Terveyskeskuspäivystyksessä surkea kohtelu, kertoo lääkäri. Linkki;

Jos epäilee aivoverenvuotoa, pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti hoitoon, jottei tule pysyvää halvaantumista. Miten tämä onnistuu käytännössä? Jos minnekään ei huolita ja ketään ei kiinnosta? Minua pelottaa, kun suvussa on ollut näitä vuotoja. Halvaantuminen sen takia, ettei pääse hoitoon, on erityisen kammottava ajatus.

Miksi täälläkin jankutetaan hoitajien asenteista, kun kyse on työn valtavasta kuormituksesta? Minä, akateemisen tutkinnon suorittanut sauraanhoitaja, menin innosta puhkuen töihin ja kahdessa kuukaudessa väsyin niin, että en enää jaksanut. Työ on ÄÄRIMMÄISEN rankkaa.

Sitä en ymmärrä, miksi ihminen kritisoi toisen ringissä istumista tai palaveria - nuo ovat pakollisia osioita.

Mitä, jos itse tulisitte kokeilemaan työtä, jossa seisotte ja juoksette 7h 20min päivässä, teette fyysisesti raskasta työtä, jossa vaaditaan myös paljon muuta? Kolmivuorotyössä, päivästä toiseen.

Kyse ei ole siitä, että alalla olevat ihmiset olisivat vääriä -ehei, nuoret opiskelijat ovat iloa täynnä, vaan siitä että ala on niin TAJUTTOMAN rankka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas koitetaan selittää surkeaa asennetta säästöillä.

Rahan puute ei mitenkään aiheuta paskaa asennetta potilaita kohtaan. Se aiheuttaa ehkä sen että hoitajilla on kiire eikä kerkiä syventymään yksittäiseen potilaaseen niin paljoa kuin pitäisi mutta tuossa tarinassahan hoitsut oli pihalla kuin lumiukot ja silti äyskiminen ja tiuskiminen jatkui.

Huomatkaa että hoitsuksi ei pääse ilman soveltuvuustestiä eli minkähänlaisia ihmisvihaajia se testi on karsinutkaan hoitsun työstä jos nuo on kelvanneet koulutukseen...

Kun olet vuosia jatkuvan kiireen keskellä etkä pysty hoitamaan potilaita niin hyvin kuin haluaisit, väsyt. Lisäksi vielä saat kuunnella arvostelua kollegoilta, lääkäreiltä, omaisilta yms... Kirjoituksesi on hieman ristiriitainen. Jos ei ehdi perehtymään potilaisiin, olet pihalla kuin lumiukko, joka aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta ja epävarmuutta, joka aihettaa ärsyyntymistä, joka voi näkyä epäkohteliaana käytöksenä. Nuo asiat eivät sulje toisiaan pois, vaikka jostain syystä niin kuvitteletkin.

Mielestäni palkankorotus ei auta vaan hoitajien määrää pitäisi lisätä, joka myöskin vaatii rahaa.

Pointti on siinä että se huono asenne ja tiuskiminen kohtaa potilasta heti kärkeen vaikka hoitsut ei edes tiedä kuka potilas on tai miksi potilas on osastolla. Ei tunnu myöskään kiinnostavan ottaa selville näitä asioita. Lisähoitajien laittaminen surkean asenteen työyhteisöön ei paranna asennetta, pikemminkin käy niin että työtä tekevät tiuskivat edelleen potilaille ja loput lorvii tauolla kun ei paljoa nappaa.

Valitettavasti ei kukaan jaksa työssä, joka on sekä fyysisesti että henkisesti äärimmäisen kuormittavaa, mutta jota ei edes saa tehdä rauhassa vaan pitäisi hyppiä potilaalta toisen luo, milloin joku sattuu pyytämään. Siellä on 100÷ varmasti se toinen potilas tai juttu odottamassa, eikä avuksi voida heti tulla. Näin, koska hoitajamitoitukset ovat pyöreä nolla.

