Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

mitä tehdä kun mies on jatkuvasti pahalla päällä?

Vierailija
14.09.2016 |

Ongelma on korostunut tänä vuonna mutta jo vuosia mies on ollut äreyteen ja äkkipikaisuuteen taipuvainen.

Meillä on kaikki kunnossa, ei rahahuolia, ei ajankäyttöhuolia, ei terveyshuolia, kaikki on niin hyvin kuin olla ja voi. Parisuhde on ollut vähän vaikea tänä vuonna, ajatuksina on ollut että miksi me ollaan yhdessä ja sen sellaista. Toki se on ollut rankkaa mutta ei nyt niin rankkaa. Yhdessä oltu kuusi vuotta.

Rakastamme toisiamme ja minä haluaisin pian jättää ehkäisyn pois ja mies haluaa myös lapsen. Pian on jo liian myöhäistä, olemme kolmekymppisiä.

Kuitenkin, minä alan olla jo vähän uupunut miehen jatkuvaan pahantuulisuuteen. Hän näkee kaikki asiat huonon ja negatiivisen kautta. Hän ei jaksa jutella kanssani mistään. Jos olen joskus hieman pahalla päällä ja en hymyile hänelle ja ole hyvin ystävällinen, mies suuttuu heti ja alkaa puhua miten kaikki on niin paskaa. En ole paljon pahalla päällä, mutta toki joskus väsyttää tai on pää kipeä jne. Mies puhuu ylipäänsä minulle rumasti, lähinnä käskyttää. Eilen hän sanoi että "tuo mulle vettä" kun istuimme yhdessä sohvalla. Vastasin että en nyt halua nousta, hae itse. Mies vastasi että ootpa mulkku. Sanoin että tuo oli inhottavasti sanottu ja lähdin nukkumaan.

Tuo nyt oli vain yksi esimerkki, mutta kokonaisuudessaan tämmöistä on koko ajan. Minä en voi hermostua miehelle, hän hermostuu siitä lisää vaan ja masentuu. Mies on kuin joku teini-ikänen!

Onko kellään kokemusta tämmöisestä käytöksestä itsellä tai läheisellä? Miten ja milloin se menee ohi? Voinko jotenkin auttaa?

Kommentit (32)

Vierailija
21/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paska suhde missä ei edes puhuta kun miestä ahdistaa ja vituttaa.

Ja lasta ollaan pukkaamassa tämän paskan keskelle. Ota ap pää pois sieltä omasta navasta ja mieti haluaisitko sinä itse että miehesi olisi sinun isäsi...millaista olisi olla miehesi kaltaisen isän lapsi!!!

Vierailija
22/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän on pienessä firmassa ja asiantuntijatehtävissä. Todellakaan ei voi aina ottaa työssä rennosti. En tiedä mitä itse teet työksesi, jos sinulla ei välillä ole kuormittavaa työstressiä. Ei vaikuta lupaavalta suhteelta jos teillä on niin erilainen kokemusmaailma ja arkitodellisuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut miehelle ystävällinen koska olen hänen kanssaan ja hänellä on vaikeaa. En jätä häntä sen takia että in puoli vuotta raskasta. Mies on itsekin ollut tukenani raskaina aikoina epäitsekkäästi. Mutta nyt alan kyllästyä tähän ja haluan muutoksen, loputtomiin en äkäpussia katsele.

Haluaisin auttaa, mutta mies sanoo ettei mikään auta. Hän sanoo myös päivittäin olevansa onnellinen että olen olemassa ja että tuon iloa hänen päiviinsä, vaikka se ei näykään. Hän on myös pahoillaan että on niin äreä ja inhottava.

Huono käytös sua kohtaan on miehen oma valinta ja ainoa tapa osoittaa katumusta miehelle on tehdä täyskäännös heti.

Vierailija
24/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin sinä haluat että mies muuttuu taas mukavaksi ja normaaliksi.

Puoleen vuoteen ei ole tapahtunut mitään? Mitä mies tekee itse sen eteen että teillä olisi parempi suhde ja hän ei kaataisi omaa paskaa oloa ja kiukkua sinun niskaasi? Miksi mies kokee että hänellä on oikeus aikuisena ihmisenä kiukutella ja käskyttää sinua?

Vierailija
25/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työterveyspsykologin arvioon pääsee myös yksityisesti. Menisin työterveyteen erikoistuneelle, vaikka kyllä tavallinenkin psykologi perusarvion osaa tehdä siitä mikä kiikastaa. Kannusta oikeasti miestäsi hakemaan apua ennen kuin vointi huononee tuosta. Syvemmästä suosta on vaikeampi nousta. Netistä voi myös täyttää masennuslyselyn alkajaisiksi, sekin antaa suuntaa voiko olla senkaltaista pulmaa taustalla.

Vierailija
26/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teillä on nyt mennyt suhde siihen että sinä toimit miehen likasankona.

Miehellä on paska olo ja hän haluaa vetää sinut yhtä alas kuin hän itsekin on.

Mies kohtelee sinua huonosti tasan tarkkaan niin kauan kuin sinä annat hänen tehdä niin.

Pian huomaat kuinka varot sanojasi ja tekemisiäsi ettei mies vaan suutu...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut miehelle ystävällinen koska olen hänen kanssaan ja hänellä on vaikeaa. En jätä häntä sen takia että in puoli vuotta raskasta. Mies on itsekin ollut tukenani raskaina aikoina epäitsekkäästi. Mutta nyt alan kyllästyä tähän ja haluan muutoksen, loputtomiin en äkäpussia katsele.

