Terveyskeskuspäivystyksessä surkea kohtelu, kertoo lääkäri. Linkki;

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa karmeaa luettavaa.

Hoitajien asenteet pitäisi saada kuntoon. Heidän päähänsä pitäisi saada iskostettua, että potilaita on kohdeltava hyvin tai seurauksena on potkut.

Ehkäpä hoitaja on loppuunpalanut, ja häntä päähänpotkittu. Siinä ei enää potkuta auta, vaan koko työyhteisö pitäisi saada resurseineen kuntoon. Koko hoitoala on syvältä!

Kyllähän siinä olisi peiliinkatsomistakin, kun syyllisiä haetaan.  Esimerkiksi :  Monissa tutkimuksissa on todistettu että jos on pakko tehdä kolmivuoroa, niin järjestys pitää olla myötäpäivään.  Siis aamu- ilta- yö  vuorot.  Mutta naiset eivät millään suostu sellaiseen, vaikka ovat olevinaan  terveysalan ammattilaisia.   Pakko mennä vastapäivään , kun siitä on muka jotakin tai jokin teoreettinen pidempi vapaa-aika, vaikka se oikeasti menee yliväsymiseeen ja siitä  on terveydellisiä haittoja enemän.

   Olen itse ollut miesvaltaisella ja naisvaltaisella alalla vuorotyössä, miesvaltaisella mentiin myötäpäivään ja naisvaltaisella vastapäivään.  Joten väitteelle omakohtaista kokemustakin on.

Miten saada hallitus kaadettua?

Erikoista, että itse olen saanut vain hyvää kohtelua ollessani muutaman kerran päivystyksessä potilaana. Olen itsekin sairaanhoitaja, mutta ammattini ei näy potilastiedoissa. Olen mennyt sinne vain akuutissa vaivassa ja päässyt hoitoon heti ( munuaisaltaantulehdus ja murtuma). Mitään valittamista ei ole. En tiedä onko se sitten sattumaa vai mitä. On kuitenkin aika paljon kyse myös siitä, mitkä on odotukset hoitoa kohtaan. Onko ne realistiset vai ei. Päivystyksessä hoidetaan akuutti hoito; ei jatkotutkumuksia eikä pitkään jatkuneiden vaivojen selvittelyjä, B-todistuksista  yms paperirumbasta puhumattakaan. Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että moni on mennyt päivystykseen vaivan takia, joka ei mitenkään kuulu sinne. Päivystys on tarkoitettu sellaisten vaivojen hoitoon, jotka eivät voi odottaa seuraavaan päivään. Jos menet poskiontelotulehduksen kanssa sinne, on selvää että odottamaan joudut. Se on ihan normaalia. Sydäninfarktit, aivoinfaktit, TIA-kohtaukset, umpilisäkkeentulehdukset, sepsikset, isot murtumat, myrkytykset, vammat, isot haavat. Ne menee aina edelle ja niin kuuluukin.

Olin kerran ensiavussa virtsakivien takia. Ambulanssi vei keskussairaalan ensiapuun. Makoilin odotusaulassa. Vieressä kiroili pikkupoika jalka poikki. Oli pudonnut puusta.

Sairaanhoitajat rupatteli iloisesti ja kävelivät mikä minnekkin tauolle ja kahffeelle. Me tuskissaan sivummalla vailla mitään huomioita.

Vierailija kirjoitti:

No tässä tulee kyllä mieleen se, että yllättävän hyväkuntoinen potilas on ollut " aivoverenvuotopotilas-epäillyksi), jos on aikaa alkaa ohjeistamaan hoitajia potilaiden hoidosta, auttamaan muita potilaita yms  yms. Näin sairaanhoitajana olisi kyllä melkoisesti juttuja ja tapauksia kerrottavana lääkäreistä. Miten joutuu jatkuvasti paikkailemaan heidän virheitään ja jatkuvasti selittelemään potilaille heidän sanomisiaan ja käytöstään. Nykyaikana sairaanhoitaja joutuu jatkuvasti kestämään jatkuvaa negatiivista arvostelua potilaiden taholta, ip-lehdissä ja nyt vielä lääkäreiden taholta. Todellisuus tuona päivänä on saattanut olla se, että kuudesta työntekijästä töissä on ehkä neljä eikä sijaisia saada. Yhdellä saattaa itsellään olla kova migreeni tai olla sairaampi kuin moni tk-päivystyksen potilaista. En yhtään ihmettele, että työntekijöitä ei enää saada. Olen työskennellyt myös muissa töissä ja missään ei joudu kuuntelemaan sellaista sontaa kuin terveydenhuollossa ja varsinkin päivystykset ovat pahimpia paikkoja. Jokaiselle suosittelisin tutustumista ko. työhön ja kysytään sen jälkeen alkaisitko itse moiseen :)