Myös tämä yleinen keskustelu tietenkin vaikuttaa hoitajiin. Itse ainakin väsyin näistä av-palstan ja julkisen keskustelun jatkuvista haukkumisista. Olin monta viikkoa aina surullinen, koska en voinut tehdä työtäni yhtään paremmin -koska resurssit. Jos päättäjät ovat päättäneet, että kyse on liukuhihnatyöstä ja potilaita on sen verran, niin ei se hoitaja MILLÄÄN voi muuttua ajaksi tai apukäsiksi itse.

Moniko kuolee aivoverenvuotoon päivystyksen sängyssä?

Itsellänikin oli erittäin kova päänsärky. Lääkäri tuli katsomaan noin 6-7 tunnin päästä. Siinä olisin voinut maata jo useamman tunnin menehtyneenä eikä kukaan olisi huomannut mitään.

Itsekin allekirjoitan tuon, et on melko hirveää kuunnella vanhuksen valitusta viereisestä sängystä, vaikka itse olisikin melko sairas.

Vanhus valittaa kipua tauotta. Hoitaja käy välillä ja koettaa sanoa, et hän ei voi auttaa, kun vanhus ei osaa sanoa mihin kohtaan koskee. Lähtee pois. Vanhuksen vaikerrus jatkuu. Hoitaja tulee takaisin ja koettaa ilmeisetsi kohentaa vanhuksen asentoa. Muistan ikäni, miten vanhus rääkäisi. Hoitaja ei pyytänyt edes anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Moniko kuolee aivoverenvuotoon päivystyksen sängyssä?

Itsellänikin oli erittäin kova päänsärky. Lääkäri tuli katsomaan noin 6-7 tunnin päästä. Siinä olisin voinut maata jo useamman tunnin menehtyneenä eikä kukaan olisi huomannut mitään.

minulla oli niin kova päänsärky, että tipuin tuskissani tuolilta. ehdin maata aika kauan kippurassa lattialla, ja sitä ennen olin istunut noin 2h odotushuoneessa.  onneksi oli "vain" migreeni" tai muuten olisin menehtynyt päivystyksen lattialle...

Vierailija kirjoitti:

Miksi täälläkin jankutetaan hoitajien asenteista, kun kyse on työn valtavasta kuormituksesta? Minä, akateemisen tutkinnon suorittanut sauraanhoitaja, menin innosta puhkuen töihin ja kahdessa kuukaudessa väsyin niin, että en enää jaksanut. Työ on ÄÄRIMMÄISEN rankkaa.

Sitä en ymmärrä, miksi ihminen kritisoi toisen ringissä istumista tai palaveria - nuo ovat pakollisia osioita.

Mitä, jos itse tulisitte kokeilemaan työtä, jossa seisotte ja juoksette 7h 20min päivässä, teette fyysisesti raskasta työtä, jossa vaaditaan myös paljon muuta? Kolmivuorotyössä, päivästä toiseen.

Kyse ei ole siitä, että alalla olevat ihmiset olisivat vääriä -ehei, nuoret opiskelijat ovat iloa täynnä, vaan siitä että ala on niin TAJUTTOMAN rankka.

Olen tehnyt vuosia työtä jossa seistään ja liikutaan ja lisäksi on ihan oikeasti fyysistä rasitusta tuon lisäksi, jopa niin paljon että kuka tahansa ei yksinkertaisesti jaksa sitä työtä. Tämä oli lisäksi vuorotyötä, surkealla palkalla (raskauteen ja kaikkeen muuhunkin nähden) ja surkeissa olosuhteissa. 

Pelkkä seisoskelu tai kävely siisteissä ja puhtaissa ja lämpimissä sisätiloissa olisi ollut silkkaa lepoa tuohon verrattuna. Lopulta kyllästyin ja vaihdoin alaa, sen sijaan että olisin jatkanut väkisin ja lopulta luultavasti murhannut jonkun vittuunnuksissani.

Hoitsun kannattaisi muistaa että muutkin suomessa tekevät rankkaa työtä.

Palavereista puheenollen ainakin meillä kun firmassa alkoi olla palaveria niin paljon että se haittasi varsinaista työntekoa meidän ei tarvinnut kuin vihjaista työnjohdolle ja nuo karsivat "pakollisia" palavereita tai harvensivat niitä. 

