen potenut masennusta jaksoittain n. 20 vuotta. On ihan selvää, että jos ei saa hengähtää ja ottaa omaa aikaa, pää ei kestä. Turha sitä on pitää edes tyyppivikana. Ihminen nyt vain on rakennettu niin. Jostain syystä nykyinen naispolvi ei tunnu asiaa ymmärtävän ollenkaan. Kun eletään vaan perheelle, kunnes se menee kitumiseksi. Ja sitten kidutaan maailman tappiin asti.
Kysymys ei ole siitä, että sinun tarvitsisi inhota ja vihata miestä aktiivisesti. Kunhan vaan lakkaat kiistämästä ne tunteet, joita väistämättä nousee siitä, että sanasi ovat suhinaa maantiekiitäjän korvissa.
Hän on juuri ensimmäinen vaihtoehto. Onhan minulla toki päivisin aikaa kun lapset ovat koulussa voimat vaan ovat loppu. On tähän masennukseen ihan konkreettinen syykin mutta se ei koskaan poistu elämästäni.
Turhaa ulinaa taas! Voi teitä saamattomia vätyksiä!
Sinun pitäisi saada lomaa perheestäsi. Vuokraa joku erämökki kuukaudeksi.
Tuohan on täyttä helvettiä jos on masentunut ja sitten puoliso (se jonka pitäisi tukea) pitää laiskana teeskentelijänä.
Onkohan se miehesi ihan täysjärkinen. Nykyään kyllä pitäisi olla jokaisella normaaliälyisellä tiedossa että masennus on ihan oikea sairaus.
En itse voisi elää ihmisen kanssa joka ajattelisi minusta noin rumasti kuin miehesi sinusta.
Eihän sitä voi koskaan parantuakaan jos elää tuollaisessa parisuhteen irvikuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi saada lomaa perheestäsi. Vuokraa joku erämökki kuukaudeksi.
Tuohan on täyttä helvettiä jos on masentunut ja sitten puoliso (se jonka pitäisi tukea) pitää laiskana teeskentelijänä.
Onkohan se miehesi ihan täysjärkinen. Nykyään kyllä pitäisi olla jokaisella normaaliälyisellä tiedossa että masennus on ihan oikea sairaus.
En itse voisi elää ihmisen kanssa joka ajattelisi minusta noin rumasti kuin miehesi sinusta.
Eihän sitä voi koskaan parantuakaan jos elää tuollaisessa parisuhteen irvikuvassa.
Ei hän hauku saamattomaksi tms mutta ei vähennä töitäänkään eikä ole huomaavinaan masennustani. Yksin saan lapset hoitaa. Jos menisin kuukaudeksi yksin johonkin ei arki toimisi lainkaan.
Jos haet apua niin silloinkin perhe raahataan mukaan, vaikka haluaisit kesksutella omista asioista esim. lapsuus sun muuta.
Meinaatko, että se makaaminen aamusta iltaan jotenkin helpottaisi oloasi?