Tästä puolestaan tulee mieleen se, että tämän sairaanhoitajan tietämys aivoverenvuodoista ja niiden taudinkuvista on melko rajallinen. Kaikki avv-potilaat eivät makaa tajunnan rajamailla tai halvaantuneina pedissä - tilanteen edetessä voi tunnin päästä maatakin, ja siksi tällaiset epäillyt tutkitaan vaikka potilas olisikin suhteettoman hyväkuntoinen. Ärsyttää tuollaiset pätemiset, joita perustellaan omalla tittelillä, joka ei edes takaa lääketieteellistä ymmärrystä sairauksista. Ja sitä paitsi, sisälukutaitoni perusteella tuossakaan keississä lääkäri ei ollut hoitajia ohjeistanut potilaiden hoidossa, vaan tuonut ilmi hoitajille potilastoverin ilmeisen avun tarpeen. Hoitajat ehkä tulkitsivat tämän ohjeistamisena.. Ystävällisesti lääkäriltä toimittu mielestäni, eihän kiireisessä päivystyspisteessä pystytä jokaisen potilaan tilaa ihan muutaman minuutin välein tsekkaamaan. 

Ja ihan yleisesti, sontaa sataa niskaan ihan jokaisessa työssä, etenkin palvelu- ja terveydenhoitoaloilla, siitä ei mihinkään päästä. Jos sitä sontaa ei sada potilailta tai asiakkailta, niin työyhteisön sisällä viimeistään kyräilyä kohtaa, se on ihmisluonne valitettavasti.  Mutta kannattaa muistaa, että ystävällisyys on monesti tarttuvaa. Se, että työpisteessä on ehkä juuri tuona päivänä ollut vajaa miehitys, ei tarkoita sitä että kohtelun pitää muuttua nuivaksi. Todellinen kiire ja väsymys paistaa kyllä pakostikin jossain määrin vuorovaikutuksessa läpi, mutta kokeilkaapa joskus silti puhua ystävälliseen sävyyn ja näyttää hieman hymyäkin näissä tilanteissa, saattaa yllättävällä tavalla toimia ;) 

Alapeukut, miksi?       

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että itse olen saanut vain hyvää kohtelua ollessani muutaman kerran päivystyksessä potilaana. Olen itsekin sairaanhoitaja, mutta ammattini ei näy potilastiedoissa. Olen mennyt sinne vain akuutissa vaivassa ja päässyt hoitoon heti ( munuaisaltaantulehdus ja murtuma). Mitään valittamista ei ole. En tiedä onko se sitten sattumaa vai mitä. On kuitenkin aika paljon kyse myös siitä, mitkä on odotukset hoitoa kohtaan. Onko ne realistiset vai ei. Päivystyksessä hoidetaan akuutti hoito; ei jatkotutkumuksia eikä pitkään jatkuneiden vaivojen selvittelyjä, B-todistuksista  yms paperirumbasta puhumattakaan. Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että moni on mennyt päivystykseen vaivan takia, joka ei mitenkään kuulu sinne. Päivystys on tarkoitettu sellaisten vaivojen hoitoon, jotka eivät voi odottaa seuraavaan päivään. Jos menet poskiontelotulehduksen kanssa sinne, on selvää että odottamaan joudut. Se on ihan normaalia. Sydäninfarktit, aivoinfaktit, TIA-kohtaukset, umpilisäkkeentulehdukset, sepsikset, isot murtumat, myrkytykset, vammat, isot haavat. Ne menee aina edelle ja niin kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistavaa, että tämänkin asian joku nostaa esille. Ja kuvaavaa, että tähän tarvitaan lääkäri, vaikka kokemuksia huonosta kohtelusta riittää muillakin. Itse en enää kestä kuulla ja lukea hoitajien ainaista ruikutusta resurssipulasta, kun olen omaiseni kohdalla nähnyt, miten alhaalle terveyskeskuksen moraalinen taso voi vajota, hoitajien ammattietiikasta puhumattakaan.