Saako hoitajat parempaa palkkaa, jos käyttäytyvät hyvin? Selittäisi paremmin tuon iän ikuisen virren, että säästöt ja resurssipula. Se on ammatinvalintakysymys, jos ei pysty hyvään asiakaspalveluun, liksasta huolimatta. Onneksi osa hoitajista on tämän sisäistäneet ja ovat kultaisia ihmisiä työssään. Kiukutelkoot sitten vapaallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen mies ei myöskään pääse hoitoon, jos pystyy itse kävelemään päivystykseen. Minulla oli selkeästi luu poikki kädestä, siihen ei tarvinnut rönkkeniä, kun sen näki päältä. Joudoin odottelemaan 12 tuntia, kun kaikki sisään tulleet äänekkäät naiset meni ohi.  Sen ymmärsin, että lapset pääsivät ohittamaan, mutta rivoja puhuva nainen oli erityisen hyvä asiakas, koska pääsi erittäin nopeasti eteenpäin.

Kyllä näin. Rouvan diagnoosi oli rivojen puhuminen ja kyseinen vaiva menee kiireellisyydessään elvytyksenkin ohi. Vai mikähän se rouvan tulosyy mahtoi olla..?

Jaa , tuossa edellisessäkö?  Mistäpä sen tiesi, varmaan niillä oli kaikilla sama vika, kun niitä oli ainakin viisi siinä 12 tunnin jaksossa. Yleensäkin kaikki naiset menivät ohi.  Siinä oli kaksi miestä ennen minua, ja toinen pääsi 10 tunnin kohdalla ja toinen jäi vielä minun jälkeen odottelemaan, hänen olisi pitänyt päästä kotiin hoitamaan lasta kun vaimo meni siinä välillä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin allekirjoitan tuon, et on melko hirveää kuunnella vanhuksen valitusta viereisestä sängystä, vaikka itse olisikin melko sairas.

Vanhus valittaa kipua tauotta. Hoitaja käy välillä ja koettaa sanoa, et hän ei voi auttaa, kun vanhus ei osaa sanoa mihin kohtaan koskee. Lähtee pois. Vanhuksen vaikerrus jatkuu. Hoitaja tulee takaisin ja koettaa ilmeisetsi kohentaa vanhuksen asentoa. Muistan ikäni, miten vanhus rääkäisi. Hoitaja ei pyytänyt edes anteeksi.

Voi herrajumala, mieti nyt itsekin kuinka raskasta on olla töissä, jossa joku koko ajan analysoi sinua ja muistaa vielä 10 vuoden päästä, että se ei edes pyytänyt anteeksi!

Mieti oikeasti, mitä syyllistämistä.. Ei ihme, etteivät hoitajat jaksa, tällaista kun se on. Raskaan työn palkaksi menettää ajan perheensä kanssa ja kiitokseksi saa haukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas koitetaan selittää surkeaa asennetta säästöillä.

Rahan puute ei mitenkään aiheuta paskaa asennetta potilaita kohtaan. Se aiheuttaa ehkä sen että hoitajilla on kiire eikä kerkiä syventymään yksittäiseen potilaaseen niin paljoa kuin pitäisi mutta tuossa tarinassahan hoitsut oli pihalla kuin lumiukot ja silti äyskiminen ja tiuskiminen jatkui.

Huomatkaa että hoitsuksi ei pääse ilman soveltuvuustestiä eli minkähänlaisia ihmisvihaajia se testi on karsinutkaan hoitsun työstä jos nuo on kelvanneet koulutukseen...

Kun olet vuosia jatkuvan kiireen keskellä etkä pysty hoitamaan potilaita niin hyvin kuin haluaisit, väsyt. Lisäksi vielä saat kuunnella arvostelua kollegoilta, lääkäreiltä, omaisilta yms... Kirjoituksesi on hieman ristiriitainen. Jos ei ehdi perehtymään potilaisiin, olet pihalla kuin lumiukko, joka aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta ja epävarmuutta, joka aihettaa ärsyyntymistä, joka voi näkyä epäkohteliaana käytöksenä. Nuo asiat eivät sulje toisiaan pois, vaikka jostain syystä niin kuvitteletkin.