Haluaisin auttaa, mutta mies sanoo ettei mikään auta. Hän sanoo myös päivittäin olevansa onnellinen että olen olemassa ja että tuon iloa hänen päiviinsä, vaikka se ei näykään. Hän on myös pahoillaan että on niin äreä ja inhottava.

Miehelläsi on masennuksen ja uupumuksen oireita. Jos hän kerran ymmärtää tekevänsä väärin, hän varmaan on valmis hakemaan siihen apua. Kannattaa puuttua masennukseen jo tuossa alkuvaiheessa, sillä on ikävä tapa muuten pahentua ja kroonistua. Ja voit sanoa ihan suoraankin, että jos apu ei kelpaa, ei kohta ole enää sitä auttajaakaan vieressä. Ei puolisolta voi vaatia ihan mitä tahansa työstressiin tai edes sairauteen vedoten, jos ei ole itse valmis auttamaan itseään.

Vierailija
28/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos miehesi on tuossa jamassa jo 3kymppisenä niin veikkaan että tilanne vain pahenee ellei mies ole valmis hakemaan apua...ei ole varmasti miehellekään kiva olla jatkuvasti vittuuntunut.

Minunkin mieheni on vanhemmiten muuttunut ärtyisämmäksi ja hermo menee nopeammin.

Minä taas olen rauhoittunut.

Mutta mies ymmärsi kyllä kerta puheella ettei voi kiukutella omalle perheelle jos työt ja elämä tuntuu paskalta. Hänellä oli myös univaikeuksia jotka saa vitutuskäyrän nousuun.

Mutta mieheni muutti elämänsä niin ettei enää vituta ja ei tarvitse olla kiukkuinen ja ärhennellä perheelle.

Tilanne parani oikeastaan jo sillä että mies sai kerrottua mikä mättää taustalla...ja työtasiat ne oli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse opiskelen ja teen töitä kotoa käsin. Kyllä minä tiedän, mitä stressi ja kuluttava arki on. Omat työ ja opiskeluongelmani ovat kuitenkin eriluontoisia kuin miehelläni. Olen itse oppinut myös olemaan ystävällinen muille ja puhumaan stressistäni muille, jolloin se vähenee kuin itsestään.

Mieheni asettaa itse itselleen suuret tavoitteet ja standardit, ja vaatii niitä myös työntekijöiltään. Mieheni kokee, että hänen arkensa on raskaampaa kuin minun.

Olen ehdottanut terapiaa ja kaikkea monta kertaa, mutta mies ei suostu. "Ei se mitään auta lässyttää siellä". Tavallaan näen mieheni pointin , koska hän on toiminnan mies. Mutta olisi hyvä olla joitain henkisiä kykyjäkin sietää stressiä, koska ainahan sitä tulee olemaan.

Kiitos kivoista vastauksista, olen saanut pohdittavaa. Varasin nyt itselleni ajan psykologille :D en halua mennä mukaan miehen uupuneeseen maailmaan

Vierailija
30/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Bingo, pulla uuniin, sillä kaikki kirkastuu, sairaat paranee ja kuolleet herää!!!! Voi hyvä veli....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai että "Hän sanoo myös päivittäin olevansa onnellinen että olen olemassa ja että tuon iloa hänen päiviinsä, vaikka se ei näykään."?

Joo, meillä on kanssa tuommoinen äkäpussimies, jonka suusta on kuulunut mm. "olen niin ylpeä sinusta, olen pahoillani, etten tue sinua millään tavalla" ja "eikö se, että tulen joka päivä töistä kotiin, todista, että sinä ja lapset olette minulle tärkeitä (= en kammoa sinua niin paljon, että kaltaiseni äkeä kotihiiri lähtisi sentään evakkoon omasta kodistaan)", jälkimmäinen vastauksena kysymykseen, miten se näkyy, että hän rakastaa yhä. Jauhaa tuntitolkulla potutuksiaan ja sitten vaahtoaa, kuinka _kukaan_ ei kuuntele eikä tue. Alan pikkuhiljaa uskomaan silmiäni, enkä korviani, mitä tulee tuon toisen puoliskon tärkeysjärjestyksiin. Ehkä sinunkin pitäisi.

Tämä siis mieheltä, joka kehittää itselleen uutta stressiä, vaikka harrastusstressiä, jos työstä tai opiskelusta tms. ei tule tarpeeksi stressiä. Ja jos vietetään vapaapäivä erillään, minulla ja lapsilla on mukavaa ja rentoa, mutta miehen tekee mieli potkia mummoja ruokakaupassa, kun ne on huonosilmäisiä ja -korvaisia ja tiellä. Usko pois, sinunkin siippasi riitelee aivan itsekseen.

Se mikä tuossa tarinassa ihmetyttää, on äkeilyn ajoitus: oletteko äskettäin ottaneet jonkin sitoutumista vaativan askeleen? Yhteenmuutto? Talolaina? Naimisiinmeno? Vai onko tämä tilanne töissä täysin poikkeuksellinen? Kovassa stressissä normaalikin ihminen voi joskus käyttäytyä kuin p-häiriöinen. Ja oletko varma, että tiedät, millaisia miehen lapsuudenperheenjäsenet ovat?

Vierailija
32/32 |
14.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivon hirveästi vain, että mies pääsisi yli tästä. Että hänellä olisi vain jotain keski-iän kriisiä tms...

Kyllä, menimme kihloihin tänä vuonna. Yhdesäs olemme asuneet noin viisi vuotta, yhteisessä asunnossakin jo monta vuotta (lainakin on, erilliset). Mies on ollut kerran aiemmin naimisissa (pitkäaikainen suhde joka päättyi naimisiinmenoon, ero tuli alle vuodessa). Minä en ole ollut naimisissa tai kihloissa tms aiemmin.