Ja tuo täydellinen kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta työstään ja omista ratkaisuistaan, se on jotain uskomatonta. Millään muulla alalla ei tuollaiseen ole törmännyt.

Olisi tosi jännä nähdä miten sinä ja kaksi kaveriasi hoidatte 15 potilasta terveyskeskuksen vuodeodastolla aamuvuorossa, ja miten sinä ja yksi kaverisi hoidatte heidät iltavuorossa. Millaista se teidän mahdollistama perushoiva ja ihmisarvoinen kohtelu tuolla miehityksellä ovat? Ja kuinka kauan pystyt esim. takaamaan ettei kukaan 15 potilaastasi, joista osa kahdenautettavia muistisairaita, joudu odottamaan vessaan pääsyä. Tuo 3+2 on normaali miehitys 15 potilasta kohtaan sairaalassa. Usein se voi olla myös yhden vähemmän, jos joku on sairaana. Sinunko mielestäsi on mahdollista antaa hyvää hoitoa noilla resursseilla? Nythän niitä vähennetään ensi vuoden alusta (hoitajamitoitus laskee).

Ai niin, ja muistathan että tuolla samalla miehityksellä jaetaan noiden 15 potilaan lääkkeet ja toteutetaan koko lääkehoito, palaveerataan lääkäreiden kanssa ja hoidetaan kotiutumusasiat ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täälläkin jankutetaan hoitajien asenteista, kun kyse on työn valtavasta kuormituksesta? Minä, akateemisen tutkinnon suorittanut sauraanhoitaja, menin innosta puhkuen töihin ja kahdessa kuukaudessa väsyin niin, että en enää jaksanut. Työ on ÄÄRIMMÄISEN rankkaa.

Sitä en ymmärrä, miksi ihminen kritisoi toisen ringissä istumista tai palaveria - nuo ovat pakollisia osioita.

Mitä, jos itse tulisitte kokeilemaan työtä, jossa seisotte ja juoksette 7h 20min päivässä, teette fyysisesti raskasta työtä, jossa vaaditaan myös paljon muuta? Kolmivuorotyössä, päivästä toiseen.

Kyse ei ole siitä, että alalla olevat ihmiset olisivat vääriä -ehei, nuoret opiskelijat ovat iloa täynnä, vaan siitä että ala on niin TAJUTTOMAN rankka.

Olen tehnyt vuosia työtä jossa seistään ja liikutaan ja lisäksi on ihan oikeasti fyysistä rasitusta tuon lisäksi, jopa niin paljon että kuka tahansa ei yksinkertaisesti jaksa sitä työtä. Tämä oli lisäksi vuorotyötä, surkealla palkalla (raskauteen ja kaikkeen muuhunkin nähden) ja surkeissa olosuhteissa. 

Pelkkä seisoskelu tai kävely siisteissä ja puhtaissa ja lämpimissä sisätiloissa olisi ollut silkkaa lepoa tuohon verrattuna. Lopulta kyllästyin ja vaihdoin alaa, sen sijaan että olisin jatkanut väkisin ja lopulta luultavasti murhannut jonkun vittuunnuksissani.

Hoitsun kannattaisi muistaa että muutkin suomessa tekevät rankkaa työtä.

Palavereista puheenollen ainakin meillä kun firmassa alkoi olla palaveria niin paljon että se haittasi varsinaista työntekoa meidän ei tarvinnut kuin vihjaista työnjohdolle ja nuo karsivat "pakollisia" palavereita tai harvensivat niitä. 

Olet siis tehnyt fyysistä työtä. Oletko samaan aikaan tehnyt henkusesti erittäin raskasta työtä, jossa aivosi joutuvat rasitukselle (esim. lääkkeet), kohtaat koko ajan uusia nimiä ja ihmisiä sekä diagnooseja, muistat kaikki taustat, raportoit ja teet monialaista yhteistyötä? Väitän, että tällaista työtä ei ole kuin hoitajan työ, missä molemmat yhdistyvät ollen molemmat hyvin raskaat.

Palaverit eivät ole turhia. Mitä jos lukisit pari väikkäriä hoitotyön raportoinnista, niin oppiait arvostamaan sitä. Se on muuten vaikea taito sekin - tiedon eteenpäin vieminen 100÷ varmuudella.