Mielestäni palkankorotus ei auta vaan hoitajien määrää pitäisi lisätä, joka myöskin vaatii rahaa.

Pointti on siinä että se huono asenne ja tiuskiminen kohtaa potilasta heti kärkeen vaikka hoitsut ei edes tiedä kuka potilas on tai miksi potilas on osastolla. Ei tunnu myöskään kiinnostavan ottaa selville näitä asioita. Lisähoitajien laittaminen surkean asenteen työyhteisöön ei paranna asennetta, pikemminkin käy niin että työtä tekevät tiuskivat edelleen potilaille ja loput lorvii tauolla kun ei paljoa nappaa.

Valitettavasti ei kukaan jaksa työssä, joka on sekä fyysisesti että henkisesti äärimmäisen kuormittavaa, mutta jota ei edes saa tehdä rauhassa vaan pitäisi hyppiä potilaalta toisen luo, milloin joku sattuu pyytämään. Siellä on 100÷ varmasti se toinen potilas tai juttu odottamassa, eikä avuksi voida heti tulla. Näin, koska hoitajamitoitukset ovat pyöreä nolla.

Myös tämä yleinen keskustelu tietenkin vaikuttaa hoitajiin. Itse ainakin väsyin näistä av-palstan ja julkisen keskustelun jatkuvista haukkumisista. Olin monta viikkoa aina surullinen, koska en voinut tehdä työtäni yhtään paremmin -koska resurssit. Jos päättäjät ovat päättäneet, että kyse on liukuhihnatyöstä ja potilaita on sen verran, niin ei se hoitaja MILLÄÄN voi muuttua ajaksi tai apukäsiksi itse.

Koittakaa nyt hoitsut ymmärtää että ei se ole sen potilaan vika että teitä vituttaa ja on kiirekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin allekirjoitan tuon, et on melko hirveää kuunnella vanhuksen valitusta viereisestä sängystä, vaikka itse olisikin melko sairas.

Vanhus valittaa kipua tauotta. Hoitaja käy välillä ja koettaa sanoa, et hän ei voi auttaa, kun vanhus ei osaa sanoa mihin kohtaan koskee. Lähtee pois. Vanhuksen vaikerrus jatkuu. Hoitaja tulee takaisin ja koettaa ilmeisetsi kohentaa vanhuksen asentoa. Muistan ikäni, miten vanhus rääkäisi. Hoitaja ei pyytänyt edes anteeksi.

Voi herrajumala, mieti nyt itsekin kuinka raskasta on olla töissä, jossa joku koko ajan analysoi sinua ja muistaa vielä 10 vuoden päästä, että se ei edes pyytänyt anteeksi!

Mieti oikeasti, mitä syyllistämistä.. Ei ihme, etteivät hoitajat jaksa, tällaista kun se on. Raskaan työn palkaksi menettää ajan perheensä kanssa ja kiitokseksi saa haukkuja.

eli hoitsu odottaa potilaalta empatiaa kun hoitsulla on niin vaikeaa?

Olin itse hiljattain luunmurtuman leikkauksessa ja kyllä koin myös tylyä ja huonoa kohtelua. Ei maksaisi mitään olla perusystävällinen, mutta ei. Ja auta armias kun uskalsin kysyä, että olisiko heillä sattumalta kännykkääni sopivaa laturia siellä - olin joutunut suoraan onnettomuudesta sairaalaan joten en ollut varautunut omalla, niin tukeva keski-ikäinen hoitaja katsoi minua kuin hullua ja tiuskaisi: "ei tämä mikään viiden tähden hotelli ole!" Pyysin anteeksi tyhmää kysymystäni. 

Lisäksi leikkauksen jälkeen pihisteltiin kipulääkkeitä niin että tuskat oli leikkauksen jälkeen valtavasti pahemmat kuin itse onnettomuuden jälkeen ennen leikkausta. Kotiin sain vain reseptin Burana 600:aa silti vaikka buranat ja panadolit ei siellä sairaalassakaan auttaneet. Heti sairaalasta päästyäni menin tosin yksityisen puolen päivystävään paikkaan ja sieltä mulle kirjoitettiin Tramalia, jolla sain kivun siedettävälle tasolle niin että pystyin nukkumaan. 