Anteeksi vaan mutta se seisoskelu ei ole mitenkään erityisen raskasta verrattuna oikeasti raskaisiin hommiin. Toisaalta monessakin työssä joutuu olemaan tarkkana, jopa tarkempana kuin hoitsun hommissa. Kukin tietty kykyjensä mukaan mutta jotenkin tuntuu että jos joku lääkelasku tai potilaiden lääkkeiden annostelut on kykyjesi ylärajalla niin ehkä olet väärässä hommassa.

Palaverit taas on pääsääntöisesti silkkaa ajan tuhlausta, varsinkin tuollaisessa suhteellisen yksinkertaisessa suorittavassa työssä jossa ei tarvitse suunnitella uutta päivittäin. Tarpeellisen tiedon voi välittää muutenkin mutta eihän se hoitaja usko kun aina ennenkin on neljäsosa työpäivästä levennetty persettä taukotilassa juoruten. Muutosvastarinta on aika yleistä.

Hoidon tarpeen arvio tehdään sen hetkisten oireiden perusteella. Ottamatta mitenkään ko. tapaukseen kantaa. Tottakai  tavallinen kuumekin voi olla merkki verenmyrkytyksestä ja tunnin päästä ihminen voi olla kuollut vaikka johonkin muuhun. Ei voida kuitenkaan lähteä siitä oletuksesta, että ihminen, joka reippaasti auttelee muita ihmisiä päivystyksessä ilman muita oireita, olisi todennäköinen aivoverenvuoto-potilas. Näin se vain menee. Tottakai tilanteet muuttuu ja jokaiselle voi tapahtua mitä vaan, kristallipalloa ei kellään ole. Ei voida kuitenkaan lähteä esim. siitä olettamuksesta, että jokainen päänsärkypotilas on aivoverenvuotopotilas. Näin se vain menee. Ja jos sitä on syytä epäillä, en näe mitään syytä miksi ihminen ei pääsisi heti tutkimuksiin. Lääkäri tekee hoidon linjaukset ja määrää hoidon ja tutkimukset. Ei voida toimia myöskään sillä perusteella, että jonkun sukulais-lääkäri tai kollega on sanonut mulle äsken puhelimessa niin tai näin. Hoidon tarpeen arvioi päivystävä lääkäri. Ja tässä tapauksessa, jos oikeasti olisi ko. vaiva epäilty, niin oikea tapa olisi ollut soittaa 112 ja tämän kyllä ystävä- kollega-lääkärinkin olisi pitänyt tietää. Jos yhtään ko. oireita olisi ollut, niin reitti olisi vienyt suoraan Meilahteen eikä Haartmaniin tai Malmille. Näin se vaan ihan oikeasti menee.  Eri asia tietysti on se, että ihminen on kokenut tulleensa huonosti kohdelluksi, se on ikävää ja sellaista ei saisi tapahtua.

Päivystykseen on mentävä, jos ei mahtunut samana päivänä terveyskeskuksessa päivällä sisään ja on joku esim antibioottia tai sairaslomaa vaativa tapaus. Niihin pöivöaikoihinbpitäisi saada enemmän lääkäreitä terveyskeskuksiin.

Meidän perhe on mennyt päivystykseen:

Mulla äkillinen hirveän kipeä vatsa. Ei mahatautia. Lääkäri epäili narkkariksi, joka hakee huumaavia aineita . Oli epäasiallinen. Verikokeet sitten paljastivat, että oon oikeesti kipee. Huono palvelu. Ikävät merkinnöt potilasasiakirjoihin. (En käytä alkohokia, saagi huumeita.)

Lapsella aivokalvontulehdusepäily. Hyvä palvelu.

Lapsella vierasesineen nieleminen. Palvelu hyvä, osaaminen surkea.

Miehellä vatsakipu. Kohtalainen palvelu, mutta leikkaus venyi aamuun. Onneksi leikkaajaksi sattui naapuri ja siltä hyvä palvelu.

Miehen isä: vatsa kipeä, mutta vanhus käännytettiin kauas hakemaan lähete. Todella vaikea taksimatka. Sitten taas hyvin sairaana takaisin ja leikkaus. Sairaana kotiutus omaisten vastustuksesta huolimatta pian leikkauksen jälkeen. Seuraavana pöivänä hirvittävä tulehdus, jonka omaiset huomas jo kotiutusvaiheessa. Ei vaan uskottu. Sit 3 viikkoa sairaalassa.

Kun vielä monet sairaanhoitajat muistaisivat etteivät he ole lääkäreitä.

Kumma juttu että ne asilliset kollegat tekevät ihan samaa työtä, kun nämä asiattomat sellaiset ja silti osaavat tehdä työnsä asiallisesti. Ehkei heillä sitten ole yhtä rankkaa olla töissä, kun ei koko aika mene sen "Yhyy, mutta kun mulla on niin rankka työ" märehtimiseen ja potilaiden kiusaamiseen. Tai voihan sitä olla että heillä on jopa rankempaakin, kun joutuvat kaiken sen muun keskellä sietämään jos minkälaisia kusipäitä jopa työkavereinaan...

Tässäkin taas tuli todettua, että teet niin tai näin, ni aina väärinpäin. Hoitajana siis :)

Joko et ota selvää asioista ja et tiedä potilaan asioista mitään. Jos taas otat selvää ja luet tietoja, niin istut leveällä perseelläsi kahvittelemassa. Mitenköhän pitäisi toimia:) Raportit ja koneelta tietojen lukeminen on turhaa, mutta sitten kuitenkin sätitään omaisten taholta, jos et tiedä mummon asioista kaikkea. Pientä ristiriitaa.....Ei suinkaan:)

Ko.lääkäri hoitanut ko. asian esilletuomisen mielestäni todella ei-rakentavasti. Sairaanhoitaja saa joka päivä kuulla valituksia lääkäreistä, mutta ei ole tarvetta alkaa sitä Hesarin palstalle kirjoittamaan. Oman hännän kiillotus muita alentamalla: rakentavaa?

Vierailija kirjoitti:

Alapeukut, miksi?       

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että itse olen saanut vain hyvää kohtelua ollessani muutaman kerran päivystyksessä potilaana. Olen itsekin sairaanhoitaja, mutta ammattini ei näy potilastiedoissa. Olen mennyt sinne vain akuutissa vaivassa ja päässyt hoitoon heti ( munuaisaltaantulehdus ja murtuma). Mitään valittamista ei ole. En tiedä onko se sitten sattumaa vai mitä. On kuitenkin aika paljon kyse myös siitä, mitkä on odotukset hoitoa kohtaan. Onko ne realistiset vai ei. Päivystyksessä hoidetaan akuutti hoito; ei jatkotutkumuksia eikä pitkään jatkuneiden vaivojen selvittelyjä, B-todistuksista  yms paperirumbasta puhumattakaan. Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että moni on mennyt päivystykseen vaivan takia, joka ei mitenkään kuulu sinne. Päivystys on tarkoitettu sellaisten vaivojen hoitoon, jotka eivät voi odottaa seuraavaan päivään. Jos menet poskiontelotulehduksen kanssa sinne, on selvää että odottamaan joudut. Se on ihan normaalia. Sydäninfarktit, aivoinfaktit, TIA-kohtaukset, umpilisäkkeentulehdukset, sepsikset, isot murtumat, myrkytykset, vammat, isot haavat. Ne menee aina edelle ja niin kuuluukin.

Kyllä koira koiran tuntee, vaikka ei paperissa lukisikaan.  Selkeästi puheessa on koodikieli, jota kukaan ei erityisesti peittele omassa ympäristössään.  Sen osaavat jo ammattipotilaatkin,  jopa käyttäytyminen vaikutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistavaa, että tämänkin asian joku nostaa esille. Ja kuvaavaa, että tähän tarvitaan lääkäri, vaikka kokemuksia huonosta kohtelusta riittää muillakin. Itse en enää kestä kuulla ja lukea hoitajien ainaista ruikutusta resurssipulasta, kun olen omaiseni kohdalla nähnyt, miten alhaalle terveyskeskuksen moraalinen taso voi vajota, hoitajien ammattietiikasta puhumattakaan.

Ja tuo täydellinen kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta työstään ja omista ratkaisuistaan, se on jotain uskomatonta. Millään muulla alalla ei tuollaiseen ole törmännyt.