Silti enemmän kuin fyysinen kipu ahdisti se kohtelu, jonka seurauksena tuli olo että olen siellä kiusallani hoitajia vaivaamassa ja ilkeyttäni kyselen tyhmiä kun en tunne kaikkia sairaalan tapoja ja käytäntöjä, ensikertalaisena potilaana...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täälläkin jankutetaan hoitajien asenteista, kun kyse on työn valtavasta kuormituksesta? Minä, akateemisen tutkinnon suorittanut sauraanhoitaja, menin innosta puhkuen töihin ja kahdessa kuukaudessa väsyin niin, että en enää jaksanut. Työ on ÄÄRIMMÄISEN rankkaa.

Sitä en ymmärrä, miksi ihminen kritisoi toisen ringissä istumista tai palaveria - nuo ovat pakollisia osioita.

Mitä, jos itse tulisitte kokeilemaan työtä, jossa seisotte ja juoksette 7h 20min päivässä, teette fyysisesti raskasta työtä, jossa vaaditaan myös paljon muuta? Kolmivuorotyössä, päivästä toiseen.

Kyse ei ole siitä, että alalla olevat ihmiset olisivat vääriä -ehei, nuoret opiskelijat ovat iloa täynnä, vaan siitä että ala on niin TAJUTTOMAN rankka.

Olen tehnyt vuosia työtä jossa seistään ja liikutaan ja lisäksi on ihan oikeasti fyysistä rasitusta tuon lisäksi, jopa niin paljon että kuka tahansa ei yksinkertaisesti jaksa sitä työtä. Tämä oli lisäksi vuorotyötä, surkealla palkalla (raskauteen ja kaikkeen muuhunkin nähden) ja surkeissa olosuhteissa. 

Pelkkä seisoskelu tai kävely siisteissä ja puhtaissa ja lämpimissä sisätiloissa olisi ollut silkkaa lepoa tuohon verrattuna. Lopulta kyllästyin ja vaihdoin alaa, sen sijaan että olisin jatkanut väkisin ja lopulta luultavasti murhannut jonkun vittuunnuksissani.

Hoitsun kannattaisi muistaa että muutkin suomessa tekevät rankkaa työtä.

Palavereista puheenollen ainakin meillä kun firmassa alkoi olla palaveria niin paljon että se haittasi varsinaista työntekoa meidän ei tarvinnut kuin vihjaista työnjohdolle ja nuo karsivat "pakollisia" palavereita tai harvensivat niitä. 

Olet siis tehnyt fyysistä työtä. Oletko samaan aikaan tehnyt henkusesti erittäin raskasta työtä, jossa aivosi joutuvat rasitukselle (esim. lääkkeet), kohtaat koko ajan uusia nimiä ja ihmisiä sekä diagnooseja, muistat kaikki taustat, raportoit ja teet monialaista yhteistyötä? Väitän, että tällaista työtä ei ole kuin hoitajan työ, missä molemmat yhdistyvät ollen molemmat hyvin raskaat.

Palaverit eivät ole turhia. Mitä jos lukisit pari väikkäriä hoitotyön raportoinnista, niin oppiait arvostamaan sitä. Se on muuten vaikea taito sekin - tiedon eteenpäin vieminen 100÷ varmuudella.

Mielenkiintoista, että parhaimmat neuvot miten asiat pitäisi tehdä, tulee aina niiltä, jotka ei päivääkään ole ko. työtä tehneet eivätkä tiedä mitään, mitä työ oikeasti sisältää.

-Istuminen kansliassa ja kahvittelu ja leveällä perseellä istuskelu laiskana ( totuus: labrojen tarkastusta, osastopaikan järjestämistä, sijaisen etsimistä ja järjestämistä jne...)

-Ei oteta kuuleviin korviin, vaikka potilaat huutaa: (totuus: asian hoito kesken, olet ehkä sanonut jollekin tulevasi ihan kohta, muistisairas vanhus saattaa silti huutaa samaa asiaa koko ajan eikä siinä auta mikään puhe)

-"hommat ei etene eikä hoitajat tee mitään": (totuus: lääkärille on sanottu asiasta viisi kertaa, hän luvannut selvittää asiaa, lääkäri joutunut kiireelliseen tilanteeseen muualla sairaalaan, häneen ei saa yhteyttä, jatkot riippuu lääkärin kannanotosta, hoitaja ei kotiuta sairaalasta ketään muuta kuin flunssapotilaan luukulta)

. " ei edes ruokaa tarjottu" ( totuus: ikävä juttu, mutta näin voi joskus käydä. Päivystys on päivystys eikä siellä ole primäärinä asiana ruokien tilaus ja tarjoilu potilaille. Toki olisi mukavaa, että kaikille se järjestyisi. Aina näin ei ole)

"Hoitajat toimivat ulosheittäjinä luukulla" ( totuus: jos kaikki päivystykseen tulevat otettaisiin sinne sisään niin oikeasti sairaat saisivat vielä huonompaa hoitoa kuin nykyään. Vai haluatko sinä, että aivoinfarktin saanut äitisi odottaa, kun joku Thaimaan-matkailija haluaa koko perheelleen rokotukset tänä iltana klo, 22, kun ei ole halunnut töidensä takia käydä arvauskeskuksessa arkena"). Paljon helpompaa olisi päästää joka ikinen iikka sisään, se ei vaan ole mahdollista. Voidaan myös esim. huuhdella korvia koko perheeltä ja joku odottaa infarktin kourissa vieressä.  Pitkäaikainen nuha on ikävä juttu, mutta ei ole kiva jos sen takia kuolet verenmyrkytykseen odottaessasi, että jonkun nuha todetaan, samalla tutkitaan kuluneet lonkat ja pitkäaikaiset ihottumat.... Mutta ihan miten vaan

   ÖÖ, tämäkö oli hoitajan vika. Leikkaava lääkäri kirjoittaa kipulääkereseptit....

..

Vierailija kirjoitti:

Olin itse hiljattain luunmurtuman leikkauksessa ja kyllä koin myös tylyä ja huonoa kohtelua. Ei maksaisi mitään olla perusystävällinen, mutta ei. Ja auta armias kun uskalsin kysyä, että olisiko heillä sattumalta kännykkääni sopivaa laturia siellä - olin joutunut suoraan onnettomuudesta sairaalaan joten en ollut varautunut omalla, niin tukeva keski-ikäinen hoitaja katsoi minua kuin hullua ja tiuskaisi: "ei tämä mikään viiden tähden hotelli ole!" Pyysin anteeksi tyhmää kysymystäni. 

Lisäksi leikkauksen jälkeen pihisteltiin kipulääkkeitä niin että tuskat oli leikkauksen jälkeen valtavasti pahemmat kuin itse onnettomuuden jälkeen ennen leikkausta. Kotiin sain vain reseptin Burana 600:aa silti vaikka buranat ja panadolit ei siellä sairaalassakaan auttaneet. Heti sairaalasta päästyäni menin tosin yksityisen puolen päivystävään paikkaan ja sieltä mulle kirjoitettiin Tramalia, jolla sain kivun siedettävälle tasolle niin että pystyin nukkumaan. 

Silti enemmän kuin fyysinen kipu ahdisti se kohtelu, jonka seurauksena tuli olo että olen siellä kiusallani hoitajia vaivaamassa ja ilkeyttäni kyselen tyhmiä kun en tunne kaikkia sairaalan tapoja ja käytäntöjä, ensikertalaisena potilaana...

Samaan aikaan kuin hoitaja tekee 8h päivässä fyysistä työtä, hän tekee myös erittäin tarkkaa keskittymistä vaativaa työtä (esim. 15 potiöaan lääkehoito, suonensisäiset lääkkeet, verensiirrot, nesteytys - yksikin virhe ja tulos voisi olla kuolema) JA on vielä sosiaalisesti keskimäärin 50 ihmisen kanssa tekemisissä vuoronsa aikana.

Niin kerrotko minulle, mikä työ olisi yhtä rankja?

Vierailija kirjoitti:

   ÖÖ, tämäkö oli hoitajan vika. Leikkaava lääkäri kirjoittaa kipulääkereseptit....