Olisi tosi jännä nähdä miten sinä ja kaksi kaveriasi hoidatte 15 potilasta terveyskeskuksen vuodeodastolla aamuvuorossa, ja miten sinä ja yksi kaverisi hoidatte heidät iltavuorossa. Millaista se teidän mahdollistama perushoiva ja ihmisarvoinen kohtelu tuolla miehityksellä ovat? Ja kuinka kauan pystyt esim. takaamaan ettei kukaan 15 potilaastasi, joista osa kahdenautettavia muistisairaita, joudu odottamaan vessaan pääsyä. Tuo 3+2 on normaali miehitys 15 potilasta kohtaan sairaalassa. Usein se voi olla myös yhden vähemmän, jos joku on sairaana. Sinunko mielestäsi on mahdollista antaa hyvää hoitoa noilla resursseilla? Nythän niitä vähennetään ensi vuoden alusta (hoitajamitoitus laskee).

No kuule, omaiseni kohdalla oli kyse jostain aivan muusta. Häntä ei edes kuolevana kohdeltu inhimillisesti, lopetettavaa eläintäkin kohdellaan kunnioittavammin. Eikä todellakaan ollut kyse kiireestä ja jaksamisesta! Kyse oli pissiksen tasolla olevasta moraalista ja sen mukaisista tietoisista valinnoista, jota ei edes älytty hävetä.

Älä jankkaa tuota onttoa resurssijargoniasi tässä yhteydessä. Etkö tajua, että ihmisarvon kunnioittaminen ja moraali eivät todellakaan kaikissa tilanteissa vaadi senttiäkään rahaa ja resursseja. Mutta jos korvien välissä on tyhjää, on tuloskin sen mukainen.

Sylettää lukea noita hoitajamitoitus-kliseitä ja valitusvirttä, joita kehtaat suoltaa kuin paraskin vinkulelu, vaikka et tiedä toisen kokemuksista mitään. En lainkaan ihmettele hoidon tasoa, kun ihmisen päässä ei pyöri muuta ratkaisua kuin raha, missään tilanteessa.

Terveyasemilla käy paljon rupusakkia. Ymmärtäähän sen että se sitten näkyy palvelussa ja asenteessa.

Ai tää menikin provoiluksi. No niinpä arvelinkin......Joku saa iloa siitä mollaa sairaanhoitajia ja saa ehkä pahan mielenkin jollekin. Mutta ehkä sinulla on siihen jokin tarve:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukut, miksi?       

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että itse olen saanut vain hyvää kohtelua ollessani muutaman kerran päivystyksessä potilaana. Olen itsekin sairaanhoitaja, mutta ammattini ei näy potilastiedoissa. Olen mennyt sinne vain akuutissa vaivassa ja päässyt hoitoon heti ( munuaisaltaantulehdus ja murtuma). Mitään valittamista ei ole. En tiedä onko se sitten sattumaa vai mitä. On kuitenkin aika paljon kyse myös siitä, mitkä on odotukset hoitoa kohtaan. Onko ne realistiset vai ei. Päivystyksessä hoidetaan akuutti hoito; ei jatkotutkumuksia eikä pitkään jatkuneiden vaivojen selvittelyjä, B-todistuksista  yms paperirumbasta puhumattakaan. Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että moni on mennyt päivystykseen vaivan takia, joka ei mitenkään kuulu sinne. Päivystys on tarkoitettu sellaisten vaivojen hoitoon, jotka eivät voi odottaa seuraavaan päivään. Jos menet poskiontelotulehduksen kanssa sinne, on selvää että odottamaan joudut. Se on ihan normaalia. Sydäninfarktit, aivoinfaktit, TIA-kohtaukset, umpilisäkkeentulehdukset, sepsikset, isot murtumat, myrkytykset, vammat, isot haavat. Ne menee aina edelle ja niin kuuluukin.

Kyllä koira koiran tuntee, vaikka ei paperissa lukisikaan.  Selkeästi puheessa on koodikieli, jota kukaan ei erityisesti peittele omassa ympäristössään.  Sen osaavat jo ammattipotilaatkin,  jopa käyttäytyminen vaikutaa.