..

Vierailija kirjoitti:

Olin itse hiljattain luunmurtuman leikkauksessa ja kyllä koin myös tylyä ja huonoa kohtelua. Ei maksaisi mitään olla perusystävällinen, mutta ei. Ja auta armias kun uskalsin kysyä, että olisiko heillä sattumalta kännykkääni sopivaa laturia siellä - olin joutunut suoraan onnettomuudesta sairaalaan joten en ollut varautunut omalla, niin tukeva keski-ikäinen hoitaja katsoi minua kuin hullua ja tiuskaisi: "ei tämä mikään viiden tähden hotelli ole!" Pyysin anteeksi tyhmää kysymystäni. 

Lisäksi leikkauksen jälkeen pihisteltiin kipulääkkeitä niin että tuskat oli leikkauksen jälkeen valtavasti pahemmat kuin itse onnettomuuden jälkeen ennen leikkausta. Kotiin sain vain reseptin Burana 600:aa silti vaikka buranat ja panadolit ei siellä sairaalassakaan auttaneet. Heti sairaalasta päästyäni menin tosin yksityisen puolen päivystävään paikkaan ja sieltä mulle kirjoitettiin Tramalia, jolla sain kivun siedettävälle tasolle niin että pystyin nukkumaan. 

Silti enemmän kuin fyysinen kipu ahdisti se kohtelu, jonka seurauksena tuli olo että olen siellä kiusallani hoitajia vaivaamassa ja ilkeyttäni kyselen tyhmiä kun en tunne kaikkia sairaalan tapoja ja käytäntöjä, ensikertalaisena potilaana...

Ei toki hoitajan vika. En tajunnut että tässä ketjussa keskustellaan vain hoitajien "vioista", kun otsikko on kuitenkin yleisesti surkea kohtelu. Sitä voi saada muiltakin kuin hoitajilta. 

Loistavaa, että tämänkin asian joku nostaa esille. Ja kuvaavaa, että tähän tarvitaan lääkäri, vaikka kokemuksia huonosta kohtelusta riittää muillakin. Itse en enää kestä kuulla ja lukea hoitajien ainaista ruikutusta resurssipulasta, kun olen omaiseni kohdalla nähnyt, miten alhaalle terveyskeskuksen moraalinen taso voi vajota, hoitajien ammattietiikasta puhumattakaan.

Ja tuo täydellinen kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta työstään ja omista ratkaisuistaan, se on jotain uskomatonta. Millään muulla alalla ei tuollaiseen ole törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Loistavaa, että tämänkin asian joku nostaa esille. Ja kuvaavaa, että tähän tarvitaan lääkäri, vaikka kokemuksia huonosta kohtelusta riittää muillakin. Itse en enää kestä kuulla ja lukea hoitajien ainaista ruikutusta resurssipulasta, kun olen omaiseni kohdalla nähnyt, miten alhaalle terveyskeskuksen moraalinen taso voi vajota, hoitajien ammattietiikasta puhumattakaan.

Ja tuo täydellinen kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta työstään ja omista ratkaisuistaan, se on jotain uskomatonta. Millään muulla alalla ei tuollaiseen ole törmännyt.

Olisi tosi jännä nähdä miten sinä ja kaksi kaveriasi hoidatte 15 potilasta terveyskeskuksen vuodeodastolla aamuvuorossa, ja miten sinä ja yksi kaverisi hoidatte heidät iltavuorossa. Millaista se teidän mahdollistama perushoiva ja ihmisarvoinen kohtelu tuolla miehityksellä ovat? Ja kuinka kauan pystyt esim. takaamaan ettei kukaan 15 potilaastasi, joista osa kahdenautettavia muistisairaita, joudu odottamaan vessaan pääsyä. Tuo 3+2 on normaali miehitys 15 potilasta kohtaan sairaalassa. Usein se voi olla myös yhden vähemmän, jos joku on sairaana. Sinunko mielestäsi on mahdollista antaa hyvää hoitoa noilla resursseilla? Nythän niitä vähennetään ensi vuoden alusta (hoitajamitoitus laskee).