Vierailija kirjoitti:

Hoidon tarpeen arvio tehdään sen hetkisten oireiden perusteella. Ottamatta mitenkään ko. tapaukseen kantaa. Tottakai  tavallinen kuumekin voi olla merkki verenmyrkytyksestä ja tunnin päästä ihminen voi olla kuollut vaikka johonkin muuhun. Ei voida kuitenkaan lähteä siitä oletuksesta, että ihminen, joka reippaasti auttelee muita ihmisiä päivystyksessä ilman muita oireita, olisi todennäköinen aivoverenvuoto-potilas. Näin se vain menee. Tottakai tilanteet muuttuu ja jokaiselle voi tapahtua mitä vaan, kristallipalloa ei kellään ole. Ei voida kuitenkaan lähteä esim. siitä olettamuksesta, että jokainen päänsärkypotilas on aivoverenvuotopotilas. Näin se vain menee. Ja jos sitä on syytä epäillä, en näe mitään syytä miksi ihminen ei pääsisi heti tutkimuksiin. Lääkäri tekee hoidon linjaukset ja määrää hoidon ja tutkimukset. Ei voida toimia myöskään sillä perusteella, että jonkun sukulais-lääkäri tai kollega on sanonut mulle äsken puhelimessa niin tai näin. Hoidon tarpeen arvioi päivystävä lääkäri. Ja tässä tapauksessa, jos oikeasti olisi ko. vaiva epäilty, niin oikea tapa olisi ollut soittaa 112 ja tämän kyllä ystävä- kollega-lääkärinkin olisi pitänyt tietää. Jos yhtään ko. oireita olisi ollut, niin reitti olisi vienyt suoraan Meilahteen eikä Haartmaniin tai Malmille. Näin se vaan ihan oikeasti menee.  Eri asia tietysti on se, että ihminen on kokenut tulleensa huonosti kohdelluksi, se on ikävää ja sellaista ei saisi tapahtua.

"Ottamatta mitenkään ko. tapaukseen kantaa", mutta koko lopputekstissäsi otat kantaa ko. tapaukseen? Kyllä siihen hoidon tarpeen arvioon vaikuttaa myös muut esitiedot, ei vain sen hetkiset oireet kun arviota tehdään. Tässäkin tapauksessa on varmastikin ollut jotain muutakin tarinassa mukana, mikä ei julkisuuteen tuodussa kirjoituksessa esiin tule - kukaan koulunsa käynyt lääkäri ei pelkän tavanomaisen päänsäryn tai kuumeen vuoksi epäile _ensisijassa_ aivoverenvuotoa. 

Tuttavapiirissäni pukkaa olemana niin, että mitä vittumaisempi perusilme, kovempi kaakatus, juoruiluinto, itsensä jalustalle nostaja, katkeruus, kyräily ja epäkohtien kyttäys, sitä varmemmin paljastuu hoitsuksi. Näitä on entisistä koulututtavista, sukulaisista, kavereista jne. saanut sivusta seurata. Kaikkia yhdistää helvetillinen pätemisen tarve ja kummallinen katkeruus erityisesti lääkäreitä kohtaan. Jokainen on terveysalan huippuasiantuntija erikoisalasta riippumatta, luennointi-intonsa perusteella vähintäänkin kaikkien alojen tohtori ja asiantuntijalausuntoja tulee kysymättä. Jokaisen työ on maailman rankinta ja kiireisintä, vaativuudesta puhumattakaan.

En ihmettele, että töykeän käytöksen lähteeksi paljastui tässäkin tapauksessa hoitajat.

 Sinähän se varsin sivistynyt olet, vähintään tohtoristasoa.  Tais jäädä ko. koulutus itsellesi vain haaveeksi, kun noin kova tarve on tässä ketjussa mollata ja alapeukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni pukkaa olemana niin, että mitä vittumaisempi perusilme, kovempi kaakatus, juoruiluinto, itsensä jalustalle nostaja, katkeruus, kyräily ja epäkohtien kyttäys, sitä varmemmin paljastuu hoitsuksi. Näitä on entisistä koulututtavista, sukulaisista, kavereista jne. saanut sivusta seurata. Kaikkia yhdistää helvetillinen pätemisen tarve ja kummallinen katkeruus erityisesti lääkäreitä kohtaan. Jokainen on terveysalan huippuasiantuntija erikoisalasta riippumatta, luennointi-intonsa perusteella vähintäänkin kaikkien alojen tohtori ja asiantuntijalausuntoja tulee kysymättä. Jokaisen työ on maailman rankinta ja kiireisintä, vaativuudesta puhumattakaan.

En ihmettele, että töykeän käytöksen lähteeksi paljastui tässäkin tapauksessa hoitajat.